Kallis elämämme – hinto­jen nousu hirvit­tää, mutta liika sääs­tä­mi­nen ruok­kii lamaa

Elin­kus­tan­nus­ten, korko­jen ja inflaa­tion ennä­tyk­sel­li­nen nousu vaikut­taa jokai­seen yksi­löl­li­sesti. On eri asia olla kaupun­gissa kauko­läm­mi­te­tyssä kerros­ta­lossa asuva yksi­ne­läjä kuin haja-asutusa­lu­eella öljyllä lämmi­tet­tä­vässä omako­ti­ta­lossa asuva perheellinen.

– 1990-luvun lamasta tiede­tään, että perheessä katso­taan ensin perheen­jä­sen­ten tarpeet, sitten mahdol­li­suu­det saada niitä, eli vertail­laan esimer­kiksi hintoja eri tuot­tei­den ja merk­kien välillä. Tämän jälkeen tehdään valin­toja. Kun perheessä nyt pääte­tään, mikä on vält­tä­mä­töntä, vali­taan yhä useam­min edul­li­nen vaih­toehto, Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Laman aikana luovu­taan yleensä harras­tuk­sista, lehti­ti­lauk­sista, kampaamo- ja partu­ri­käyn­neistä, hieron­noista, taksia­joista ja matkai­lusta. Jos palve­luita käyte­tään, vali­taan halpoja vaih­toeh­toja tai tehdään itse.

Ener­gian, eli sähkön, lämmön ja polt­toai­nei­den, hinnan nousu syö nyt eniten osto­voi­maa. Omis­tusa­su­jien kustan­nuk­set ovat nous­seet vuokralla asujia enem­män. Korko­jen nopea nousu on heille myrkkyä.

Joka­päi­väi­set elin­tar­vik­keet, kuten jauhot, munat, voi ja kahvi, ovat kallis­tu­neet 30–40 prosent­tia vuodessa. Toisaalta pitää muis­taa, että ruoan osuus kulu­tuk­sesta on pudon­nut 40 vuodessa reilusta 20 prosen­tista noin 10 prosenttiyksikköä.

ON PAKKO VALITA

Kun osto­voima heik­ke­nee, valin­toja tehdään sekä eri elämä­na­luei­den sisällä että niiden välillä. Vali­taan halvem­pia hedel­miä kalliim­pien sijaan tai toisaalta oste­taan moni­puo­li­sesti hedel­miä, mutta tingi­tään harrastuksista.

– Korona-aikana ihmi­set ovat huoman­neet, ettei­vät vält­tä­mättä tarvitse kunto­sa­li­kort­tia, vaan kotona voi ajaa kunto­pyö­rää tai filla­roida töihin. Ulko­maille ei tarvitse lähteä joka talvi. Suoma­lai­silla on koro­na­vuo­sien aikana kasva­nut sieto­kyky ja kyky elää tilan­teen mukaan, Anttila sanoo.

Suoma­lai­silla on koro­na­vuo­sien aikana kasva­nut sieto­kyky ja kyky elää tilan­teen mukaan.

Kulut­ta­ja­tut­ki­mus on Antti­lan mukaan osoit­ta­nut, että kulu­tus­taso yleensä vakiin­tuu ja siksi valin­to­jen teko on vaikeaa.

– Työssä käyville hinto­jen nousut ovat vielä siedet­tä­viä, jollei ole tosi pieni­tu­loi­nen. Jos osto­voima heik­ke­nee inflaa­tion kasvaessa, käytössä oleva varal­li­suu­den ja tarpei­den väli­nen kuilu voi kasvaa yli sieto­ra­jan. Tällöin paineet elää velaksi kasva­vat, Anttila sanoo.

Osto­voi­ma­va­jetta lisää poik­keuk­sel­li­nen inflaa­tio, eli rahan arvon heik­ke­ne­mi­nen. Kulut­ta­jille inflaa­tio näkyy voimak­kaana hinto­jen nousuna. Kun palkat eivät nouse, syntyy ostovoimavaje.

HOLTITTOMIA HINTOJENNOUSUJA

Elin­tar­vik­kei­den hintoja on nostettu turhan­kin paljon.

