Missä iässä paras jäädä eläkkeelle?

Eläke­tur­va­kes­kuksen (ETK) kesäkuussa julkai­se­massa tutki­muk­sessa selvi­tet­tiin työnan­ta­jien eläkei­kä­nor­meja 27:ssä Euroopan maassa. Normit eli yleiset käytännöt ovat korkeammat maissa, joissa lakisää­teinen eläkeikä on korkeampi kuten Pohjois­maissa. Suoma­laisten työnan­ta­jien normit ovat Euroopan maihin verrat­tuna keski­mää­räistä korkeammat.

– Lakisää­teiset eläkeiät luovat normeja ja käytän­töjä, toteaa ETK:n erikois­tut­kija Noora Järne­felt.

– Samalla ne ohjaavat käsitys­tämme siitä, minkä ikäisenä voimme vielä työsken­nellä. Valtaosa työnan­ta­jista pitää sopivana eläkei­känä 65 vuotta.

Tilas­to­kes­kuksen työvoi­ma­tut­ki­muksen mukaan Suomessa oli viime vuonna yli 55-vuotiaita työllisiä 606 000. Työvoi­massa, työlli­sinä tai työttö­minä työnha­ki­joina, heitä oli yhteensä 650 000. Vuonna 2021 vastaavat luvut olivat 580 000 ja 620 000.

Lainsää­dän­nössä ja erityi­sesti työtur­val­li­suus­laissa on huomioitu yhä paremmin ikään­ty­neet työnte­kijät. Jaksa­mista työssä pyritään edistä­mään ja työky­vyt­tö­myyttä ehkäisemään.

IKÄÄNTYNEIDEN ARVOSTUS KOHENTUNUT

ETK:n laskel­mien mukaan vuonna 2017 vanhuuse­läk­keelle siirty­neistä tuli suoraan työstä 57 prosenttia, työky­vyt­tö­myy­se­läk­keeltä 22 prosenttia ja työttö­myy­destä 15 prosenttia.

Työnte­ki­jä­am­ma­teissa esiintyy työttö­myyttä ja työky­vyt­tö­myyttä enemmän kuin toimi­hen­ki­löillä tai yrittä­jillä. Työnte­kijät siirtyivät 2017 vanhuuse­läk­keelle näin: suoraan työstä 47, työky­vyt­tö­myy­se­läk­keeltä 26 ja työttö­myy­destä 22 prosenttia.

Järne­feltin mukaan yli 55-vuotiaiden työmark­kina-asema on kohen­tunut. Vuonna 2006 siirtyi vanhuuse­läk­keelle työttö­myy­destä tai työttö­myy­se­läk­keeltä 27, työky­vyt­tö­myy­se­läk­keeltä 28 ja suoraan työstä 37 prosenttia.

– Työttö­myyden osuus on vuosi­kym­me­nessä puolit­tunut, Järne­felt sanoo.

Vuonna 2027 eläkeikä kytke­tään elinajanodotteeseen.

Työelä­ke­jär­jes­telmän eläkei­kä­raja oli vuoteen 2005 saakka 65 vuotta. Saman vuoden eläke­uu­dis­tuk­sessa se lasket­tiin 63:een. Eläke­uu­dis­tuk­sessa 2017 pyrit­tiin selkeämmin työurien piden­tä­mi­seen. Työmark­ki­na­jär­jestöt sopivat eläkei­kä­rajan nosta­mi­sesta takaisin 65:een.

– Vuodesta 2018 alkaen vanhuuse­läk­keen lakisää­teistä alaikä­rajaa on nostettu ikäluo­kit­tain kolmella kuukau­della vuosit­tain, kunnes se on 65 vuotta 1962 synty­neille. Vuonna 2027 eläkeikä kytke­tään elinajanodotteeseen.

KANNUSTINELEMENTIT ONNISTUNEITA

ETK:n viime keväänä julkai­se­mien tutki­mus­tu­lok­sien mukaan vuoden 2017 eläke­uu­distus näyttää toimivan. Vanhuuse­läk­keelle siirty­minen on myöhen­tynyt erityi­sesti yksityi­sellä sekto­rilla. Eläkeiän asteit­tainen nousu on lisännyt eläkeiän kynnyk­sellä olevien työllisyyttä.

Työter­veys­lai­toksen tutki­mus­pro­fes­sori Mikko Härmä pitää viimei­sintä eläke­uu­dis­tusta verrat­tain onnis­tu­neena. Kehityk­seen on vaikut­tanut myös ikään­ty­neiden yleisesti kohen­tunut tervey­den­tila ja paran­tunut toimin­nal­linen työkyky.

– Erityi­sesti kannus­ti­ne­le­mentit ovat onnis­tu­neita. Osittainen varhen­nettu vanhuuse­läke mahdol­listi vanhim­malle työnte­ki­jä­ryh­mälle siirty­misen lyhyem­pään työai­kaan, Härmä kiittelee.

