Onko orjatyö histo­riaa Qatarissa?

Tosiasioita ei käy kiistä­minen, vaikka kansain­vä­linen jalka­pal­lo­liitto Fifa ja Qatarin valtio niistä vaike­ne­vatkin: Köyhistä maista tulevat siirto­työn­te­kijät ovat kärsi­neet monin tavoin Qatarin olosuh­teista ja ihmisoi­keus­louk­kauk­sista. Moni on kuollut siellä työsken­nel­les­sään, mutta tätäkään ei myönnetä.

Maassa on nouda­tettu työelämän käytän­töjä, jotka täyttävät nykypäivän orjuuden tunnus­merkit. Niin sanottu kafala-lainsää­däntö oli käytössä Qatarissa ja on edelleen laajalti käytössä muissa Persian­lahden maissa. Sen nojalla työnte­ki­jöiden passit takava­ri­koi­tiin ja tarvit­tiin työnan­tajan lupa maasta ulos pääse­mi­seksi ja työpaikan vaihtamiseksi.

– Juuri nämä olivat ne pahimmat käytännöt, vahvistaa Qatarissa vuosia työsken­nellyt siirto­työ­läinen, joka itsekin joutui välillä poistu­maan maasta kahdeksi vuodeksi, koska työnan­taja ei antanut hänen vaihtaa työpaikkaa.

Hänen oli kuitenkin oman tervey­tensä vuoksi pakko päästä pois työstä, jossa joutui tekemään yli 16-tuntisia työpäiviä. Työntekijän nimeä ei voi mainita hänen turval­li­suu­tensa takaa­mi­seksi, mutta kutsu­taan häntä vaikka Alexiksi.

Kun työntekijä ilmoittaa aikees­taan lähteä, hänestä saate­taan saman tien tehdä rikosil­moitus karkulaisena.

Turval­li­suusuhka kertoo karua kieltään Qatarin tämän­het­ki­sestä tilan­teesta. Silti Alex haluaa korostaa, miten moni asia on muuttunut parem­maksi. Kafala-laki kumot­tiin osittain kuusi vuotta sitten, ja pikku­hiljaa muutoksen vaikutus on alkanut näkyä yhä laajemmin. Alexin mukaan pahimpia ihmisoi­keus­louk­kauksia näkee enää yksit­täis­ta­pauk­sissa. Työnte­ki­jöiden mahdol­li­suudet valittaa kohte­lus­taan ja saada oikeutta ovat paran­tu­neet, mutta jotkut työnan­tajat ovat kekse­liäitä halutes­saan riistää työnte­ki­jänsä vapauden.

– Kun työntekijä ilmoittaa aikees­taan lähteä, hänestä saate­taan saman tien tehdä rikosil­moitus karku­lai­sena. Silloin hän voi menettää oikeuden asuntoonsa, ja syytet­tynä hänellä ei ole oikeutta syyttää työnan­ta­jaansa väärästä kohte­lusta. Hän joutuu jäämään maahan laitto­masti ja ilman suojaa, Alex kertoo.

Alex toimii yhdis­tyk­sessä, joka pyrkii autta­maan pulaan joutu­neita työnte­ki­jöitä sekä tarjoa­maan heille tietoa, koulu­tusta ja aktivi­teet­teja. Järjestö toimii hieman ammat­ti­liiton tapaan, mutta varsi­naisia ammat­ti­liit­toja siirto­työn­te­ki­jöillä ei ole oikeutta perustaa.

Jo se on vakava ihmisoikeusloukkaus.

Kansal­li­suuk­sien mukaan järjes­täy­ty­neillä työnte­ki­jöiden yhdis­tyk­sillä on kuitenkin viral­linen asema. Ne edustavat työnte­ki­jöitä neljä kertaa vuodessa pidet­tä­vässä yhtei­sö­foo­ru­missa, jossa käydään keskus­telua Qatarin työmi­nis­te­riön edusta­jien kanssa.

– Lisäksi työpai­koilla on omat työnte­ki­jä­ko­mi­teansa, jotka puoles­taan tuovat viestiä yhtei­sö­foo­ru­miin, Alex lisää.