– Koro­tus­ten syitä on usein vaikea jäljit­tää. Tutki­mus­pro­fes­sori Mika Pantzar on sano­nut osuvasti: Kun kaup­pi­aan pitää nostaa sina­pin hintaa, hän toteaa, että noste­taan samalla ketsu­pin­kin hintaa, Jyväs­ky­län yliopis­ton sosio­lo­gian profes­sori Terhi-Anna Wilska toteaa.

Ruoasta tingi­tään helposti, koska ruoka­kau­passa käynti on osa arkea. Asumi­sen osuus on huomat­ta­vasti suurempi, eli noin 20–40 prosent­tia menoista asumis­ta­vasta riip­puen, mutta siihen on sekä omis­tus- että vuokra-asujan vaikeampi vaikuttaa.

Tarjon­nassa kaupat ovat reagoi­neet ihmis­ten käyttäytymiseen.

Suuria alen­nuk­sia nähdään erityi­sesti niissä tuot­teissa, joiden hinnat ovat nous­seet voimak­kaasti. Jois­sa­kin ruoka­ko­ri­ver­tai­luissa hinnat ovat jopa laskeneet.

Paineet tava­roi­den ostoon ovat Wils­kan mukaan nyt pienet, koska pande­mian aikana kodit kylläs­tet­tiin hankin­noilla. Piha­ka­lus­teet, kunto­pyö­rät, kaja­kit ja kulma­soh­vat ovat uusia. Erikoistavara‑, rauta- sekä vaate­kauppa kohtaa­kin nyt synkät ajat.

KOTI ON KULLAN KALLIS

Omis­tusa­su­jille iskee kovim­min nopea laina­kor­ko­jen nousu. 100 000 euron lainan korko­kulu on hypän­nyt vuodessa noin 1 000 eurosta yli 3 000 euroon. Niinpä asun­to­ve­lal­lis­ten kulu­tuk­sesta häviää yli kaksi miljar­dia euroa vuodessa. Tämä vastaa euro­mää­rää, joka lohkesi matkailu- ja ravin­tola-alan liike­vaih­dosta koro­na­vuonna 2020.

Vuokria noste­taan erityi­sesti, jos vuokra on sidottu elin­kus­tan­nusin­dek­siin. Sähkön, veden ja lämmi­tyk­sen hinn­an­nousut nosta­vat vuokria.

– Suurissa kaupun­geissa kauko­läm­mön koro­tuk­set ovat maltil­li­sia. Haja-asutusa­lueilla, missä asuu paljon Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä omako­ti­ta­loissa, lämmi­tys­ku­lu­jen vaiku­tus on iso. Sähkön hinta­ke­hi­tys on arvoi­tus. Sähkö­läm­mi­tyk­sen rinnalla voi toki olla hake- tai puuläm­mi­tys sekä erilai­sia ilma­läm­pö­pump­puja, Anttila sanoo.

Polt­toai­ne­ku­lut voivat kasvaa yli sieto­ra­jan haja-asutusa­lueilla asuville. He käyt­tä­vät työmat­koi­hin pääasiassa omaa autoa. Näin siksi, että työmat­kat ovat pitkiä, julki­nen liikenne on vähäistä ja tehdään vuorotyötä.

Asun­to­mark­ki­noilla voi tapah­tua tällai­sessa tilan­teessa eriy­ty­mistä, jolloin myös varal­li­suuse­rot omis­tusa­su­jien välillä kasvavat.

Ener­gian ja polt­toai­nei­den hinnat vaikut­ta­vat muun muassa ruoan logis­tiik­ka­kus­tan­nuk­siin ja sitä kautta ruoan hintoihin.

Wils­kan mukaan elin­kus­tan­nus­ten nousu on vaikut­ta­nut suoraan muun muassa polt­toai­nei­den ja sähkön sääs­töön. Tämä on näky­nyt Ener­gia­teol­li­suu­den tilas­tossa niin, että tänä vuonna syys­kuussa koti­ta­louk­sien sähkön­ku­lu­tus oli 13,5 prosent­tia pienempi kuin viime vuonna. Muutos on niin suuri, ettei sitä voi selit­tää lämpi­mällä säällä tai suhdanteilla.

