”Shakki on minun pelini”

ARTO PITKÄAHO

Ohjaamomies
SSAB Europe Oy
Raahe

– Isä kaivoi vaatehuoneen ylähyllyltä äärimmäisen hienon, vanhan laudan. Hänelle sentään aluksi hävisin. Parin vuoden päästä aloin käydä shakkikerhon peli-illoissa.

Arto Pitkäahon muistikuvat ovat kirkkaita ja yksityiskohtaisia, vaikka tapahtumista Pattijoella on aikaa yli 40 vuotta. Vaatehuoneesta löytyneiden nappuloiden ulkonäkökin on tarkoin mielessä. Tämä kertoo, että shakilla on ollut hänen elämässään iso merkitys alusta lähtien.

– Muutenhan me pikkupojat pelattiin jalkapalloa ja tehtiin kaikkea, mikä vaati fyysisyyttä ja rämäpäisyyttä, mutta minä olin vähän syrjäänvetäytyvää tyyppiä. Shakista tiesin saman tien, että tämä on minun pelini.

Mikä pelissä sitten kiehtoi silloin ja kiehtoo vieläkin?

– Jaa-ah, jotain tosi hienoa siinä vain on! Kaksi kuningasta, molempien ympärillä armeija, tavoite on jahdata vastustajan kuningas saaliiksi… Molemmat yrittävät voittaa, vain toinen voi onnistua, Pitkäaho kuvailee.

MAUKKAITA VOITTOJA JA KATKERIA TAPPIOITA

Shakinpelaajien tasoa mitataan vahvuuslukujärjestelmällä. Aloittelijan luku voi olla 1 000–1 200, norjalaisella maailmanmestarilla Magnus Carlsenilla se on yli 2800. Pitkäahon Suomen vahvuusluku eli selo on 2 051. Se tarkoittaa, että hän on mestariehdokas, Suomen aktiivipelaajista 250 parhaan joukossa eikä helppo vastus edes kotimaan kärkipelaajille.

– Ehkä Raahen turnauksen jaettu voitto vuonna 1993, vastaa Pitkäaho kysymykseen parhaasta shakkisaavutuksestaan.

– Yksittäisissä peleissä olen voittanut aika koviakin vastustajia, esimerkiksi 1990-luvulla Heikki Kallion, joka oli jo silloin vahvuusluvuissa varmaan Suomen viiden parhaan joukossa ja sai myöhemmin suurmestarin arvonimen.

Onnistumisten vastapainona on, että häviäminen on aina tuskallista.

Kaikkein pahimpia ovat pelit, joissa pääsee voittoasemaan, mutta munaa sen häviöksi.

–  Niistä toipuminen kestää kauan, ennemmin viikkoja kuin päiviä. Shakki on joskus julma peli, sanoo Pitkäaho.

Hänen shakkikerhonsa Raahen Linnoitus pelaa SM-liigaa; joukkuekilpailussa yksittäisten pelien tulokset lasketaan yhteen samaan tapaan kuin vaikkapa tenniksessä. Raahessa shakilla on pitkät perinteet, ja takavuosina toiminut Rautaruukin shakkikerho sai terästehtaalta tukea.

Omaa pelityyliään Pitkäaho luonnehtii aggressiiviseksi, hyökkäykseen pyrkiväksi. Hänen aktiivisin shakkivaiheensa oli noin 20-vuotiaana, jolloin hän myös teki paljon töitä kehittyäkseen.

– Luin shakkikirjoja ja -lehtiä, opiskelin niistä suurmestarien pelejä. Nyt pelaan sarjapelien lisäksi ehkä yhden turnauksen vuodessa, kun on näitä perhevelvoitteita. Ja lisäksi kun tekee yötuuria, tuntuu usein, että aivot ovat rusinan kokoiset. Se haittaa tässä lajissa pahasti.

UUSI PELI, UUDET MAHDOLLISUUDET

Vakava shakin opiskelu on Pitkäaholta nykyään jäänyt vähemmälle, mutta esimerkiksi SM-liigan peleihin täytyy yhä valmistautua tutkimalla vastustajan pelejä ja avaussiirtoja etukäteen. Materiaalia tähän löytyy internetistä, jonne suurin osa shakin pelaamisestakin on nykyään siirtynyt, ja koronaepidemia on vielä vauhdittanut kehitystä.

– Melkein joka päivä tulee pelattua pikapeliä netissä, se on niin helppoa. Vaikka ei se shakkitaitoa juuri paranna.

Lyhyitten miettimisaikojen pikapelissä yhteen siirtoon käytetään yleensä vain muutamia sekunteja ja koko peli kestää 5–10 minuuttia. Perinteisillä pitkillä miettimisajoilla pelin tyypillinen kesto on 2–5 tuntia.

Voittipa shakissa valkea tai musta, seuraavassa pelissä voi aina ottaa opiksi virheistään ja parantaa suoritustaan. Tämä oli yksi asia, joka koukutti Pitkäahoa jo lapsena.

– Oli hieno tunne järjestää nappulat takaisin alkuasemaan. Siinä näki vain mahdollisuuksia.

Heti perään hän naurahtaa ja myöntää, että iän myötä suhtautuminen on muuttunut.

– Nykyään näkee myös niitä uhkia. Lasten optimismia kyllä täytyy ihailla. He vain tekevät siirtoja ja nauttivat pelistä.