Maarika ja Jani Salstela ovat viettäneet jouluaatot yhdessä muorin ja pukin rooleissa vuodesta 2014.

Jouluiloa jakamassa – ”Harrastus vie paljon virtaa, mutta antaa tosi paljon takaisin”

14.12.2022

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT MARKKU TISSARINEN

Maarika ja Jani Salstelan joulu sujuu lapsi­per­heitä kiertäen joulu­muorin ja ‑pukin rooleissa. Vuosien varrella aaton rutiinit ovat hioutu­neet kohti täydellisyyttä.

MAARIKA SALSTELA

Heinä­vesi
Element­ti­työn­te­kijä, varapääluottamusmies
Tulikivi Oyj, Heinä­veden tehdas

– Edellinen yö nukutaan huonosti, kun seuraava päivä jännittää meitäkin, Maarika Salstela kertoo.

Joulu­aat­tona Salstela ottaa joulu­muorin roolin ja hänen miehensä on joulupukki.

– Aviomies oli aloit­tanut harras­tuksen vuonna 2006. Tavat­tiin vuonna 2013, ja vuonna 2014 olin ensim­mäisen kerran hänen mukanaan joulu­muo­rina, Salstela sanoo.

Heinä­ve­dellä asuvat Salstelat tekevät joulu­pukin kierroksen Tampe­reella, jossa miehellä on sukua. Parhaim­mil­laan aattona on käyty 14 kodissa. Useat kohteet ovat tuttuja vuosien varrelta.

– On jopa sellaisia perheitä, joissa lapset ovat jo yläkou­luiässä. Sinnekin on menty, kun joulu­pukki ja ‑muori ovat tulleet tavaksi, vaikka kukaan ei enää uskokaan pukkiin.

Harras­tuksen paras puoli on, että pääsee näkemään perheiden erilaisia jouluja ja lasten iloa. Joitain pukin vierailu saattaa jännittää.

– On lapsia, joita ei nähty kolmeen jouluun, mutta neljän­tenä nähtiin, kun uskal­sivat tulla pois sohvan takaa, Salstela kertoo.

Joulu­pukki ja ‑muori toivot­tavat hyvää joulua! VIDEO MARKKU TISSARINEN

RUTIINIT KUNNOSSA

Aaton suunnit­telu alkaa hyvissä ajoin marras­kuun alun tienoilla. Vakio­per­heilta kysytään ensin, onko pukin ja muorin vierai­lulle tarvetta tänäkin vuonna.

Sana leviää myös puska­ra­dion kautta, joten kyselyjä saattaa tulla ennes­tään tunte­mat­to­milta perheiltä. Joinain vuosina on laitettu pukki-ilmoitus myös sopivaan sosiaa­lisen median ryhmään.

Aatonaat­tona Salstelat laativat vierail­ta­vista kodeista taulukon ja reitti­kartan. Aikataulu asete­taan sen verran väljäksi, ettei kodeista tarvitse kiirehtiä pois.

– Ollaan sen aikaa, kun on tarvis. Katso­taan lapsista, milloin lahjat ovat kiinnos­ta­vampia kuin pukki ja muori. Silloin poistu­taan paikalta, Salstela kertoo.

Aattoillan eväsva­li­koima on muotou­tunut käytännön ohjaamana.

– Kylmiä lihapullia, tomaat­teja ja vissyä. Niitä pukki voi syödä partaa nosta­malla, Salstela kertoo.

Katso­taan lapsista, milloin lahjat ovat kiinnos­ta­vampia kuin pukki ja muori. Silloin poistu­taan paikalta.

Pukki­se­sonki näkyy myös aaton liikenteessä.

– Parhaim­mil­laan on ollut liiken­ne­va­loissa rinnak­kain kolme pukkia. Siinä sitä on morjesteltu.

Vierai­luista Salstelat ottavat bensa­rahat, mutta rahan takia ei olla liikkeellä, vaan rakkau­desta lajiin.

Joulu­pukin saapu­misen kuulee kellojen kilinästä.

RILLIT HUURUSSA

Kierros on tarkkaan suunni­teltu, joten sattu­muksia matkassa ei juuri­kaan ole ollut. Paitsi sen kerran, kun pukki ja muori menivät kerros­talon rappuun silmä­lasit huurussa.

Asunnon ovi avattiin joului­sille vieraille, mutta sisällä selvisi, että kyseessä oli pääosin suomea puhumaton perhe, joka ei viettänyt joulua.

– Minä katsoin joulu­pukkia ja pukki minua. Pukki sanoi, että ai perhana, ollaan väärässä asunnossa, Salstela kertoo.

Joulun­toi­vo­tusten jälkeen Salstelat menivät kerrosta ylempänä sijain­nee­seen asuntoon, johon pukki oli tilattu. Vierailun jälkeen rappu­käy­tä­vässä oli vastassa alemman kerroksen asunnosta mies, joka vielä tarjosi karkkia ja kiitteli vierailusta.

– Ei puolia­kaan ymmär­retty, mutta kaikki olivat onnellisia.

RAUHOITTUMINEN HAUTAUSMAALLA

Aaton kierroksen jälkeen Salstelat suuntaavat Tampe­reella Lammin­pään hautaus­maalle, jonne he astelevat rooliasuissaan.

– Käydään hetki hiljen­ty­mässä sanka­ri­hau­doilla, ja sitten kävel­lään muisto­leh­toon. Viedään kyntti­löitä ja muiste­taan rakkaita, Salstela kertoo.

Illan päätteeksi he pääsevät lepäi­le­mään sukulaisten luo.

– Taatusti tulee uni suihkun ja iltapalan jälkeen.

Maarika Salstela kertoo, että kotona moni joulu on mennyt ilman joulukuusta.

PERINTEET ELÄVÄT

Maarika Salstelan omassa lapsuu­dessa suku kokoontui jouluisin isomummin luo. Hänen arvionsa mukaan nykyään monet viettävät joulua pienem­mällä porukalla.

– Joulu­tun­nelma on yhtä lämmin, oli paikalla kolme tai 13 ihmistä, Salstela sanoo.

Hän kertoo, että muori­har­ras­tuksen lisäksi hän ei varsi­nai­sesti ole jouluihminen.

– On menty monta joulua, ettei kotona ole ollut kuusta. En laita ylitse­pur­suavaa joulua.

Korona-aikana joulu­aaton rutiinit poikke­sivat taval­li­sesta. Vierail­tavia perheitä oli vähemmän ja sisäti­loja vältettiin.

– Oltiin ulkona. Lapset olivat tyyty­väisiä sellai­seenkin jouluun, Salstela kertoo.

Joulu­tun­nelma on yhtä lämmin, oli paikalla kolme tai 13 ihmistä.

Myös viime joulu oli taval­li­suu­desta poikkeava, sillä aattoa vietet­tiin omassa kodissa.

– Ensim­mäinen lapsen­lap­seni oli vähän yli kahden vuoden ikäinen. Oltiin kotona, ja pukki ja muori tulivat vain hänelle, Salstela kertoo.

Tänä vuonna palataan taas normaa­liin rutii­niin Tampe­reen pukki­kier­rok­selle, sillä se on Salste­loille se omin joulu.

– Se vie paljon virtaa, mutta antaa tosi paljon takaisin.