Juttu luistaa löylyssä – ”Saunassa saa stressit ja lihas­jumit pois”

SATU OINAS

Ammat­tio­saston toimistonhoitaja
Asikkala
Päijät-Hämeen Teolli­suus­liiton ao 23, Lahti

Saunassa asiatkin ovat alasti

– Pienestä pitäen on tottunut, että sauna on sellainen paikka, jossa paran­ne­taan maailmaa, eikä siellä saa kiroilla tai pieres­kellä, kertoo asikka­la­lainen Satu Oinas.

Lapsuu­tensa Posiolla Lapissa elänyt Oinas kertoo, että sauna ja lumi ovat luonteva yhdistelmä.

– Talvella mentiin saunasta tekemään lumien­kelit, Oinas kertoo.

Sauna liittyy myös muistoihin, joissa kotoa pois muutta­neet sisarukset palasivat yhteen kesälo­mil­laan. Perheessä on seitsemän sisarusta.

– Saunaa lämmi­tet­tiin porukalla. Se oli semmoinen yhdis­tävä tekijä, Oinas kertoo.

Saunalla uskotaan olevan myös paran­tavia voimia. Oinas kertoo, että hänen äitinsä kuppasi perheen saunassa.

– Vanha konsti on, että jos ei ole kuumetta, sauna on paran­nus­paikka. Saunassa saa stressit ja lihas­jumit pois. Jos olen yksin saunassa, niin nostan jalat kattoon, Oinas kertoo.

Satu Oinas kertoo parhaita sauna­muis­toja ja pohtii Murikan maise­mien merkitystä.

Päijät-Hämeen Teolli­suus­liiton ao. 23:n toimis­ton­hoi­ta­jana työsken­te­levä Oinas on vakio­vieras Murikka-opiston rantasaunalla.

– Aikai­semmin jäsen­huol­to­päi­villä oli tapana heittää talvi­turkki. Nykyään sillä ei ole merki­tystä, kun olen harras­tanut avanto­uintia, Oinas kertoo.

Murikan ranta­sau­nalla sähkö­saunan puoli on usein naisten puolena ja kerta­läm­mit­teinen puusauna miesten puolena. Oinas naurahtaa, että jako ei ole aivan tasapuo­linen, mutta remontin jälkeen naistenkin puoli on ollut viihtyisä.

– Jos saa valita, niin puupuo­lelle menen, Oinas sanoo.

Saunassa ollaan ilman kamppeita muutenkin, niin asiatkin ovat alasti.

Sauna on perin­tei­sesti kuulunut ay-tapah­tu­miin. Oinas muistelee lämmöllä 1990-luvun nuori­so­ta­paa­misia, joihin kuuluivat isot saunat ja mukavat meiningit.

Kotio­loissa Oinas kylpee taloyh­tiön lenkki­sau­nassa ja omalla sauna­vuo­rolla. Lenkki­sau­nassa sosiaa­linen puoli korostuu ja keskus­telut soljuvat.

Sauna tuntuu rentout­tavan myös keskus­te­luja. Lauteilla voi olla taval­lista helpompaa sanoa asiat ääneen.

– Saunassa ollaan ilman kamppeita muutenkin, niin asiatkin ovat alasti.

KOSTI HONKAVUO

Varas­to­mies, pääluottamusmies
Helo Oy, Hanko

Hiki irti erilai­sissa saunoissa

– Tykkään sauno­mi­sesta ja sauna­kult­tuu­rista, niin on kiva fiilis olla kiukaita tekevässä firmassa töissä, hanko­lainen Kosti Honkavuo kertoo.

Hän työsken­telee varas­to­mie­henä Sauna360 Oy:n (entinen Helo Oy) tehtaalla. Jatkossa tarkoitus on työsken­nellä kiukaiden kasauksen puolellakin.

Tehtaan yhtey­dessä on monipuo­linen saunamaailma.

– Meren rannassa on sauna­ra­kennus, jossa firman johto voi ottaa vastaan vieraita ja esitellä kiukaita, Honkavuo kertoo.

