Miksi palkka ei riitä? – Tuot­ta­vuu­den rooli osto­voi­massa on ratkaiseva

SAK:n toteut­tama kysely kertoi viime keväänä, että 11 prosent­tia duuna­ri­työtä teke­vistä on suuressa köyhyysriskissä.

Mata­la­tu­loi­sem­pien osalta tilanne ei ole niin yllät­tävä. Kun arki on normaa­lis­ti­kin tiuk­kaa, hinto­jen nopea nousu kurjis­tut­taa entisestään.

Yllät­tä­väm­pää oli, että 31 prosent­tia kyse­lyyn vastaa­jista arvioi, että jos he saisi­vat 250 euroa vähem­män palk­kaa kuussa käteen, elämi­nen muut­tuisi talou­del­li­sesti mahdottomaksi.

Pesu­ko­neen tai puhe­li­men rikkou­tu­mi­nen siis voisi sysätä joka kolman­nen duuna­rin suku­lais­ten, ystä­vien, Kelan tai pika­vip­pien tuen varaan.

Teol­li­suus­liitto kysyi hyvin saman­lai­sia kysy­myk­siä jäse­nis­töl­tään viime vuoden loka–marraskuun osto­voi­ma­ky­se­lyssä. Jäse­nistä peräti 64 prosent­tia arvioi, että elämästä tulisi talou­del­li­sesti selvästi hanka­lam­paa, jos he saisi­vat 250 euroa vähem­män palk­kaa kuussa.

Kyse­lyn mukaan Teol­li­suus­lii­ton jäse­nistä omat kulu­tus­mah­dol­li­suu­det arvioi huonoiksi 32 prosent­tia ja talou­del­li­sen koko­nais­ti­lan­teen huonoksi arvioi viides­osa jäsenistä.

– Työs­sä­käy­vien köyhyys on monen teol­li­suus­liit­to­lai­sen ongelma. Palkalla ei vält­tä­mättä tulla toimeen, Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Syitä heik­koon talou­del­li­seen tilan­tee­seen on monen­lai­sia. Osto­voi­ma­ky­se­lyn tulos­ten perus­teella näyt­tää siltä, että erityi­sesti yksin­huol­ta­jat, naiset ja nuoret ovat tiukoilla.

Työs­sä­käy­vien köyhyys on monen teol­li­suus­liit­to­lai­sen ongelma.

Anttila kertoo, että 45 prosen­tilla alle 36-vuotiai­den koti­ta­louk­sissa jää kuukausit­tain rahaa käytet­tä­väksi ”tosi vähän”. Monet nuorista myös asuvat yksin, mikä enti­ses­tään vaikeut­taa pärjäämistä.

Anttila kertoo, että talou­del­li­sesti tiukoilla ovat myös perheel­li­set duunaripariskunnat.

– Nykyi­set nuoret aikui­set eivät vält­tä­mättä saavuta vanhem­piensa toimeen­tu­lo­ta­soa. Nyt se alkaa näyt­tää selvältä aina­kin osan kohdalla.

Teol­li­suus­lii­ton osto­voi­ma­ky­se­lyssä pyydet­tiin jäse­niä myös arvioi­maan oman koti­ta­lou­den tilan­netta vuoden päästä. Jäse­nistä 34 prosent­tia arvioi, että talou­del­li­nen koko­nais­ti­lanne on vuoden päästä selvästi huonompi.

– Olen huolis­sani tilan­teesta. Sekä hyvin­vointi että pahoin­vointi kasaan­tu­vat. Jo nyt on nähtä­vissä, että ihmi­set ovat karsi­neet vält­tä­mät­tö­mis­tä­kin menoistaan.

Venäjä käyn­nisti hyök­käys­so­dan Ukrai­naan helmi­kuussa 2022. Syitä nykyi­seen duuna­rei­den ahtaa­seen talou­del­li­seen tilan­tee­seen voidaan hakea sodan lisäksi vuosien takaa. Osto­voima on nimit­täin vuoden 2008–2009 finans­si­krii­sistä lähtien kasva­nut Suomessa selvästi maltil­li­sem­min kuin monissa vertailumaissa.

– Kun sitten talou­teen tuli ylimää­räi­nen shokki, niin duuna­riam­ma­teissa köyhyys­riski uhkaa kovem­min kuin aikai­sem­pina vuosi­kym­me­ninä, SAK:n ekono­misti Tatu Knuu­tila arvioi.

OSTOVOIMA KÄRSI YKSIPUOLISUUDESTA

Rahalla on voimaa. Viime vuodesta lähtien tuo voima laski nopeasti, kun tava­roi­den hinnat kallis­tui­vat laajalti.

Tätä rahan arvoa mittaa ostovoima.

