Jarkko Mäkipää harrastaa kesäteatterissa.
”Rämsöön kesäteatterissa on mukava porukka. Harvoin näissä piireissä murjottajia on”, sanoo harrastajanäyttelijä Jarkko Mäkipää.

Teat­te­rin taikaa – Jarkko Mäki­pää jäi 20 vuotta sitten kouk­kuun näyttelemiseen

14.6.2023

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Sasta­ma­la­lai­nen Jarkko Mäki­pää nähdään tänä kesänä 2023 Hullun Hatun­te­ki­jän roolissa Rämsöön kesäteatterissa.

JARKKO MÄKIPÄÄ

Vaihe­työn­te­kijä, pääluottamusmies
Vexve Oy
Sasta­mala

Kevä­tau­rinko pais­taa sini­seltä taivaalta, mutta keli on vielä kolea, kun harras­ta­ja­näyt­te­li­jät hake­vat ensim­mäi­siä askel­merk­ke­jään Rämsöön kesä­teat­te­rin lavalla Vesilahdessa.

– Touhu vaikut­taa ihan yhtä seka­valta kuin aina, mutta kaikista on silti esitys tullut. En usko, että tämä tekee poik­keusta, sanoo sasta­ma­la­lai­nen harras­ta­ja­näyt­te­lijä Jarkko Mäki­pää.

Suono­jär­ven rannalla sijait­se­vassa amfi­teat­te­rissa saa juhan­nuk­sen jälkei­sellä viikolla ensi-iltansa koko perheen näytelmä Liisa Ihme­maassa. Mäki­pää esit­tää siinä Hullua Hatuntekijää.

– Se on riemas­tut­tava rooli, jossa ei ole järjen hiventä. Taus­talla on kuiten­kin isompi ajatus kaikesta siitä kiireestä ja hosu­mi­sesta, mitä nyky­ään on, Mäki­pää kertoo.

Jarkko Mäkipää harrastaa kesäteatterissa.
Jarkko Mäki­pää ei ”nöösinä” kuvi­tel­lut joskus häärää­vänsä harras­ta­ja­teat­te­rissa. Nyt hän on viih­ty­nyt lavalla jo kaksi­kym­mentä vuotta.

Hän kaivaa esiin plarinsa eli oman kappa­leensa näytel­män käsi­kir­joi­tuk­sesta ja antaa näyt­teen rooli­hen­ki­lönsä replii­kistä Ihme­maa­han eksy­neelle Liisalle.

– Kello jätät­tää kaksi päivää. Minä­hän sanoin sinulle, että et voi rasvata kelloa voilla.

Mäki­pää on ylivii­van­nut vihreällä tussilla omat osuu­tensa. Teksti jatkuu yhtä hulvattomasti.

– Rattai­siin on mennyt leivän­mu­ruja. Et olisi saanut käyt­tää leipä­veistä koneis­ton voiteluun.

HUPAILUILLA VAUHTIIN

Mäki­pää kiin­nos­tui harras­ta­ja­teat­te­rista pari­kym­mentä vuotta sitten, kun hänen koti­ky­läs­sään toimiva urhei­luseura Lähtö ry. alkoi tehdä hupailuja.

– Niitä esitet­tiin Mylly­maan urhei­lu­ta­lolla yleensä pääsiäis­lau­an­tai­sin, jotta saatiin seuralle vähän rahaa, Mäki­pää muistelee.

Näyt­te­le­mi­nen tuntui hänestä sen verran muka­valta puuhalta, että hän ilmoit­tau­tui mukaan Vesa­ran­nan kesä­teat­te­riin. Se toimii Sasta­ma­lan Houhajärvellä.

Kun kipusin lavalle, niin hyvä, kun pystyssä pysyin. Sen verran jännitti.

– Ensim­mäi­nen oikea näytelmä, jossa olin mukana, oli Maria Jotu­nin Miehen kylki­luu. Esitin siinä apteek­ka­ria. Kun kipusin lavalle, niin hyvä, kun pystyssä pysyin. Sen verran jännitti.

Näytel­mässä apteek­kari Jussi Ollen­ber­gin vaimo Elli muut­taa pois kotoa tohtori Kallion luo, koska hän kuvit­te­lee miehensä ihas­tu­neen apteek­ka­riop­pi­las Ainaan. Kome­dia yltyy lopulta lähes fars­siksi väärin­kä­si­tys­ten ja rooli­hen­ki­löi­den erilai­suu­den ansiosta.

– Ohjaaja piti tark­kaan kiinni näytel­män vanhah­ta­vasta kielestä, joka ei sovi ollen­kaan nykyih­mi­sen suuhun. Sen opet­te­le­mi­sessa oli aika kova työ eten­kin, kun olin vielä vähän harjaantumaton.

Jarkko Mäki­pää tekee Liisa Ihme­maassa ‑näytel­mään myös tarpeis­toa. Vanha avain toimii mallina, kun hän valmis­taa puoli­met­ri­sen avaimen.

