Maarika ja Jani Salstela ovat viettäneet jouluaatot yhdessä muorin ja pukin rooleissa vuodesta 2014.

Joului­loa jaka­massa – ”Harras­tus vie paljon virtaa, mutta antaa tosi paljon takaisin”

14.12.2022

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT MARKKU TISSARINEN

Maarika ja Jani Sals­te­lan joulu sujuu lapsi­per­heitä kier­täen joulu­muo­rin ja ‑pukin rooleissa. Vuosien varrella aaton rutii­nit ovat hiou­tu­neet kohti täydellisyyttä.

MAARIKA SALSTELA

Heinä­vesi
Element­ti­työn­te­kijä, varapääluottamusmies
Tuli­kivi Oyj, Heinä­ve­den tehdas

– Edel­li­nen yö nuku­taan huonosti, kun seuraava päivä jännit­tää meitä­kin, Maarika Sals­tela kertoo.

Joulu­aat­tona Sals­tela ottaa joulu­muo­rin roolin ja hänen miehensä on joulupukki.

– Avio­mies oli aloit­ta­nut harras­tuk­sen vuonna 2006. Tavat­tiin vuonna 2013, ja vuonna 2014 olin ensim­mäi­sen kerran hänen muka­naan joulu­muo­rina, Sals­tela sanoo.

Heinä­ve­dellä asuvat Sals­te­lat teke­vät joulu­pu­kin kier­rok­sen Tampe­reella, jossa miehellä on sukua. Parhaim­mil­laan aattona on käyty 14 kodissa. Useat kohteet ovat tuttuja vuosien varrelta.

– On jopa sellai­sia perheitä, joissa lapset ovat jo yläkou­luiässä. Sinne­kin on menty, kun joulu­pukki ja ‑muori ovat tulleet tavaksi, vaikka kukaan ei enää usko­kaan pukkiin.

Harras­tuk­sen paras puoli on, että pääsee näke­mään perhei­den erilai­sia jouluja ja lasten iloa. Joitain pukin vierailu saat­taa jännittää.

– On lapsia, joita ei nähty kolmeen jouluun, mutta neljän­tenä nähtiin, kun uskal­si­vat tulla pois sohvan takaa, Sals­tela kertoo.

Joulu­pukki ja ‑muori toivot­ta­vat hyvää joulua! VIDEO MARKKU TISSARINEN

RUTIINIT KUNNOSSA

Aaton suun­nit­telu alkaa hyvissä ajoin marras­kuun alun tienoilla. Vakio­per­heilta kysy­tään ensin, onko pukin ja muorin vierai­lulle tarvetta tänä­kin vuonna.

Sana leviää myös puska­ra­dion kautta, joten kyse­lyjä saat­taa tulla ennes­tään tunte­mat­to­milta perheiltä. Joinain vuosina on laitettu pukki-ilmoi­tus myös sopi­vaan sosi­aa­li­sen median ryhmään.

Aato­naat­tona Sals­te­lat laati­vat vierail­ta­vista kodeista taulu­kon ja reit­ti­kar­tan. Aika­taulu asete­taan sen verran väljäksi, ettei kodeista tarvitse kiireh­tiä pois.

– Ollaan sen aikaa, kun on tarvis. Katso­taan lapsista, milloin lahjat ovat kiin­nos­ta­vam­pia kuin pukki ja muori. Silloin pois­tu­taan paikalta, Sals­tela kertoo.

Aattoil­lan eväs­va­li­koima on muotou­tu­nut käytän­nön ohjaamana.

– Kylmiä liha­pul­lia, tomaat­teja ja vissyä. Niitä pukki voi syödä partaa nosta­malla, Sals­tela kertoo.

Katso­taan lapsista, milloin lahjat ovat kiin­nos­ta­vam­pia kuin pukki ja muori. Silloin pois­tu­taan paikalta.

Pukki­se­sonki näkyy myös aaton liikenteessä.

