Onko orja­työ histo­riaa Qatarissa?

Tosi­asioita ei käy kiis­tä­mi­nen, vaikka kansain­vä­li­nen jalka­pal­lo­liitto Fifa ja Qata­rin valtio niistä vaike­ne­vat­kin: Köyhistä maista tule­vat siir­to­työn­te­ki­jät ovat kärsi­neet monin tavoin Qata­rin olosuh­teista ja ihmi­soi­keus­louk­kauk­sista. Moni on kuol­lut siellä työs­ken­nel­les­sään, mutta tätä­kään ei myönnetä.

Maassa on nouda­tettu työelä­män käytän­töjä, jotka täyt­tä­vät nyky­päi­vän orjuu­den tunnus­mer­kit. Niin sanottu kafala-lain­sää­däntö oli käytössä Qata­rissa ja on edel­leen laajalti käytössä muissa Persian­lah­den maissa. Sen nojalla työn­te­ki­jöi­den passit taka­va­ri­koi­tiin ja tarvit­tiin työnan­ta­jan lupa maasta ulos pääse­mi­seksi ja työpai­kan vaihtamiseksi.

– Juuri nämä olivat ne pahim­mat käytän­nöt, vahvis­taa Qata­rissa vuosia työs­ken­nel­lyt siir­to­työ­läi­nen, joka itse­kin joutui välillä pois­tu­maan maasta kahdeksi vuodeksi, koska työnan­taja ei anta­nut hänen vaih­taa työpaikkaa.

Hänen oli kuiten­kin oman tervey­tensä vuoksi pakko päästä pois työstä, jossa joutui teke­mään yli 16-tunti­sia työpäi­viä. Työn­tekijän nimeä ei voi mainita hänen turval­li­suu­tensa takaa­mi­seksi, mutta kutsu­taan häntä vaikka Alexiksi.

Kun työn­tekijä ilmoit­taa aikees­taan lähteä, hänestä saate­taan saman tien tehdä riko­sil­moi­tus karkulaisena.

Turval­li­suusuhka kertoo karua kiel­tään Qata­rin tämän­het­ki­sestä tilan­teesta. Silti Alex haluaa koros­taa, miten moni asia on muut­tu­nut parem­maksi. Kafala-laki kumot­tiin osit­tain kuusi vuotta sitten, ja pikku­hil­jaa muutok­sen vaiku­tus on alka­nut näkyä yhä laajem­min. Alexin mukaan pahim­pia ihmi­soi­keus­louk­kauk­sia näkee enää yksit­täis­ta­pauk­sissa. Työn­te­ki­jöi­den mahdol­li­suu­det valit­taa kohte­lus­taan ja saada oikeutta ovat paran­tu­neet, mutta jotkut työnan­ta­jat ovat kekse­liäitä halu­tes­saan riis­tää työn­te­ki­jänsä vapauden.

– Kun työn­tekijä ilmoit­taa aikees­taan lähteä, hänestä saate­taan saman tien tehdä riko­sil­moi­tus karku­lai­sena. Silloin hän voi menet­tää oikeu­den asun­toonsa, ja syytet­tynä hänellä ei ole oikeutta syyt­tää työnan­ta­jaansa väärästä kohte­lusta. Hän joutuu jäämään maahan lait­to­masti ja ilman suojaa, Alex kertoo.

Alex toimii yhdis­tyk­sessä, joka pyrkii autta­maan pulaan joutu­neita työn­te­ki­jöitä sekä tarjoa­maan heille tietoa, koulu­tusta ja akti­vi­teet­teja. Järjestö toimii hieman ammat­ti­lii­ton tapaan, mutta varsi­nai­sia ammat­ti­liit­toja siir­to­työn­te­ki­jöillä ei ole oikeutta perustaa.

Jo se on vakava ihmisoikeusloukkaus.

Kansal­li­suuk­sien mukaan järjes­täy­ty­neillä työn­te­ki­jöi­den yhdis­tyk­sillä on kuiten­kin viral­li­nen asema. Ne edus­ta­vat työn­te­ki­jöitä neljä kertaa vuodessa pidet­tä­vässä yhtei­sö­foo­ru­missa, jossa käydään keskus­te­lua Qata­rin työmi­nis­te­riön edus­ta­jien kanssa.

– Lisäksi työpai­koilla on omat työn­te­ki­jä­ko­mi­teansa, jotka puoles­taan tuovat vies­tiä yhtei­sö­foo­ru­miin, Alex lisää.

