Teräs­miesten ja ‑naisten työ vaikuttaa Ovakon tehtaalla

Venäjän rajalta parin kilometrin päässä sijait­seva Imatran teräs­tehdas on kuvauk­sel­linen paikka isoine tiili­ra­ken­nuk­si­neen, tehdas­hal­lei­neen, romuvuo­ri­neen ja teräspalkkipinoineen.

Anna Abreun tuotan­to­yhtiö saikin vuonna 2011 luvan kuvata tehtaalla musiik­ki­vi­deon Hysteria. Siinä kahdella esiin­ty­jällä on minimaa­liset suojavarusteet.

Toisin on todel­li­suu­dessa. Tehtaalle ei ole menemistä ilman suoja­ky­pärää, ‑haala­reita, ‑laseja ja turvakenkiä.

Tehtaalla 31 vuotta työsken­nellyt työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jari Suikkanen valvoo, että sääntöjä nouda­te­taan ja töitä tehdään turvallisesti.

TEHDASKIERROKSILLA KYSELLÄÄN KUULUMISIA

Turval­li­suus­pääl­likkö Timo Virtanen painottaa jokaisen omaa tarkkuutta työssään. Töissä pidetään myös turval­li­suus­vart­teja ja työnte­ki­jöiltä toivo­taan puutteista ja havain­noista ilmoi­tuksia esimiehille.

– Viimeisin turval­li­suus­pro­jekti liittyi kulku­teihin. Rekka- ja trukki­lii­kenne aiheuttaa vaara­ti­lan­teita, Suikkanen mainitsee.

Hän kiertää joka viikko pääluot­ta­mus­mies Tomi Kovasen kanssa jossain päin tehdasta.

– Silloin madaltuu myös kynnys ottaa työsuo­je­luun liittyviä asioita puheeksi. Välillä pyyde­tään myös keskusteluapua.

Työsuo­je­lu­ko­kouksia pidetään kolmen kuukauden välein ja luotta­mus­miesten kokouksia kuukausit­tain. Yhteis­toi­min­ta­neu­vot­te­lu­kunta kokoontuu neljä–viisi kertaa vuodessa ja johto­ryhmä kerran kuukau­dessa. Kovanen edustaa siellä työntekijöitä.

TYÖSUOJELUSSA ISO ORGANISAATIO

Osastoja tehtaalla on seitsemän ja niissä kaikissa oma luotta­mus­mies sekä varamiehet. Pääluot­ta­mus­mie­hellä on varapää­luot­ta­mus­mies. Lisäksi on työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, työsuo­je­lua­sia­mies sekä kolme yhdysmiestä.

Tehtä­vä­ni­mik­kei­täkin 550 työntekijän yrityk­sessä on yli sata, mutta kaikki eivät ole käytössä.

Tomi Kovanen on pääluot­ta­mus­mies jo kolman­nessa polvessa.

Ovakon aiemmista pääluot­ta­mus­mie­histä Jukka Kärnä ja Nina Malm ovat pääty­neet vaikut­ta­mis­työs­sään kansan­edus­ta­jiksi asti. Onko Kovasella sama tavoite?

– Tällä hetkellä päämää­räni on työssä pääluot­ta­mus­mie­henä ja vapaa-ajalla kunta­po­li­tii­kassa. Ovakolla aloitin teräksen lastauk­sessa vuonna 2011 ja pääluot­tona olen ollut reilun vuoden.

KOSKAAN EI TIEDOTETA LIIKAA

Työnte­ki­jöiden ääni yrityk­sessä kuuluu Kovasen mukaan luotta­mus­hen­ki­löiden kautta, toisaalta esimiesten kautta taas alaspäin.

– Tiedon­ku­lussa on aina paran­net­tavaa, mutta siinä on tapah­tunut vuosi­kym­menen aikana isoa kehitystä. Työnte­ki­jöitä kuunnel­laan enemmän ja heidän mieli­pi­tei­tään kysel­lään varsinkin heidän työhönsä liitty­vissä asioissa.

Työnte­ki­jöitä kuunnel­laan enemmän ja heidän mieli­pi­tei­tään kysel­lään varsinkin heidän työhönsä liitty­vissä asioissa.

Kovasen mielestä työnte­ki­jöiden kantoja voitai­siin ottaa vielä enemmän huomioon esimer­kiksi suunni­tel­taessa tehtaalle uusia projekteja.

