Miksi palkka ei riitä? – Tuotta­vuuden rooli ostovoi­massa on ratkaiseva

SAK:n toteut­tama kysely kertoi viime keväänä, että 11 prosenttia duuna­ri­työtä tekevistä on suuressa köyhyysriskissä.

Matala­tu­loi­sem­pien osalta tilanne ei ole niin yllät­tävä. Kun arki on normaa­lis­tikin tiukkaa, hintojen nopea nousu kurjis­tuttaa entisestään.

Yllät­tä­vämpää oli, että 31 prosenttia kyselyyn vastaa­jista arvioi, että jos he saisivat 250 euroa vähemmän palkkaa kuussa käteen, eläminen muuttuisi talou­del­li­sesti mahdottomaksi.

Pesuko­neen tai puhelimen rikkou­tu­minen siis voisi sysätä joka kolmannen duunarin sukulaisten, ystävien, Kelan tai pikavip­pien tuen varaan.

Teolli­suus­liitto kysyi hyvin saman­laisia kysymyksiä jäsenis­töl­tään viime vuoden loka–marraskuun ostovoi­ma­ky­se­lyssä. Jäsenistä peräti 64 prosenttia arvioi, että elämästä tulisi talou­del­li­sesti selvästi hanka­lampaa, jos he saisivat 250 euroa vähemmän palkkaa kuussa.

Kyselyn mukaan Teolli­suus­liiton jäsenistä omat kulutus­mah­dol­li­suudet arvioi huonoiksi 32 prosenttia ja talou­del­lisen kokonais­ti­lan­teen huonoksi arvioi viidesosa jäsenistä.

– Työssä­käy­vien köyhyys on monen teolli­suus­liit­to­laisen ongelma. Palkalla ei välttä­mättä tulla toimeen, Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Syitä heikkoon talou­del­li­seen tilan­tee­seen on monen­laisia. Ostovoi­ma­ky­selyn tulosten perus­teella näyttää siltä, että erityi­sesti yksin­huol­tajat, naiset ja nuoret ovat tiukoilla.

Työssä­käy­vien köyhyys on monen teolli­suus­liit­to­laisen ongelma.

Anttila kertoo, että 45 prosen­tilla alle 36-vuotiaiden kotita­louk­sissa jää kuukausit­tain rahaa käytet­tä­väksi ”tosi vähän”. Monet nuorista myös asuvat yksin, mikä entises­tään vaikeuttaa pärjäämistä.

Anttila kertoo, että talou­del­li­sesti tiukoilla ovat myös perheel­liset duunaripariskunnat.

– Nykyiset nuoret aikuiset eivät välttä­mättä saavuta vanhem­piensa toimeen­tu­lo­tasoa. Nyt se alkaa näyttää selvältä ainakin osan kohdalla.

Teolli­suus­liiton ostovoi­ma­ky­se­lyssä pyydet­tiin jäseniä myös arvioi­maan oman kotita­louden tilan­netta vuoden päästä. Jäsenistä 34 prosenttia arvioi, että talou­del­linen kokonais­ti­lanne on vuoden päästä selvästi huonompi.

– Olen huolis­sani tilan­teesta. Sekä hyvin­vointi että pahoin­vointi kasaan­tuvat. Jo nyt on nähtä­vissä, että ihmiset ovat karsi­neet välttä­mät­tö­mis­täkin menoistaan.

Venäjä käynnisti hyökkäys­sodan Ukrai­naan helmi­kuussa 2022. Syitä nykyi­seen duuna­reiden ahtaa­seen talou­del­li­seen tilan­tee­seen voidaan hakea sodan lisäksi vuosien takaa. Ostovoima on nimit­täin vuoden 2008–2009 finans­si­krii­sistä lähtien kasvanut Suomessa selvästi maltil­li­semmin kuin monissa vertailumaissa.

– Kun sitten talou­teen tuli ylimää­räinen shokki, niin duuna­riam­ma­teissa köyhyys­riski uhkaa kovemmin kuin aikai­sem­pina vuosi­kym­me­ninä, SAK:n ekono­misti Tatu Knuutila arvioi.

OSTOVOIMA KÄRSI YKSIPUOLISUUDESTA

Rahalla on voimaa. Viime vuodesta lähtien tuo voima laski nopeasti, kun tavaroiden hinnat kallis­tuivat laajalti.

