Irene Niskanen: Millaisia muutoksia työttömyysturvaan?

Työttömyysturvajärjestelmän tarkoitus on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet työn hakuun ja mahdollistaa paluu työmarkkinoille. Ansiopäivärahalla korvataan työttömyysaikaisia taloudellisia menetyksiä. Päivärahan piiriin pääse vasta sen jälkeen, kun on jo ollut työelämässä vähintään kuusi kuukautta.

Keskustelua ansioturvajärjestelmästä käydään eniten juuri eduskuntavaaleja ennen. Puolueet, työmarkkinajärjestöt ja muut tahot tuovat esiin uudistamisesityksiään. Esityksillä on erilaisia vaikutuksia julkiseen talouteen ja työttömän etuusoikeuteen ja -tasoon.

Ansioturvaa koskevissa keskusteluissa on yleensä esillä siihen esitetyt leikkaukset, mutta parannuksiakin on tehty esimerkiksi koronapandemian aikaan, tuolloin tosin väliaikaisesti.

Mitä parannuksia työttömyysturvaan on esitetty? On esitetty viiden päivän omavastuuajan poistamista ja kuutta kuukautta lyhyempää työssäoloehtoaikaa. Molemmat muutokset auttaisivat pääsemään nopeammin työttömyysturvan piiriin.

On esitetty myös sovitellun päivärahan suojaosan nostamista 300 eurosta 500 euroon. Suojaosan nosto kannustaisi ottamaan paremmin vastaan osa-aikaista tai lyhytkestoista työtä ja nostaisi etuustulon määrää osa- ja pätkätyön ajalta.

Jo vuodesta 2016 asti on selvitetty mahdollisuutta yhdistää palkansaajana ja yrittäjänä toimivien työttömyysturva yhdistelmävakuutukseksi. Näin työttömyysturvan piiriin pääsisivät nykyisin turvan ulkopuolelle jäävät, jotka eivät täytä työssäoloehtoa palkansaajana tai yrittäjänä.

Jos ansioturvaa heikennetään, se lisää muun sosiaaliturvan menoja.

Entä esitetyt leikkaukset? Niitä onkin huomattavasti enemmän kuin parannusesityksiä.

Julkisuudessa on usein esillä ansiopäivärahan tason alentaminen, tason porrastaminen ja ansioturvan keston lyhentäminen. Esittäjien mukaan työtön työllistyy sitä nopeammin, mitä alhaisempi etuus on taikka mitä lyhyemmän ajan ansioturvaa maksetaan. Tämä kummastuttaa, sillä suurin osa työllistyy työttömyyden ensimmäisten kuukausien aikana. On myös esitetty mallia, jossa etuuden taso tai kesto määräytyisi kulloinkin vallitsevan työllisyyssuhdanteen mukaan. Tästä olisi vaikea saada oikeudenmukaista ja toimivaa mallia.

Esillä on ollut myös työssäoloehdon pidentäminen. Työttömyysturvan piiriin pääsisi nykyisen kuuden kuukauden sijaan vasta vuoden työssäolon jälkeen. Lisäksi esillä on ollut työssäoloehtoon vaadittavan työn kertyminen nykyisen työssäoloajan sijaan ansaitun tulon mukaan. Muutos vaikuttaisi työssäoloehdon määräytymisen lisäksi myös päivärahan tasoon ja laskisi osalla työnhakijoista etuuden määrää. Ansioturvan toimeenpanon kannalta tämä työssäoloehdon muuttaminen vaatisi, että tulorekisteriin vietävät palkkatiedot olisivat huomattavasti nykyistä kattavammat.

Omavastuuaikaa on esitetty pidennettäväksi nykyisestä viidestä päivästä seitsemään päivään.  Lisäksi on esitetty lomakorvauksen jaksotuksen palauttamista, mikä tarkoittaisi, että työsuhteen päättyessä maksettu lomakorvaus siirtäisi ansiopäivärahan maksamisen aloitusta myöhemmäksi.

Jos edes osa näistä edellä mainituista leikkauksista toteutuisi, niillä ei olisi julkiseen talouteen vain säästövaikutuksia. Jos ansioturvaa heikennetään, se lisää muun sosiaaliturvan menoja.

Kirjoittaja on Avoimen työttömyyskassan johtaja.