Wiitta oy
Koneryhmänhoitaja Markus Sevenius tarkastaa säilytyslaatikon kannen kuntoa Wiitta Oy:n tehtaalla Heinolassa.

Wiitta valmis­taa monen­laista muovista

5.1.2023

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT LAURI ROTKO

Wiitta työl­lis­tää Heino­lan Hevos­saa­ressa 14 tuotan­to­työn­te­ki­jää, jotka teke­vät muovista melkein mitä vain. Tuotan­nosta 90 prosent­tia on alihan­kin­taa, mutta Wiitta valmis­taa myös omia tuot­teita, kuten viemä­ri­put­kien kulmia ja haaroja, lumi­le­luja ja pilli­me­hu­ko­te­loita. Yrityk­sen kone­kanta on laajen­tu­nut viime vuosina sellaista vauh­tia, että Ruot­sa­lai­sen rannalla sijait­seva halli on käynyt ahtaaksi.

Kone­ryh­män­hoi­taja Markus Seve­nius pakkaa isoja, 44 litran säily­tys­laa­ti­koita lavoille muovi­tuot­teita valmis­ta­van Wiitta Oy:n tehdas­hal­lissa Heino­lan Hevossaaressa.

– Valvon tuotan­toa monella eri ruis­ku­va­lu­ko­neella. Huoleh­din siitä, että koneilla on raaka-ainetta ja että ne teke­vät sen, mitä niiden pitää, Seve­nius sanoo.

Hän nostaa yhden kansista valoa vasten ja varmis­taa, että laatu on kohdallaan.

– Ei kukaan halua ostaa kaupasta laatik­koa, jossa on sanomista.

Wiitta on vuonna 1972 perus­tettu muovi­tuot­tei­den sopi­mus­val­mis­taja. Tuotan­nosta 90 prosent­tia on alihan­kin­taa, mutta omia­kin tuot­teita perhey­ri­tyk­seltä löytyy. Se valmis­taa putkiyh­teitä eli viemä­ri­put­kien kulmia ja haaroja, lasten lumi­le­luja sekä pillimehukoteloita.

Wiitta valmis­taa alihan­kin­tana muun muassa leipomolaatikoita.

Seve­nius tuli taloon viisi vuotta sitten vuokra­fir­man kautta teke­mään lyhyttä sijaisuutta.

– Kävin haas­tat­te­lussa ja aloi­tin työt seuraa­vana päivänä. Muovista en tien­nyt mitään.

Seve­niuk­sen vuokra­työ­suhde sai jatkoa ja kesällä 2018 hänet vaki­nais­tet­tiin. Samana syksynä tuotan­to­pääl­likkö kysyi, haluai­siko Seve­nius suorit­taa muovi­me­kaa­ni­kon ammattitutkinnon.

– Se kesti pari vuotta. Sain tutkin­non ja opin aika paljon uusia hienoja asioita. Koulu­tuk­sesta on ollut tosi paljon apua. Ymmär­rän paljon enem­män proses­sista ja muovista raaka-aineena.

KUUSIPÄIVÄISEEN VIIKKOON

Tehdas käy neljässä vuorossa. Vuoro­jär­jes­telmä vaih­tui syys­kuussa, ja Markus Seve­nius tekee nyt putkeen kaksi aamua, kaksi iltaa ja kaksi yötä ja on sitten kaksi päivää vapaalla. Lisäksi kaikki sunnun­tait ovat vapaat.

– Tästä vuoro­sys­tee­mistä en henki­lö­koh­tai­sesti pidä. Normaa­listi meillä on viikko aamua, viikko iltaa ja viikko yötä ja viikon­lo­put vapaat, ja siitä minä tykkään.

Seve­nius arvos­taa viikon­lop­pu­va­paita, koska hän tykkää käydä silloin katso­massa jääkiek­koa eri puolella Suomea.

– Eno opetti minut jyppi­läi­seksi, hän sanoo.

Sitä saadaan, mitä sovi­taan. Palkka on aina tullut ajal­laan ja oikein.

Vuoro­jär­jes­tel­män vaih­dok­sella työnan­taja yrit­tää tasata sähkön­ku­lu­tusta. Wiitta Oy:llä on sopi­mus, jonka mukaan sähkö on edul­lista, jos kulu­tus pysyy ennalta sovi­tussa määrässä.