Sääs­tä­mi­nen näkyy myös isojen hankin­to­jen lykkää­mi­senä. Se näkyy asun­to­mark­ki­noilla: hinnat ovat koko maassa laskussa ja kaup­po­jen määrät vähentyneet.

Asun­to­mark­ki­noi­den ongel­mat voivat kärjis­tyä siihen, että samalla kun korko­ku­lut kasva­vat, laino­jen vakuu­tena olevan asun­non arvo laskee asun­to­mark­ki­noi­den jo alka­neen luisun seurauksena.

– Asun­to­mark­ki­noilla voi tapah­tua tällai­sessa tilan­teessa eriy­ty­mistä, jolloin myös varal­li­suuse­rot omis­tusa­su­jien välillä kasva­vat, Labo­ren tutkija Eetu Isotalo sanoo.

Osa suoma­lai­sista voi joutua myymään asun­tonsa, ja ne, joilla on varal­li­suutta, voivat hyödyn­tää laske­via hintoja.

KESKILUOKKA KARSII, MUTTA KÖYHÄ KURJISTUU

Keski­luok­kaan kuulu­vien elin­taso laskee, mutta se merkit­see Wils­kan mukaan vain kulut­ta­mi­sen karsi­mista. He joutu­vat tinki­mään jois­ta­kin asioista ja osta­maan halvem­paa. Keski­luo­kalla on pande­mian ajalta kerty­neitä pusku­reita, joita käyt­tä­mällä se selviää ruoka- ja energiakriisistä.

Toisin on köyhillä, jotka kärsi­vät aina pahi­ten taan­tu­massa ja lamassa, sillä heillä ei ole talou­del­li­sia puskureita.

– Kiin­teät kulut ovat heillä niin suuret, ettei­vät köyhät yksin­ker­tai­sesti selviä, Wilska sanoo.

Tuloas­tei­kon toisessa ääri­päässä, eli varak­kaim­malle tulo­nel­jän­nek­selle, on ihan sama, kuinka paljon sähkö, ruoka tai bensa maksa­vat. Heille jää vain hieman vähem­män säästöön.

Yrityk­sil­lä­kin on paljon lainoja. Kun ne eivät selviä nouse­vista koroista, tulee konkurs­seja ja lomautuksia.

Niin kauan, kun ihmi­sillä on töitä, ei tapahdu kata­stro­feja. Jos suuri joukko yrityk­siä joutuu vaikeuk­siin, konkurs­si­aalto pyyh­kii yli Suomen ja jouk­ko­työt­tö­myys iskee, osto­voima romah­taa kunnolla.

– Työt­tö­myys on viho­vii­mei­nen niitti, jolloin osto­voima alkaa syök­syä, Wilska sanoo.

ITSEÄÄN RUOKKIVA LAMA

Lama ruok­kii itse­ään. Monet alat kärsi­vät, kun kulu­tusta karsi­taan. Ylel­li­syys­tuot­teet, palve­lut, tapah­tuma-ala, ravin­to­lat, vaate­tusala ja matkailu tunte­vat pihis­te­lyn seuraukset.

Tätä syksyä leimaa ylei­nen varo­vai­suus. Nekin, joiden ei olisi pakko sääs­tää, sääs­tä­vät talven varalle, koska kukaan ei tiedä inflaa­tion, korko­jen tai hinto­jen muutoksista.

– Tällä hetkellä mieti­tään hyvin tarkasti, mihin rahaa laite­taan, Isotalo sanoo.

Ihmi­set tinki­vät palve­lui­den kulut­ta­mi­sesta pelon takia, vaik­kei ole pelättävää.

Jo 1990-luvulla lamaa pahensi se, että hyvä­tu­loi­set­kin alkoi­vat säästää.

– Ihmi­set tinki­vät palve­lui­den kulut­ta­mi­sesta pelon takia, vaik­kei ole pelät­tä­vää. Meillä on paljon varsin­kin ikäih­mi­siä, jotka eivät vapauta sääs­tö­jään palve­lui­den kulu­tuk­seen, Wilska sanoo.