– Termillä viita­taan siihen, mikä on oman euron aito voima, kun henkilö menee kaup­paan teke­mään ostok­sia, Knuu­tila kertoo.

Usein osto­voi­malla tarkoi­te­taan reaa­li­palk­koja. Silloin makse­tuista palkoista on vähen­netty keski­mää­räi­sen inflaa­tion vaikutus.

Tällä mitta­rilla viime vuosi oli hyvin poik­keuk­sel­li­nen. Reaa­li­pal­kat laski­vat Tilas­to­kes­kuk­sen ennak­ko­tie­to­jen mukaan 4,4 prosent­tia. Viimeksi yhtä raju pudo­tus oli yli 60 vuotta sitten.

Käytän­nössä pudo­tus tarkoit­taa sitä, että keski­mää­rin suoma­lais­ten osto­voima on lähes samalla tasolla kuin vuonna 2010. Joil­la­kin aloilla osto­voima on jopa laske­nut reilussa kymme­nessä vuodessa.

Esimer­kiksi metal­li­teol­li­suu­dessa reaa­li­pal­kat ovat laske­neet vuodesta 2010 noin 1,5 prosenttia.

KILPAILIJAMAAT EDELLÄ

Finans­si­krii­sin jälkei­nen vuosi­kym­men oli hitaan talous­kas­vun ja maltil­li­sen inflaa­tion aikaa. Tämä näkyi ostovoimassa.

2010-luvulta lähtien suoma­lais­ten reaa­li­pal­kat ovat madel­leet hitaasti ylös. Parhaim­pana vuotena reaa­li­pal­kat nousi­vat keski­mää­rin 1,7 prosent­tia, toisaalta muuta­mana vuotena reaa­li­pal­kat ovat jopa heiken­ty­neet vajaan prosentin.

– Suomen kehi­tys on poiken­nut moniin maihin, kuten Saksaan tai Ruot­siin verrat­tuna. Osto­voi­man nousu on ollut hitaam­paa, Knuu­tila sanoo.

Knuu­tila kertoo, että syynä on Suomen talou­den raken­teen sekä maail­man muuttuminen.

2010-luvulla Nokia ja sen ympä­rille raken­nettu elekt­ro­niik­ka­teol­li­suus sukelsi. Samaan aikaan pape­ri­teol­li­suu­den hinnat laskivat.

Suomen kehi­tys on poiken­nut moniin maihin, kuten Saksaan tai Ruot­siin verrattuna.

2010-luvun lopulla myös Venä­jän vienti alkoi näyt­tää yhä vaikeam­malta ja epävar­mem­malta, kun Venäjä hyök­käsi Krimille.

Kaikki tämä laski tuottavuutta.

– Tuot­ta­vuu­den rooli osto­voi­massa on aivan ratkai­seva. Osto­voima voi kasvaa kestä­vällä tavalla ainoas­taan, kun se mukai­lee työn tuot­ta­vuu­den kehitystä.

Kansa­kun­nan tasolla tuot­ta­vuutta mita­taan vertaa­malla brut­to­kan­san­tuo­tetta käytet­ty­jen työtun­tien määrään. Myös sillä mitta­rilla Suomi on kehit­ty­nyt hitaasti kilpai­li­ja­mai­hin verrattuna.

– Suomen talous on seiso­nut harvem­malla isolla jalalla kuin monissa muissa maissa. Kun useampi tuki­ja­loista sai tälliä, se johti heikom­paan tuot­ta­vuus­ke­hi­tyk­seen. Sen takia ei ole ollut eväitä osto­voi­man nousulle.

Tässä vaiheessa on hyvä muis­taa, että työn tuot­ta­vuu­den para­ne­mi­nen ei tarkoita sitä, että duuna­rit repi­vät sitä selkä­na­hois­taan. Yksin­ker­tais­tet­tuna tuot­ta­vuutta voi paran­taa teke­mällä asioita fiksum­min tai kehit­tä­mällä fiksum­pia tuotteita.

ASUMISKUSTANNUKSET NOUSIVAT

Osto­voi­man kehit­ty­mi­nen näkyy erilai­sille koti­ta­louk­sille eri tavalla. Työn ja talou­den tutki­mus­lai­tos Labore on tutki­nut usean vuoden ajan, miten talou­den mitta­rit näky­vät konkreet­ti­sesti erilai­sissa kotitalouksissa.

Kun näiden esimerk­ki­per­hei­den tilan­teita katso­taan, palkan­saa­ja­per­hei­den osto­voima on kasva­nut vuosit­tain keski­mää­rin 0,5–1,0 prosent­tia vuosina 2013–2021.