– Monesti sitten käyttöö­no­tossa huoma­taan, että lattia­ta­sol­lakin olisi ollut paljon tietoa, joka olisi auttanut projektin valmis­tu­mista ja käyttöön­ottoa. Mutta tässäkin varmasti tullaan näkemään parannusta.

VIHREÄ SIIRTYMÄ MAHDOLLISUUS

Teolli­suus­liiton hallin­nossa Ovakolta on liiton valtuus­tossa edusta­jana Eero Ruottinen. Kovanen on liiton halli­tuksen varajäsen.

Tehtaan luotta­mus­miehet ja varaluot­ta­mus­miehet sekä työsuo­je­lu­toi­mijat ovat olleet monessa Teolli­suus­liiton koulu­tuk­sessa mukana ja vieneet samalla viestiä eteenpäin.

Viher­hömp­pä­pu­heet ovat teräs­teh­taalla loppu­neet jo aikoja sitten. Vihreään siirty­mään ollaan tyyty­väisiä ja sitä ei nähdä uhkana, vaan mahdollisuutena.

Työnte­kijät näkevät vihreän siirtymän mahdol­li­suu­tena pitää nykyiset työpaikat täällä Imatralla.

Ovako on vähen­tänyt jo monilla toimilla hiili­diok­si­di­pääs­töjä ja toimen­pi­teet jatkuvat.

– Työnte­kijät näkevät vihreän siirtymän mahdol­li­suu­tena pitää nykyiset työpaikat täällä Imatralla, ja miksei tulevai­suu­dessa voisi tulla lisääkin työpaik­koja. Asiak­kaat maail­malla vaativat tuotteilta entistä enemmän vihreyttä ja kun meillä jo valmiiksi tehdään kierto­ro­musta terästä, niin olemme yksi vähiten ilmastoa kuormit­ta­vista teräs­teh­taista jo nyt, Kovanen kertoo.

MIKÄ ON ASIALLINEN SYY?

Uusi hallitus­ohjelma on puhut­tanut tehtaan kahvi­pöy­dissä ja käytä­villä. Irtisa­no­misen perus­teet tulevai­suu­dessa varsinkin ovat olleet mielen­kiinnon kohteena. Irtisa­no­mis­pe­rus­teena pelkkä ”asial­linen syy” vaikuttaa epämää­räi­seltä. Tähän asti laissa on mainittu ”asial­linen ja painava syy”.

Pääluot­ta­mus­mies Kovanen arvelee, että siihen tarvi­taan varmasti oikeu­delta useam­pikin ennak­ko­ta­paus ennen kuin selviää, mitä asial­linen syy käytän­nössä tarkoittaa.

Ovakolla tehdään töitä hyvin vaihte­le­vissa vuoroissa. Vuorot riippuvat paljon työteh­tä­vistä. Vuoroja on saatu työnte­ki­jöiden pyynnöstä myös muutettua ja syksyllä muuttuu muutaman tehtävän vuorot työnte­ki­jöiden ehdotuksesta.

Tehtaan sisällä voi myös siirtyä tehtä­västä toiseen. Eri osastoilla jouste­taan puolin ja toisin. Poikkeus­o­loissa kuten tuotan­tö­häi­riö­ti­lan­teissa tai ylitöissä työnte­kijät ovat usein valmiita jousta­maan. Joustoa tarvi­taan myös toiseen suuntaan.

JAPANILAISET TOIVAT VAKAUTTA

Ovako siirtyi muutama vuosi sitten japani­lai­so­mis­tuk­seen. Miten se on näkynyt?

– Omistajan edustajia on muutamia kerral­laan tehtaalla ja proses­seihin on tehty pientä viilausta. Leveämmät hartiat tuovat myös vakautta, eikä laiva keiku niin helposti kuin aiemmin. Omista­ja­vaihdos näkyy myös siten, että välit­tä­minen on lisään­tynyt Ovakolla. Onko se sitten uuden omistajan vai ajan tuomaa positii­vista muutosta, vaikea sanoa, Kovanen pohtii.

Omista­ja­vaihdos näkyy myös siten, että välit­tä­minen on lisään­tynyt Ovakolla.

Ovako­lai­suus siirtyy helposti isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Laadun­val­von­nassa näyte­sa­haa­jana työsken­te­levän Minna Matikaisen tytär aloitti viime syksynä tehtaalla kaksi­vuo­tisen oppisopimuskoulutuksen.

