Vaih­teeksi valoi­saa, tote­si­vat luot­ta­mus­hen­ki­löt Pohjois-Suomen ajankohtaispäivässä

Nälkä­maan laulu on sotka­mo­lai­sille tuttu, mutta sen ajan­koh­tai­suu­den kanssa on vähän niin ja näin. Kuntaan nousee uutta päivä­ko­tia ja koulua, ja työt­tö­miä on kainuu­lai­sit­tain vähän. Kehi­tyk­sen takana on matkai­lueu­ro­jen lisäksi Terra­fa­men kaivos, jonka useim­mat suoma­lai­set tunte­vat parem­min vanhalla nimellä.

Talvi­vaa­rassa akku­ke­mi­kaa­leja jalos­ta­van Terra­fa­men pääluot­ta­mus­mies Eija Jumisko kertoo, että työn­te­ki­jöi­den tunnel­mat ovat posi­tii­vi­set ja luot­ta­vai­set, ja ihmi­set uskal­ta­vat elää, raken­taa ja tehdä hankin­toja. Uusia yt-neuvot­te­luja ei ole näkö­pii­rissä, ja yhtiö on alka­nut tehdä voit­toa. Akku­ke­mi­kaa­lien kysyntä näyt­tää vain kiih­ty­vän, kun autoilu muut­tuu vauh­dilla sähköiseksi.

– Kaikki se luo posi­tii­vista fiilistä, Jumisko sanoo.

Kevään tes-neuvot­te­luis­ta­kin jäi ihan hyvä maku, Jumisko kertoo. Työn­te­ki­jät olivat pääosin tyyty­väi­siä tes-koro­tuk­siin ja kahteen 400 euron kertaerään.

HERKUT JAKOON

Proses­sin toimi­mi­nen on näky­nyt työn­te­ki­jöi­den palk­ka­nau­hassa jo aiem­min tuotan­to­palk­kioina, mutta nyt katseet ovat kään­ty­neet voit­to­jen jaka­mi­seen. Jumisko toivoo, että “jäätä­västä tulok­sesta” riit­täisi jatkossa jaet­ta­vaa myös työn­te­ki­jöille tuotan­to­ket­jun joka kohtaan, kivi­au­ton ratista akku­ke­mi­kaa­li­teh­taan linjan päähän.

Terra­fame teki viime vuonna 93 miljoo­nan euron tulok­sen, ja yhtiön liike­voit­to­pro­sentti oli erin­omai­nen 26. Yhtiön palk­ka­lis­toilla on yli 700 työn­te­ki­jää, ja kaivok­sen alueella työs­ken­te­lee alihank­ki­jat mukaan lukien noin 1 500 ihmistä.

PULA OSAAJISTA

Bioliu­o­tus toimii, ja vanhat ongel­mat vaikut­ta­vat olevan pelkkä paha muisto. Eija Jumisko on silti huolis­saan. Nyt huoli ei liity veden­pai­su­muk­seen ja vuota­viin altai­siin vaan siihen, saadaanko tehtaalle osaa­vaa työvoimaa.

Proses­sin­hoi­ta­jista ei ole vielä huutava pula, mutta siihen suun­taan ollaan Jumis­kon mielestä menossa. Syksyn aikana tarvi­taan kymme­niä uusia työn­te­ki­jöitä uraa­ni­lai­tok­selle. Työnan­ta­jan asenne on suun­nil­leen se, että tuli­joita on ovella jonossa, mutta Jumisko on toista mieltä. Kainuussa ei ole mistä ottaa.

Uusia osaa­jia on saatu aikuis­kou­lu­tuk­sen kautta ja Oulusta pape­ri­teh­taan lakkaut­ta­mi­sen seurauk­sena, mutta kainuu­lai­sia nuoria koulu­tus ei tunnu kiin­nos­ta­van. Ei, vaikka koulu­tus­paikka on Kajaa­nissa ja iso, suhteel­li­sen hyvin maksava työl­lis­täjä naapurissa.

– Kainuun ammat­tio­pis­ton proses­sin­hoi­ta­ja­kou­lu­tuk­seen oli tänä keväänä kaksi haki­jaa, joista toinen on minun poikani, Jumisko kertoo.

