Teatterin taikaa – Jarkko Mäkipää jäi 20 vuotta sitten koukkuun näyttelemiseen

JARKKO MÄKIPÄÄ

Vaihetyöntekijä, pääluottamusmies
Vexve Oy
Sastamala

Kevätaurinko paistaa siniseltä taivaalta, mutta keli on vielä kolea, kun harrastajanäyttelijät hakevat ensimmäisiä askelmerkkejään Rämsöön kesäteatterin lavalla Vesilahdessa.

– Touhu vaikuttaa ihan yhtä sekavalta kuin aina, mutta kaikista on silti esitys tullut. En usko, että tämä tekee poikkeusta, sanoo sastamalalainen harrastajanäyttelijä Jarkko Mäkipää.

Suonojärven rannalla sijaitsevassa amfiteatterissa saa juhannuksen jälkeisellä viikolla ensi-iltansa koko perheen näytelmä Liisa Ihmemaassa. Mäkipää esittää siinä Hullua Hatuntekijää.

– Se on riemastuttava rooli, jossa ei ole järjen hiventä. Taustalla on kuitenkin isompi ajatus kaikesta siitä kiireestä ja hosumisesta, mitä nykyään on, Mäkipää kertoo.

Hän kaivaa esiin plarinsa eli oman kappaleensa näytelmän käsikirjoituksesta ja antaa näytteen roolihenkilönsä repliikistä Ihmemaahan eksyneelle Liisalle.

– Kello jätättää kaksi päivää. Minähän sanoin sinulle, että et voi rasvata kelloa voilla.

Mäkipää on yliviivannut vihreällä tussilla omat osuutensa. Teksti jatkuu yhtä hulvattomasti.

– Rattaisiin on mennyt leivänmuruja. Et olisi saanut käyttää leipäveistä koneiston voiteluun.

HUPAILUILLA VAUHTIIN

Mäkipää kiinnostui harrastajateatterista parikymmentä vuotta sitten, kun hänen kotikylässään toimiva urheiluseura Lähtö ry. alkoi tehdä hupailuja.

– Niitä esitettiin Myllymaan urheilutalolla yleensä pääsiäislauantaisin, jotta saatiin seuralle vähän rahaa, Mäkipää muistelee.

Näytteleminen tuntui hänestä sen verran mukavalta puuhalta, että hän ilmoittautui mukaan Vesarannan kesäteatteriin. Se toimii Sastamalan Houhajärvellä.

Kun kipusin lavalle, niin hyvä, kun pystyssä pysyin. Sen verran jännitti.

– Ensimmäinen oikea näytelmä, jossa olin mukana, oli Maria Jotunin Miehen kylkiluu. Esitin siinä apteekkaria. Kun kipusin lavalle, niin hyvä, kun pystyssä pysyin. Sen verran jännitti.

Näytelmässä apteekkari Jussi Ollenbergin vaimo Elli muuttaa pois kotoa tohtori Kallion luo, koska hän kuvittelee miehensä ihastuneen apteekkarioppilas Ainaan. Komedia yltyy lopulta lähes farssiksi väärinkäsitysten ja roolihenkilöiden erilaisuuden ansiosta.

– Ohjaaja piti tarkkaan kiinni näytelmän vanhahtavasta kielestä, joka ei sovi ollenkaan nykyihmisen suuhun. Sen opettelemisessa oli aika kova työ etenkin, kun olin vielä vähän harjaantumaton.

KOLME ESITYSTÄ VUODESSA

Nykyään Mäkipään vuoteen mahtuu kolme eri esitystä. Ensimmäinen ensi-ilta hänellä on kevättalvella Vammalan Teatterissa ja kesät hän viettää Rämsöössä.

– Pikkujouluaikaan meillä on Vammalan Teatterissa vielä Tyrwää Show paikallisista, valtakunnallisista ja vähän globaaleistakin aiheista, Mäkipää kertoo.

Parhaimpina kesinä hän on ollut mukana kahdessakin näytelmässä, kun hän näytteli myös Nokian kesäteatterissa.

– Muutaman kerran kävi niin, että sain ajaa edellisestä näytöksestä Nokialta suoraan tänne. Tai jos Nokialla ei ollut harjoituksia, täällä oli.

Farsseissa kaiken pitää osua oikeaan kohtaan.

Erityisesti Mäkipää tykkää farsseista, koska ne ovat yhtä aikaa hauskoja ja vaativia.

– Farsseissa kaiken pitää osua oikeaan kohtaan. Siinä vitsit kuolevat äkkiä, jos näyttelijä jää vartoilemaan tai ei ole ajoissa paikalla.

Farsseissa näyttelijät perinteisesti tulevat ja menevät niin, että ovet vain paukkuvat. Ovien paukuttelussa saattaa piillä myös vaaranpaikka etenkin, jos tavaroiden sijoittelu lavasteissa ei ole ihan loppuun asti harkittua.

– Kerran eräässä näytelmässä yhden oven päällä oli kello, jonka taulu oli lasia. Kun paiskoin ovea, kello tuli alas, mutta se putosi onneksi selkäni taakse.

REPLIIKKI PELASTI

Rämsöön kesäteatterissa nuoret näyttelijät harjoittelevat Liisa Ihmemaassa -näytelmän toista kohtausta. Lavalla Kani ja Liisa törmäävät toisiinsa ja kaatuvat.

– Molemmilla puoliajoilla olen mukana vain yhdessä kohtauksessa. Se on siitä pirullista, että vuoroa odotellessa tarkkaavaisuus helposti herpaantuu ja sitten tuleekin jo kiire lavalle, Mäkipää sanoo.