KULUTTAMISEN HOHTO HIMMENEE

Hyvä uuti­nen on, että uuden­lai­nen kulu­tus­tapa on mahdol­li­nen pitkälti pande­mian seurauksena.

– Ihmi­set ovat nyt tyyty­väi­siä vähem­pään. Ei tarvitse ostaa kaik­kea krää­sää. Tilanne on helpompi, kun voimme kollek­tii­vi­sesti yrit­tää sääs­tää sähköä ja syödä halvem­min, kunhan saamme olla yhdessä ja käydä töissä. Arvo­maa­il­mat saat­ta­vat muut­tua, Wilska sanoo.

Samalla kun työssä käyvillä on tilanne kohtuul­li­sen hyvä, on tärkeää olla soli­daa­ri­nen heikoim­massa asemassa oleville: alen­taa heidän vero­pro­sent­ti­aan ja tarjota kohden­net­tua sosi­aa­li­tur­vaa heille.

– On aivan älytön ajatus, että kaik­kien lapsi­li­sää koro­te­taan, Wilska sanoo.

Wilska uskoo siihen, että ihmi­set hyväk­sy­vät sääs­tä­mi­sen ja sen, ettei heikoim­massa asemassa olevia saa pääs­tää putoa­maan. Tämä ei vaadi valtai­sia ponnis­te­luja ja on yhteis­kun­ta­rau­halle välttämätöntä.

– Köyh­ty­mi­nen, sosi­aa­li­tur­van varassa elämi­nen, koulut­ta­mat­to­mana olemi­nen on jo nyt ylisu­ku­pol­vista. Jos niin sanottu alaluokka kasvaa, se johtaa poliit­ti­seen levot­to­muu­teen sekä ääri­liik­kei­den ja rikol­li­suu­den kasvuun. On tärkeää, että sosi­aa­li­tuet ovat kannus­ta­via niin, että ihmi­sen kannat­taa aina tehdä töitä, Wilska sanoo.

On aivan älytön ajatus, että kaik­kien lapsi­li­sää korotetaan.

Wilska rauhoit­taa meitä kaikessa median luoman uhkan edessä.

– Pide­tään rattaat pyöri­mässä, eikä anneta lamalle valtaa, Wilska sanoo.

KOHDENNETTUJA KEINOJA OSTOVOIMAN YLLÄPITOON

Osto­voi­maa pitäisi Wils­kan mukaan tukea kohden­ne­tusti pieni­tu­loi­sille. Näin siksi, että heidän putoa­mi­sensa kurjuu­teen tulisi kalliiksi yhteis­kun­nalle. Ylei­set tuet pitää vält­tää, eli ei tasa­suurta bensa­ve­ron alen­nusta kaikille, vaan tukia niille, jotka todella tarvitsevat.

Toinen tuki­muoto voisi olla valit­tu­jen tuot­tei­den arvon­li­sä­ve­ron laske­mi­nen. Kolmas kate­go­ria ovat yritys­tuet, joiden kohden­nuk­sen pitäisi olla hyvin tark­kaa. Myös hinto­jen nousulle olisi löydet­tävä rajat.

– Pitäisi löytää toimen­pi­teitä, niin ettei hintoja nosteta tarpeet­to­masti, Wilska sanoo ja viit­taa erin­omaista tulosta teke­vään päivittäistavarakauppaan.

KAKSITERÄISET PALKANKOROTUKSET

Anttila huomaut­taa, että osto­voi­maa voidaan paran­taa nosta­malla kulut­ta­jien käytössä olevia varoja. Yksi keino on Teol­li­suus­lii­ton ehdot­tama työn­te­ki­jöi­den sosi­aa­li­va­kuu­tus­mak­su­jen 2,05 prosen­tin palaut­ta­mi­nen työnan­ta­jan maksettavaksi.

– Mata­la­palkka-alojen kuop­pa­ko­ro­tuk­set ja kohtuul­li­nen prosen­tu­aa­li­nen koro­tus paran­tai­si­vat osto­voi­maa. Jos osto­voima kasvaa samassa suhteessa kuin kustan­nuk­set, emme velkaannu eikä kulu­tus­ta­soon tule häiriöitä.

