Kallis elämämme – hintojen nousu hirvittää, mutta liika säästä­minen ruokkii lamaa

Elinkus­tan­nusten, korkojen ja inflaa­tion ennätyk­sel­linen nousu vaikuttaa jokai­seen yksilöl­li­sesti. On eri asia olla kaupun­gissa kauko­läm­mi­te­tyssä kerros­ta­lossa asuva yksine­läjä kuin haja-asutusa­lu­eella öljyllä lämmi­tet­tä­vässä omako­ti­ta­lossa asuva perheellinen.

– 1990-luvun lamasta tiede­tään, että perheessä katso­taan ensin perheen­jä­senten tarpeet, sitten mahdol­li­suudet saada niitä, eli vertail­laan esimer­kiksi hintoja eri tuotteiden ja merkkien välillä. Tämän jälkeen tehdään valin­toja. Kun perheessä nyt pääte­tään, mikä on välttä­mä­töntä, valitaan yhä useammin edullinen vaihtoehto, Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Laman aikana luovu­taan yleensä harras­tuk­sista, lehti­ti­lauk­sista, kampaamo- ja partu­ri­käyn­neistä, hieron­noista, taksia­joista ja matkai­lusta. Jos palve­luita käyte­tään, valitaan halpoja vaihtoeh­toja tai tehdään itse.

Energian, eli sähkön, lämmön ja polttoai­neiden, hinnan nousu syö nyt eniten ostovoimaa. Omistusa­su­jien kustan­nukset ovat nousseet vuokralla asujia enemmän. Korkojen nopea nousu on heille myrkkyä.

Jokapäi­väiset elintar­vik­keet, kuten jauhot, munat, voi ja kahvi, ovat kallis­tu­neet 30–40 prosenttia vuodessa. Toisaalta pitää muistaa, että ruoan osuus kulutuk­sesta on pudonnut 40 vuodessa reilusta 20 prosen­tista noin 10 prosenttiyksikköä.

ON PAKKO VALITA

Kun ostovoima heikkenee, valin­toja tehdään sekä eri elämä­na­lueiden sisällä että niiden välillä. Valitaan halvempia hedelmiä kalliim­pien sijaan tai toisaalta ostetaan monipuo­li­sesti hedelmiä, mutta tingi­tään harrastuksista.

– Korona-aikana ihmiset ovat huoman­neet, etteivät välttä­mättä tarvitse kunto­sa­li­korttia, vaan kotona voi ajaa kunto­pyörää tai filla­roida töihin. Ulkomaille ei tarvitse lähteä joka talvi. Suoma­lai­silla on korona­vuo­sien aikana kasvanut sieto­kyky ja kyky elää tilan­teen mukaan, Anttila sanoo.

Suoma­lai­silla on korona­vuo­sien aikana kasvanut sieto­kyky ja kyky elää tilan­teen mukaan.

Kulut­ta­ja­tut­kimus on Anttilan mukaan osoit­tanut, että kulutus­taso yleensä vakiintuu ja siksi valin­tojen teko on vaikeaa.

– Työssä käyville hintojen nousut ovat vielä siedet­täviä, jollei ole tosi pieni­tu­loinen. Jos ostovoima heikkenee inflaa­tion kasvaessa, käytössä oleva varal­li­suuden ja tarpeiden välinen kuilu voi kasvaa yli sieto­rajan. Tällöin paineet elää velaksi kasvavat, Anttila sanoo.

Ostovoi­ma­va­jetta lisää poikkeuk­sel­linen inflaatio, eli rahan arvon heikke­ne­minen. Kulut­ta­jille inflaatio näkyy voimak­kaana hintojen nousuna. Kun palkat eivät nouse, syntyy ostovoimavaje.

HOLTITTOMIA HINTOJENNOUSUJA

Elintar­vik­keiden hintoja on nostettu turhankin paljon.

– Korotusten syitä on usein vaikea jäljittää. Tutki­mus­pro­fes­sori Mika Pantzar on sanonut osuvasti: Kun kauppiaan pitää nostaa sinapin hintaa, hän toteaa, että noste­taan samalla ketsu­pinkin hintaa, Jyväs­kylän yliopiston sosio­lo­gian profes­sori Terhi-Anna Wilska toteaa.