Tätä rahan arvoa mittaa ostovoima.

– Termillä viita­taan siihen, mikä on oman euron aito voima, kun henkilö menee kauppaan tekemään ostoksia, Knuutila kertoo.

Usein ostovoi­malla tarkoi­te­taan reaali­palk­koja. Silloin makse­tuista palkoista on vähen­netty keski­mää­räisen inflaa­tion vaikutus.

Tällä mitta­rilla viime vuosi oli hyvin poikkeuk­sel­linen. Reaali­palkat laskivat Tilas­to­kes­kuksen ennak­ko­tie­tojen mukaan 4,4 prosenttia. Viimeksi yhtä raju pudotus oli yli 60 vuotta sitten.

Käytän­nössä pudotus tarkoittaa sitä, että keski­määrin suoma­laisten ostovoima on lähes samalla tasolla kuin vuonna 2010. Joillakin aloilla ostovoima on jopa laskenut reilussa kymme­nessä vuodessa.

Esimer­kiksi metal­li­teol­li­suu­dessa reaali­palkat ovat laske­neet vuodesta 2010 noin 1,5 prosenttia.

KILPAILIJAMAAT EDELLÄ

Finans­si­kriisin jälkeinen vuosi­kymmen oli hitaan talous­kasvun ja maltil­lisen inflaa­tion aikaa. Tämä näkyi ostovoimassa.

2010-luvulta lähtien suoma­laisten reaali­palkat ovat madel­leet hitaasti ylös. Parhaim­pana vuotena reaali­palkat nousivat keski­määrin 1,7 prosenttia, toisaalta muuta­mana vuotena reaali­palkat ovat jopa heiken­ty­neet vajaan prosentin.

– Suomen kehitys on poikennut moniin maihin, kuten Saksaan tai Ruotsiin verrat­tuna. Ostovoiman nousu on ollut hitaampaa, Knuutila sanoo.

Knuutila kertoo, että syynä on Suomen talouden raken­teen sekä maailman muuttuminen.

2010-luvulla Nokia ja sen ympärille raken­nettu elekt­ro­niik­ka­teol­li­suus sukelsi. Samaan aikaan paperi­teol­li­suuden hinnat laskivat.

Suomen kehitys on poikennut moniin maihin, kuten Saksaan tai Ruotsiin verrattuna.

2010-luvun lopulla myös Venäjän vienti alkoi näyttää yhä vaikeam­malta ja epävar­mem­malta, kun Venäjä hyökkäsi Krimille.

Kaikki tämä laski tuottavuutta.

– Tuotta­vuuden rooli ostovoi­massa on aivan ratkai­seva. Ostovoima voi kasvaa kestä­vällä tavalla ainoas­taan, kun se mukailee työn tuotta­vuuden kehitystä.

Kansa­kunnan tasolla tuotta­vuutta mitataan vertaa­malla brutto­kan­san­tuo­tetta käytet­tyjen työtun­tien määrään. Myös sillä mitta­rilla Suomi on kehit­tynyt hitaasti kilpai­li­ja­maihin verrattuna.

– Suomen talous on seisonut harvem­malla isolla jalalla kuin monissa muissa maissa. Kun useampi tukija­loista sai tälliä, se johti heikom­paan tuotta­vuus­ke­hi­tyk­seen. Sen takia ei ole ollut eväitä ostovoiman nousulle.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että työn tuotta­vuuden parane­minen ei tarkoita sitä, että duunarit repivät sitä selkä­na­hois­taan. Yksin­ker­tais­tet­tuna tuotta­vuutta voi parantaa tekemällä asioita fiksummin tai kehit­tä­mällä fiksumpia tuotteita.

ASUMISKUSTANNUKSET NOUSIVAT

Ostovoiman kehit­ty­minen näkyy erilai­sille kotita­louk­sille eri tavalla. Työn ja talouden tutki­mus­laitos Labore on tutkinut usean vuoden ajan, miten talouden mittarit näkyvät konkreet­ti­sesti erilai­sissa kotitalouksissa.

Kun näiden esimerk­ki­per­heiden tilan­teita katso­taan, palkan­saa­ja­per­heiden ostovoima on kasvanut vuosit­tain keski­määrin 0,5–1,0 prosenttia vuosina 2013–2021.