EDUT EIVÄT KOSKE KAIKKIA

Edellä kuvat­tuja käytän­töjä voidaan pitää Qatarin mitta­puulla erittäin edistyk­sel­li­sinä. Tosin työnte­ki­jöiden edustus työpai­koilla koskee ainoas­taan jalka­pallon MM-kisoihin kytkey­tyviä yrityksiä, eli noin kymmentä prosenttia yrityk­sistä. Niissä työtur­val­li­suutta, majoi­tuso­loja ja työnte­ki­jöiden kohtelua myös valvo­taan. Laki on uudis­tunut niidenkin osalta, mutta yleisesti ottaen valvonta ontuu. On siis etu päästä töihin Fifaan kytkök­sissä olevaan yritykseen.

Näyttää selvältä, että jalka­pallon MM-kisojen myötä syntynyt kansain­vä­linen paine on todella paran­tanut työnte­ki­jöiden oloja – vaikka moni on sitä mieltä, että kisoja ei olisi koskaan pitänyt myöntää Qatariin. On hyvä muistaa, että ihmisoi­keus­louk­kaukset eivät rajoitu työnte­ki­jöihin, vaan ne koskevat esimer­kiksi seksu­aa­li­vä­hem­mis­töihin kuuluvia kisakatsojia.

Qatarin lait voivat muuttua hetkessä.

Toinen kysymys on se, ovatko muutokset kestäviä.

– En tiedä. Qatarin lait voivat muuttua hetkessä. On syytä olettaa, että ainakin työnte­ki­jä­ko­mi­teoiden olemas­saolo päättyy kisoihin, mutta myös yhtei­sö­foo­ru­mien tulevai­suus on epävarma.

Alex sanoo kuitenkin uskovansa, että Qatarin hallinto on nyt oppinut, kuinka asioita hoide­taan monissa muissa maissa, ja sinne on saattanut jäädä kytemään aito halu parantaa työnte­ki­jöiden tilan­netta. Alexin kommen­teista paistaa optimismi, jota ilman Qatarissa varmaan olisi vaikea jatkaa aktivismia. Osin Qatarilla varmasti on myös oma lehmä ojassa, sillä se haluaa napata tulevatkin urheilukisat.

PERHE SAA TYYTYÄ ROPOSIIN

Alex ja muut maayh­dis­tysten aktiivit kantavat huolta heikoim­massa asemassa olevista työnte­ki­jöistä ja riskee­raavat oman turval­li­suu­tensa pitkälti juuri heidän vuokseen. Siis miljoo­nien aasia­laisten ja afrik­ka­laisten, jotka raatavat äärim­mäi­sessä kuumuu­dessa ja asuvat vuosi­kausia eristäy­ty­neissä parak­ki­ky­lissä kaukana kaupun­kien mukavuuksista.

Millaista on heidän arkensa?

Lain mukaan työviikon kesto on 48 tuntia. Työtä tehdään kuutena päivänä viikossa, eli päivän pituus on kahdeksan tuntia. Kuulostaa rankalta mutta vielä kohtuul­li­selta, sillä ovathan ihmiset tulleet Qatariin nimeno­maan tienaa­maan eivätkä vetämään lonkkaa. Rankoista huveista rankan työn vasta­pai­noksi on turha haaveilla, sillä alkoholia ei Qatarissa myydä, ja moni muukin asia on kielletty, muun muassa tanssi ja hellyy­de­no­soi­tukset julki­silla paikoilla.

Ylityö­kor­vauk­siin on oikeus, mutta Alexia kuunnel­tuani luulen, että monikaan ei niitä saa.

Työpäi­vien pituu­teen täytyy kuitenkin lisätä ruoka­tunti ja ainakin tunnin työmatkat. Niin ollaan jo 11 tunnissa, ja moni tekee vielä enemmän. Ylityö­kor­vauk­siin on oikeus, mutta Alexia kuunnel­tuani luulen, että monikaan ei niitä saa. Elämä on pelkkää työtä ja nukkumista.