Keskus­pan­kit yrit­tä­vät hillitä inflaa­tiota nosta­malla ohjaus­kor­ko­jaan. Tois­tai­seksi tästä lääk­keestä ei ole ollut apua.

– Jos palk­koja lähde­tään tässä tilan­teessa nosta­maan vastauk­sena inflaa­tiolle, on vaarana, että palk­ko­jen ja tuot­tei­den hinto­jen nousu ajau­tuu itse­ään ruok­ki­vaan nousu­kier­tee­seen, joka kiih­dyt­tää inflaa­tiota enti­ses­tään, Isotalo sanoo ja jatkaa:

– Paras ratkaisu olisi se, että reaa­li­nen työn tuot­ta­vuus saadaan kasvu-uralle. Kasvuun tarvi­taan sekä inno­vaa­tioita että talou­den jatku­vaa uudis­tu­mista. Näiden vaiku­tuk­set tule­vat kuiten­kin hitaasti talouteen.

”Lasten tarpeista en tingi”

Saavumme kauniin sini­har­maan talon pihaan Hämeen­ky­rön Sark­ki­lan perin­ne­mai­se­massa. Pihalla on saman­si­ni­nen auto­talli ja varas­to­ra­ken­nus. Edel­li­sen talo­no­mis­ta­jan aikana varas­to­ra­ken­nuk­sen toisessa päässä asui kanoja, ankkoja ja yksi sika.

Postin varhais­ja­kaja Cheryl Barck-Kukko­nen ottaa meidät lämpi­mästi vastaan. Hänen selkänsä takaa kurk­kii valkoi­nen siami­lais­kissa Nita. Se on seuran­nut Barck-Kukko­sen elämää läheltä pian 17 vuotta.

Hämeen­ky­rön kotiin Barck-Kukko­sen perhe muutti kesällä 2022. Pari vuotta hän oli miehensä kanssa etsi­nyt rauhal­li­sem­paa ympä­ris­töä ja lapsille parem­paa kasvu­paik­kaa verrat­tuna aiem­paan Pirkkalaan.

Uusi koti, sen ympä­ristö ja huikea maalais­nä­kymä yli järven ovat Barck-Kukko­selle sekä unel­man toteu­tuma että paluu lapsuu­den kesiin. Kouvo­lassa kerros­ta­lossa talvet viet­tä­nyt kaupun­ki­lai­nen pääsi lapsena kesä­lo­man tullen 20 vuotta vanhem­man siskonsa luo maaseu­dun rauhaan Karijoelle.

Perheen uusi koti­talo on raken­nettu vuonna 1933. Paikal­li­set tunte­vat sen Apteek­ka­rin talona. Alun perin hirsi­ra­ken­tei­nen talo on lauta­vuo­rattu ja useam­paan kertaa eri suun­tiin laajen­nettu niin, että se näyt­tää nyt modernilta.

RUNSAASTI SÄÄSTÖKOHTEITA

Uusi koti antaa Barck-Kukko­sen perheelle runsaasti sääs­tö­mah­dol­li­suuk­sia, vaikka monet heidän ystä­vänsä epäi­li­vät valin­nan järkevyyttä.

– Kun muutimme tänne, ajat­te­limme kaik­kia niitä asioita, missä voimme sääs­tää. Peltoa voimme raivata lisää ja kasvat­taa omat vihan­nek­set siinä.

Muut­toa helpotti se, että Barck-Kukko­sen perhe sai vanhasta asun­nos­taan saman verran kuin vajaan hehtaa­rin tila Hämeen­ky­rössä maksoi. Velkaa on edel­leen, mutta lainan korko­katto suojaa perheen taloutta koronnousulta.

Peltoa voimme raivata lisää ja kasvat­taa omat vihan­nek­set siinä.

Vaikka sähkö­so­pi­muk­sessa kilowat­ti­tun­nin hinta nousi viidestä sentistä viiteen­toista sent­tiin, ei se ole öljy­läm­mit­tei­sessä talossa talou­del­li­nen kata­strofi. Muhkea ruskea leivi­nuuni antaa lämpöä, jota uunin edessä kattoon kiin­ni­tetty retro­mal­li­nen tuule­tin levit­tää taloon. Puut ja öljyt ostet­tiin hyvissä ajoin kevät­ke­sällä, jolloin niiden saata­vuus ja hinta olivat toista kuin nyt.