– Kun vaih­doimme viisi­päi­väi­sestä työvii­kosta kuusi­päi­väi­seen, pystymme ajamaan saman tuotan­to­mää­rän pienem­mällä kone­kan­nalla, Seve­nius selittää.

Uudesta vuoro­jär­jes­tel­mästä huoli­matta Seve­nius viih­tyy työs­sään, koska työpo­rukka on hyvä ja hän saa tehdä hommia omassa rauhassa.

– Silloin ei ole kivaa, kun koneet eivät toimi. Kone­ka­pa­si­teetti ei ole ihan viimei­sintä huutoa, mutta para­ne­maan päin, Seve­nius kertoo.

Hän kehuu työnan­ta­jaa reiluksi ja on tyyty­väi­nen myös palkkaansa.

– Sitä saadaan, mitä sovi­taan. Palkka on aina tullut ajal­laan ja oikein.

Laitos­mies Rene Saura­nen siir­tää muot­tia, jolla tehdään wc-istuin­ren­kaan supis­ta­jia. Paina­vin muotti painaa 14–15 tonnia, hän kertoo.

PULKKIA KIERRÄTYSMUOVISTA

Hallin toisessa päässä yksi ruis­ku­va­lu­ko­neista piipit­tää kova­ää­ni­sesti. Laitos­mies Rene Saura­nen kiireh­tii paikalle. Hän on myös pääluot­ta­mus­mies ja työsuojeluvaltuutettu.

– Raaka-aine­säkki rupeaa olemaan tyhjä, siksi kone piipit­tää, hän sanoo ja imuroi viimei­siä muovi­ra­keita säkin pohjalta koneen kitaan.

Suuresta tuhan­nen kilon säkistä muovi­ra­keet pääty­vät vaa’alle. Kone lisää jouk­koon väriä, sekoit­taa ja siir­tää seok­sen tykkiin. Ensin seos sula­te­taan ja sitten se ruis­ku­te­taan muot­tiin. Kun muotti aukeaa, robotti nostaa koneen uume­nista mustan ahkiopulkan.

– Mustaa pystyy teke­mään kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lista, mutta jos lyöt harmaita rakeita punai­sen värin sekaan, tuot­teesta ei tule punaista. Kirk­kaat värit on pakko tehdä neit­seel­li­sestä mate­ri­aa­lista, Saura­nen kertoo.

Ahkio­pulkka on todel­li­nen klas­sikko. Sitä on valmis­tettu Suomessa vuodesta 1966. Heino­lassa pulkka on kuiten­kin uusi juttu, sillä Wiitta osti Orthexin lumi­le­lu­lii­ke­toi­min­nan kesällä 2021.

– Tämä on ensim­mäi­nen vuosi, kun myymme lumi­le­luja. Alku­vuo­desta teimme niitä vähän, kun talvi jatkui niin pitkään, että lumi­le­luille oli silloin vielä kysyntää.

Rakkaalla raaka-aineella on monta nimeä. Laitos­mies Rene Saura­nen kutsuu muovi­ra­keita muun muassa jyviksi, papa­noiksi, pille­reiksi ja ryyneiksi.

AHTAUS RIESANA

Rene Saura­nen tuli Wiitalle kuusi­toista vuotta sitten vuonna 2006. Sitä ennen hän teki känny­kän­kuo­ria Foxcon­nilla Lahdessa, kunnes yritys lopetti tuotan­non Suomessa.

– Aloi­tin täällä tuotan­to­työn­te­ki­jänä ja siir­ryin kymme­nen vuotta sitten huol­lon puolelle, kun yksi huol­to­mie­histä jäi eläkkeelle.

Wiitalle Saura­nen päätyi, kun hän sai puhe­lun nykyi­seltä toimi­tus­joh­ta­jalta Wille Viit­ta­selta.

– Wille oli siihen aikaan täällä tuotan­to­pääl­lik­könä. Tunsin hänet, sillä hän oli ollut tiimie­si­mie­henä Foxconnilla.

Wiitalla Saura­nen korjaa ruis­ku­va­lu­ko­neita, vaih­taa muot­teja, huoleh­tii tuot­tei­den ylös­ajosta ja tekee robottiohjelmia.