Ruoasta tingi­tään helposti, koska ruoka­kau­passa käynti on osa arkea. Asumisen osuus on huomat­ta­vasti suurempi, eli noin 20–40 prosenttia menoista asumis­ta­vasta riippuen, mutta siihen on sekä omistus- että vuokra-asujan vaikeampi vaikuttaa.

Tarjon­nassa kaupat ovat reagoi­neet ihmisten käyttäytymiseen.

Suuria alennuksia nähdään erityi­sesti niissä tuotteissa, joiden hinnat ovat nousseet voimak­kaasti. Joissakin ruoka­ko­ri­ver­tai­luissa hinnat ovat jopa laskeneet.

Paineet tavaroiden ostoon ovat Wilskan mukaan nyt pienet, koska pande­mian aikana kodit kylläs­tet­tiin hankin­noilla. Pihaka­lus­teet, kunto­pyörät, kajakit ja kulma­sohvat ovat uusia. Erikoistavara‑, rauta- sekä vaate­kauppa kohtaakin nyt synkät ajat.

KOTI ON KULLAN KALLIS

Omistusa­su­jille iskee kovimmin nopea laina­kor­kojen nousu. 100 000 euron lainan korko­kulu on hypännyt vuodessa noin 1 000 eurosta yli 3 000 euroon. Niinpä asunto­ve­lal­listen kulutuk­sesta häviää yli kaksi miljardia euroa vuodessa. Tämä vastaa euromäärää, joka lohkesi matkailu- ja ravin­tola-alan liike­vaih­dosta korona­vuonna 2020.

Vuokria noste­taan erityi­sesti, jos vuokra on sidottu elinkus­tan­nusin­dek­siin. Sähkön, veden ja lämmi­tyksen hinnan­nousut nostavat vuokria.

– Suurissa kaupun­geissa kauko­lämmön korotukset ovat maltil­lisia. Haja-asutusa­lueilla, missä asuu paljon Teolli­suus­liiton jäseniä omako­ti­ta­loissa, lämmi­tys­ku­lujen vaikutus on iso. Sähkön hinta­ke­hitys on arvoitus. Sähkö­läm­mi­tyksen rinnalla voi toki olla hake- tai puuläm­mitys sekä erilaisia ilmaläm­pö­pump­puja, Anttila sanoo.

Polttoai­ne­kulut voivat kasvaa yli sieto­rajan haja-asutusa­lueilla asuville. He käyttävät työmat­koihin pääasiassa omaa autoa. Näin siksi, että työmatkat ovat pitkiä, julkinen liikenne on vähäistä ja tehdään vuorotyötä.

Asunto­mark­ki­noilla voi tapahtua tällai­sessa tilan­teessa eriyty­mistä, jolloin myös varal­li­suuserot omistusa­su­jien välillä kasvavat.

Energian ja polttoai­neiden hinnat vaikut­tavat muun muassa ruoan logis­tiik­ka­kus­tan­nuk­siin ja sitä kautta ruoan hintoihin.

Wilskan mukaan elinkus­tan­nusten nousu on vaikut­tanut suoraan muun muassa polttoai­neiden ja sähkön säästöön. Tämä on näkynyt Energia­teol­li­suuden tilas­tossa niin, että tänä vuonna syyskuussa kotita­louk­sien sähkön­ku­lutus oli 13,5 prosenttia pienempi kuin viime vuonna. Muutos on niin suuri, ettei sitä voi selittää lämpi­mällä säällä tai suhdanteilla.

Säästä­minen näkyy myös isojen hankin­tojen lykkää­mi­senä. Se näkyy asunto­mark­ki­noilla: hinnat ovat koko maassa laskussa ja kauppojen määrät vähentyneet.

Asunto­mark­ki­noiden ongelmat voivat kärjistyä siihen, että samalla kun korko­kulut kasvavat, lainojen vakuu­tena olevan asunnon arvo laskee asunto­mark­ki­noiden jo alkaneen luisun seurauksena.

– Asunto­mark­ki­noilla voi tapahtua tällai­sessa tilan­teessa eriyty­mistä, jolloin myös varal­li­suuserot omistusa­su­jien välillä kasvavat, Laboren tutkija Eetu Isotalo sanoo.

Osa suoma­lai­sista voi joutua myymään asuntonsa, ja ne, joilla on varal­li­suutta, voivat hyödyntää laskevia hintoja.