Hakija­määrä yllätti: 150 hakijasta tehtaan ulkopuo­lelta valit­tiin koulu­tuk­seen 14 henkilöä ja sisältä viisi.

Teräs­teh­taalla oli 1980-luvulla oma ammat­ti­koulu. Nyt siihen on taval­laan palattu takaisin.

Matikainen tuli ensim­mäisen kerran teräs­teh­taalle töihin 2017.

– Jatko­ja­los­tuk­seen lämpö­kä­sit­te­ly­puo­lelle. Sitten pääsin hieno­vals­sille. Parin vuoden kuluttua tuli irtisa­no­miset. Seuraa­vana kesänä pääsin keskus­va­ras­tolle kesätöihin, samoin vuonna 2021. Nyt teen aamu- ja iltavuo­roja laadunvalvonnassa.

Matikainen sanoo tykkää­vänsä työstään. Hän sahaa sorvilla ja jyrsi­mellä näytteitä ohjeiden mukaan.

Matikainen on tehtaan teräs­naisia. Hän harrastaa triath­lonia ja juoksee marato­neja ja satasen ultra­mat­koja. Liikunnan harrastus näkyy olemuksesta.

PIIRAISEN PITKÄ TYÖURA

Valuko­ne­mies Anssi Piirainen valmistui Ovakon ammat­ti­kou­lusta 1977.

– Valmis­tu­neita oli 11. Yksi kaveri on minun lisäk­seni vielä täällä töissä.

Piiraisen työura on kestänyt yli 45 vuotta. Hän muuraa välillä tulitiiliä valual­taa­seen, kiipeää portaita ylös ja alas ja kulkee sulan teräksen täyttämän altaan päällä. Toki on altaassa kansi, mutta sen alla lämpöä 1 500–1 800 astetta. Työ vaatii tarkkuutta jo turvallisuussyistä.

– Ei työ aina niin mieluisaa ole, varsin­kaan helteillä. Lämpö­tila työpis­teessä kun voi nousta 42 astee­seen, sanoo 62-vuotias valukonemies.

Hän sanookin olevansa pakkasten ystävä, jo aiemman hiihto­har­ras­tuk­senkin takia.

OVAKOLAISIA SUVUSSA

Piiraisen vaimon ukki oli kaiva­massa kuoppaa, kun teräs­teh­dasta ryhdyt­tiin aikoi­naan rakentamaan.

– Isäni oli tehtaalla töissä vuodesta 1962 lähtien, veli on töissä tuolla yläker­rassa, sedän poika ja pojan tytär ovat myös ovako­laisia. Mutta on täällä isompiakin sukuja ollut töissä.

Japani­laisten insinöö­rien kanssa Piirainen sanoo tulevansa toimeen Google-kääntäjän avulla.

– Hyvin kohte­liaita he kyllä ovat.

Ei työ aina niin mieluisaa ole, varsin­kaan helteillä.

Piirainen on pohtinut paran­nuseh­do­tuksia tehtä­viin ja niitä hän on saanut vietyä myös eteenpäin.

Teolli­suus­liiton edeltäjän Metal­li­liiton hallin­nos­sakin hän on ollut vaikut­ta­massa asioihin 2000-luvulla, niin halli­tuk­sessa kuin valtuustossa.

Piirainen sujauttaa käsipa­perin kypärän alle ja jatkaa töitään. Paperi imee enimmät kosteudet, eivätkä silmät niin äkkiä kastu hiestä.

HYVÄHENKINEN TYÖPAIKKA

Energia­krii­sistä johtuvat kansal­liset tukitoimet Euroo­passa vaikeut­tavat tervettä kilpailua alalla. Teräk­sestä on ylitar­jontaa. Ovako pärjää laadulla ja jousta­vuu­della. Se voi tehdä tarvit­taessa myös pieniä erikoiseriä.

Tehtaan arvot ovat vastuul­li­suus, uudis­tu­minen ja osaaminen. Työpaikkaa työnte­kijät kehuvat hyvähen­ki­seksi. Palkassa tietenkin on aina paran­ta­misen varaa, mutta toisaalta tarjolla on ison talon edut: työter­veys, sairaus­kassa, työpaik­ka­ruo­kala ja vuoroissa joustoa. Tarvit­taessa voi myös siirtyä työstä toiseen.

Työnte­ki­jöistä on järjes­täy­ty­neitä noin 94 prosenttia.

