Paluuta ei ole harrastetasolle

NIINA SILANEN

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu
Metsä Wood, Punka­harjun tehtaat
Punka­harju, Savonlinna

Punka­har­ju­lainen Niina Silanen kävi lapsuu­tensa Savon­lin­nassa kerran viikossa teline­voi­mis­te­lussa. Aikui­sem­malla iällä seurasi hiphop-tanssi ja ”epäta­saisen tasai­sesti” harras­tettu kunto­sa­lit­reeni ryhmäliikuntatunteineen.

Pohjia siis oli, kun Silanen äkkäsi kuusi vuotta sitten Eastpo­le­dancen ilmoi­tuksen tanko­tanssin ensim­mäi­sestä alkeis­kurs­sista Savonlinnassa.

– Ja sille tielle jäin.

KUNTOA JA YHTEISÖLLISYYTTÄ

– Tulivat liikkeet tutuiksi. Opin, mitä pittää tehdä, minne tulloo käsi, minne jalka. Turval­li­suu­des­takin puhuttiin.

Alkeis- ja jatko­kurs­seilla innostus puraisi Silaseen sen verran syvästi, että harras­taja sai lähteä vaati­vam­mille ”irtotun­neille” ja tanko­sa­lilla piti käydä treenaa­massa jo kaksi kertaa viikossa. Lopulta ”tankoilua” piti lähteä harjoit­te­le­maan salilla myös omatoi­mi­sesti. Ja nyt on päädytty siihen, että Silanen on ohjannut Eastpo­le­dancen aloit­te­li­joita parin vuoden ajan ja osallis­tunut harras­te­ta­solla kansain­vä­lisen POSA-tanko­tans­si­liiton säännöillä SM- ja MM-kilpailuihin.

Tanko­po­ru­kassa on hirveän hyvä ryhmähenki.

Kyse ei ole vain voimai­lu­kun­toi­lusta vaan paljon muustakin.

– Meitä on alle kymmenen, jotka ovat olleet Savon­lin­nassa mukana alusta lähtien. Tanko­po­ru­kassa on hirveän hyvä ryhmä­henki. Myös matkan varrella uusina mukaan tulleet otetaan avosylin vastaan. Tämä on yhteisöllistä.

– Treeni­ka­verin saa aina mukaan, jos vaikka tarvitsee jonkun spottaa­maan (tukemaan), ettei rämähdä sieltä tangolta alas. Ja kaikki tsemp­paavat toisiaan. Kun joku onnistuu, se kyllä salilla raikuu, Silanen kuvailee.

TANSSIA JA AKROBATIAA

Tanko­tans­siin kuuluu 3–4 metrin tangon kanssa tehtävät akrobaat­tiset liikkeet samoin kuin lattia­tason usein tanssil­liset liikkeet musiikin säestyk­sellä. Kilpai­luissa kunkin osallis­tujan ohjelma on harras­te­ta­solla kolmen ja puolen minuutin mittainen. Kilpai­lujen kahdesta tangosta ”staat­tinen” ei pyöri, ”spinni­tan­goksi” kutsuttu pyörii.

– Tanko­tanssi on kasvava laji, Silanen toteaa. Hän uskoo, että harras­tuksen yleis­tyessä strip­pi­tan­koi­luun liittyvät ennak­koa­sen­teet murenevat, ja aletaan ymmärtää, että kyseessä on vaativa kuntoilu- ja kilpaurheilulaji.

Heinä­kuun 2021 SM-kisoissa Silanen tuli toiseksi. Se avasi mahdol­li­suuden osallistua myös joulu­kuun MM-kisoihin Italian Bolog­nassa, joissa hän tuli seitsemänneksi.

– Eräs miespuo­linen kaverini näki MM-kilpai­lujen ohjel­mani YouTu­besta. Hän sanoi, että ohhoh, ei tuo niin helppoa olekaan, Silanen kuvaa ennak­ko­luu­lojen karisemista.

Kukin voi käydä katso­massa Silasen ohjelman MM-kisoista. Samalla voi miettiä, miten paljon vaatii, kun nainen kiipeää sulavasti ylös tankoa tai kun hän pelkillä käsivoi­mil­laan pyörähtää suoras­taan leijaillen tangon ympäri. Tai kun lattia­tason osuudessa Silanen heittää voltin ja kietoo akrobaat­tiset liikkeensä taidok­kaaksi kokonaisuudeksi.

– Kaverit sanoivat ohjel­ma­suo­ri­tuk­seni nähtyään: Se oli elämäsi veto! Niin se olikin. Sellaisen kun saisin aina!

Niina Silasen suoritus MM-kisoissa Italian Bolognassa.

TAVOITTEITA JA KONKRETIAA

– Hyvä kun uskalsin lähteä Bolog­naan. Nyt tiedän, miten toimia.

Silanen kertoo treenaa­vansa nyt entistä kovempaa. Hän on asettanut vuoden 2023 kisoihin tavoit­teeksi kilpa­sar­jaan siirtymisen.

– Minulla piti olla ensi vuonna välivuosi kilpai­luista. Mutta kun olin avusta­jana SM-kisoissa kilpa­ta­solla, muutinkin mieleni. Haluan nostaa omaa tasoani. Tiedän, että kärki­päässä taso on kova, mutta saan kyllä apuja.

Treenejä on nyt vähin­tään kolme kertaa viikossa ja maanan­taisin Silanen vetää tanko­sa­lilla tunnin. Ohjel­mis­tossa on verkot­tu­minen toisten salien ja toisten kaupun­kien harras­ta­jien kanssa, kun hän osallistuu ”works­hop­peihin” taito­jensa hiomi­seksi. Silanen kertoo itsekin ”koutsaa­vansa” muutamaa oman salin harras­tajaa, joilla on tavoit­teena kisaaminen.

Silanen on satsannut liikku­vuus­oh­jel­maan. Siinä huolle­taan kehoa ja keski­ty­tään venyt­te­lyyn ja palau­tu­mi­seen. Suomen Tanko­tans­si­liiton järjes­tä­mässä MM-leiri­tyk­sessä viime vuoden syyskuussa Silaselle nimit­täin paljastui, että voimaa hänessä pesii, mutta taipui­suu­dessa ja notkeu­dessa olisi kehitettävää.

Tekee aivoille hyvää suunni­tella, miten yhdistää liikkeitä.

Kerran kilpa­ta­solle osallis­tut­tuaan tanko­tans­si­jalla ei ole enää paluuta harras­ta­ja­tason kilpai­li­jaksi. Kun kilpa­sar­jassa pakol­listen liikkeiden määrä ja vaati­mus­taso on korkeampi, avaa se Silasen mielestä mahdollisuuksia.

– Tykkään tosi paljon koreo­hom­mista. Tekee aivoille hyvää suunni­tella, miten yhdistää liikkeitä. Minulla on hirveästi visioita päässä, mutta niiden saatta­minen konkreet­ti­seksi ohjel­maksi on vaikeaa, Silanen kertoo.

Silanen haluaa kehittää koko lajin tunnet­tuutta ja suosiota.

– Lapset ovat luonnol­lisia kiipei­li­jöitä, Silanen kuvailee ja jatkaa, että nimeno­maan lapsille ja nuorille tarjot­tujen kurssien kautta lajin suosio kasvaisi ja joku ehtisi kehittyä todella korkealle taitotasolle.