– Sen sijaan uudis­tuk­sessa epäon­nis­tut­tiin, kun uudella eläke­la­jilla yritet­tiin helpottaa fyysi­sesti vaativaa työtä tekevien mahdol­li­suutta jäädä aikai­semmin eläkkeelle.

Tätä työurae­lä­kettä voi hakea jo 63-vuoti­aana. Eläkkee­seen vaadi­taan 38 vuoden työura. Työn fyysisen tai henkisen vaati­vuuden toden­ta­minen takau­tu­vasti osoit­tautui hyvin hankalaksi.

– Pidän hyvin tärkeänä kesäkuun alussa voimaan tullutta työtur­val­li­suus­lain uudis­tusta, jossa ikään­ty­viin kiinni­te­tään ensim­mäistä kertaa selvästi huomiota. Ei mietitä vain eläköi­ty­mistä, vaan kannus­te­taan paran­ta­maan ikään­ty­neiden työolosuhteita.

Kun työkyvyn osalta alkaa ilmetä riskejä, on muokat­tava joko työn sisältöä tai työaikaa, jotta ikään­tynyt tai osatyö­ky­kyinen työntekijä tulisi suoriu­tu­maan työstään.

– Saattaisi olla tarpeen turvata ikään­ty­neen työntekijän subjek­tii­vinen oikeus työajan lyhen­tä­mi­seen ja osa-aikatyöhön, Härmä pohtii.

ONKO SUOMESSA IKÄRASISMIA?

SAK:n kehit­tä­mis­pääl­likkö Juha Antila sanoo elinaja­no­dot­teen nousseen Suomessa. Työvoi­massa toimi­hen­ki­löiden osuus on lisään­tynyt vuosi­kym­me­nien ajan koulu­tus­tason noustessa. Työteh­tävät eivät ole enää niin kuluttavia.

– Duuna­ri­puo­lella tapaturmat, kulumat, työttö­myys­jaksot ja muu epävar­muus näkyvät kropassa. Ei ikään­ty­neen työntekijän työmark­kina-asema hyvä ole, Antila toteaa.

Antilan mielestä voidaan puhua jopa ikära­sis­mista. SAK julkisti viime talvena työttö­myyden syihin liittyvän kysely­tut­ki­muksen tulokset. Työttö­myys­kas­sojen kautta tavoi­tetut jäsenet nostivat esiin kolme merkit­tä­vintä työllis­ty­misen estettä. Heidän tervey­den­ti­lansa oli liian huono, ikä ei vastannut työnan­ta­jien odotuksia tai heille sovel­tuvaa kokoai­ka­työtä ei ollut tarjolla.

– Asentei­siin vaikuttaa myös se, että usein yritysten rekry­toin­nista päättävät ovat samani­käisiä kuin ikäih­misten omat lapset.

Ei mietitä vain eläköi­ty­mistä, vaan kannus­te­taan paran­ta­maan ikään­ty­neiden työolosuhteita.

Järne­felt ei puhuisi ikära­sis­mista. Hän ei halua vähätellä työllis­ty­mi­son­gelmia, mutta mieli­kuva on todel­li­suutta synkempi. Tutki­mus­tiedon pohjalta nähdään, että irtisa­no­misten jälkeen osa iäkkääm­mistä työnte­ki­jöistä työllistyy nopeasti. Vaikeasti työllis­tet­tävät pysyvät tilas­toissa pitkään.

ETK:n tutki­muk­sesta työnan­ta­jien mieli­ku­vista koskien yli 55-vuotiaita työnte­ki­jöitä käy ilmi, että työnan­tajat suhtau­tuvat ikäryh­mään myöntei­sesti ja pitävät heitä joiltakin ominai­suuk­sil­taan jopa parem­pina kuin työnte­ki­jöitä keskimäärin.

– Esteinä heidän palkkaa­mi­sel­leen nähtiin tervey­del­liset syyt, huoli tietojen ja taitojen vanhen­tu­mi­sesta sekä liian korkea palkkataso.

Järne­feltin mielestä iäkkääm­pien työnte­ki­jöiden olisi järkevää jo varhai­sessa vaiheessa työuraa miettiä sitä, millaista työtä hän pystyy tekemään vielä 65–70-vuotiaana nykyi­sessä työeläkejärjestelmässä.

– Voinko laajentaa osaamis­tani tai valita keveämpiä työteh­täviä? Tarvit­semme työura­val­men­nus­kon­septia. Sitä voitai­siin suunni­tella yhdessä työan­tajan ja julkisen vallan toimi­joiden kanssa.

KELPAISIKO NELIPÄIVÄINEN TYÖVIIKKO?