KESKILUOKKA KARSII, MUTTA KÖYHÄ KURJISTUU

Keski­luok­kaan kuulu­vien elintaso laskee, mutta se merkitsee Wilskan mukaan vain kulut­ta­misen karsi­mista. He joutuvat tinki­mään joistakin asioista ja ostamaan halvempaa. Keski­luo­kalla on pande­mian ajalta kerty­neitä pusku­reita, joita käyttä­mällä se selviää ruoka- ja energiakriisistä.

Toisin on köyhillä, jotka kärsivät aina pahiten taantu­massa ja lamassa, sillä heillä ei ole talou­del­lisia puskureita.

– Kiinteät kulut ovat heillä niin suuret, etteivät köyhät yksin­ker­tai­sesti selviä, Wilska sanoo.

Tuloas­teikon toisessa ääripäässä, eli varak­kaim­malle tulonel­jän­nek­selle, on ihan sama, kuinka paljon sähkö, ruoka tai bensa maksavat. Heille jää vain hieman vähemmän säästöön.

Yrityk­sil­läkin on paljon lainoja. Kun ne eivät selviä nouse­vista koroista, tulee konkurs­seja ja lomautuksia.

Niin kauan, kun ihmisillä on töitä, ei tapahdu katastro­feja. Jos suuri joukko yrityksiä joutuu vaikeuk­siin, konkurs­si­aalto pyyhkii yli Suomen ja joukko­työt­tö­myys iskee, ostovoima romahtaa kunnolla.

– Työttö­myys on vihovii­meinen niitti, jolloin ostovoima alkaa syöksyä, Wilska sanoo.

ITSEÄÄN RUOKKIVA LAMA

Lama ruokkii itseään. Monet alat kärsivät, kun kulutusta karsi­taan. Ylelli­syys­tuot­teet, palvelut, tapah­tuma-ala, ravin­tolat, vaate­tusala ja matkailu tuntevat pihis­telyn seuraukset.

Tätä syksyä leimaa yleinen varovai­suus. Nekin, joiden ei olisi pakko säästää, säästävät talven varalle, koska kukaan ei tiedä inflaa­tion, korkojen tai hintojen muutoksista.

– Tällä hetkellä mieti­tään hyvin tarkasti, mihin rahaa laite­taan, Isotalo sanoo.

Ihmiset tinkivät palve­luiden kulut­ta­mi­sesta pelon takia, vaikkei ole pelättävää.

Jo 1990-luvulla lamaa pahensi se, että hyvätu­loi­setkin alkoivat säästää.

– Ihmiset tinkivät palve­luiden kulut­ta­mi­sesta pelon takia, vaikkei ole pelät­tävää. Meillä on paljon varsinkin ikäih­misiä, jotka eivät vapauta säästö­jään palve­luiden kulutuk­seen, Wilska sanoo.

KULUTTAMISEN HOHTO HIMMENEE

Hyvä uutinen on, että uuden­lainen kulutus­tapa on mahdol­linen pitkälti pande­mian seurauksena.

– Ihmiset ovat nyt tyyty­väisiä vähem­pään. Ei tarvitse ostaa kaikkea krääsää. Tilanne on helpompi, kun voimme kollek­tii­vi­sesti yrittää säästää sähköä ja syödä halvemmin, kunhan saamme olla yhdessä ja käydä töissä. Arvomaa­ilmat saattavat muuttua, Wilska sanoo.

Samalla kun työssä käyvillä on tilanne kohtuul­lisen hyvä, on tärkeää olla solidaa­rinen heikoim­massa asemassa oleville: alentaa heidän veropro­sent­tiaan ja tarjota kohden­nettua sosiaa­li­turvaa heille.

– On aivan älytön ajatus, että kaikkien lapsi­lisää korote­taan, Wilska sanoo.

Wilska uskoo siihen, että ihmiset hyväk­syvät säästä­misen ja sen, ettei heikoim­massa asemassa olevia saa päästää putoa­maan. Tämä ei vaadi valtaisia ponnis­te­luja ja on yhteis­kun­ta­rau­halle välttämätöntä.

– Köyhty­minen, sosiaa­li­turvan varassa eläminen, koulut­ta­mat­to­mana oleminen on jo nyt ylisu­ku­pol­vista. Jos niin sanottu alaluokka kasvaa, se johtaa poliit­ti­seen levot­to­muu­teen sekä ääriliik­keiden ja rikol­li­suuden kasvuun. On tärkeää, että sosiaa­li­tuet ovat kannus­tavia niin, että ihmisen kannattaa aina tehdä töitä, Wilska sanoo.