Talon kaivosta saadaan käyt­tö­vesi, jota lämmi­te­tään katolla olevien aurin­ko­pa­nee­lien tuot­ta­malla sähköllä. Pihalla on mansik­ka­maa, marja­pen­saita ja kasvi­maa, jonka kunnos­ta­mista Barck-Kukko­nen odottaa.

Kun perheessä on mietitty arjen sääs­tö­koh­teita, on toinen autoista listan kärjessä. Barck-Kukko­nen on käyt­tä­nyt tähän saakka vähän­ku­lut­ta­vaa ja vero­tuk­sessa paket­ti­au­toksi luoki­tel­tua auto­aan pääasiassa työs­sään. Perheen toinen auto on tarpeen yhtei­sillä reis­suilla ja muun muassa päiväkotikuskauksissa.

PERITYT SÄÄSTÄMISEN KEINOT

Äidil­tään Barck-Kukko­nen on oppi­nut säästäväisyyden.

– Katson aina kilo­hin­taa. Sen lisäksi arvioin yhä enem­män sitä, mikä on pakol­lista ja mikä ei. Äidiltä opin myös sen, että pakka­sessa ja kaapeissa on aina vararuokaa.

Kun pitää tinkiä, on valinta selvä.

– Lapsien tarpeista en tingi, omis­tani kyllä.

Miltä tinki­mi­nen tuntuu?

– Olisi­han se kivaa ostaa sitä, mitä itse haluan syödä tai käydä eloku­vissa tai teat­te­reissa. Tilanne on nyt tämä, että haluan lait­taa lapsemme ja kissa­van­huk­semme itseni edelle.

Vapaa-ajan harras­tuk­sista ei tingitä. Viisi­vuo­tias poika harras­taa parkou­ria ja uimista, minne Barck-Kukko­nen vie hänet mielel­lään. Oma partio­har­ras­tus Suden­pen­tu­ryh­män vetä­jänä on tärkeä.

– Kyläily on jäänyt. En lähde 200 kilo­met­rin päähän tapaa­maan suku­lai­sia. Pitäisi erik­seen budje­toida, että minulla olisi siihen varaa.

Tilanne on nyt tämä, että haluan lait­taa lapsemme ja kissa­van­huk­semme itseni edelle.

Uuteen taloon liit­tyy paljon toiveita. Listalla ovat muun muassa keit­tiö- ja kylp­pä­ri­re­montti sekä pinto­jen uusiminen.

– Remont­ti­tar­vik­keet maksa­vat sata­sia. Nyt korjaamme vain, jos jokin paikka menee rikki tai on tarpeellista.

Barck-Kukko­nen arvioi perheensä talou­den uhka­ku­vista huoli­matta hyväksi. Yksi asia pitää olla kuiten­kin mielessä.

– Jos palkka menee yhdellä kaup­pa­reis­sulla, niin se on huono asia. Sellai­ses­ta­kin ajasta minulla on koke­musta, Barck-Kukko­nen muistelee.

80 000 KILOMETRIÄ ÖISIÄ TYÖAJOJA VUODESSA

Varhais­ja­ka­jana Barck-Kukko­sen aluee­seen kuuluu koko Pirkan­maa. Hänen tehtä­vä­nään on paikata aamu­ja­ke­lua teke­viä työto­ve­rei­taan esimer­kiksi silloin, kun joku on sairas­tu­nut. Barck-Kukko­nen huris­taa Opel Corsal­laan milloin Mänt­tään, milloin Orive­delle. Tieto seuraa­van yön keikasta tulee yleensä edel­li­senä ilta­päi­vänä, mutta joskus vasta liki puolta yötä.

Työ alkaa kotio­velta puolil­ta­öin ja päät­tyy viimeis­tään kello kuusi. Kilo­met­rejä saat­taa kertyä aamu­yön taipa­leella pari­kin sataa ja vuodessa noin 80 000 kilo­met­riä. Töiden jälkeen hän auttaa lapsia aamu­toi­missa ja vie heidät järven toisella puolen olevaan ympä­ristö- ja luon­to­asioi­hin erikois­tu­nee­seen päivä­ko­tiin. Kotona uni mais­tuu ilta­päi­vään, kunnes hän hakee lapset kolmelta kotiin.