Oppirahat Mäkipää maksoi vuonna 2006, kun hän näytteli ensimmäistä kertaa Vammalan Teatterissa. Näytelmä oli nimeltään Inishmaan rampa, ja Mäkipää esitti siinä rampaa Billyä.

– Hän on vähän sellainen rassukka poika, joka elättelee toiveita elokuvaroolista, mutta näytelmän lopussa annetaan ymmärtää, että hän kuolee tuberkuloosiin.

Yhdessä esityksistä Mäkipää unohtui lämpiöön höpöttelemään muiden näyttelijöiden kanssa niitä näitä, kunnes joku tuli kysymään häneltä, että tiedätkö yhtään, missä sinun pitäisi olla.

– Onneksi minun ensimmäinen repliikkini siinä koko näytelmässä oli, että anteeksi, että olen myöhässä, mutta jäin tuijottelemaan lehmiä, jotka seisoivat laitumella.

Sen jälkeen Mäkipää on koittanut olla skarppina eikä ole myöhästynyt lavalta toiste.

– Näytteleminen tarjoaa aika täydellistä vastapainoa työlle ja kaikelle muullekin. Teatterissa unohtuvat hetkeksi muut huolet ja murheet, koska täällä ei voi miettiä muita asioita.

AIKAA VIEVÄ HARRASTUS

Tarkkaavaisuuden lisäksi näytteleminen edellyttää heittäytymiskykyä ja aikaa, Mäkipää sanoo. Harjoitukset kestävät kolmesta neljään tuntia kerrallaan ja niitä saattaa olla kolmetkin viikossa.

– Ainahan se aika on jostain muusta pois, mutta en tiedä mistä, kun olen täällä. Kotoväeltä se ainakin vaatii pitkää pinnaa, kun äijä luuhaa pitkin rantoja kaiket kesät.

Tänäkin vuonna kesänäytelmän ensimmäiset lukuharjoitukset olivat helmi–maaliskuussa. Varsinaiset harjoitukset alkoivat Mäkipään osalta toukokuussa.

– Kotona en enää juuri käytä aikaa vuorosanojen opetteluun. Ne tulee opeteltua harjoitusten lomassa.

Teatteriharrastus edellyttää näyttelijöiltä myös sitoutumista.

– Kevyellä syyllä en kehtaa jäädä kotiin. Sählyporukassa se ei ole niin kuolemanvakavaa, mutta jos olen pois näytelmäharjoituksista, se on pois muiltakin, esiintymisistä puhumattakaan.

Pahimmillaan Mäkipää on noussut lavalle näytöksessä lähes 40 asteen kuumeessa.

HOUSUT VANHOISTA VERHOISTA

Omaa vuoroon odotellessa Jarkko Mäkipäällä on hyvää aikaa sovittaa Hullun Hatuntekijän housuja. Puvustaja on loihtinut ne vanhoista verhoista.

– Minulla on myös sellainen järjettömän kokoinen violetti hattu. Olen jo kokeillut sitä ja se painoi aika paljon. Minun täytyy varmaan alkaa treenata niskalihaksia, Mäkipää sanoo.

Hän ei hyppää Hullun Hatuntekijän rooliin, vaan ui siihen menemällä pikkuhiljaa syvemmälle ja syvemmälle.

– Haen roolisuoritukseen nyansseja ohjaajan ohjeiden mukaan. Hyvä ohjaaja on innostava, kannustava ja sellainen, jolta opin jotain uutta.

Roolisuorituksensa lisäksi Mäkipää liikuttaa näytelmässä lavasteita. Ihmemaassa Liisa muuttuu välillä suureksi ja välillä pieneksi.

– Emme rääkkää Liisaa, vaan pidämme hänet sen kokoisena kuin hän on. Sen sijaan pienennämme ja suurennamme tavaroita ja lavasteita.

Mäkipää kantaa kortensa kekoon myös tarpeistossa. Hän valmistaa esimerkiksi ison, puolimetrisen avaimen. Mallina hänellä on vanha avain, joka mahtuu hänen kämmeneensä.

SÄÄN ARMOILLA

Harjoituksissa Mäkipään ei tarvitse palella. Siitä pitää huolen itse neulottu islantilaispaita. Taidon hän opetteli viisi vuotta sitten Sastamalan opiston kurssilla.

– Islantilaispaidassa liikkuvuus säilyy, kun en ole topattu täyteen kuin pikkumukulat.

Kesäteatterin lavalla näyttelijät ovat sään armoilla myös esityksissä.

– Kerran esitin sellaista kohtausta, jossa tulin saunasta vilvoittelemaan ja minulla oli muki kädessä. Vettä satoi niin kovaa, että muki melkein täyttyi siitä sateesta.

Joskus näytelmä on jouduttu jopa keskeyttämään ukkoskuuron takia, kun näyttelijöiden ääni ei ole kantanut ukkosen pauhun yli.

Rämsöön kesäteatterissa on komea katettu katsomo, joten sade ei pääse kastelemaan yleisöä, mutta järveltä puhaltava kolea tuuli saattaa tulla osalle katsojista yllätyksenä.

– Minun käy usein ihan sääliksi, kun olen lavalla ja näen, että jotkut ovat lähteneet teatteriin kesähepeneissä. He ovat ihan sinisenä, kun näytelmästä on vielä puolet jäljellä.

Mäkipää toivookin Rämsööseen kuivaa, lämmintä ja tyyntä kesää sekä runsaasti yleisöä.

LIISA IHMEMAASSA

Rämsöön kesäteatteri (Rämsööntie 981, Vesilahti)
Esitykset 28.6.–6.8.2023
Liput 20 euroa, alle 15-vuotiaat 10 euroa
Lisätietoja: ramsoo.fi/kesateatteri