Uusia jäseniä hankkimassa – onnistumiset antavat energiaa

– Kaveri kysyi, mitä hyötyä jäsenyydestä on. Pääluottamusmies kertoi työehtosopimuksesta, jäseneduista ja ammattiosaston toiminnasta ja kaveri sanoi, että ok, hän liittyy. Kukaan ei ollut ikinä käynyt sitä keskustelua hänen kanssaan, kertoo Jarmo Mäkinen tapauksen eräältä työpaikalta.

Näin helposti asiat eivät tietenkään aina suju. Jos työntekijä ei ole ammattiliiton jäsen, syynä on monesti kuitenkin se, että kukaan ei ole esittänyt hänelle liittymistä.

Mäkisellä on tapana tavata työpaikan pääluottamusmies ja aloittaa järjestelmällinen työntekijöiden kartoitus.

– Henkilö kerrallaan käydään läpi niitä, jotka eivät ole jäseniä. Aloitetaan tutuimmista, joiden kanssa on paras keskusteluyhteys.

Aina on myös muutamia, joille on pyhä periaate olla kuulumatta liittoon.

– Heidät jätetään rauhaan. Ei kannata hakata päätä seinään änkyröitten kanssa.

PÄTKÄTYÖLÄINEN AMMATTIOSASTOJEN PALVELUKSESSA

Mäkisen työnantajina on neljä ammattiosastoa: Hyvinkään Teollisuustyöntekijät ao. 58, Helsingin Metalli- ja Konepajatyöväen ao. 77, Tuusulan Metallityöväen ao. 338 sekä uusimpana Helsingin seudun autoalan ammattilaiset ao. 84. Ammattiosastot maksavat järjestäjän palkan, mutta Teollisuusliitto tarjoaa niille taloudellista porkkanaa. Yhteinen ponnistus kulkee nimellä Järjestävä ammattiosasto -hanke.

– Jos jäsenmäärässä on kasvua vähintään 50, liitto maksaa 20 prosenttia palkkakuluista, selittää Mäkinen.

Helppoa tavoitteen saavuttaminen ei ole. Uusia jäseniä on Mäkisen toimiaikana liittynyt häntä työllistäviin ammattiosastoihin noin 40, ja kun laskuihin otetaan mukaan päättyneet jäsenyydet, saldo on noin 20 henkeä plussan puolella.

Mitä enemmän jäseniä, sitä paremmin esimerkiksi päästään käymään paikallisia neuvotteluja.

Järjestäjien hankekausi on vuoden mittainen. Venttiiliyhdistelmiä Vantaalla valmistavassa Neles Oyj:ssa työskennellyt Mäkinen teki ison päätöksen, kun hän irtisanoutui voidakseen työskennellä järjestäjänä.

– Pitihän sitä monta kertaa miettiä, onko tämä fiksua.

Pätkätyön vastapainona on, että järjestäjä pääsee kokemaan myös onnistumisen elämyksiä.

– Luottamusmiehillekin on usein tosi palkitsevaa, kun uusi jäsen liittyy. Kun he kertovat näitä uutisia minulle, innostuksen kuulee ja tuntee. Siitä saa itsekin energiaa, kuvailee Mäkinen.

JÄRJESTÄMINEN ON MYÖS EDUNVALVONTAA

Esimerkkejä yrityksistä, joissa järjestäminen on tuonut hyviä tuloksia, ovat Darekon Klaukkalassa ja Pivatic Hyvinkäällä. Pivaticissa Teollisuusliiton jäseniä on nyt 92 prosenttia työntekijöistä.

– Siellä oli tilanne hyvä ennenkin, mutta saatiin vielä muutama jäsen lisää, sanoo Mäkinen.

Vaikeuskerrointa lisää se, että kaikissa työpaikoissa ei ole luottamushenkilöitä, joihin järjestäjä voisi ottaa yhteyttä. Työnantajatkin saattavat suhtautua nihkeästi ”liiton agitaattoriin”.

– Koronarajoituksetkin ovat olleet esteenä, tai osa työnantajista on käyttänyt niitä ehkä tekosyynä. Mutta tarvittaessa sovin pääluoton kanssa tapaamisen vaikka huoltoasemalle.

Kun työtä jaksaa tehdä, se poikii välillä yllättäviäkin menestyksiä.

– Meillä on usein ihmisistä käsityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Yhdestä työntekijästä pääluottamusmies oli varma, että hän ei liity vanhempiensa asenteiden takia. Mutta jonkin ajan päästä sain pääluottamusmieheltä viestin, että nyt se työntekijä kuitenkin liittyi.

Mäkinen korostaa, että järjestäminen ei ole pelkästään uusien jäsenten hankintaa. Tarkoitus on tukea luottamushenkilöitä edunvalvonnassa laajemminkin.

– Asiat kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän jäseniä, sitä paremmin esimerkiksi päästään käymään paikallisia neuvotteluja.