EDUT EIVÄT KOSKE KAIKKIA

Edellä kuvat­tuja käytän­töjä voidaan pitää Qata­rin mitta­puulla erit­täin edis­tyk­sel­li­sinä. Tosin työn­te­ki­jöi­den edus­tus työpai­koilla koskee ainoas­taan jalka­pal­lon MM-kisoi­hin kytkey­ty­viä yrityk­siä, eli noin kymmentä prosent­tia yrityk­sistä. Niissä työtur­val­li­suutta, majoi­tuso­loja ja työn­te­ki­jöi­den kohte­lua myös valvo­taan. Laki on uudis­tu­nut niiden­kin osalta, mutta ylei­sesti ottaen valvonta ontuu. On siis etu päästä töihin Fifaan kytkök­sissä olevaan yritykseen.

Näyt­tää selvältä, että jalka­pal­lon MM-kiso­jen myötä synty­nyt kansain­vä­li­nen paine on todella paran­ta­nut työn­te­ki­jöi­den oloja – vaikka moni on sitä mieltä, että kisoja ei olisi koskaan pitä­nyt myön­tää Qata­riin. On hyvä muis­taa, että ihmi­soi­keus­louk­kauk­set eivät rajoitu työn­te­ki­jöi­hin, vaan ne koske­vat esimer­kiksi seksu­aa­li­vä­hem­mis­töi­hin kuulu­via kisakatsojia.

Qata­rin lait voivat muut­tua hetkessä.

Toinen kysy­mys on se, ovatko muutok­set kestäviä.

– En tiedä. Qata­rin lait voivat muut­tua hetkessä. On syytä olet­taa, että aina­kin työn­te­ki­jä­ko­mi­teoi­den olemas­saolo päät­tyy kisoi­hin, mutta myös yhtei­sö­foo­ru­mien tule­vai­suus on epävarma.

Alex sanoo kuiten­kin usko­vansa, että Qata­rin hallinto on nyt oppi­nut, kuinka asioita hoide­taan monissa muissa maissa, ja sinne on saat­ta­nut jäädä kyte­mään aito halu paran­taa työn­te­ki­jöi­den tilan­netta. Alexin kommen­teista pais­taa opti­mismi, jota ilman Qata­rissa varmaan olisi vaikea jatkaa akti­vis­mia. Osin Qata­rilla varmasti on myös oma lehmä ojassa, sillä se haluaa napata tule­vat­kin urheilukisat.

PERHE SAA TYYTYÄ ROPOSIIN

Alex ja muut maayh­dis­tys­ten aktii­vit kanta­vat huolta heikoim­massa asemassa olevista työn­te­ki­jöistä ja riskee­raa­vat oman turval­li­suu­tensa pitkälti juuri heidän vuok­seen. Siis miljoo­nien aasia­lais­ten ja afrik­ka­lais­ten, jotka raata­vat äärim­mäi­sessä kuumuu­dessa ja asuvat vuosi­kausia eris­täy­ty­neissä parak­ki­ky­lissä kaukana kaupun­kien mukavuuksista.

Millaista on heidän arkensa?

Lain mukaan työvii­kon kesto on 48 tuntia. Työtä tehdään kuutena päivänä viikossa, eli päivän pituus on kahdek­san tuntia. Kuulos­taa rankalta mutta vielä kohtuul­li­selta, sillä ovat­han ihmi­set tulleet Qata­riin nime­no­maan tienaa­maan eivätkä vetä­mään lonk­kaa. Rankoista huveista rankan työn vasta­pai­noksi on turha haaveilla, sillä alko­ho­lia ei Qata­rissa myydä, ja moni muukin asia on kiel­letty, muun muassa tanssi ja hellyy­de­no­soi­tuk­set julki­silla paikoilla.

Ylityö­kor­vauk­siin on oikeus, mutta Alexia kuun­nel­tuani luulen, että moni­kaan ei niitä saa.

Työpäi­vien pituu­teen täytyy kuiten­kin lisätä ruoka­tunti ja aina­kin tunnin työmat­kat. Niin ollaan jo 11 tunnissa, ja moni tekee vielä enem­män. Ylityö­kor­vauk­siin on oikeus, mutta Alexia kuun­nel­tuani luulen, että moni­kaan ei niitä saa. Elämä on pelk­kää työtä ja nukkumista.

