”Erilaiset muodot kiehtovat”

URSULA KUULA

Espoo
Ammattiosaston sihteeri
Espoon Metallityöväen ao. 271

– Oi, mitkä varjot!

Ursula Kuula ihastelee espoolaisen Träskändan puiston kappelin seinälle piirtyviä puiden siluetteja. Syksyn värejä on jo puiden lehdissä, mutta syysaurinko lämmittää vielä.

– Kun lähtee kameran kanssa tuttuunkin paikkaan, sitä katsoo eri tavalla, Kuula sanoo.

Puistossa vanhat puut ja 1700-luvulla perustettu kartano muine rakennuksineen luovat kuvauksellisen miljöön. Puistosta löytyy muun muassa tsaarin vierailua varten rakennettu mahtipontinen ulkohuussi sekä Espoon tiettävästi paksuin puu.

– Täällä tulee käytyä usein. Puisto on kiva ja lähellä, Kuula sanoo.

Hänen ensimmäiset kokemuksensa valokuvaamisesta ovat lapsuusajoilta.

– Pentuna sain tädiltä kameran, jossa oli salamalaite, Kuula kertoo.

Valokuvausharrastus aktivoitui toden teolla vuonna 1996, kun hän oli perustamassa Kara-Kamerat ry -kamerakerhoa. Hän on nykyäänkin kerhon puheenjohtaja.

– Kerhotoiminnassa suuri osa on ihmisiä, joiden kanssa elämät eivät muuten olisi kohdanneet, Kuula sanoo.

Kerhon toimintaan kuuluu muun muassa valokuvailtoja, retkiä ja erilaisiin kuvaustekniikoihin perehtymistä. Kuula on itse vetänyt kursseja valomaalauksesta, jossa otetaan kuvia pitkillä valotusajoilla. Esimerkiksi hämärässä liikutettu tähtisädetikku maalaa valokuvaan säihkyviä viivoja.

Vuosittaiset reissut Viroon ovat muodostuneet kerhon perinteeksi.

– Pienet kylät ja ihmiset ovat jääneet mieleen Virosta. Siellä rakennuskulttuuri on erilaista, Kuula pohtii.

Kerhon retkillä näkyvät selvästi erilaiset valokuvaustyylit. Toisella kameran suljin raksuu jatkuvasti, ja toisella kamera odottaa laukussa sopivaa hetkeä. Kuula kertoo oman tyylinsä olevan aktiivista sorttia.

Espoossa Suur-Leppävaaran alueella toimivalla kerholla on noin 20 jäsentä.

– Ollaan pieni, mutta touhukas kerho.

Olen ollut huono sanomaan ei. Siitä on seurannut hyviäkin juttuja.

Kuula kuvailee itseään yhdistysihmiseksi. Kamerakerhon puheenjohtajuuden lisäksi hän on muun muassa ammattiosastonsa sihteeri, johon tehtävään hänet houkuteltiin vuonna 2013.

– Olen ollut huono sanomaan ei. Siitä on seurannut hyviäkin juttuja, Kuula sanoo.

Ammattiliittoon hän liittyi 1990-luvun alussa työskennellessään ICL:n tietokonetehtaassa. Lokakuussa 2022 Kuula on ollut liiton jäsen 30 vuotta.

– Liittoa en ole vaihtanut, kun en parempaa ole löytänyt, vaikka muun alan töissäkin olen ollut, Kuula kertoo.

KOKEILEMALLA OPPII

Kuula ei ole rajannut mitään kuvauskohteita harrastuksen ulkopuolelle.

– Olen kuvannut kaikkea, mitä eteen tulee.

Korona-aikana oman lähiympäristön luontoaiheet ovat korostuneet kuvauskohteina. Linnuista Kuula innostui keväällä 2021 vierailtuaan Espoossa Suomenojan lintualtailla.

– Aivan sekosin, kun kaikki linnut olivat koreina ja niitä pääsi näkemään läheltä, Kuula sanoo.

Suomenojasta on tullut sittemmin säännöllisten vierailujen kohde.

– Viime kesänä seurattiin, kun mustakurkku-uikku teki ihan kävelytien varteen pesän, Kuula kertoo.

Epäonnistuneetkin kuvat voivat olla pirun hyviä.

Luonnosta löytyy monenlaista kuvattavaa, ja uudet maailmat aukeavat, kun hoksaa katsoa eri tavoin. Kuula harrastaa makrokuvausta, jossa otetaan äärimmäisiä lähikuvia. Esimerkiksi torvisienet ja poronjäkälä ovat upeita läheltä tarkasteltuna.

– Erilaiset muodot kiehtovat, Kuula sanoo.

Kuvia ottaessaan hän kokeilee erilaisia asetuksia, joilla voi löytää kohteista uusia ulottuvuuksia. Sattumakin voi tuoda mukaan oman mausteensa.

– Epäonnistuneetkin kuvat voivat olla pirun hyviä, Kuula sanoo.

TUHANSIA KUVIA

Kuulan kuvissa esiintyy myös esineitä, joita hänellä on auton takakontissa vino pino. Erilaiset lasipallot ja muut lasiset esineet, peilit, pleksit ja ledivalot kuuluvat tarpeistoon. Esimerkiksi kirkas lasipallo kääntää lävitseen näkyvän maiseman päälaelleen.

– Se muuttaa todellisuutta hieman, jolloin saattaa löytyä jotain uutta, Kuula kertoo.

Valokuvaus voi olla kallis harrastus, sillä kalustoon pystyy upottamaan suuria summia. Kuula ei ole lähtenyt kalustovarustelussa mahdottomuuksiin, sillä kohtuuhintaisilla varusteilla homma luistaa. Lintuja varten täytyi kuitenkin hankkia pitkä putki, sillä siivekkäitä tähtäillään usein kaukaa.

Kesältä on tuhansia kuvia vielä katsomatta.

Kuulan valokuvia on ollut esillä näyttelyissä ja hän on osallistunut valokuvakilpailuihin. Esimerkiksi vuonna 2021 hänen kuviaan oli esillä Ilomantsissa Ihmeiden ILO!TALO -näyttelyssä.

Digikuvauksen hyvä ja joskus huonokin puoli on, ettei otettavien kuvien määrässä tarvitse säästellä. Yhdeltäkin kuvausreissulta voi kertyä useita satoja kuvia.

– Kesältä on tuhansia kuvia vielä katsomatta, Kuula sanoo naurahtaen.

Ursula Kuulan valokuvia voi katsoa Instagramissa osoitteessa www.instagram.com/ruusaursula ja Kara-Kamerat ry:n verkkosivulla karakamerat.kuvat.fi.