Perus­palkka ei ole riittävä, jotta siitä jäisi juuri­kaan lähetet­tävää kotiin. Viime vuonna voimaan tulleen minimi­palk­ka­lain mukainen kuukausi­palkka on 1 000 rialia eli noin 280 euroa. Päälle tulee 500 rialia asumi­seen ja 300 rialia ruokaan, jos työnan­taja ei niitä tarjoa.

– Qatar on kallis maa ja inflaatio laukkaa sielläkin, Alex huomauttaa.

Minimi­palk­ka­laki on kuitenkin tärkeä uudistus, sillä muuten ei olisi mitään standardia, johon vedota, kun Alexin edustaman järjestön kaltaiset tahot yrittävät puolustaa työnte­ki­jöiden oikeuksia. Minimi­palkka on kuitenkin helposti myös maksimi, ja perus­tason työntekijä jää siihen jumiin.

TARVITAAN SIIRTOTYÖNTEKIJÖIDEN KESKUS

Maini­tuista uudis­tuk­sista ei ole kiittä­minen pelkäs­tään Fifaa ja Qataria, vaan kansain­vä­linen ammat­tiyh­dis­tys­liike on tehnyt valtavan työn niiden saavut­ta­mi­seksi. Päätoi­mi­joita ovat olleet raken­nus­työn­te­ki­jöiden maail­man­jär­jestö BWI sekä ITUC, jonka jäseniä puoles­taan ovat eri maiden keskus­jär­jestöt. Myös Kansain­vä­linen työjär­jestö ILO on perus­tanut väliai­kaisen toimiston Qatariin ja on mukana työeh­tojen kehit­tä­mi­sessä. Sittemmin myös kotia­pu­laisten ja kulje­tus­työn­te­ki­jöiden järjestöt ovat saaneet sinne edustuksen.

Nämä kaikki ovat hyviä merkkejä uudis­tusten pysyvyyden puolesta, mutta silti jalka­pal­lo­väen ja sitä myötä koko maailman kiinnos­tuksen lopah­ta­minen on iso riski. Qatar tosin on ottanut strate­giak­seen urhei­lu­ki­sojen tavoit­telun ja on jo saanutkin järjes­tet­tä­väk­seen Formula 1 kisat jälleen ensi vuonna sekä moniur­hei­lu­ta­pah­tuman Asian Games vuonna 2030. Se on ilmoit­tanut tavoit­te­le­vansa myös vuoden 2032 kesäolym­pia­laisten järjestämistä.

Miten siis varmis­tamme, että muutokset ovat pysyviä?

Alexin mielestä Qatarin valtion pitäisi tehdä sopimus työntekijä- ja ihmisoi­keus­jär­jes­töjen kanssa ja myös seuraavia kisoja maahan tuovan urhei­lu­jär­jestön kanssa.

Tärkein konkreet­tinen uudistus olisi kuitenkin siirto­työn­te­ki­jöiden keskus, josta he saisivat tukea ja turvaa ongel­ma­ti­lan­teissa. Tarkoitus olisi, että myös asuntonsa esimer­kiksi maasta karko­tuksen vuoksi menet­tä­neet voisivat majoittua siellä turvallisesti.

– Asiat ovat jo pitkällä, mutta vielä puuttuu valtion puolelta sen virallistaminen.

Keskuksen tausta­voi­mana on raken­nus­työn­te­ki­jöiden katto­jär­jestö BWI, joka on yrittänyt saada esimer­kiksi kisojen sponso­reita puolta­maan sen perus­ta­mista. Ilmei­sesti yksikään jättiyhtiö ei kuiten­kaan ole niin tehnyt.

Jalka­pallon miesten MM-kisat 2022 pelataan Qatarissa 20.11.–18.12.
SASK ja sen suoma­laiset jäsen­jär­jestöt, kuten Teolli­suus­liitto, tukevat Nepalissa ja Intiassa hanketta, jossa siirto­työhön lähtevät saavat tietoa oikeuk­sis­taan ja siitä, mikä heitä odottaa. Lisäksi vaiku­te­taan siirto­työtä koske­viin käytän­töihin ja lainsää­dän­töön. Qatarissa ei ole paikal­lisia ammat­ti­liit­toja, joten suoraan sinne tukea ei voi kanavoida.