Uusia jäse­niä hank­ki­massa – onnis­tu­mi­set anta­vat energiaa

– Kaveri kysyi, mitä hyötyä jäse­nyy­destä on. Pääluot­ta­mus­mies kertoi työeh­to­so­pi­muk­sesta, jäse­ne­duista ja ammat­tio­sas­ton toimin­nasta ja kaveri sanoi, että ok, hän liit­tyy. Kukaan ei ollut ikinä käynyt sitä keskus­te­lua hänen kans­saan, kertoo Jarmo Mäki­nen tapauk­sen eräältä työpaikalta.

Näin helposti asiat eivät tieten­kään aina suju. Jos työn­tekijä ei ole ammat­ti­lii­ton jäsen, syynä on monesti kuiten­kin se, että kukaan ei ole esit­tä­nyt hänelle liittymistä.

Mäki­sellä on tapana tavata työpai­kan pääluot­ta­mus­mies ja aloit­taa järjes­tel­mäl­li­nen työn­te­ki­jöi­den kartoitus.

– Henkilö kerral­laan käydään läpi niitä, jotka eivät ole jäse­niä. Aloi­te­taan tutuim­mista, joiden kanssa on paras keskusteluyhteys.

Aina on myös muuta­mia, joille on pyhä peri­aate olla kuulu­matta liittoon.

– Heidät jäte­tään rauhaan. Ei kannata hakata päätä seinään änky­röit­ten kanssa.

PÄTKÄTYÖLÄINEN AMMATTIOSASTOJEN PALVELUKSESSA

Mäki­sen työnan­ta­jina on neljä ammat­tio­sas­toa: Hyvin­kään Teol­li­suus­työn­te­ki­jät ao. 58, Helsin­gin Metalli- ja Kone­pa­ja­työ­väen ao. 77, Tuusu­lan Metal­li­työ­väen ao. 338 sekä uusim­pana Helsin­gin seudun autoa­lan ammat­ti­lai­set ao. 84. Ammat­tio­sas­tot maksa­vat järjes­tä­jän palkan, mutta Teol­li­suus­liitto tarjoaa niille talou­del­lista pork­ka­naa. Yhtei­nen ponnis­tus kulkee nimellä Järjes­tävä ammat­tio­sasto ‑hanke.

– Jos jäsen­mää­rässä on kasvua vähin­tään 50, liitto maksaa 20 prosent­tia palk­ka­ku­luista, selit­tää Mäkinen.

Help­poa tavoit­teen saavut­ta­mi­nen ei ole. Uusia jäse­niä on Mäki­sen toimiai­kana liit­ty­nyt häntä työl­lis­tä­viin ammat­tio­sas­toi­hin noin 40, ja kun laskui­hin otetaan mukaan päät­ty­neet jäse­nyy­det, saldo on noin 20 henkeä plus­san puolella.

Mitä enem­män jäse­niä, sitä parem­min esimer­kiksi pääs­tään käymään paikal­li­sia neuvotteluja.

Järjes­tä­jien hanke­kausi on vuoden mittai­nen. Vent­tii­liyh­dis­tel­miä Vantaalla valmis­ta­vassa Neles Oyj:ssa työs­ken­nel­lyt Mäki­nen teki ison päätök­sen, kun hän irti­sa­nou­tui voidak­seen työs­ken­nellä järjestäjänä.

– Piti­hän sitä monta kertaa miet­tiä, onko tämä fiksua.

Pätkä­työn vasta­pai­nona on, että järjes­täjä pääsee koke­maan myös onnis­tu­mi­sen elämyksiä.

– Luot­ta­mus­mie­hil­le­kin on usein tosi palkit­se­vaa, kun uusi jäsen liit­tyy. Kun he kerto­vat näitä uuti­sia minulle, innos­tuk­sen kuulee ja tuntee. Siitä saa itse­kin ener­giaa, kuvai­lee Mäkinen.

JÄRJESTÄMINEN ON MYÖS EDUNVALVONTAA

Esimerk­kejä yrityk­sistä, joissa järjes­tä­mi­nen on tuonut hyviä tulok­sia, ovat Dare­kon Klauk­ka­lassa ja Piva­tic Hyvin­käällä. Piva­ticissa Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä on nyt 92 prosent­tia työntekijöistä.

– Siellä oli tilanne hyvä ennen­kin, mutta saatiin vielä muutama jäsen lisää, sanoo Mäkinen.

Vaikeus­ker­rointa lisää se, että kaikissa työpai­koissa ei ole luot­ta­mus­hen­ki­löitä, joihin järjes­täjä voisi ottaa yhteyttä. Työnan­ta­jat­kin saat­ta­vat suhtau­tua nihkeästi ”liiton agitaattoriin”.

– Koro­na­ra­joi­tuk­set­kin ovat olleet esteenä, tai osa työnan­ta­jista on käyt­tä­nyt niitä ehkä teko­syynä. Mutta tarvit­taessa sovin pääluo­ton kanssa tapaa­mi­sen vaikka huoltoasemalle.

Kun työtä jaksaa tehdä, se poikii välillä yllät­tä­viä­kin menestyksiä.

– Meillä on usein ihmi­sistä käsi­tyk­siä, jotka eivät pidä paik­kaansa. Yhdestä työn­te­ki­jästä pääluot­ta­mus­mies oli varma, että hän ei liity vanhem­piensa asen­tei­den takia. Mutta jonkin ajan päästä sain pääluot­ta­mus­mie­heltä vies­tin, että nyt se työn­tekijä kuiten­kin liittyi.

Mäki­nen koros­taa, että järjes­tä­mi­nen ei ole pelkäs­tään uusien jäsen­ten hankin­taa. Tarkoi­tus on tukea luot­ta­mus­hen­ki­löitä edun­val­von­nassa laajemminkin.

– Asiat kulke­vat käsi kädessä. Mitä enem­män jäse­niä, sitä parem­min esimer­kiksi pääs­tään käymään paikal­li­sia neuvotteluja.