– Parhaim­mil­laan on ollut liiken­ne­va­loissa rinnak­kain kolme pukkia. Siinä sitä on morjesteltu.

Vierai­luista Sals­te­lat otta­vat bensa­ra­hat, mutta rahan takia ei olla liik­keellä, vaan rakkau­desta lajiin.

Joulu­pu­kin saapu­mi­sen kuulee kello­jen kilinästä.

RILLIT HUURUSSA

Kier­ros on tark­kaan suun­ni­teltu, joten sattu­muk­sia matkassa ei juuri­kaan ole ollut. Paitsi sen kerran, kun pukki ja muori meni­vät kerros­ta­lon rappuun silmä­la­sit huurussa.

Asun­non ovi avat­tiin joului­sille vieraille, mutta sisällä selvisi, että kyseessä oli pääosin suomea puhu­ma­ton perhe, joka ei viet­tä­nyt joulua.

– Minä katsoin joulu­puk­kia ja pukki minua. Pukki sanoi, että ai perhana, ollaan väärässä asun­nossa, Sals­tela kertoo.

Joulun­toi­vo­tus­ten jälkeen Sals­te­lat meni­vät kerrosta ylem­pänä sijain­nee­seen asun­toon, johon pukki oli tilattu. Vierai­lun jälkeen rappu­käy­tä­vässä oli vastassa alem­man kerrok­sen asun­nosta mies, joka vielä tarjosi kark­kia ja kiit­teli vierailusta.

– Ei puolia­kaan ymmär­retty, mutta kaikki olivat onnellisia.

RAUHOITTUMINEN HAUTAUSMAALLA

Aaton kier­rok­sen jälkeen Sals­te­lat suun­taa­vat Tampe­reella Lammin­pään hautaus­maalle, jonne he aste­le­vat rooliasuissaan.

– Käydään hetki hiljen­ty­mässä sanka­ri­hau­doilla, ja sitten kävel­lään muis­to­leh­toon. Viedään kynt­ti­löitä ja muis­te­taan rakkaita, Sals­tela kertoo.

Illan päät­teeksi he pääse­vät lepäi­le­mään suku­lais­ten luo.

– Taatusti tulee uni suih­kun ja ilta­pa­lan jälkeen.

Maarika Sals­tela kertoo, että kotona moni joulu on mennyt ilman joulukuusta.

PERINTEET ELÄVÄT

Maarika Sals­te­lan omassa lapsuu­dessa suku kokoon­tui joului­sin isomum­min luo. Hänen arvionsa mukaan nyky­ään monet viet­tä­vät joulua pienem­mällä porukalla.

– Joulu­tun­nelma on yhtä lämmin, oli paikalla kolme tai 13 ihmistä, Sals­tela sanoo.

Hän kertoo, että muori­har­ras­tuk­sen lisäksi hän ei varsi­nai­sesti ole jouluihminen.

– On menty monta joulua, ettei kotona ole ollut kuusta. En laita ylit­se­pur­sua­vaa joulua.

Korona-aikana joulu­aa­ton rutii­nit poik­ke­si­vat taval­li­sesta. Vierail­ta­via perheitä oli vähem­män ja sisä­ti­loja vältettiin.

– Oltiin ulkona. Lapset olivat tyyty­väi­siä sellai­seen­kin jouluun, Sals­tela kertoo.

Joulu­tun­nelma on yhtä lämmin, oli paikalla kolme tai 13 ihmistä.

Myös viime joulu oli taval­li­suu­desta poik­keava, sillä aattoa vietet­tiin omassa kodissa.

– Ensim­mäi­nen lapsen­lap­seni oli vähän yli kahden vuoden ikäi­nen. Oltiin kotona, ja pukki ja muori tuli­vat vain hänelle, Sals­tela kertoo.

Tänä vuonna pala­taan taas normaa­liin rutii­niin Tampe­reen pukki­kier­rok­selle, sillä se on Sals­te­loille se omin joulu.

– Se vie paljon virtaa, mutta antaa tosi paljon takaisin.