KOLME ESITYSTÄ VUODESSA

Nyky­ään Mäki­pään vuoteen mahtuu kolme eri esitystä. Ensim­mäi­nen ensi-ilta hänellä on kevät­tal­vella Vamma­lan Teat­te­rissa ja kesät hän viet­tää Rämsöössä.

– Pikku­jou­luai­kaan meillä on Vamma­lan Teat­te­rissa vielä Tyrwää Show paikal­li­sista, valta­kun­nal­li­sista ja vähän globaa­leis­ta­kin aiheista, Mäki­pää kertoo.

Parhaim­pina kesinä hän on ollut mukana kahdes­sa­kin näytel­mässä, kun hän näyt­teli myös Nokian kesäteatterissa.

– Muuta­man kerran kävi niin, että sain ajaa edel­li­sestä näytök­sestä Nokialta suoraan tänne. Tai jos Nokialla ei ollut harjoi­tuk­sia, täällä oli.

Fars­seissa kaiken pitää osua oike­aan kohtaan.

Erityi­sesti Mäki­pää tykkää fars­seista, koska ne ovat yhtä aikaa haus­koja ja vaativia.

– Fars­seissa kaiken pitää osua oike­aan kohtaan. Siinä vitsit kuole­vat äkkiä, jos näyt­te­lijä jää vartoi­le­maan tai ei ole ajoissa paikalla.

Fars­seissa näyt­te­li­jät perin­tei­sesti tule­vat ja mene­vät niin, että ovet vain pauk­ku­vat. Ovien paukut­te­lussa saat­taa piillä myös vaaran­paikka eten­kin, jos tava­roi­den sijoit­telu lavas­teissa ei ole ihan loppuun asti harkittua.

– Kerran eräässä näytel­mässä yhden oven päällä oli kello, jonka taulu oli lasia. Kun pais­koin ovea, kello tuli alas, mutta se putosi onneksi selkäni taakse.

REPLIIKKI PELASTI

Rämsöön kesä­teat­te­rissa nuoret näyt­te­li­jät harjoit­te­le­vat Liisa Ihme­maassa ‑näytel­män toista kohtausta. Lavalla Kani ja Liisa törmää­vät toisiinsa ja kaatuvat.

– Molem­milla puolia­joilla olen mukana vain yhdessä kohtauk­sessa. Se on siitä pirul­lista, että vuoroa odotel­lessa tark­kaa­vai­suus helposti herpaan­tuu ja sitten tulee­kin jo kiire lavalle, Mäki­pää sanoo.

Oppi­ra­hat Mäki­pää maksoi vuonna 2006, kun hän näyt­teli ensim­mäistä kertaa Vamma­lan Teat­te­rissa. Näytelmä oli nimel­tään Inish­maan rampa, ja Mäki­pää esitti siinä rampaa Billyä.

– Hän on vähän sellai­nen rassukka poika, joka elät­te­lee toiveita eloku­va­roo­lista, mutta näytel­män lopussa anne­taan ymmär­tää, että hän kuolee tuberkuloosiin.

Jarkko Mäkipää harrastaa kesäteatterissa.

Yhdessä esityk­sistä Mäki­pää unoh­tui lämpi­öön höpöt­te­le­mään muiden näyt­te­li­jöi­den kanssa niitä näitä, kunnes joku tuli kysy­mään häneltä, että tiedätkö yhtään, missä sinun pitäisi olla.

– Onneksi minun ensim­mäi­nen repliik­kini siinä koko näytel­mässä oli, että anteeksi, että olen myöhässä, mutta jäin tuijot­te­le­maan lehmiä, jotka seisoi­vat laitumella.

Sen jälkeen Mäki­pää on koit­ta­nut olla skarp­pina eikä ole myöhäs­ty­nyt lavalta toiste.

– Näyt­te­le­mi­nen tarjoaa aika täydel­listä vasta­pai­noa työlle ja kaikelle muul­le­kin. Teat­te­rissa unoh­tu­vat hetkeksi muut huolet ja murheet, koska täällä ei voi miet­tiä muita asioita.

AIKAA VIEVÄ HARRASTUS

Tark­kaa­vai­suu­den lisäksi näyt­te­le­mi­nen edel­lyt­tää heit­täy­ty­mis­ky­kyä ja aikaa, Mäki­pää sanoo. Harjoi­tuk­set kestä­vät kolmesta neljään tuntia kerral­laan ja niitä saat­taa olla kolmet­kin viikossa.

– Aina­han se aika on jostain muusta pois, mutta en tiedä mistä, kun olen täällä. Koto­väeltä se aina­kin vaatii pitkää pinnaa, kun äijä luuhaa pitkin rantoja kaiket kesät.

Tänä­kin vuonna kesä­näy­tel­män ensim­mäi­set luku­har­joi­tuk­set olivat helmi–maaliskuussa. Varsi­nai­set harjoi­tuk­set alkoi­vat Mäki­pään osalta toukokuussa.