– Kun vaih­dan muotin konee­seen, kone ei yleensä lähde samoilla ajoar­voilla käyn­tiin, vaan sille pitää tehdä pikku säätöjä, että saa aikai­seksi hyviä tuotteita.

Neliöt ovat loppu­neet kesken jo aikaa sitten.

Wiitan kone­kanta on kasva­nut viimei­sen parin vuoden aikana aika rajusti, Saura­nen sanoo.

– Neliöt ovat loppu­neet kesken jo aikaa sitten.

Ahtaus alkaa Saura­sen mukaan olla jo ongelma työsuo­je­lun kannalta. Pikku­rui­set muovi­ra­keet aiheut­ta­vat myös vaaranpaikkoja.

– Ryynit ovat aika pirun liuk­kaita lattialla. Öljy­vuo­dot ovat toinen, ja kun lattialla on pille­reitä ja öljyä sekai­sin, niin sitten on jo tosi liukasta.

Tehok­kain keino ennal­taeh­käistä työta­pa­tur­mia on siivous, Saura­nen sanoo.

– Väkeä vaan on niin vähän, että aina ei tahdo keretä siivoa­maan. Silloin tilanne ei ole niin paha, kun jyviä ajetaan koneelle siilosta, mutta säkistä karkaa aina joku papana lattialle.

Tuotan­to­työn­te­kijä Mykhaylo Salenko tarkas­taa ahkio­pul­kan kunnon ja kiin­nit­tää siihen pake­tin, jossa on veto­kahva, naru ja käyt­tö­oh­jeet. ”Pidän tästä työstä, koska se on moni­puo­lista eikä ole vaikeaa”, hän sanoo.

”SOPIVAN FYYSISTÄ TYÖTÄ”

Tuotan­to­työn­te­kijä Saija Tuuli ei käsit­tele lain­kaan muovi­ra­keita. Hän rengas­taa putkiyh­teitä, eli viemä­ri­put­kien kulma- ja haaraosia.

– Laitan putkiyh­teen päähän tiivis­teen ja renkaan, Tuuli kertoo.

Putkiyh­teet ovat Wiitan omia tuot­teita. Niitä on eriko­koi­sia, ‑väri­siä ja ‑muotoi­sia. Tällä kertaa Tuulilla on työn alla 800 kappa­leen tilaus orans­seja muhvikulmia.

– Rengas­tan 110–90+-osaa. Se tarkoit­taa, että putkiyh­teen halkai­sija on 110 milliä, siinä on 90 asteen kulma ja putken molem­mat päät rengas­te­taan, Tuuli selittää.

Hän tekee päivä­vuo­roa ja ajaa töihin 20 kilo­met­rin päästä Asik­ka­lan Urajärveltä.

– Minusta on kiva tulla töihin, kun tiedän, mitä teen seuraa­vat kaksi viik­koa. Voin heit­tää aivot narik­kaan ja vain rengastaa.

Aika hyvin täällä pärjää ihan maalais­jär­jel­lä­kin, sanoo hevos­ten­hoi­ta­jaksi aika­naan koulut­tau­tu­nut tuotan­to­työn­te­kijä Saija Tuuli.

Wiitta työl­lis­tää 18 työn­te­ki­jää, joista tuotan­nossa on 14. Lisäksi hallissa aher­taa viisi vuokra­työn­te­ki­jää. Saija Tuuli on yksi heistä. Hän on työs­ken­nel­lyt Wiitalla puoli­toista vuotta.

– Tehdas­työ on minulle aika uutta, mutta olen kyllä tykän­nyt. Tämä on sopi­van fyysistä työtä. En jaksaisi istua toimis­tossa. Pape­ri­hom­mat eivät koskaan ole olleet minun juttuni.

Koulu­tuk­sel­taan Tuuli on hevos­ten­hoi­taja. Työ talleilla sai kuiten­kin jäädä, kun hän sairas­tui vuonna 2015 syöpään.

– Minun piti vaih­taa kevyem­pään työhön. Ratsas­tan ja käyn yhä tallilla, mutta en pysty enää työs­ken­te­le­mään siellä päätoimisesti.

EI VAKITUISELLE PESTILLE

Moni määrä­ai­kai­nen haikai­lee vaki­tui­sen työso­pi­muk­sen ja sään­nöl­lis­ten tulo­jen perään, mutta Tuuli on vuokra­työn­te­kijä omasta tahdostaan.

