Ralli­auton ratissa adrena­liini nousee

JIMMY RAJALIN

Metal­li­työn­te­kijä
Tammi­saari
Fiskars Finland Oy Ab, Billnäs

”Oma ralli­auto oli minulla lapsuu­den­haave. Toteutin sen heti, kun se oli talou­del­li­sesti mahdol­lista eli noin kymmenen vuotta sitten, Jimmy Rajalin kertoo.

33-vuotias Rajalin kilpailee F‑ryhmässä. Se on tarkoi­tettu kaksi­ve­toi­sille autoille, joissa ei ole turboahdinta.

– Aika paljon olen osallis­tunut rallisprint­teihin. Niissä yleensä ajetaan pari kolme kertaa noin 3–4 kilometrin matka ilman kartanlukijaa.

Ajaminen vaatii satapro­sent­tista keskittymistä.

– Siinä pystyy unohta­maan kaikki muut asiat. Ja kun päästää kytkimen ylös ja antaa syöttää, niin todel­lakin adrena­liini nousee kropassa, hän kuvailee.

LOPETTAMINEN HARKINNASSA – TAI EHKÄ SITTENKIN VIELÄ…

– Jaa mitä tämä maksaa? No sen voi lyhyesti sanoa niin, että kaikki rahat menee, Rajalin vastaa kysymyk­seen ja nauraa.

Menoeriä on useita.

– Vakuu­tukset, osallis­tu­mis­maksut, renkaat, polttoai­neet, auton yleiset huoltokulut…

Rajali­nilla on muutamia sponso­reita, muuten hän maksaa kustan­nukset itse.

– Sponsorit ovat etupäässä paikal­lisia pieny­rit­täjiä, niin ei viitsi pyytää kuuta taivaalta.

Talvi tulee ja täytyy maksaa sähkö­las­kutkin. Voi olla lopet­ta­minen edessä.

Hän arvioi harras­tuk­sensa vuosi­hin­naksi 10 000–15 000 euroa. Escort onkin nyt myytävänä.

– Talvi tulee ja täytyy maksaa sähkö­las­kutkin. Voi olla lopet­ta­minen edessä.

Mutta päätös ei ole kiveen hakattu. Kun lajiin on kasvanut vahvasti kiinni, siitä on vaikea päästää irti.

– Tässä asiassa mieli muuttuu melkein päivit­täin. Voi olla, että otan auton vielä pois myynnistä ja jatkan ensi keväänä.

”SARJANOUSU” KÄVISI KALLIIKSI

Rajalinin edustama kerho on Ekenäs–Tammisaaren MK/​UA (= Motorklubb/​Urheiluautoilijat). Hän ajaa kilpai­luja viisi tai kuusi kaudessa, aloittaa maalis–huhtikuussa ja lopettaa lokakuun tienoilla.

– Talvi­ki­soissa en ole käynyt. Ajan mieluiten asfaltilla.

Hän kuuluu F‑ryhmän junio­ri­luok­kaan – mikä ei tarkoita, että ajajien tarvit­sisi olla nuoria. Junio­ri­luo­kasta on mahdol­lista nousta yleiseen luokkaan, jos kerää tietyn piste­määrän. Nousu ei kuiten­kaan houkuta.

– Minulla on nousu­pis­teet täynnä, mutta en ole halunnut sinne isojen poikien leikkiin. Huippuautot yleisessä luokassa maksavat 50 000–60 000. Tällai­sella 15 tonnin autolla ei pärjäisi niille millään.

Rajalinin kisareissut ovat suuntau­tu­neet pääosin Uudel­le­maalle ja Lounais-Suomeen.

– Nyt kesällä kävin Ahvenan­maalla, ja yhdis­timme siellä minun kilpai­luuni koko perheen loman.

Parhaana saavu­tuk­se­naan hän pitää vuonna 2018 tullutta Etelä-Suomen aluemes­ta­ruutta rallisprintissä.

KYMMENEN VUOTTA KISOJA VÄHIN VAURIOIN

Koulu­tuk­sel­taan Rajalin on levyseppä-hitsaaja, ja hänen työnsä Fiskarsin saksi­teh­taan kunnos­sa­pi­to­puo­lella tukee harrastusta.

– Jos autoon tarvitsee osia, niin työpai­kalla on laitteet, joilla voi tehdä.

Jos autoon tarvitsee osia, niin työpai­kalla on laitteet, joilla voi tehdä.

Ulosajoja tai muita isoja ”mällejä” hänelle ei ole sattunut.

– Yhden kerran osuin oikai­sues­tee­seen, ja vetoak­seli meni poikki, mutta ei mitään sen pahempaa.

Vanha ralli­vii­saus kuitenkin on, että kukaan ei onnistu pysymään tiellä loputtomiin.

– Sanotaan, että on olemassa kahden­laisia kuskeja: Niitä, jotka ovat ajaneet ulos ja niitä, jotka tulevat ajamaan ulos. Eli varmaan minun olisi paras lopettaa ajaminen tässä kohtaa.

LAJI SIIRTYY SUKUPOLVELTA TOISELLE

Rakkaus ralliin on Rajali­nilla perintöä sedältä.

– Pienestä asti pyörin sedän mukana kisoissa.

Vaikut­tiko Länsi-Uusimaan vahva ralli­pe­rinne asiaan? Esimer­kiksi ex-maail­man­mes­tari Marcus Grönholm on kotoisin Inkoosta. Rajalin kiistää.

– Ei minua ole oikeas­taan ikinä kiinnos­tanut WRC (Rallin maail­man­mes­ta­ruus­sarja). F‑ryhmän kilpu­reissa on minusta enemmän tyyliä, ne ovat vähän vanhempia autoja.

Laji saattaa suvussa jatkua myös tulevilla vuosi­kym­me­nillä. Nelivuo­tias Leevi seuraa isää kilpai­luihin ja pyörii koko haastat­telun ajan uteli­aana autotallissa.

– Hän tykkää maata auton alla ja leikkiä, että ruuvaa sitä. Ruohon­leik­kurin moottorin hän tässä purkikin pultti­pys­syllä melkein kokonaan itse.

Isän mielestä on mukava seurata Leevin intoa.

– Välillä kyllä toivon, että poika ei valit­sisi tällaista harras­tusta, joka on niin hemmetin kallis. Että ymmär­täisi paremmin kuin isänsä, sanoo Jimmy Rajalin ja nauraa taas.