Kohti hiili­neut­raalia terästuotantoa

Ovako rakentaa vetyteh­taan Hoforsin teräs­teh­taal­leen. Laitoksen tuottamaa vetyä käyte­tään teräksen kuumen­ta­mi­seen ennen valssausta, mikä tekee Ovakosta ainut­laa­tuisen maailmassa.

Fossii­li­vapaa vety tulee korvaa­maan neste­kaasun: se on iso harppaus kohti hiili­neut­raalia teräksentuotantoa.

Suunni­tel­mana on käyttää paikal­lista vedyn­tuo­tantoa vuoteen 2030 mennessä kaikissa Ovakon yksiköissä, joissa terästä valssa­taan, edellyt­täen, että fossii­li­va­paata sähköä on hyvin saatavilla.

Ovakolla ei ole liiemmin palkattu määrä­ai­kaisia työnte­ki­jöitä. Vakituinen työso­pimus on kilpailuvaltti.

– Teemme yhteis­työtä Kemiran kanssa. Joutse­nosta on tarkoitus rakentaa ensim­mäinen vetyputki Imatralle. On puhuttu vuodesta 2026. Ovakossa on toki tehty jo tätä ennen inves­toin­teja päästöjen vähen­tä­mi­seksi, kertoo henkilöstö‑, viestintä‑, ympäristö- ja turval­li­suus­joh­taja Helena Kumpu­lainen.

Kumpu­laisen mukaan halli­tus­oh­jelmaa ei Imatralla ole vielä analy­soitu tarkkaan.

– Ovakolla ei ole liiemmin palkattu määrä­ai­kaisia työnte­ki­jöitä. Vakituinen työso­pimus on kilpai­lu­valtti, joten en usko, että kynnys määrä­ai­kai­siin sopimuk­siin merkit­tä­västi madaltuu uuden halli­tus­oh­jelman myötä.

Rauta­tie­kis­koista erikoisterätuotteisiin

Liike­toi­minta on sittemmin muuttanut muotoaan useita kertoja.

Suomessa sotakor­vaus­tuo­tanto vauhditti merkit­tä­västi Imatran teräs­tuo­tantoa ja kehitystä. Ennen talvi­sotaa tärkeitä tuotteita olivat erityi­sesti rauta­tie­kiskot. Sotien aikana suuri merkitys oli tehtaan tuotta­malla kranaat­ti­te­räk­sellä, joka hallitsi sodan ajan tehtaan tuotantoa.

Sodassa vaurioi­tunut tehdas oli kunnos­tuksen jälkeen mukana sotakorvaustoiminnassa.

Teräs­teol­li­suutta ratio­na­li­soi­tiin toisen maail­man­sodan jälkeen. Uusi tuotan­to­tek­no­logia ja automaatio paran­sivat teräksen laatua ja tuotannon kustan­nus­te­hok­kuutta sekä kasvat­tivat kapasiteettia.

1960-luvun alusta lähtien Ovakon edeltäjät suunta­sivat vähitellen toimin­taansa kauppa­te­räk­sistä erikois­te­räs­tuot­tei­siin. Inves­toi­tiin tutki­muk­seen, tuote­ke­hi­tyk­seen ja laadunhallintaan.

Imatralla valmis­te­taan yli 250 eri teräs­lajia. Terästä päätyy muun muassa Fiskarsin kirveen teriin, sitä on koneissa ja laitteissa, Volvon kuorma-auton kampiak­se­leissa, kaivos­teol­li­suu­dessa poran­te­rissä, kuula­laa­ke­reina pesuko­neissa ja laiva­teol­li­suu­dessa isoissa moottoreissa.

Vuonna 1969 suoma­lais­yri­tykset Oy Vuoksen­niska Ab ja Oy Fiskars Ab yhdis­tivät teräs­tuo­tan­tonsa uuteen yhtiöön nimeltä Ovako, johon Wärtsilä tuli myös osakkaaksi.

Seurasi uusia lukuisia sulau­tuksia. Vuonna 1986 Ovakon omistajat ja ruotsa­lainen SKF perus­tivat suoma­lais-ruotsa­laisen teräs­yh­tiön, jonka jakaan­tu­misten ja yhdis­ty­misten kautta on muodos­tunut nykyinen Ovako-konserni.

Maalis­kuussa 2019 Ovako siirtyi Sanyo Special Steelin omistuk­seen, joka on maailman kolman­neksi suurimman teräs­yhtiö Nippon Steelin tytäryhtiö. Tuotteita myydään maailmanlaajuisesti.