Arto Hele­nius: Mikä siirtymä?

Jokai­nen on viime aikoina törmän­nyt tule­vai­suus­kes­kus­te­luissa sanaan ”siir­tymä”. Sillä peri­aat­teessa tarkoi­te­taan muutosta, joka on pysy­vää laatua. Olen seuran­nut huvit­tu­neena, miten samasta asiasta puhu­taan rinnak­kai­silla nimityksillä.

Ihmis­kun­nan kasvu ja sen aikaan­saama ympä­ris­tön ja luon­non­va­ro­jen yliku­lut­ta­mi­nen on johta­nut tilan­tee­seen, jossa kaikki tahot myön­tä­vät aina­kin joil­ta­kin osin sen, että jotain täytyy tehdä ja asioi­den pitää muut­tua, jotta meillä on edes siedet­tävä tule­vai­suus odotettavissa.

Tätä muutos­pro­ses­sia kutsu­taan siir­ty­mäksi. Eri tahot kuiten­kin ovat löytä­neet käyt­töönsä siir­ty­mälle heidän näke­mys­tään kuvaa­van sanan.

Käytössä ovat termit oikeu­den­mu­kai­nen, ekolo­gi­nen, vihreä sekä reilu siir­tymä sekä vaih­toeh­toi­sesti asia on ilmaistu kutsu­malla sitä kaksois­siir­ty­mäksi, vihreäksi ja digi­taa­li­seksi siir­ty­mäksi tai vihreäksi ja reiluksi siir­ty­mäksi tai digi­vih­reäksi kestävyyssiirtymäksi.

Termistä voi päätellä, mikä on kunkin tahon tulo­kulma tähän samaan asiaan.

Euroop­pa­lai­nen ay-liike on ollut mukana aktii­vi­sesti vaikut­ta­massa siir­ty­mään ja sen viesti on ollut keskei­sesti se, että työn­te­ki­jät on otet­tava mukaan kaik­keen kehi­tyk­seen ja suun­nit­te­luun, ja työpai­kat ja niiden laatu on pidet­tävä keskiössä tässä muutostilanteessa.

Yhteis­kun­nalla on kykyä ja varaa uudis­tua vain, jos muutos nojaa kehit­ty­vään ja tuot­ta­vaan teollisuuteen.

Olemme Teol­li­suus­lii­tossa kutsu­neet tilan­netta vanhalla termillä teol­li­nen rakennemuutos.

Teol­li­suus ja alan työn­te­ki­jät ovat vähin­tään viimei­set 30 vuotta eläneet jatku­van muutok­sen kanssa. Nyt näyt­tää siltä, että teol­li­suu­den on uudis­tet­tava toimin­taansa hiili­neut­raa­liksi ja etsit­tävä tuotan­to­ta­poja, jotka kulut­ta­vat vähem­män ener­giaa ja luon­non­va­roja.  Työt muut­tu­vat entistä digi­taa­li­sem­miksi ja vaati­vat hyvää ammat­ti­tai­toa, ja niin nämä muutok­set ovat ennen­kin tapahtuneet.

Meillä on muutok­seen realis­ti­nen näkö­kulma. Yhteis­kun­nalla on kykyä ja varaa uudis­tua vain, jos muutos nojaa kehit­ty­vään ja tuot­ta­vaan teol­li­suu­teen. Yhteis­kun­nan lisä­ar­voa tuote­taan tuotan­nol­li­sessa työssä ja vien­ti­tu­lot ovat se lähde, jolla inves­toin­teja voidaan maksaa.

Nopeassa muutok­sessa mukana pysy­mi­seksi on monien yritys­ten venyt­tävä ja inves­toi­tava rutkasti. Näillä inves­toin­neilla oste­taan tule­vai­suutta. Tämä aset­taa paineita yhteis­kun­nalle, jonka usein on vält­tä­mä­töntä tukea toimi­joita takuu­jär­jes­te­lyillä, sillä moni­kaan yritys ei pysty inves­toi­maan suoraan kassavaroillaan.

Oikeu­den­mu­kai­nen siir­tymä tähtää maapal­lon ekolo­gi­sen kestä­vyy­den säilyt­tä­mi­seen, ja teot ovat pitkälti teol­li­sen sekto­rin tehtä­vänä. Ei tämä ole uusi asia, vaikka sitä kuvail­laan uusilla termeillä.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan erityisasiantuntija.