Myös henki­lö­kunnan virkis­tys­ta­pah­tumia pidetään meren­rannan edustus­ti­loissa. Ranta ja sauna ovat Honka­vuon mukaan hyvä yhdistelmä.

– Kun saa nahan lämpi­mäksi, niin uinti­ko­kemus on parempi.

Honkavuo ei pidä itseään saunojen asian­tun­ti­jana, mutta yksi toimiva vinkki hänellä on antaa saunaan kuin saunaan.

– Kun kivimassa on isompi, saa muhkeammat löylyt.

Nykyi­sessä asunnos­saan Honka­vuolla ei ole perin­teistä sauno­mis­mah­dol­li­suutta, mutta lämpi­mään hän pääsee siltikin.

– Kotoa löytyy yhden istut­tava infra­pu­na­huone. Kylminä aikoina siellä tulee istuttua.

Infra­pu­na­sauna ei tunnu kovin kuumalta, mutta hetken istumisen jälkeen hiki irtoaa herkästi.

– Tässä versiossa lämpö­tila nousee 65 astee­seen. Siellä hikoilee pari kertaa enemmän kuin taval­li­sessa saunassa. Lämpö porautuu syvem­mälle, Honkavuo vertailee.

Infra­pu­na­huone on Honka­vuon kylpy­huo­neessa, jonne sen pystyt­tä­minen vei noin puoli tuntia. Pois muuttaessa lämpö­huo­neen voi purkaa ja ottaa mukaan.

– Jos ei voi rakentaa omaa saunaa, niin ir-huone on ihan jees, Honkavuo pohtii.

Sauna on niin vahvasti kulttuu­rissa, että se raken­ne­taan minne vaan.

Perin­tei­seen puusau­naan hän pääsee vanhem­piensa luona. Honkavuo muistelee, että lapsuusai­kana sauno­minen oli perheen yhteinen ohjelmanumero.

– Koko perhe hipsut­teli talonyh­tiön saunaan tiettynä aikana. Sieltä on saanut veriin sauno­misen kulttuurin.

Sauna on suoma­lai­suu­dessa niin syvällä, että ulkopuo­lelta katsoen touhu voi vaikuttaa erikoi­sel­takin. Esimer­kiksi Pyhäsalmen kaivok­sella sauna on 1,5 kilometrin syvyydessä.

– Sauna on niin vahvasti kulttuu­rissa, että se raken­ne­taan minne vaan, Honkavuo sanoo.

KARI OIKOLA

Autona­sen­taja, pääluottamusmies
Kerava
Veho Oy Koivu­haka, Vantaa

Sosiaa­linen paikka

– Kylvettyä tulee aina kun mahdol­lista, vähin­tään neljä kertaa viikossa, kerava­lainen Kari Oikola kertoo.

Autona­sen­ta­jana Veho Oy:ssä työsken­te­levän Oikolan sauna­viik­koon mahtuu taloyh­tiön lenkki­sauna, oma sauna­vuoro, työpaikan sauna sekä mökkisauna.

– Savusauna on suosik­kini. Aiemmin appiu­kolla oli pieni savusauna. Se oli kaikkein paras, Oikola kertoo.

Omate­koisen savusaunan lämmitys oli taito­laji, jossa piti osata säädellä savun korkeutta sisäti­loissa, ja häkälöylyt piti lyödä oikealla tyylillä.

Oikola pohti savusaunan siirtoa omalle mökille, kun Pohjois-Karja­lassa sijainnut appiukon paikka piti myydä. Siirto olisi kuitenkin ollut niin kallis, että sauna jäi paikoilleen.

– Se oli hieno sauna, vaikka vaimo sanoi, että siellä enemmän sotkeutui kuin puhdistui, Oikola kertoo.

Oman mökin puuläm­mit­teinen sauna on seuraa­vaksi paras vaihtoehto. Pitkät rauhal­liset löylyt ja saunaolut kuuluvat asiaan.