– Heikointa ostovoiman kehitys on ollut vuokralla asuvalla palkan­saa­ja­per­heellä, jonka ostovoima on kasvanut keski­määrin 0,3 prosenttia vuosit­tain, Laboren tutkija Eetu Isotalo kertoo.

2010-luvulta aina pande­miaan asti vuokrat nousivat varsin reippaasti omistusa­su­misen kustan­nuk­siin verrat­tuna. Toki alueel­lisia eroja oli.

Laboren tarkas­te­lussa asuminen olikin tärkeä erottaja perheiden välillä. Siinä missä vuokralla asujien ostovoima parani hitaasti, asunto­ve­lal­lisen toimi­hen­ki­lö­per­heen ostovoima kasvoi hieman enemmän aina viime vuoteen asti.

Tämä johtui ennen kaikkea matalista koroista, mutta Isotalo muistuttaa, että myöskään toimi­hen­ki­lö­per­heen säännöl­liset kulut eivät juuri kasva­neet matalan inflaa­tion takia.

HYVÄTULOISILLA MENI PAREMMIN

Ostovoima ei ole paran­tunut yhtä hyvin kaikissa tuloluo­kissa. Tätä voi tarkas­tella, kun suoma­laiset jaetaan kymme­neen eri tuloluok­kaan, jossa jokai­sessa tuloluo­kassa on yhtä paljon henkilöitä.

Ylimmän tuloluokan ostovoima on kasvanut reilun kymmenen vuoden aikana eniten ennen kaikkea kasva­neiden pääoma­tu­lojen ansiosta.

– Heti finans­si­kriisin jälkeen olimme enemmän samassa veneessä. Pari vuotta myöhemmin erkaan­tu­minen alkoi ja pääoma­tulot alkoivat kasvaa palkka­tu­loja enemmän, Knuutila kertoo.

Matalan inflaa­tion aikana pörssi­kurssit ja kiinteis­töjen hinnat nousivat, kun niin isot kuin pienetkin sijoit­tajat hakivat tuottoa jostain muualta kuin heikosti tuotta­vista joukkolainoista.

Jos pörssiyhtiö tekee hyvää tulosta ja jakaa ison osan omista­jille, niin yhtiön johta­jilla ei ole parempaa ideaa.

Eikä pörssiyh­tiöil­lä­kään mennyt huonosti. Helsingin pörssissä listatut yhtiöt tekivät keski­määrin hyvää voittoa ja maksoivat osakkee­no­mis­ta­jille jatku­vasti parempia osinkoja.

Tuotta­vuuden kehit­tä­minen jäi ainakin tilas­tojen valossa vähem­mälle huomiolle.

– Asiaa on vaikea yleistää, mutta lähtö­koh­tai­sesti voi ajatella niin, että jos pörssiyhtiö tekee hyvää tulosta ja jakaa ison osan omista­jille, niin yhtiön johta­jilla ei ole parempaa ideaa. Jos johdolla on tiedossa jokin hirvit­tävän hyvä kohde, niin kyllä he sinne investoivat.

VASTUULLISET PALKANKOROTUKSET

Lukui­silla aloilla käytiin viime keväänä työtais­te­luja. Työnte­kijät ovat vaati­neet parempia palkkoja, jotta he pystyi­sivät säilyt­tä­mään elintasonsa.

– Mieles­täni kuluvalla neuvot­te­lu­kier­rok­sella on saatu reippaat, mutta varsin vastuul­liset palkka­rat­kaisut. Palkan­ko­ro­tukset paikkaavat tulevaa inflaa­tiota, mutta vuoden 2022 pudotus varmaankin jää kärsittäväksi.

Käytän­nössä se tarkoittaa, että tuotta­vuutta pitäisi edelleenkin pystyä nosta­maan. Varsinkin, kun yritykset ovat kärsi­neet nousseista energiakustannuksista.

Katse siis kääntyy organi­saa­tioiden henki­lös­töön, niin toimi­hen­ki­löihin, johta­jiin kuin duuna­rei­hinkin. Heidän pitää kehittää mullis­ta­vampia tuotteita sekä keksiä parempia tapoja tuottaa kompo­nent­teja, koneita ja palveluita.

Ja sitten pitää vielä varmistaa, että tuotta­vuuden parane­minen näkyy myös duuna­reiden tilipusseissa.