On aivan älytön ajatus, että kaikkien lapsi­lisää korotetaan.

Wilska rauhoittaa meitä kaikessa median luoman uhkan edessä.

– Pidetään rattaat pyöri­mässä, eikä anneta lamalle valtaa, Wilska sanoo.

KOHDENNETTUJA KEINOJA OSTOVOIMAN YLLÄPITOON

Ostovoimaa pitäisi Wilskan mukaan tukea kohden­ne­tusti pieni­tu­loi­sille. Näin siksi, että heidän putoa­mi­sensa kurjuu­teen tulisi kalliiksi yhteis­kun­nalle. Yleiset tuet pitää välttää, eli ei tasasuurta bensa­veron alennusta kaikille, vaan tukia niille, jotka todella tarvitsevat.

Toinen tukimuoto voisi olla valit­tujen tuotteiden arvon­li­sä­veron laske­minen. Kolmas kategoria ovat yritys­tuet, joiden kohden­nuksen pitäisi olla hyvin tarkkaa. Myös hintojen nousulle olisi löydet­tävä rajat.

– Pitäisi löytää toimen­pi­teitä, niin ettei hintoja nosteta tarpeet­to­masti, Wilska sanoo ja viittaa erinomaista tulosta tekevään päivittäistavarakauppaan.

KAKSITERÄISET PALKANKOROTUKSET

Anttila huomauttaa, että ostovoimaa voidaan parantaa nosta­malla kulut­ta­jien käytössä olevia varoja. Yksi keino on Teolli­suus­liiton ehdot­tama työnte­ki­jöiden sosiaa­li­va­kuu­tus­mak­sujen 2,05 prosentin palaut­ta­minen työnan­tajan maksettavaksi.

– Matala­palkka-alojen kuoppa­ko­ro­tukset ja kohtuul­linen prosen­tu­aa­linen korotus paran­tai­sivat ostovoimaa. Jos ostovoima kasvaa samassa suhteessa kuin kustan­nukset, emme velkaannu eikä kulutus­ta­soon tule häiriöitä.

Keskus­pankit yrittävät hillitä inflaa­tiota nosta­malla ohjaus­kor­ko­jaan. Toistai­seksi tästä lääkkeestä ei ole ollut apua.

– Jos palkkoja lähde­tään tässä tilan­teessa nosta­maan vastauk­sena inflaa­tiolle, on vaarana, että palkkojen ja tuotteiden hintojen nousu ajautuu itseään ruokki­vaan nousu­kier­tee­seen, joka kiihdyttää inflaa­tiota entises­tään, Isotalo sanoo ja jatkaa:

– Paras ratkaisu olisi se, että reaalinen työn tuotta­vuus saadaan kasvu-uralle. Kasvuun tarvi­taan sekä innovaa­tioita että talouden jatkuvaa uudis­tu­mista. Näiden vaiku­tukset tulevat kuitenkin hitaasti talouteen.

”Lasten tarpeista en tingi”

Saavumme kauniin sinihar­maan talon pihaan Hämeen­kyrön Sarkkilan perin­ne­mai­se­massa. Pihalla on saman­si­ninen autotalli ja varas­to­ra­kennus. Edellisen talono­mis­tajan aikana varas­to­ra­ken­nuksen toisessa päässä asui kanoja, ankkoja ja yksi sika.

Postin varhais­ja­kaja Cheryl Barck-Kukkonen ottaa meidät lämpi­mästi vastaan. Hänen selkänsä takaa kurkkii valkoinen siami­lais­kissa Nita. Se on seurannut Barck-Kukkosen elämää läheltä pian 17 vuotta.

Hämeen­kyrön kotiin Barck-Kukkosen perhe muutti kesällä 2022. Pari vuotta hän oli miehensä kanssa etsinyt rauhal­li­sempaa ympäristöä ja lapsille parempaa kasvu­paikkaa verrat­tuna aiempaan Pirkkalaan.

Uusi koti, sen ympäristö ja huikea maalais­nä­kymä yli järven ovat Barck-Kukko­selle sekä unelman toteu­tuma että paluu lapsuuden kesiin. Kouvo­lassa kerros­ta­lossa talvet viettänyt kaupun­ki­lainen pääsi lapsena kesäloman tullen 20 vuotta vanhemman siskonsa luo maaseudun rauhaan Karijoelle.