– Olen jaksa­nut hyvin hoidoista huoli­matta, mutta koen silti, että minun on sairau­teni vuoksi helpompi tehdä töitä vuokra­fir­man kautta, Tuuli sanoo.

Hän myös matkus­taa mielel­lään ja on sitä mieltä, että matka­kuu­meen nous­tessa on yksin­ker­tai­sem­paa olla jatka­matta määrä­ai­kaista vuokra­työ­suh­detta kuin sanoa itsensä irti vaki­tui­sesta työpaikasta.

– Haavei­len lähte­väni ensi vuonna Etelä-Amerik­kaan. Erityi­sesti Gala­pa­gos­saa­ret, Chile ja Brasi­lia kiinnostavat.

Olen tehnyt raskaam­paa­kin työtä ja saanut huonom­paa palkkaa.

Tuuli kehuu työnan­ta­jaa jous­ta­vaksi eikä palkas­sa­kaan ole hänestä valittamista.

– Olen tehnyt raskaam­paa­kin työtä ja saanut huonom­paa palk­kaa. Mieles­täni saan työn vaati­vuu­teen nähden ihan hyvää palkkaa.

Kello lähes­tyy yhtä. Tuuli rengas­taa vielä yhden laati­kol­li­sen eli 20 kappa­letta muhvi­kul­mia, ja sen jälkeen tilaus on valmis.

– Sitten otan hyllystä uuden puukon­tin putkiyh­teitä ja jatkan niiden rengastamista.

Kahden maissa hän pitää kahvi­tauon. Tauko­huo­neessa on tarjolla kääretorttua.

– Firma tarjoaa silloin tällöin kark­kia, munk­keja ja välillä ruokaa­kin. Päivä on aina silloin parempi. Tykkään makeasta, Tuuli sanoo ja hymyilee.

Varas­to­työn­te­kijä Jari Virta­nen purkaa sähkö­päs­sillä 25 kilon raaka-aine­säk­kejä. Ne tuli­vat Saksasta, hän kertoo.

VIIKONLOPPUVAPAAT ISO JUTTU

Rekka on juuri peruut­ta­nut varas­ton laitu­riin. Varas­to­työn­te­kijä Jari Virta­nen purkaa sen uume­nista raaka-aine­mas­saa sähköpässillä.

– Nämä ovat 25 kilon käsin­mät­tö­säk­kejä. Ne kaade­taan koneen vieressä olevaan arkkuun tai saaviin, josta lähtee imuletku koneelle, Virta­nen selittää.

Hän työs­ken­teli lähes 17 vuotta ravin­tola-alalla ennen kuin löysi tiensä Wiitalle.

– Korona antoi viimei­sen silauk­sen yöker­holle, jossa olin töissä. Minun piti tulla tänne alun perin vain kahdeksi viikoksi kiiretuuraamaan.

Nyt Virta­nen on viih­ty­nyt Wiitalla jo kaksi vuotta. Hän työs­ken­te­lee päivävuorossa.

– Minulle on iso juttu, että viikon­lo­put ovat vapaita. Ravin­tola-alalla viikon­lop­pu­va­paita ei juuri näky­nyt. Täällä on myös hyvä henki. Sillä on iso merki­tys, Virta­nen sanoo.

Täällä on myös hyvä henki. Sillä on iso merkitys.

Hän päätyi töihin juuri Wiitalle, koska tuotan­to­pääl­likkö Antti Heik­ki­nen on hänen lapsuudenystävänsä.

– Yhtei­nen kave­rimme tiesi sanoa, että soita Antille, että hänellä voisi olla töitä.

Kun pahin koro­na­ku­ri­mus hellitti, Virta­nen olisi voinut palata takai­sin baari­tis­kin taakse.

– Ravin­tola-alalla olisi nyt työn­tekijän mark­ki­nat, ja pääsi­sin hyviin tienes­tei­hin­kin, mutta minulla ei vaan ole kiin­nos­tusta siihen hommaan. Olen nähnyt huma­lai­sia ihan riittävästi.

Wiitta Oy:n tehdas käy neljässä vuorossa kuutena päivänä viikossa.

TÖITÄ TARJOLLA

Työ varas­tossa on Virta­selle vielä uutta, sillä hän siir­tyi sinne loka­kuussa tuotan­nosta. Suurim­man osan hänen työajas­taan vie kuor­mien kerääminen.