Vuoteen 2019 saakka Barck-Kukko­nen oli Alma Manun eli Alma Median aamu­ja­ke­lu­yh­tiön palve­luk­sessa. Muutos tuli, kun Posti osti yrityk­sen. Töitä ei ole enää yhtä sään­nöl­li­sesti kuin ennen, ja koko­nais­palkka on pudon­nut noin puoleen.

TOINEN TYÖ TUO LISÄTULOA

Kun nyt syksyllä on ollut pitkä fluns­sa­kausi, se on näky­nyt parin sadan euron pudo­tuk­sena palkassa: Sairas­päi­vä­raha on perus­palk­kaa pienempi, ja lisät ovat jääneet pois. Työ vaih­te­lee melkoi­sesti: välillä ei töitä ole lain­kaan ja välillä saisi tehdä pidem­pään­kin. Pidem­mät vuorot eivät Barck-Kukko­selle sovi, koska hänen on ehdit­tävä puoli seit­se­mäksi kotiin viemään lapsia tarhaan.

Jo pari vuotta sitten Barck-Kukko­nen mietti raskaana olles­saan, että vähen­ty­neitä tuloja pitää paikata. Tänä syksynä hän lähti etsi­mään hoiva-avus­ta­jan keikkahommia.

– Käyn joka keski­viikko kuusi tuntia Nokialla avus­ta­massa erästä naista, Barck-Kukko­nen sanoo.

Tavoit­teeni on saada ensin kahden kuukau­den palkka pysy­väksi vararahaksi.

Vaikka palkka on pudon­nut, ryhtyi Barck-Kukko­nen keväällä 2022 sääs­tä­mään joka kuukausi vaih­te­le­van summan pahan päivän varalle.

– Tavoit­teeni on saada ensin kahden kuukau­den palkka pysy­väksi vara­ra­haksi. Vielä en ole siihen pääs­syt, mutta veron­pa­lau­tuk­set auttoi­vat jonkin verran.

– Toinen tavoite on se, että meillä on hieman ylimää­räistä remont­tei­hin tai niin, että pääsen joskus vielä perheen kanssa ulkomaille.

Inflaa­tio syö osto­voi­maa ja johtaa pahim­mil­laan stagflaatioon

– Kun inflaa­tio on palk­ko­jen nousua suurempi, ihmis­ten osto­voima laskee, ja silloin tingi­tään kulu­tuk­sesta. Talou­del­li­sista pusku­reista riip­puu, paljonko joudu­taan tinki­mään, ja osit­tain ihmi­sen omista valin­noista, mistä tingi­tään, Labo­ren tutkija Eetu Isotalo sanoo.

Hän tekee sään­nöl­li­sesti niin sanot­tuja esimerk­ki­per­he­las­kel­mia, jossa arvioi­daan seit­se­män esimer­kin kautta, miten talou­den muutok­set heijas­tu­vat erilais­ten perhei­den arkeen.

Ohjaus­ko­ron nostoilla keskus­pankki yrit­tää hidas­taa taloutta. Kun pank­kien maksama rahan hinta nousee, myös niiden anto­lai­nauk­sen korko, kuten euri­bor, nousee. Kulut­ta­jat eivät ota korkea­kor­koi­sia asunto- ja auto­lai­noja kulu­tus­luo­toista puhu­mat­ta­kaan. Yrityk­set siir­tä­vät velka­ve­toi­sia inves­toin­te­jaan ja punnit­se­vat riske­jään aiem­paa tarkemmin.

– Kun rahan määrä talou­dessa vähe­nee, sen arvo nousee. Sillä saadaan inflaa­tio perin­tei­sesti kuriin, Isotalo sanoo.

Kun rahan määrä talou­dessa vähe­nee, sen arvo nousee. Sillä saadaan inflaa­tio perin­tei­sesti kuriin.

Vaikka tule­vai­suus on monin tavoin epävarma ja muutok­set nopeita, ennus­teita tehdään.