Perheen uusi kotitalo on raken­nettu vuonna 1933. Paikal­liset tuntevat sen Apteek­karin talona. Alun perin hirsi­ra­ken­teinen talo on lauta­vuo­rattu ja useam­paan kertaa eri suuntiin laajen­nettu niin, että se näyttää nyt modernilta.

RUNSAASTI SÄÄSTÖKOHTEITA

Uusi koti antaa Barck-Kukkosen perheelle runsaasti säästö­mah­dol­li­suuksia, vaikka monet heidän ystävänsä epäilivät valinnan järkevyyttä.

– Kun muutimme tänne, ajatte­limme kaikkia niitä asioita, missä voimme säästää. Peltoa voimme raivata lisää ja kasvattaa omat vihan­nekset siinä.

Muuttoa helpotti se, että Barck-Kukkosen perhe sai vanhasta asunnos­taan saman verran kuin vajaan hehtaarin tila Hämeen­ky­rössä maksoi. Velkaa on edelleen, mutta lainan korko­katto suojaa perheen taloutta koronnousulta.

Peltoa voimme raivata lisää ja kasvattaa omat vihan­nekset siinä.

Vaikka sähkö­so­pi­muk­sessa kilowat­ti­tunnin hinta nousi viidestä sentistä viiteen­toista senttiin, ei se ole öljyläm­mit­tei­sessä talossa talou­del­linen katastrofi. Muhkea ruskea leivi­nuuni antaa lämpöä, jota uunin edessä kattoon kiinni­tetty retro­mal­linen tuuletin levittää taloon. Puut ja öljyt ostet­tiin hyvissä ajoin kevät­ke­sällä, jolloin niiden saata­vuus ja hinta olivat toista kuin nyt.

Talon kaivosta saadaan käyttö­vesi, jota lämmi­te­tään katolla olevien aurin­ko­pa­nee­lien tuotta­malla sähköllä. Pihalla on mansik­kamaa, marja­pen­saita ja kasvimaa, jonka kunnos­ta­mista Barck-Kukkonen odottaa.

Kun perheessä on mietitty arjen säästö­koh­teita, on toinen autoista listan kärjessä. Barck-Kukkonen on käyttänyt tähän saakka vähän­ku­lut­tavaa ja verotuk­sessa paket­ti­au­toksi luoki­teltua autoaan pääasiassa työssään. Perheen toinen auto on tarpeen yhtei­sillä reissuilla ja muun muassa päiväkotikuskauksissa.

PERITYT SÄÄSTÄMISEN KEINOT

Äidil­tään Barck-Kukkonen on oppinut säästäväisyyden.

– Katson aina kilohintaa. Sen lisäksi arvioin yhä enemmän sitä, mikä on pakol­lista ja mikä ei. Äidiltä opin myös sen, että pakka­sessa ja kaapeissa on aina vararuokaa.

Kun pitää tinkiä, on valinta selvä.

– Lapsien tarpeista en tingi, omistani kyllä.

Miltä tinki­minen tuntuu?

– Olisihan se kivaa ostaa sitä, mitä itse haluan syödä tai käydä eloku­vissa tai teatte­reissa. Tilanne on nyt tämä, että haluan laittaa lapsemme ja kissa­van­huk­semme itseni edelle.

Vapaa-ajan harras­tuk­sista ei tingitä. Viisi­vuo­tias poika harrastaa parkouria ja uimista, minne Barck-Kukkonen vie hänet mielel­lään. Oma partio­har­rastus Suden­pen­tu­ryhmän vetäjänä on tärkeä.

– Kyläily on jäänyt. En lähde 200 kilometrin päähän tapaa­maan sukulaisia. Pitäisi erikseen budje­toida, että minulla olisi siihen varaa.

Tilanne on nyt tämä, että haluan laittaa lapsemme ja kissa­van­huk­semme itseni edelle.

Uuteen taloon liittyy paljon toiveita. Listalla ovat muun muassa keittiö- ja kylppä­ri­re­montti sekä pintojen uusiminen.

– Remont­ti­tar­vik­keet maksavat satasia. Nyt korjaamme vain, jos jokin paikka menee rikki tai on tarpeellista.

Barck-Kukkonen arvioi perheensä talouden uhkaku­vista huoli­matta hyväksi. Yksi asia pitää olla kuitenkin mielessä.