– Päivän mittaan saan kurk­kia paljon sähkö­pos­tia, ettei käy niin, että yhtäk­kiä on paljon tilauk­sia, jotka kaatu­vat päälle.

Virta­nen tilaa tuot­teille kulje­tuk­set ja tekee rahti­kir­jat sekä pitää varas­ton järjestyksessä.

– Hyvin äkkiä tuotan­nosta tulee joku sano­maan, jos varas­tossa ei ole tilaa uusille tuot­teille tai sitten lava on jätetty toimis­ton eteen keskelle tietä.

Wiitalla olisi töitä tarjolla uusil­le­kin teki­jöille, jos heitä vain löytyisi, Virta­nen kertoo.

– Jos olet valmis teke­mään töitä, niin tänne vaan. Työt kyllä oppii, jos vain haluaa. Tämä ei ole mitään raket­ti­tie­dettä, ja täällä myös opas­te­taan. Ketään ei jätetä yksin koneelle sormi suussa.

Pulk­ka­mäen sijaan varas­to­työn­te­kijä Jari Virta­nen naut­tii talvesta kelk­kai­le­malla Lapissa.

Kun Virta­nen saa käsin­mät­tö­sä­kit puret­tua, hän suun­taa toimis­tolle tulos­ta­maan rahtikirjoja.

– Kauha­joelle on lähdössä lumi­le­luja: vauva­pulk­kia, ahkioita, mäki­pulk­kaa, kahden­laista liuku­ria, lumi­ko­laa ja erivä­ri­siä lumi­la­pioita, Virta­nen listaa.

Hän kertoo vähän yllät­ty­neensä erilais­ten lumi­le­lu­jen määrästä. Pelkäs­tään pulk­kia on tuotan­nossa kuutta erilaista, ja vali­koi­maan kuulu­vat myös perin­tei­set minisukset.

– Kummi­ty­töille on liuku­rit jo toimi­tettu. Kunhan nyt vaan tulisi runsas­lu­mi­nen talvi.

Wiitta Oy:n tehdas­halli sijait­see luon­non­kau­niissa ympä­ris­tössä Heino­lan Hevos­saa­ressa Ruot­sa­lai­sen rannalla.

Kemut kaikille

Wiitta Oy tarjoaa työn­te­ki­jöille kahdet juhlat vuodessa. Kesä­päi­vien lisäksi henki­löstö viet­tää pikku­jou­luja, kertoo laitos­mies, pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Rene Sauranen.

– Meillä ketään ei ole karsittu juhlista pois. Myös vuokra­työn­te­ki­jät, jotka ovat kesä­päi­vien ja pikku­jou­lu­jen aikaan meillä töissä, ovat terve­tul­leita juhliin, Saura­nen kertoo.

Henki­lös­tö­juh­lien ohjel­massa on aina jotain yhteistä tekemistä.

– Kesä­päi­villä kävimme tänä vuonna ajamassa mikroau­toilla ja vuosi sitten pikku­jou­luissa olimme pako­huo­neessa ja pela­simme flipperiä.

Tänä vuonna juhlia on poik­keuk­sel­li­sesti kolmet, sillä Wiitta täytti syys­kuussa 50 vuotta. Sitä juhlit­tiin yrityk­sen vanhassa tehdas­hal­lissa työn­te­ki­jöi­den ja lähes 200 asiak­kaan voimin.

– Ne olivat hienot juhlat. Siellä oli hyvää ruokaa ja lois­ta­vaa ohjel­maa. Juhlissa esiin­tyi kaksi bändiä ja taikuri, joka teki pirun hyviä temppuja.

Työn­te­ki­jät saivat ottaa mukaan myös seura­lai­sen. Pisteenä i:n päälle juhlien jälkei­nen päivä oli palkal­li­nen vapaa­päivä koko porukalle.

WIITTA OY

PERUSTETTU 1972
KOTIPAIKKA Heinola
OMISTAJAT Matti Viit­ta­nen ja hänen poikansa Wille Viittanen
TUOTANTO Muovi­tuot­tei­den, kuten putkiyh­tei­den ja lumi­le­lu­jen valmistus
HENKILÖSTÖ 18, joista tuotan­nossa 14
LIIKEVAIHTO 7 miljoo­naa euroa (2021)