– 60–70 astetta riittää mökki­sau­nassa. En ole himolöy­ly­not­taja, Oikola kertoo.

Silloin ja tällöin Oikola käyttää mökki­sau­nassa hajus­tetta, kuten sauna­tervaa. Myös sauna­vihta kuuluu harvak­sel­taan välineistöön.

– Vähemmän vihdon, mutta siitä saa tuoksun saunaan.

Paksu­nah­kaiset saattavat vihtoa havupuusta tehdyllä vihdalla, mutta Oikola ei lukeudu heihin.

– Kerran tai kaksi olen laittanut koivun­vihdan sekaan katajan oksan.

Varhai­simmat sauna­muistot vievät Nurmijärvelle.

– Lapsuu­dessa mentiin hanki­kantoa pitkin serkkujen luo pihasau­naan. Silloin ei ollut vielä omaa saunaa. Se jäi pienelle pojalle mieleen, Oikola muistelee.

Aiemmin rivita­lossa asunut Oikola kertoo, että silloisen taloyh­tiön lenkki­sau­nassa kokoontui sauna­par­la­mentti, jossa puitiin yhtiön asiat ja yleisem­mätkin jutut.

– Jos on enemmän väkeä saunassa, niin se menee maail­man­pa­ran­ta­mi­seksi, Oikola toteaa.

Jos on enemmän väkeä saunassa, niin se menee maailmanparantamiseksi.

Ammat­tio­saston tapah­tu­missa sauna on usein lämpimänä.

– Halli­tuksen kanssa on käyty kerran vuodessa savusau­nassa, Oikola antaa esimerkin.

Murikka-opiston ranta­sauna on tuttu paikka, jossa juttu luistaa sulavasti.

– Onhan se sellainen sosiaa­linen paikka. Tulee uusia tuttuja ja kuulee kuulu­misia, miten muualla menee, Oikola kertoo.

SARI LIIKALA-JALONEN

Tekstii­li­työn­te­kijä, pääluottamusmies
Kankaanpää
Univisio Oy, Jämijärvi

Lämpöä kylmään ja pimeään

– Puuläm­mit­teinen sauna on ehdoton, sanoo kankaan­pää­läinen Sari Liikala-Jalonen.

Hänelle taval­linen sauno­mis­tahti on kahdesta kolmeen kertaa viikossa.

– Omassa asunnossa ei ole saunaa, mutta miesys­tävän luona pääsen käymään saunassa, Liikala-Jalonen kertoo.

Puuläm­mit­teinen sauna on ykkös­va­linta, mutta miellyt­tävät löylyt on mahdol­lista saada sähkösaunassakin.

– Vuolu­ki­vi­kiuas antaa tasai­sesti lämpöä, eikä ollut niin kuivaa, kuin taval­li­sessa sähkö­sau­nassa, Liikala-Jalonen kertoo kokemuksesta.

Monet lapsuus­muistot liittyvät saunomiseen.

– Lapsuu­desta on jäänyt mieleen, kun isä meni lumihan­keen saunasta. Se tuntui aivan ihmeel­li­seltä silloin.

Myös sauna­vihdan tuoksu liittyy lapsuuden muistoihin.

– Varsinkin juhan­nus­sau­naan tehtiin vihta, Liikala-Jalonen kertoo.

Suoma­lai­sessa perin­teessä myös sauna ja tanssi ovat nivou­tu­neet yhteen televisio-ohjelman kautta.

– Saunan jälkeen yleensä laitet­tiin telkkari auki ja tanssit­tiin lauan­tai­tanssit, Liikala-Jalonen kertoo.

Hänellä ei ole suoraa vastausta, miksi sauna liittyy juuri suoma­lai­suu­teen, mutta maantie­teellä voi olla oma vaikutuksensa.

– Ehkä se on se, että täällä on kylmää ja pimeää pitkän aikaa.

Saunan jälkeen yleensä laitet­tiin telkkari auki ja tanssit­tiin lauantaitanssit.