– Kotona en enää juuri käytä aikaa vuoro­sa­no­jen opet­te­luun. Ne tulee opetel­tua harjoi­tus­ten lomassa.

Kyllä meidän kelpaa, kun saamme mitta­ti­laus­pu­kuja, Jarkko Mäki­pää tuumaa, kun hän sovit­taa puvus­taja Elina Korva­lan ompe­le­mia Hullun Hatun­te­ki­jän housuja.

Teat­te­ri­har­ras­tus edel­lyt­tää näyt­te­li­jöiltä myös sitoutumista.

– Kevyellä syyllä en kehtaa jäädä kotiin. Sähly­po­ru­kassa se ei ole niin kuole­man­va­ka­vaa, mutta jos olen pois näytel­mä­har­joi­tuk­sista, se on pois muil­ta­kin, esiin­ty­mi­sistä puhumattakaan.

Pahim­mil­laan Mäki­pää on nous­sut lavalle näytök­sessä lähes 40 asteen kuumeessa.

HOUSUT VANHOISTA VERHOISTA

Omaa vuoroon odotel­lessa Jarkko Mäki­päällä on hyvää aikaa sovit­taa Hullun Hatun­te­ki­jän housuja. Puvus­taja on loih­ti­nut ne vanhoista verhoista.

– Minulla on myös sellai­nen järjet­tö­män kokoi­nen violetti hattu. Olen jo kokeil­lut sitä ja se painoi aika paljon. Minun täytyy varmaan alkaa tree­nata niska­li­hak­sia, Mäki­pää sanoo.

Hän ei hyppää Hullun Hatun­te­ki­jän rooliin, vaan ui siihen mene­mällä pikku­hil­jaa syvem­mälle ja syvemmälle.

– Haen rooli­suo­ri­tuk­seen nyans­seja ohjaa­jan ohjei­den mukaan. Hyvä ohjaaja on innos­tava, kannus­tava ja sellai­nen, jolta opin jotain uutta.

”Pääsen tällä kertaa suhteel­li­sen pienellä teks­ti­mää­rällä”, kertoo Hullua Hatun­te­ki­jää Liisa Ihme­maassa ‑näytel­mässä esit­tävä Jarkko Mäkipää.

Rooli­suo­ri­tuk­sensa lisäksi Mäki­pää liikut­taa näytel­mässä lavas­teita. Ihme­maassa Liisa muut­tuu välillä suureksi ja välillä pieneksi.

– Emme rääk­kää Liisaa, vaan pidämme hänet sen kokoi­sena kuin hän on. Sen sijaan pienen­nämme ja suuren­namme tava­roita ja lavasteita.

Mäki­pää kantaa kortensa kekoon myös tarpeis­tossa. Hän valmis­taa esimer­kiksi ison, puoli­met­ri­sen avai­men. Mallina hänellä on vanha avain, joka mahtuu hänen kämmeneensä.

SÄÄN ARMOILLA

Harjoi­tuk­sissa Mäki­pään ei tarvitse palella. Siitä pitää huolen itse neulottu islan­ti­lais­paita. Taidon hän opet­teli viisi vuotta sitten Sasta­ma­lan opis­ton kurssilla.

– Islan­ti­lais­pai­dassa liik­ku­vuus säilyy, kun en ole topattu täyteen kuin pikkumukulat.

Kesä­teat­te­rin lavalla näyt­te­li­jät ovat sään armoilla myös esityksissä.

– Kerran esitin sellaista kohtausta, jossa tulin saunasta vilvoit­te­le­maan ja minulla oli muki kädessä. Vettä satoi niin kovaa, että muki melkein täyt­tyi siitä sateesta.

Jarkko Mäkipää harrastaa kesäteatterissa.

Joskus näytelmä on jouduttu jopa keskeyt­tä­mään ukkos­kuu­ron takia, kun näyt­te­li­jöi­den ääni ei ole kanta­nut ukko­sen pauhun yli.

Rämsöön kesä­teat­te­rissa on komea katettu katsomo, joten sade ei pääse kaste­le­maan ylei­söä, mutta järveltä puhal­tava kolea tuuli saat­taa tulla osalle katso­jista yllätyksenä.

– Minun käy usein ihan sääliksi, kun olen lavalla ja näen, että jotkut ovat lähte­neet teat­te­riin kesä­he­pe­neissä. He ovat ihan sini­senä, kun näytel­mästä on vielä puolet jäljellä.

Mäki­pää toivoo­kin Rämsöö­seen kuivaa, lämmintä ja tyyntä kesää sekä runsaasti yleisöä.

 

LIISA IHMEMAASSA

Rämsöön kesä­teat­teri (Rämsöön­tie 981, Vesilahti)
Esityk­set 28.6.–6.8.2023
Liput 20 euroa, alle 15-vuoti­aat 10 euroa
Lisä­tie­toja: ramsoo.fi/kesateatteri