– Jos palkka menee yhdellä kauppa­reis­sulla, niin se on huono asia. Sellai­ses­takin ajasta minulla on kokemusta, Barck-Kukkonen muistelee.

80 000 KILOMETRIÄ ÖISIÄ TYÖAJOJA VUODESSA

Varhais­ja­ka­jana Barck-Kukkosen aluee­seen kuuluu koko Pirkanmaa. Hänen tehtä­vä­nään on paikata aamuja­kelua tekeviä työto­ve­rei­taan esimer­kiksi silloin, kun joku on sairas­tunut. Barck-Kukkonen huristaa Opel Corsal­laan milloin Mänttään, milloin Orive­delle. Tieto seuraavan yön keikasta tulee yleensä edelli­senä iltapäi­vänä, mutta joskus vasta liki puolta yötä.

Työ alkaa kotio­velta puolil­taöin ja päättyy viimeis­tään kello kuusi. Kilomet­rejä saattaa kertyä aamuyön taipa­leella parikin sataa ja vuodessa noin 80 000 kilometriä. Töiden jälkeen hän auttaa lapsia aamutoi­missa ja vie heidät järven toisella puolen olevaan ympäristö- ja luonto­asioihin erikois­tu­nee­seen päivä­ko­tiin. Kotona uni maistuu iltapäi­vään, kunnes hän hakee lapset kolmelta kotiin.

Vuoteen 2019 saakka Barck-Kukkonen oli Alma Manun eli Alma Median aamuja­ke­lu­yh­tiön palve­luk­sessa. Muutos tuli, kun Posti osti yrityksen. Töitä ei ole enää yhtä säännöl­li­sesti kuin ennen, ja kokonais­palkka on pudonnut noin puoleen.

TOINEN TYÖ TUO LISÄTULOA

Kun nyt syksyllä on ollut pitkä fluns­sa­kausi, se on näkynyt parin sadan euron pudotuk­sena palkassa: Sairas­päi­vä­raha on perus­palkkaa pienempi, ja lisät ovat jääneet pois. Työ vaihtelee melkoi­sesti: välillä ei töitä ole lainkaan ja välillä saisi tehdä pidem­päänkin. Pidemmät vuorot eivät Barck-Kukko­selle sovi, koska hänen on ehdit­tävä puoli seitse­mäksi kotiin viemään lapsia tarhaan.

Jo pari vuotta sitten Barck-Kukkonen mietti raskaana olles­saan, että vähen­ty­neitä tuloja pitää paikata. Tänä syksynä hän lähti etsimään hoiva-avustajan keikkahommia.

– Käyn joka keski­viikko kuusi tuntia Nokialla avusta­massa erästä naista, Barck-Kukkonen sanoo.

Tavoit­teeni on saada ensin kahden kuukauden palkka pysyväksi vararahaksi.

Vaikka palkka on pudonnut, ryhtyi Barck-Kukkonen keväällä 2022 säästä­mään joka kuukausi vaihte­levan summan pahan päivän varalle.

– Tavoit­teeni on saada ensin kahden kuukauden palkka pysyväksi varara­haksi. Vielä en ole siihen päässyt, mutta veron­pa­lau­tukset auttoivat jonkin verran.

– Toinen tavoite on se, että meillä on hieman ylimää­räistä remont­teihin tai niin, että pääsen joskus vielä perheen kanssa ulkomaille.

Inflaatio syö ostovoimaa ja johtaa pahim­mil­laan stagflaatioon

– Kun inflaatio on palkkojen nousua suurempi, ihmisten ostovoima laskee, ja silloin tingi­tään kulutuk­sesta. Talou­del­li­sista pusku­reista riippuu, paljonko joudu­taan tinki­mään, ja osittain ihmisen omista valin­noista, mistä tingi­tään, Laboren tutkija Eetu Isotalo sanoo.

Hän tekee säännöl­li­sesti niin sanot­tuja esimerk­ki­per­he­las­kelmia, jossa arvioi­daan seitsemän esimerkin kautta, miten talouden muutokset heijas­tuvat erilaisten perheiden arkeen.

Ohjaus­koron nostoilla keskus­pankki yrittää hidastaa taloutta. Kun pankkien maksama rahan hinta nousee, myös niiden antolai­nauksen korko, kuten euribor, nousee. Kulut­tajat eivät ota korkea­kor­koisia asunto- ja autolai­noja kulutus­luo­toista puhumat­ta­kaan. Yritykset siirtävät velka­ve­toisia inves­toin­te­jaan ja punnit­sevat riske­jään aiempaa tarkemmin.