– Heikointa osto­voi­man kehi­tys on ollut vuokralla asuvalla palkan­saa­ja­per­heellä, jonka osto­voima on kasva­nut keski­mää­rin 0,3 prosent­tia vuosit­tain, Labo­ren tutkija Eetu Isotalo kertoo.

2010-luvulta aina pande­mi­aan asti vuokrat nousi­vat varsin reip­paasti omis­tusa­su­mi­sen kustan­nuk­siin verrat­tuna. Toki alueel­li­sia eroja oli.

Labo­ren tarkas­te­lussa asumi­nen olikin tärkeä erot­taja perhei­den välillä. Siinä missä vuokralla asujien osto­voima parani hitaasti, asun­to­ve­lal­li­sen toimi­hen­ki­lö­per­heen osto­voima kasvoi hieman enem­män aina viime vuoteen asti.

Tämä johtui ennen kaik­kea mata­lista koroista, mutta Isotalo muis­tut­taa, että myös­kään toimi­hen­ki­lö­per­heen sään­nöl­li­set kulut eivät juuri kasva­neet mata­lan inflaa­tion takia.

HYVÄTULOISILLA MENI PAREMMIN

Osto­voima ei ole paran­tu­nut yhtä hyvin kaikissa tulo­luo­kissa. Tätä voi tarkas­tella, kun suoma­lai­set jaetaan kymme­neen eri tulo­luok­kaan, jossa jokai­sessa tulo­luo­kassa on yhtä paljon henkilöitä.

Ylim­män tulo­luo­kan osto­voima on kasva­nut reilun kymme­nen vuoden aikana eniten ennen kaik­kea kasva­nei­den pääoma­tu­lo­jen ansiosta.

– Heti finans­si­krii­sin jälkeen olimme enem­män samassa veneessä. Pari vuotta myöhem­min erkaan­tu­mi­nen alkoi ja pääoma­tu­lot alkoi­vat kasvaa palk­ka­tu­loja enem­män, Knuu­tila kertoo.

Mata­lan inflaa­tion aikana pörs­si­kurs­sit ja kiin­teis­tö­jen hinnat nousi­vat, kun niin isot kuin pienet­kin sijoit­ta­jat haki­vat tuot­toa jostain muualta kuin heikosti tuot­ta­vista joukkolainoista.

Jos pörs­siyh­tiö tekee hyvää tulosta ja jakaa ison osan omis­ta­jille, niin yhtiön johta­jilla ei ole parem­paa ideaa.

Eikä pörs­siyh­tiöil­lä­kään mennyt huonosti. Helsin­gin pörs­sissä lista­tut yhtiöt teki­vät keski­mää­rin hyvää voit­toa ja maksoi­vat osak­kee­no­mis­ta­jille jatku­vasti parem­pia osinkoja.

Tuot­ta­vuu­den kehit­tä­mi­nen jäi aina­kin tilas­to­jen valossa vähem­mälle huomiolle.

– Asiaa on vaikea yleis­tää, mutta lähtö­koh­tai­sesti voi ajatella niin, että jos pörs­siyh­tiö tekee hyvää tulosta ja jakaa ison osan omis­ta­jille, niin yhtiön johta­jilla ei ole parem­paa ideaa. Jos johdolla on tiedossa jokin hirvit­tä­vän hyvä kohde, niin kyllä he sinne investoivat.

VASTUULLISET PALKANKOROTUKSET

Lukui­silla aloilla käytiin viime keväänä työtais­te­luja. Työn­te­ki­jät ovat vaati­neet parem­pia palk­koja, jotta he pystyi­si­vät säilyt­tä­mään elintasonsa.

– Mieles­täni kulu­valla neuvot­te­lu­kier­rok­sella on saatu reip­paat, mutta varsin vastuul­li­set palk­ka­rat­kai­sut. Palkan­ko­ro­tuk­set paik­kaa­vat tule­vaa inflaa­tiota, mutta vuoden 2022 pudo­tus varmaan­kin jää kärsittäväksi.

Käytän­nössä se tarkoit­taa, että tuot­ta­vuutta pitäisi edel­leen­kin pystyä nosta­maan. Varsin­kin, kun yrityk­set ovat kärsi­neet nous­seista energiakustannuksista.

Katse siis kään­tyy orga­ni­saa­tioi­den henki­lös­töön, niin toimi­hen­ki­löi­hin, johta­jiin kuin duuna­rei­hin­kin. Heidän pitää kehit­tää mullis­ta­vam­pia tuot­teita sekä keksiä parem­pia tapoja tuot­taa kompo­nent­teja, koneita ja palveluita.

Ja sitten pitää vielä varmis­taa, että tuot­ta­vuu­den para­ne­mi­nen näkyy myös duuna­rei­den tilipusseissa.