Ralliauton ratissa adrenaliini nousee

JIMMY RAJALIN

Metallityöntekijä
Tammisaari
Fiskars Finland Oy Ab, Billnäs

”Oma ralliauto oli minulla lapsuudenhaave. Toteutin sen heti, kun se oli taloudellisesti mahdollista eli noin kymmenen vuotta sitten, Jimmy Rajalin kertoo.

33-vuotias Rajalin kilpailee F-ryhmässä. Se on tarkoitettu kaksivetoisille autoille, joissa ei ole turboahdinta.

– Aika paljon olen osallistunut rallisprintteihin. Niissä yleensä ajetaan pari kolme kertaa noin 3–4 kilometrin matka ilman kartanlukijaa.

Ajaminen vaatii sataprosenttista keskittymistä.

– Siinä pystyy unohtamaan kaikki muut asiat. Ja kun päästää kytkimen ylös ja antaa syöttää, niin todellakin adrenaliini nousee kropassa, hän kuvailee.

LOPETTAMINEN HARKINNASSA – TAI EHKÄ SITTENKIN VIELÄ…

– Jaa mitä tämä maksaa? No sen voi lyhyesti sanoa niin, että kaikki rahat menee, Rajalin vastaa kysymykseen ja nauraa.

Menoeriä on useita.

– Vakuutukset, osallistumismaksut, renkaat, polttoaineet, auton yleiset huoltokulut…

Rajalinilla on muutamia sponsoreita, muuten hän maksaa kustannukset itse.

– Sponsorit ovat etupäässä paikallisia pienyrittäjiä, niin ei viitsi pyytää kuuta taivaalta.

Talvi tulee ja täytyy maksaa sähkölaskutkin. Voi olla lopettaminen edessä.

Hän arvioi harrastuksensa vuosihinnaksi 10 000–15 000 euroa. Escort onkin nyt myytävänä.

– Talvi tulee ja täytyy maksaa sähkölaskutkin. Voi olla lopettaminen edessä.

Mutta päätös ei ole kiveen hakattu. Kun lajiin on kasvanut vahvasti kiinni, siitä on vaikea päästää irti.

– Tässä asiassa mieli muuttuu melkein päivittäin. Voi olla, että otan auton vielä pois myynnistä ja jatkan ensi keväänä.

”SARJANOUSU” KÄVISI KALLIIKSI

Rajalinin edustama kerho on Ekenäs–Tammisaaren MK/UA (= Motorklubb/Urheiluautoilijat). Hän ajaa kilpailuja viisi tai kuusi kaudessa, aloittaa maalis–huhtikuussa ja lopettaa lokakuun tienoilla.

– Talvikisoissa en ole käynyt. Ajan mieluiten asfaltilla.

Hän kuuluu F-ryhmän junioriluokkaan – mikä ei tarkoita, että ajajien tarvitsisi olla nuoria. Junioriluokasta on mahdollista nousta yleiseen luokkaan, jos kerää tietyn pistemäärän. Nousu ei kuitenkaan houkuta.

– Minulla on nousupisteet täynnä, mutta en ole halunnut sinne isojen poikien leikkiin. Huippuautot yleisessä luokassa maksavat 50 000–60 000. Tällaisella 15 tonnin autolla ei pärjäisi niille millään.

Rajalinin kisareissut ovat suuntautuneet pääosin Uudellemaalle ja Lounais-Suomeen.

– Nyt kesällä kävin Ahvenanmaalla, ja yhdistimme siellä minun kilpailuuni koko perheen loman.

Parhaana saavutuksenaan hän pitää vuonna 2018 tullutta Etelä-Suomen aluemestaruutta rallisprintissä.

KYMMENEN VUOTTA KISOJA VÄHIN VAURIOIN

Koulutukseltaan Rajalin on levyseppä-hitsaaja, ja hänen työnsä Fiskarsin saksitehtaan kunnossapitopuolella tukee harrastusta.

– Jos autoon tarvitsee osia, niin työpaikalla on laitteet, joilla voi tehdä.

Jos autoon tarvitsee osia, niin työpaikalla on laitteet, joilla voi tehdä.

Ulosajoja tai muita isoja ”mällejä” hänelle ei ole sattunut.

– Yhden kerran osuin oikaisuesteeseen, ja vetoakseli meni poikki, mutta ei mitään sen pahempaa.

Vanha ralliviisaus kuitenkin on, että kukaan ei onnistu pysymään tiellä loputtomiin.

– Sanotaan, että on olemassa kahdenlaisia kuskeja: Niitä, jotka ovat ajaneet ulos ja niitä, jotka tulevat ajamaan ulos. Eli varmaan minun olisi paras lopettaa ajaminen tässä kohtaa.

LAJI SIIRTYY SUKUPOLVELTA TOISELLE

Rakkaus ralliin on Rajalinilla perintöä sedältä.

– Pienestä asti pyörin sedän mukana kisoissa.

Vaikuttiko Länsi-Uusimaan vahva ralliperinne asiaan? Esimerkiksi ex-maailmanmestari Marcus Grönholm on kotoisin Inkoosta. Rajalin kiistää.

– Ei minua ole oikeastaan ikinä kiinnostanut WRC (Rallin maailmanmestaruussarja). F-ryhmän kilpureissa on minusta enemmän tyyliä, ne ovat vähän vanhempia autoja.

Laji saattaa suvussa jatkua myös tulevilla vuosikymmenillä. Nelivuotias Leevi seuraa isää kilpailuihin ja pyörii koko haastattelun ajan uteliaana autotallissa.

– Hän tykkää maata auton alla ja leikkiä, että ruuvaa sitä. Ruohonleikkurin moottorin hän tässä purkikin pulttipyssyllä melkein kokonaan itse.

Isän mielestä on mukava seurata Leevin intoa.

– Välillä kyllä toivon, että poika ei valitsisi tällaista harrastusta, joka on niin hemmetin kallis. Että ymmärtäisi paremmin kuin isänsä, sanoo Jimmy Rajalin ja nauraa taas.