Univisio Oy:llä tekstii­li­töitä tekevä Liikala-Jalonen kertoo, että sauna yleensä liittyy työpaikan virkis­tys­ta­pah­tu­miin, joita kylläkin on harvoin.

Murikka-opiston ranta­sau­nassa Liikala-Jalonen kävi ensim­mäisen kerran tämän vuoden touko­kuussa. Aiemmin koulu­tus­reis­suilla aikataulut ovat olleet sellaisia, että sauno­minen on jäänyt.

Liikala-Jalonen ei tunnista, että sauna­kes­kus­te­luissa olisi eri teemoja kuin keskus­te­luissa yleensä. Lauteilla puhutaan kaikesta taivaan ja maan väliltä.

– Mitä sattuu olemaan mielen päällä, niistä tulee keskus­teltua. Miesys­tä­väkin on ay-toimin­nassa, niin helposti lipsahtaa keskus­telu sinne.

SAMI LAHTI

Painaja, paino-osaston luottamusmies
PunaMusta Oy, Tampere

Löyly luo yhteisöllisyyttä

– Perin­teinen puusauna on paras. Kesäai­kaan tynny­ri­sauna lämpiää mökillä joka päivä, kun ollaan paikalla. Talvella kotona tulee käytyä perjan­taina ja lauan­taina sähkö­sau­nassa, kertoo tampe­re­lainen Sami Lahti.

Neljän istut­tava tynny­ri­sauna on ollut kesäpai­kalla nyt viitisen vuotta.

– En ikinä kovin kuumaksi lämmitä, niin lähtee tosi pehmoiset löylyt, Lahti kertoo.

Hänen saunas­saan tuoksuu usein minttu tai muu hajuste, jota lapset pääsevät annos­te­le­maan vuorotellen.

Oma kesäpaikka ei ole aivan järven rannassa, mutta saunan päälle pääsee helposti kupli­vaan veteen.

– Lapset viihtyvät, kun pääsee teras­sille suoraan poream­mee­seen, Lahti kertoo.

Kesä, mökki ja sauna ovat erotta­maton kolmikko.

– Vanhem­pien mökillä on pienestä pitäen saunottu. Sauna kuuluu päivän päätteeksi mökkei­lyyn, Lahti sanoo.

PunaMusta Oy:n rotaa­tio­pai­nossa painajana työsken­te­levä Lahti kertoo, että työpai­kalla ei enää ole saunaa.

– Sauna oli konttorin puolella niin vähällä käytöllä, että se puret­tiin tilan­puut­teessa varastoksi.

Ammat­tio­saston toimis­tolla sauna kuitenkin on, joten jäsen­ta­pah­tu­missa ja kokousten jälkeen on mahdol­lista ropsauttaa löylyt.

Myös Murikka-opiston saunat ovat Lahdelle tuttuja.

– Siellä jaetaan työmaa­ko­ke­muksia. Kerro­taan, mitä työnan­taja on tällä kertaa keksinyt.

Saunassa ollaan vähän kuin kaveri­po­rukkaa, vaikka ei ennes­tään tunnettaisikaan.

Teolli­suus­liit­to­lai­silla työpai­koilla tehdään monen­laisia töitä, joista Murikan lauteilla pääsee kuulemaan.

– Saunassa ollaan vähän kuin kaveri­po­rukkaa, vaikka ei ennes­tään tunnet­tai­si­kaan. Se tuo paljon lisää yhtei­söl­li­syyttä, Lahti pohtii.

Yhtei­söl­li­syys näkyy myös löylyjen lyönnissä, sillä kaveria ei yritetä tiputtaa lauteilta.

– Harvemmin siellä rankai­si­joita on, Lahti sanoo.

Sauna on syvällä kulttuu­rissa, joten maailma ilman saunaa olisi ainakin suoma­lai­selle kovin erilainen.

– Jos ei tiedä parem­masta, voisi elää ilmankin. Kun tietää parem­masta, osaa odottaa, että pääsee heittä­mään löylyt.