– Esimerk­ki­per­he­las­kel­missa hyödyn­tä­mämme ennuste on, että inflaa­tion nousu heik­ke­nee. Tällöin palk­ko­jen kasvun myötä osto­voima alkaa palau­tua ensi vuonna kaikilla muilla paitsi asun­to­ve­lal­li­silla, Isotalo sanoo.

Pahin tilanne sekä kansan­ta­lou­delle että jokai­selle suoma­lai­selle on se, että osto­voima heik­ke­nee pitkään. Näin käy Isota­lon mukaan, jos inflaa­tio jää korkealle tasolle, eikä tuot­ta­vuutta saada kasvu-uralle.

– Koko talous voi siir­tyä stag­flaa­tioon, eli tilan­tee­seen, jossa on saman­ai­kai­sesti lama, korkea työt­tö­myys ja korkea inflaatio.

Lama on talou­den taan­tuma, jolloin brut­to­kan­san­tuote laskee 10 prosent­tia tai kun yhtä­jak­soi­nen taan­tuma kestää kolme vuotta tai pitem­pään. Taan­tuma on lamaa lievempi tilanne, eli sellai­nen, jossa maan brut­to­kan­san­tuote supis­tuu kahtena vuosi­nel­jän­nek­senä peräkkäin.

Suomi pärjää suhteel­li­sen hyvin

Suuri kysy­mys suoma­lais­ten yritys­ten tule­vai­suu­delle on se, miten Venä­jän hyök­käys­sota vaikut­taa Euroo­pan vien­ti­mark­ki­noilla. Jos Saksan metalli- ja puuteol­li­suu­den tilanne heik­ke­nee ja inves­toin­nit sakkaa­vat, näkyy tämä suoma­lais­yri­tys­ten tilaus­kir­joissa ja työllisyydessä.

– Inflaa­tiossa pitää muis­taa, että syys­kuussa 2022 se on 7,4 prosent­tia. Koko ensi vuodeksi Suomen Pankki ennusti syys­kuussa inflaa­tio­as­teeksi 4,3 prosent­tia. Sen taus­tao­le­tuk­sina on, että taan­tuma on jäänyt lyhyeksi ja palkan­ko­ro­tuk­set ovat maltil­li­sia, Teol­li­suus­lii­ton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Inflaa­tio alkoi kasvaa jo loka–marraskuussa 2021, jolloin se kipusi yli 3 prosen­tin alku­vuo­den alle yhden prosen­tin tasosta. Tämä siis jo ennen Venä­jän hyök­käystä Ukrainaan.

– Kapi­ta­lis­ti­nen järjes­telmä vaan toimii niin, että pitkän hyvän kasvun jälkeen päädy­tään kasvun hidas­tu­mi­seen ja taantumaan.

Meillä ei ole taan­tuma tai lama, vaan lähinnä epävar­muu­den aika.

Vaikka inflaa­tio lauk­kaa, korot nouse­vat ja osto­voima heik­ke­nee, meillä eivät ole monen muun mitta­rin osalta asiat kovin huonosti. Esimer­kiksi teol­li­suus­tuo­tanto on vuoden 2019 lopun tasolla tai ylikin, ja moni yritys tekee edel­leen vahvaa tulosta.

Nordean loka- ja syys­kuun kort­ti­mak­su­tie­toi­hin perus­tu­vasta kulu­tus­mit­ta­rista ilme­nee, että päivit­täis­ta­va­ra­kauppa käy edel­leen vahvana. Sama näkyy ravin­tola- ja vapaa-ajan­pal­ve­luissa. Sen sijaan polt­toai­nei­den kulu­tus on alavi­reistä, ja rauta- sekä urhei­lu­kau­passa on selkeää laskua viime vuoteen verrattuna.

– Meillä ei ole taan­tuma tai lama, vaan lähinnä epävar­muu­den aika. Pitää myös nähdä, miten työmark­ki­na­ti­lanne sekä kevään edus­kun­ta­vaa­lit nosta­vat keskus­te­luun vaati­muk­sia valtion­ve­lan ja palk­ko­jen alhai­sesta tasosta, Anttila muistuttaa.