Perus­palkka ei ole riit­tävä, jotta siitä jäisi juuri­kaan lähe­tet­tä­vää kotiin. Viime vuonna voimaan tulleen mini­mi­palk­ka­lain mukai­nen kuukausi­palkka on 1 000 rialia eli noin 280 euroa. Päälle tulee 500 rialia asumi­seen ja 300 rialia ruokaan, jos työnan­taja ei niitä tarjoa.

– Qatar on kallis maa ja inflaa­tio lauk­kaa siel­lä­kin, Alex huomauttaa.

Mini­mi­palk­ka­laki on kuiten­kin tärkeä uudis­tus, sillä muuten ei olisi mitään stan­dar­dia, johon vedota, kun Alexin edus­ta­man järjes­tön kaltai­set tahot yrit­tä­vät puolus­taa työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sia. Mini­mi­palkka on kuiten­kin helposti myös maksimi, ja perus­ta­son työn­tekijä jää siihen jumiin.

TARVITAAN SIIRTOTYÖNTEKIJÖIDEN KESKUS

Maini­tuista uudis­tuk­sista ei ole kiit­tä­mi­nen pelkäs­tään Fifaa ja Qata­ria, vaan kansain­vä­li­nen ammat­tiyh­dis­tys­liike on tehnyt valta­van työn niiden saavut­ta­mi­seksi. Päätoi­mi­joita ovat olleet raken­nus­työn­te­ki­jöi­den maail­man­jär­jestö BWI sekä ITUC, jonka jäse­niä puoles­taan ovat eri maiden keskus­jär­jes­töt. Myös Kansain­vä­li­nen työjär­jestö ILO on perus­ta­nut väliai­kai­sen toimis­ton Qata­riin ja on mukana työeh­to­jen kehit­tä­mi­sessä. Sittem­min myös kotia­pu­lais­ten ja kulje­tus­työn­te­ki­jöi­den järjes­töt ovat saaneet sinne edustuksen.

Nämä kaikki ovat hyviä merk­kejä uudis­tus­ten pysy­vyy­den puolesta, mutta silti jalka­pal­lo­väen ja sitä myötä koko maail­man kiin­nos­tuk­sen lopah­ta­mi­nen on iso riski. Qatar tosin on otta­nut stra­te­giak­seen urhei­lu­ki­so­jen tavoit­te­lun ja on jo saanut­kin järjes­tet­tä­väk­seen Formula 1 kisat jälleen ensi vuonna sekä moniur­hei­lu­ta­pah­tu­man Asian Games vuonna 2030. Se on ilmoit­ta­nut tavoit­te­le­vansa myös vuoden 2032 kesä­olym­pia­lais­ten järjestämistä.

Miten siis varmis­tamme, että muutok­set ovat pysyviä?

Alexin mielestä Qata­rin valtion pitäisi tehdä sopi­mus työn­tekijä- ja ihmi­soi­keus­jär­jes­tö­jen kanssa ja myös seuraa­via kisoja maahan tuovan urhei­lu­jär­jes­tön kanssa.

Tärkein konkreet­ti­nen uudis­tus olisi kuiten­kin siir­to­työn­te­ki­jöi­den keskus, josta he saisi­vat tukea ja turvaa ongel­ma­ti­lan­teissa. Tarkoi­tus olisi, että myös asun­tonsa esimer­kiksi maasta karko­tuk­sen vuoksi menet­tä­neet voisi­vat majoit­tua siellä turvallisesti.

– Asiat ovat jo pitkällä, mutta vielä puut­tuu valtion puolelta sen virallistaminen.

Keskuk­sen taus­ta­voi­mana on raken­nus­työn­te­ki­jöi­den katto­jär­jestö BWI, joka on yrit­tä­nyt saada esimer­kiksi kiso­jen spon­so­reita puol­ta­maan sen perus­ta­mista. Ilmei­sesti yksi­kään jättiyh­tiö ei kuiten­kaan ole niin tehnyt.

Jalka­pal­lon mies­ten MM-kisat 2022 pela­taan Qata­rissa 20.11.–18.12.
SASK ja sen suoma­lai­set jäsen­jär­jes­töt, kuten Teol­li­suus­liitto, tuke­vat Nepa­lissa ja Intiassa hanketta, jossa siir­to­työ­hön lähte­vät saavat tietoa oikeuk­sis­taan ja siitä, mikä heitä odot­taa. Lisäksi vaiku­te­taan siir­to­työtä koske­viin käytän­töi­hin ja lain­sää­dän­töön. Qata­rissa ei ole paikal­li­sia ammat­ti­liit­toja, joten suoraan sinne tukea ei voi kanavoida.