Nuoret saat­ta­vat ajatella, että tämä on liian raskasta työtä, mutta se ei ole koko totuus.

Jumis­kon mielestä proses­sin­hoi­ta­ja­kou­lu­tusta pitäisi mark­ki­noida nuorille enem­män, ja vies­tiä pitäisi kohdis­taa eten­kin tytöille.

– Nuoret saat­ta­vat ajatella, että tämä on liian raskasta työtä, mutta se ei ole koko totuus.

Epäsuo­sio ei johdu aina­kaan huonosta palkasta tai työoloista. Proses­sin­hoi­ta­jan keski­palkka on Terra­fa­mella selvästi yli 40 000 euroa vuodessa. Jumisko kehuu myös työvuo­ro­jär­jes­te­lyä, joka koos­tuu kahdesta 12 tunnin päivästä, kahdesta 12 tunnin yöstä ja kuudesta vapaasta.

HYVÄÄ KUULUU, KENKÄÄ MENEE

Myös turva­jal­ki­ne­bis­nek­sessä on näyt­tää valoi­salta. Sievin Jalki­neen Oulais­ten tehtaan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Teija Salow kertoo, että “työpaikka on hyvissä kanti­missa, ja kenkää menee”. Työn­te­ki­jöitä otetaan koko ajan lisää, ja molem­mille tehtaille on tullut työn­te­ki­jöitä myös ulkomailta.

Sievin Jalki­neella on Oulai­sissa tois­ta­sa­taa työn­te­ki­jää ja Sievissä yli 300. Kenkä­teh­taalla töitä tehdään enim­mäk­seen päivä­vuo­rossa, ja keski­palkka on noin 33 000 euroa vuodessa. Urakka vaikut­taa paljon siihen, kuinka isoiksi ansiot nouse­vat. Salow sanoo, ettei­vät palkat ole parhaasta päästä, mutta töitä riit­tää ja työpaikka on suhteel­li­sen varma ja turvallinen.

Hinto­jen nousu on kuiten­kin tuntu­nut työn­te­ki­jöi­den arjessa. Palkan­ko­ro­tuk­set eivät ole pysy­neet polt­toai­nei­den, sähkön ja ruoan hinnan perässä, ja ennus­tei­den mukaan ruoan kallis­tu­mi­nen jatkuu edel­leen kovana. Teija Salow sanoo, että elämän kallis­tu­mi­nen kosket­taa eten­kin perheitä, joissa on yksi vanhempi. Salow sanoo, että moni oli tyyty­väi­nen liit­to­kier­rok­sen kertae­riin, jotka olivat heidän alal­laan 321 euroa.

MUIDEN TAPAAMINEN TÄRKEÄÄ

Salowin mielestä koulu­tuk­sissa käymi­nen on tärkeää, ja niistä saa aina jotain kotiin viemistä. Muilta luot­ta­mus­hen­ki­löiltä kuulee asioita heidän firmois­taan, ja se antaa pers­pek­tii­viä myös siihen, mitä hyvää ja toisaalta paran­net­ta­vaa omalla työpai­kalla olisi.

Näyt­tää siltä, että aina­kin teol­li­suus kannat­taa tule­vai­suu­dessa, ja maail­malla olisi markkinoita.

Tällä kertaa koulu­tuk­sen parasta antia oli alus­tus Suomen talous­nä­ky­mistä. Valtion velkaan­tu­mi­sella pelot­telu ei kuulos­ta­nut niin dramaat­ti­selta, kun sitä verrat­tiin tule­vai­suu­den näky­miin. Vihreä siir­tymä tekee Suomesta houkut­te­le­van inves­toin­ti­koh­teen, ja lomau­tuk­set ovat vähe­ne­mässä vuoden loppua kohti. Globaa­lissa talou­dessa on huole­nai­hei­den lisäksi hyviä merkkejä.

– Näyt­tää siltä, että aina­kin teol­li­suus kannat­taa tule­vai­suu­dessa, ja maail­malla olisi mark­ki­noita. Toivot­ta­vasti suoma­lai­sia tuot­teita arvos­te­taan jatkos­sa­kin myös ulkomailla.