Arto Helenius: Mikä siirtymä?

Jokainen on viime aikoina törmännyt tulevai­suus­kes­kus­te­luissa sanaan ”siirtymä”. Sillä periaat­teessa tarkoi­te­taan muutosta, joka on pysyvää laatua. Olen seurannut huvit­tu­neena, miten samasta asiasta puhutaan rinnak­kai­silla nimityksillä.

Ihmis­kunnan kasvu ja sen aikaan­saama ympäristön ja luonnon­va­rojen yliku­lut­ta­minen on johtanut tilan­tee­seen, jossa kaikki tahot myöntävät ainakin joiltakin osin sen, että jotain täytyy tehdä ja asioiden pitää muuttua, jotta meillä on edes siedet­tävä tulevai­suus odotettavissa.

Tätä muutos­pro­sessia kutsu­taan siirty­mäksi. Eri tahot kuitenkin ovat löytä­neet käyttöönsä siirty­mälle heidän näkemys­tään kuvaavan sanan.

Käytössä ovat termit oikeu­den­mu­kainen, ekolo­ginen, vihreä sekä reilu siirtymä sekä vaihtoeh­toi­sesti asia on ilmaistu kutsu­malla sitä kaksois­siir­ty­mäksi, vihreäksi ja digitaa­li­seksi siirty­mäksi tai vihreäksi ja reiluksi siirty­mäksi tai digivih­reäksi kestävyyssiirtymäksi.

Termistä voi päätellä, mikä on kunkin tahon tulokulma tähän samaan asiaan.

Euroop­pa­lainen ay-liike on ollut mukana aktii­vi­sesti vaikut­ta­massa siirty­mään ja sen viesti on ollut keskei­sesti se, että työnte­kijät on otettava mukaan kaikkeen kehityk­seen ja suunnit­te­luun, ja työpaikat ja niiden laatu on pidet­tävä keskiössä tässä muutostilanteessa.

Yhteis­kun­nalla on kykyä ja varaa uudistua vain, jos muutos nojaa kehit­ty­vään ja tuotta­vaan teollisuuteen.

Olemme Teolli­suus­lii­tossa kutsu­neet tilan­netta vanhalla termillä teollinen rakennemuutos.

Teolli­suus ja alan työnte­kijät ovat vähin­tään viimeiset 30 vuotta eläneet jatkuvan muutoksen kanssa. Nyt näyttää siltä, että teolli­suuden on uudis­tet­tava toimin­taansa hiili­neut­raa­liksi ja etsit­tävä tuotan­to­ta­poja, jotka kulut­tavat vähemmän energiaa ja luonnon­va­roja.  Työt muuttuvat entistä digitaa­li­sem­miksi ja vaativat hyvää ammat­ti­taitoa, ja niin nämä muutokset ovat ennenkin tapahtuneet.

Meillä on muutok­seen realis­tinen näkökulma. Yhteis­kun­nalla on kykyä ja varaa uudistua vain, jos muutos nojaa kehit­ty­vään ja tuotta­vaan teolli­suu­teen. Yhteis­kunnan lisäarvoa tuote­taan tuotan­nol­li­sessa työssä ja vienti­tulot ovat se lähde, jolla inves­toin­teja voidaan maksaa.

Nopeassa muutok­sessa mukana pysymi­seksi on monien yritysten venyt­tävä ja inves­toi­tava rutkasti. Näillä inves­toin­neilla ostetaan tulevai­suutta. Tämä asettaa paineita yhteis­kun­nalle, jonka usein on välttä­mä­töntä tukea toimi­joita takuu­jär­jes­te­lyillä, sillä monikaan yritys ei pysty inves­toi­maan suoraan kassavaroillaan.

Oikeu­den­mu­kainen siirtymä tähtää maapallon ekolo­gisen kestä­vyyden säilyt­tä­mi­seen, ja teot ovat pitkälti teollisen sektorin tehtä­vänä. Ei tämä ole uusi asia, vaikka sitä kuvail­laan uusilla termeillä.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityisasiantuntija.