Arto Helenius: Mikä siirtymä?

Jokainen on viime aikoina törmännyt tulevaisuuskeskusteluissa sanaan ”siirtymä”. Sillä periaatteessa tarkoitetaan muutosta, joka on pysyvää laatua. Olen seurannut huvittuneena, miten samasta asiasta puhutaan rinnakkaisilla nimityksillä.

Ihmiskunnan kasvu ja sen aikaansaama ympäristön ja luonnonvarojen ylikuluttaminen on johtanut tilanteeseen, jossa kaikki tahot myöntävät ainakin joiltakin osin sen, että jotain täytyy tehdä ja asioiden pitää muuttua, jotta meillä on edes siedettävä tulevaisuus odotettavissa.

Tätä muutosprosessia kutsutaan siirtymäksi. Eri tahot kuitenkin ovat löytäneet käyttöönsä siirtymälle heidän näkemystään kuvaavan sanan.

Käytössä ovat termit oikeudenmukainen, ekologinen, vihreä sekä reilu siirtymä sekä vaihtoehtoisesti asia on ilmaistu kutsumalla sitä kaksoissiirtymäksi, vihreäksi ja digitaaliseksi siirtymäksi tai vihreäksi ja reiluksi siirtymäksi tai digivihreäksi kestävyyssiirtymäksi.

Termistä voi päätellä, mikä on kunkin tahon tulokulma tähän samaan asiaan.

Eurooppalainen ay-liike on ollut mukana aktiivisesti vaikuttamassa siirtymään ja sen viesti on ollut keskeisesti se, että työntekijät on otettava mukaan kaikkeen kehitykseen ja suunnitteluun, ja työpaikat ja niiden laatu on pidettävä keskiössä tässä muutostilanteessa.

Yhteiskunnalla on kykyä ja varaa uudistua vain, jos muutos nojaa kehittyvään ja tuottavaan teollisuuteen.

Olemme Teollisuusliitossa kutsuneet tilannetta vanhalla termillä teollinen rakennemuutos.

Teollisuus ja alan työntekijät ovat vähintään viimeiset 30 vuotta eläneet jatkuvan muutoksen kanssa. Nyt näyttää siltä, että teollisuuden on uudistettava toimintaansa hiilineutraaliksi ja etsittävä tuotantotapoja, jotka kuluttavat vähemmän energiaa ja luonnonvaroja.  Työt muuttuvat entistä digitaalisemmiksi ja vaativat hyvää ammattitaitoa, ja niin nämä muutokset ovat ennenkin tapahtuneet.

Meillä on muutokseen realistinen näkökulma. Yhteiskunnalla on kykyä ja varaa uudistua vain, jos muutos nojaa kehittyvään ja tuottavaan teollisuuteen. Yhteiskunnan lisäarvoa tuotetaan tuotannollisessa työssä ja vientitulot ovat se lähde, jolla investointeja voidaan maksaa.

Nopeassa muutoksessa mukana pysymiseksi on monien yritysten venyttävä ja investoitava rutkasti. Näillä investoinneilla ostetaan tulevaisuutta. Tämä asettaa paineita yhteiskunnalle, jonka usein on välttämätöntä tukea toimijoita takuujärjestelyillä, sillä monikaan yritys ei pysty investoimaan suoraan kassavaroillaan.

Oikeudenmukainen siirtymä tähtää maapallon ekologisen kestävyyden säilyttämiseen, ja teot ovat pitkälti teollisen sektorin tehtävänä. Ei tämä ole uusi asia, vaikka sitä kuvaillaan uusilla termeillä.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija.