Uusia jäseniä hankki­massa – onnis­tu­miset antavat energiaa

– Kaveri kysyi, mitä hyötyä jäsenyy­destä on. Pääluot­ta­mus­mies kertoi työeh­to­so­pi­muk­sesta, jäsene­duista ja ammat­tio­saston toimin­nasta ja kaveri sanoi, että ok, hän liittyy. Kukaan ei ollut ikinä käynyt sitä keskus­telua hänen kanssaan, kertoo Jarmo Mäkinen tapauksen eräältä työpaikalta.

Näin helposti asiat eivät tieten­kään aina suju. Jos työntekijä ei ole ammat­ti­liiton jäsen, syynä on monesti kuitenkin se, että kukaan ei ole esittänyt hänelle liittymistä.

Mäkisellä on tapana tavata työpaikan pääluot­ta­mus­mies ja aloittaa järjes­tel­mäl­linen työnte­ki­jöiden kartoitus.

– Henkilö kerral­laan käydään läpi niitä, jotka eivät ole jäseniä. Aloite­taan tutuim­mista, joiden kanssa on paras keskusteluyhteys.

Aina on myös muutamia, joille on pyhä periaate olla kuulu­matta liittoon.

– Heidät jätetään rauhaan. Ei kannata hakata päätä seinään änkyröitten kanssa.

PÄTKÄTYÖLÄINEN AMMATTIOSASTOJEN PALVELUKSESSA

Mäkisen työnan­ta­jina on neljä ammat­tio­sastoa: Hyvin­kään Teolli­suus­työn­te­kijät ao. 58, Helsingin Metalli- ja Konepa­ja­työ­väen ao. 77, Tuusulan Metal­li­työ­väen ao. 338 sekä uusim­pana Helsingin seudun autoalan ammat­ti­laiset ao. 84. Ammat­tio­sastot maksavat järjes­täjän palkan, mutta Teolli­suus­liitto tarjoaa niille talou­del­lista porkkanaa. Yhteinen ponnistus kulkee nimellä Järjes­tävä ammat­tio­sasto ‑hanke.

– Jos jäsen­mää­rässä on kasvua vähin­tään 50, liitto maksaa 20 prosenttia palkka­ku­luista, selittää Mäkinen.

Helppoa tavoit­teen saavut­ta­minen ei ole. Uusia jäseniä on Mäkisen toimiai­kana liittynyt häntä työllis­tä­viin ammat­tio­sas­toihin noin 40, ja kun laskuihin otetaan mukaan päätty­neet jäsenyydet, saldo on noin 20 henkeä plussan puolella.

Mitä enemmän jäseniä, sitä paremmin esimer­kiksi päästään käymään paikal­lisia neuvotteluja.

Järjes­tä­jien hanke­kausi on vuoden mittainen. Venttii­liyh­dis­telmiä Vantaalla valmis­ta­vassa Neles Oyj:ssa työsken­nellyt Mäkinen teki ison päätöksen, kun hän irtisa­noutui voidak­seen työsken­nellä järjestäjänä.

– Pitihän sitä monta kertaa miettiä, onko tämä fiksua.

Pätkä­työn vasta­pai­nona on, että järjes­täjä pääsee kokemaan myös onnis­tu­misen elämyksiä.

– Luotta­mus­mie­hil­lekin on usein tosi palkit­sevaa, kun uusi jäsen liittyy. Kun he kertovat näitä uutisia minulle, innos­tuksen kuulee ja tuntee. Siitä saa itsekin energiaa, kuvailee Mäkinen.

JÄRJESTÄMINEN ON MYÖS EDUNVALVONTAA

Esimerk­kejä yrityk­sistä, joissa järjes­tä­minen on tuonut hyviä tuloksia, ovat Darekon Klauk­ka­lassa ja Pivatic Hyvin­käällä. Pivaticissa Teolli­suus­liiton jäseniä on nyt 92 prosenttia työntekijöistä.

– Siellä oli tilanne hyvä ennenkin, mutta saatiin vielä muutama jäsen lisää, sanoo Mäkinen.

Vaikeus­ker­rointa lisää se, että kaikissa työpai­koissa ei ole luotta­mus­hen­ki­löitä, joihin järjes­täjä voisi ottaa yhteyttä. Työnan­ta­jatkin saattavat suhtautua nihkeästi ”liiton agitaattoriin”.

– Korona­ra­joi­tuk­setkin ovat olleet esteenä, tai osa työnan­ta­jista on käyttänyt niitä ehkä tekosyynä. Mutta tarvit­taessa sovin pääluoton kanssa tapaa­misen vaikka huoltoasemalle.

Kun työtä jaksaa tehdä, se poikii välillä yllät­tä­viäkin menestyksiä.

– Meillä on usein ihmisistä käsityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Yhdestä työnte­ki­jästä pääluot­ta­mus­mies oli varma, että hän ei liity vanhem­piensa asenteiden takia. Mutta jonkin ajan päästä sain pääluot­ta­mus­mie­heltä viestin, että nyt se työntekijä kuitenkin liittyi.

Mäkinen korostaa, että järjes­tä­minen ei ole pelkäs­tään uusien jäsenten hankintaa. Tarkoitus on tukea luotta­mus­hen­ki­löitä edunval­von­nassa laajemminkin.

– Asiat kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän jäseniä, sitä paremmin esimer­kiksi päästään käymään paikal­lisia neuvotteluja.