– Kun rahan määrä talou­dessa vähenee, sen arvo nousee. Sillä saadaan inflaatio perin­tei­sesti kuriin, Isotalo sanoo.

Kun rahan määrä talou­dessa vähenee, sen arvo nousee. Sillä saadaan inflaatio perin­tei­sesti kuriin.

Vaikka tulevai­suus on monin tavoin epävarma ja muutokset nopeita, ennus­teita tehdään.

– Esimerk­ki­per­he­las­kel­missa hyödyn­tä­mämme ennuste on, että inflaa­tion nousu heikkenee. Tällöin palkkojen kasvun myötä ostovoima alkaa palautua ensi vuonna kaikilla muilla paitsi asunto­ve­lal­li­silla, Isotalo sanoo.

Pahin tilanne sekä kansan­ta­lou­delle että jokai­selle suoma­lai­selle on se, että ostovoima heikkenee pitkään. Näin käy Isotalon mukaan, jos inflaatio jää korkealle tasolle, eikä tuotta­vuutta saada kasvu-uralle.

– Koko talous voi siirtyä stagflaa­tioon, eli tilan­tee­seen, jossa on saman­ai­kai­sesti lama, korkea työttö­myys ja korkea inflaatio.

Lama on talouden taantuma, jolloin brutto­kan­san­tuote laskee 10 prosenttia tai kun yhtäjak­soinen taantuma kestää kolme vuotta tai pitem­pään. Taantuma on lamaa lievempi tilanne, eli sellainen, jossa maan brutto­kan­san­tuote supistuu kahtena vuosi­nel­jän­nek­senä peräkkäin.

Suomi pärjää suhteel­lisen hyvin

Suuri kysymys suoma­laisten yritysten tulevai­suu­delle on se, miten Venäjän hyökkäys­sota vaikuttaa Euroopan vienti­mark­ki­noilla. Jos Saksan metalli- ja puuteol­li­suuden tilanne heikkenee ja inves­toinnit sakkaavat, näkyy tämä suoma­lais­yri­tysten tilaus­kir­joissa ja työllisyydessä.

– Inflaa­tiossa pitää muistaa, että syyskuussa 2022 se on 7,4 prosenttia. Koko ensi vuodeksi Suomen Pankki ennusti syyskuussa inflaa­tio­as­teeksi 4,3 prosenttia. Sen taustao­le­tuk­sina on, että taantuma on jäänyt lyhyeksi ja palkan­ko­ro­tukset ovat maltil­lisia, Teolli­suus­liiton tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila sanoo.

Inflaatio alkoi kasvaa jo loka–marraskuussa 2021, jolloin se kipusi yli 3 prosentin alkuvuoden alle yhden prosentin tasosta. Tämä siis jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

– Kapita­lis­tinen järjes­telmä vaan toimii niin, että pitkän hyvän kasvun jälkeen päädy­tään kasvun hidas­tu­mi­seen ja taantumaan.

Meillä ei ole taantuma tai lama, vaan lähinnä epävar­muuden aika.

Vaikka inflaatio laukkaa, korot nousevat ja ostovoima heikkenee, meillä eivät ole monen muun mittarin osalta asiat kovin huonosti. Esimer­kiksi teolli­suus­tuo­tanto on vuoden 2019 lopun tasolla tai ylikin, ja moni yritys tekee edelleen vahvaa tulosta.

Nordean loka- ja syyskuun kortti­mak­su­tie­toihin perus­tu­vasta kulutus­mit­ta­rista ilmenee, että päivit­täis­ta­va­ra­kauppa käy edelleen vahvana. Sama näkyy ravin­tola- ja vapaa-ajanpal­ve­luissa. Sen sijaan polttoai­neiden kulutus on alavi­reistä, ja rauta- sekä urhei­lu­kau­passa on selkeää laskua viime vuoteen verrattuna.

– Meillä ei ole taantuma tai lama, vaan lähinnä epävar­muuden aika. Pitää myös nähdä, miten työmark­ki­na­ti­lanne sekä kevään eduskun­ta­vaalit nostavat keskus­te­luun vaati­muksia valtion­velan ja palkkojen alhai­sesta tasosta, Anttila muistuttaa.