Ralli­au­ton ratissa adre­na­liini nousee

JIMMY RAJALIN

Metal­li­työn­te­kijä
Tammi­saari
Fiskars Finland Oy Ab, Billnäs

”Oma ralli­auto oli minulla lapsuu­den­haave. Toteu­tin sen heti, kun se oli talou­del­li­sesti mahdol­lista eli noin kymme­nen vuotta sitten, Jimmy Raja­lin kertoo.

33-vuotias Raja­lin kilpai­lee F‑ryhmässä. Se on tarkoi­tettu kaksi­ve­toi­sille autoille, joissa ei ole turboahdinta.

– Aika paljon olen osal­lis­tu­nut rallisprint­tei­hin. Niissä yleensä ajetaan pari kolme kertaa noin 3–4 kilo­met­rin matka ilman kartanlukijaa.

Ajami­nen vaatii sata­pro­sent­tista keskittymistä.

– Siinä pystyy unoh­ta­maan kaikki muut asiat. Ja kun pääs­tää kytki­men ylös ja antaa syöt­tää, niin todel­la­kin adre­na­liini nousee kropassa, hän kuvailee.

LOPETTAMINEN HARKINNASSA – TAI EHKÄ SITTENKIN VIELÄ…

– Jaa mitä tämä maksaa? No sen voi lyhyesti sanoa niin, että kaikki rahat menee, Raja­lin vastaa kysy­myk­seen ja nauraa.

Menoe­riä on useita.

– Vakuu­tuk­set, osal­lis­tu­mis­mak­sut, renkaat, polt­toai­neet, auton ylei­set huoltokulut…

Raja­li­nilla on muuta­mia spon­so­reita, muuten hän maksaa kustan­nuk­set itse.

– Spon­so­rit ovat etupäässä paikal­li­sia pieny­rit­tä­jiä, niin ei viitsi pyytää kuuta taivaalta.

Talvi tulee ja täytyy maksaa sähkö­las­kut­kin. Voi olla lopet­ta­mi­nen edessä.

Hän arvioi harras­tuk­sensa vuosi­hin­naksi 10 000–15 000 euroa. Escort onkin nyt myytävänä.

– Talvi tulee ja täytyy maksaa sähkö­las­kut­kin. Voi olla lopet­ta­mi­nen edessä.

Mutta päätös ei ole kiveen hakattu. Kun lajiin on kasva­nut vahvasti kiinni, siitä on vaikea pääs­tää irti.

– Tässä asiassa mieli muut­tuu melkein päivit­täin. Voi olla, että otan auton vielä pois myyn­nistä ja jatkan ensi keväänä.

”SARJANOUSU” KÄVISI KALLIIKSI

Raja­li­nin edus­tama kerho on Ekenäs–Tammisaaren MK/​UA (= Motorklubb/​Urheiluautoilijat). Hän ajaa kilpai­luja viisi tai kuusi kaudessa, aloit­taa maalis–huhtikuussa ja lopet­taa loka­kuun tienoilla.

– Talvi­ki­soissa en ole käynyt. Ajan mielui­ten asfaltilla.

Hän kuuluu F‑ryhmän junio­ri­luok­kaan – mikä ei tarkoita, että ajajien tarvit­sisi olla nuoria. Junio­ri­luo­kasta on mahdol­lista nousta ylei­seen luok­kaan, jos kerää tietyn piste­mää­rän. Nousu ei kuiten­kaan houkuta.

– Minulla on nousu­pis­teet täynnä, mutta en ole halun­nut sinne isojen poikien leik­kiin. Huip­puau­tot ylei­sessä luokassa maksa­vat 50 000–60 000. Tällai­sella 15 tonnin autolla ei pärjäisi niille millään.

Raja­li­nin kisa­reis­sut ovat suun­tau­tu­neet pääosin Uudel­le­maalle ja Lounais-Suomeen.

– Nyt kesällä kävin Ahve­nan­maalla, ja yhdis­timme siellä minun kilpai­luuni koko perheen loman.

Parhaana saavu­tuk­se­naan hän pitää vuonna 2018 tullutta Etelä-Suomen alue­mes­ta­ruutta rallisprintissä.

KYMMENEN VUOTTA KISOJA VÄHIN VAURIOIN

Koulu­tuk­sel­taan Raja­lin on levy­seppä-hitsaaja, ja hänen työnsä Fiskar­sin saksi­teh­taan kunnos­sa­pi­to­puo­lella tukee harrastusta.

– Jos autoon tarvit­see osia, niin työpai­kalla on lait­teet, joilla voi tehdä.

Jos autoon tarvit­see osia, niin työpai­kalla on lait­teet, joilla voi tehdä.

Ulos­ajoja tai muita isoja ”mällejä” hänelle ei ole sattunut.

– Yhden kerran osuin oikai­sues­tee­seen, ja vetoak­seli meni poikki, mutta ei mitään sen pahempaa.

Vanha ralli­vii­saus kuiten­kin on, että kukaan ei onnistu pysy­mään tiellä loputtomiin.

– Sano­taan, että on olemassa kahden­lai­sia kuskeja: Niitä, jotka ovat ajaneet ulos ja niitä, jotka tule­vat ajamaan ulos. Eli varmaan minun olisi paras lopet­taa ajami­nen tässä kohtaa.

LAJI SIIRTYY SUKUPOLVELTA TOISELLE

Rakkaus ralliin on Raja­li­nilla perin­töä sedältä.

– Pienestä asti pyörin sedän mukana kisoissa.

Vaikut­tiko Länsi-Uusi­maan vahva ralli­pe­rinne asiaan? Esimer­kiksi ex-maail­man­mes­tari Marcus Grön­holm on kotoi­sin Inkoosta. Raja­lin kiistää.

– Ei minua ole oikeas­taan ikinä kiin­nos­ta­nut WRC (Rallin maail­man­mes­ta­ruus­sarja). F‑ryhmän kilpu­reissa on minusta enem­män tyyliä, ne ovat vähän vanhem­pia autoja.

Laji saat­taa suvussa jatkua myös tule­villa vuosi­kym­me­nillä. Neli­vuo­tias Leevi seuraa isää kilpai­lui­hin ja pyörii koko haas­tat­te­lun ajan uteli­aana autotallissa.

– Hän tykkää maata auton alla ja leik­kiä, että ruuvaa sitä. Ruohon­leik­ku­rin moot­to­rin hän tässä purki­kin pult­ti­pys­syllä melkein koko­naan itse.

Isän mielestä on mukava seurata Leevin intoa.

– Välillä kyllä toivon, että poika ei valit­sisi tällaista harras­tusta, joka on niin hemme­tin kallis. Että ymmär­täisi parem­min kuin isänsä, sanoo Jimmy Raja­lin ja nauraa taas.