SAK:n maalis­kuisen mieli­pi­de­mit­tauksen mukaan 64 prosenttia palkan­saa­jista piti työajan lyhen­tä­mistä kanna­tet­ta­vana. Vain joka neljäs 60 vuotta täyttä­neistä oli varma, että pystyy jatka­maan työssä kahden vuoden kuluttua tervey­tensä puolesta.

SAK on esittänyt 60 vuotta täyttä­neille työnte­ki­jöille mahdol­li­suutta siirtyä kokoai­ka­työstä 80 prosentin työajalle määrä­ajaksi, korkein­taan vuodeksi. Kokeilu voitai­siin toteuttaa valtion ja työmark­ki­na­jär­jes­töjen yhteis­työnä. Se tarjoaisi sillan osittai­seen varhen­net­tuun vanhuuseläkkeeseen.

– Työpai­koilla on kiinnos­tusta osa-aikatyöhön, mutta liian suuri osa yrityk­sistä ei tarjoa sellai­seen mahdol­li­suutta, Antila huomauttaa.

Työai­ka­lain mukaan oli jo aiemmin mahdol­lista pyytää lyhen­net­tyyn työai­kaan siirty­mistä tervey­del­li­sistä tai sosiaa­li­sista syistä. Työnan­taja pystyi kieltäy­ty­mään siitä paina­villa perus­teilla. Vuoden alussa tuli voimaan lakimuutos velvol­li­suu­desta järjestää osa-aikatyötä 55 vuotta täyttä­neen, vähin­tään kolme vuotta työnan­tajan palve­luk­sessa olleen työntekijän pyynnöstä. Pyyntöä ei tarvitse perus­tella, mutta edelleenkin työnan­taja voi siitä kieltäytyä.

Keväällä ilmestyi britti­tut­kimus nelipäi­väisen työviikon kokei­lusta. Siinä työaikaa lyhen­net­tiin, mutta tuotta­vuuden ylläpi­tä­mi­seksi työtä samalla kehitet­tiin monin tavoin. Kokei­luun osallis­tu­neiden työnte­ki­jöiden fyysinen ja psyyk­kinen terveys paranivat. He saivat työssään enemmän aikai­seksi neljässä työpäi­vässä kuin viidessä.

– Suurin osa näistä brittiy­ri­tyk­sistä aikoi siirtyä nelipäi­väi­seen työviik­koon joko toistai­seksi tai pysyvästi.

Työpai­koilla on kiinnos­tusta osa-aikatyöhön, mutta liian suuri osa yrityk­sistä ei tarjoa sellai­seen mahdollisuutta.

Antilan mielestä samaa kannat­taisi kokeilla meilläkin. Suomessa muutama yritys tekee jo nyt nelipäi­väistä työviikkoa. Niiden joukossa ei ole teolli­suus­yri­tyksiä. Lyhyempää työai­ka­mallia (6+6 tuntia) selvi­tet­tiin jo 1996–1999 Suomen valtion ja EU:n rahoit­ta­mana yhteisprojektina.

Härmä on pereh­tynyt lyhen­netyn työajan kokei­luihin ja kuului työryh­mään, joka laati niistä selvi­tyksen TEM:lle viime keväänä. Kansain­vä­li­sesti kokei­luita on tehty paljon. Pohjois­maissa ne ovat painot­tu­neet sosiaali- ja tervey­den­huol­to­sek­to­rille. Kokei­luilla on yleensä pyritty korkeam­paan tuottavuuteen.

Suoma­lai­seen 6+6‑kokeiluun osallistui yksityisiä teolli­suus­yri­tyksiä ja kunta­työ­nan­tajia. Kokei­lussa siirryt­tiin päivä­työstä vuoro­työhön ja kahteen 6 tunnin vuoroon. Opera­tii­vinen työaika nousi 12 tuntiin.

Teolli­suus­yri­tyk­sissä palkka­taso pystyt­tiin pitämään vähin­tään ennal­laan tehok­kuuden ja tuotta­vuuden paran­tu­misen johdosta. Työn nopeampi tempo, taukojen ja ylimää­räisten vapaa­päi­vien vähen­tä­minen johti siihen, että tehokas työaika pysyi melko samana. Positii­vista kokei­lussa oli tiimi­työn kehit­ty­minen ja työnte­ki­jöiden voimaantuminen.

Britti­tut­ki­muksen uskot­ta­vuus kärsii siitä, ettei se ole käynyt läpi vertai­sar­viointia ja kokei­luaika oli vain puoli vuotta. Härmä pitää kokeilua silti kiinnostavana.

– Se osoitti, kuinka suuri määrä yrityksiä voidaan sitouttaa kokei­le­maan lyhyempää työaikaa ilman kustan­nuksia yhteis­kun­nalle. Tällai­sella porkka­nalla työnte­kijät saadaan hyvin mukaan työn kehittämiseen.