Esko Haku­li­nen: Päivit­täin työtä huol­to­var­muu­den eteen

Lähes kaikki teol­li­suu­den sekto­rit työn­te­ki­jöi­neen vaikut­ta­vat Suomen huol­to­var­muu­teen. Eri alat ovat vahvasti riip­pu­vai­sia toisis­taan ja siksi kaik­kien on oltava varau­tu­neita myös häiriötilanteisiin.

Huol­to­var­muu­den ytimessä olevien alojen kirjo on laaja aina maan­puo­lus­tusta tuke­vasta teol­li­suus­tuo­tan­nosta jokai­sen ihmi­sen arkeen vaikut­ta­vaan elin­tar­vi­kea­laan ja vesi­huol­toon. Eri alojen täytyy toimia luotet­ta­vasti päivästä toiseen, jotta elämä voi jatkua mahdol­li­sim­man häiriöttä. Arvo­ket­jut ovat pitkiä ja toimia­lat toisis­taan riip­pu­vai­sia. Jos pakkaus­teol­li­suus ei saa mate­ri­aa­lia muovi­teol­li­suu­delta, elin­tar­vi­ke­teol­li­suus ei saa tuot­tei­taan ihmis­ten ruoka­pöy­tiin. Suoma­lai­nen huol­to­var­muus on monien eri alojen ammat­ti­lais­ten käsissä joka päivä.

Yhteis­työssä teol­li­suu­den ja sen henki­lös­tön kanssa tehdään merkit­tä­vää työtä huol­to­var­muu­den eteen.

Yritys­ten kyky jatkaa toimin­taansa krii­seissä on Suomen huol­to­var­muu­den kannalta elin­tär­keää. Tässä niitä tuke­vat Huol­to­var­muus­kes­kus sekä Huol­to­var­muusor­ga­ni­saa­tion poolit. Ilmas­ton­muu­tok­sesta johtuva ener­gia­mur­ros on digi­ta­li­saa­tion ohella suurim­pia muutos­te­ki­jöitä, joita suoma­lai­nen­kin teol­li­suus kohtaa. Yhteis­kunta sähköis­tyy ja teol­li­suus sen mukana. Tämä edel­lyt­tää proses­sien muutok­sia, uusia inves­toin­teja ja henki­lös­tön koulut­ta­mista. Teol­li­suu­den aloille on tärkeää sekä sähkön luotet­tava saata­vuus että sähkö­kus­tan­nus­ten ennus­tet­ta­vuus. Muutok­set eivät liity pelkäs­tään ener­gian käyt­töön, vaan myös raaka-ainei­den toimit­ta­mi­seen, jolloin mukaan astuu vety ja sen käyttö. Yksit­täi­siä esimerk­kejä ovat SSAB:n fossii­li­va­paan teräk­sen­tuo­tan­non laajat muutok­set tai Nesteen ratkai­sut tuot­taa polt­toai­neita ilman fossii­li­sia raaka-aineita.

Teol­li­suu­della on merkit­tävä rooli ilmas­to­haas­teen ratkai­sussa. Suuret yrityk­set ovat kehit­tä­neet ratkai­suja, joilla voidaan vähen­tää merkit­tä­västi Suomen hiili­diok­si­di­pääs­töjä. Lopul­lista tavoi­tetta ei kuiten­kaan saavu­teta, ellei myös pieni- ja keski­suu­ri­teol­li­suus ole mukana tässä tärkeässä tehtä­vässä. Keinoina ovat fossii­lie­ner­gi­aan perus­tu­van tuotan­non muut­ta­mi­nen hiili­va­paaksi sekä ener­gian sääs­töön tähtää­vät toimen­pi­teet kaikissa teol­li­suus­yri­tyk­sissä. Ener­gian sääs­töön voi jokai­nen vaikut­taa työpai­kal­laan etsi­mällä yhdessä kehi­tys­koh­teita ja muut­ta­malla työs­ken­te­ly­ta­poja. Sama koskee myös teol­li­suu­den alihank­ki­joita ja niiden henki­lös­tön toimia muun muassa kulje­tuk­siin liit­ty­vissä valinnoissa.

Huol­to­var­muu­den näkö­kul­masta sähköis­ty­mi­nen tarkoit­taa haas­teita, mutta myös mahdol­li­suuk­sia. Fossii­lie­ner­gia on tuon­tie­ner­giaa ja vaatii suuria varmuus­va­ras­toja. Sähköis­ty­mi­nen mahdol­lis­taa koti­maassa tehdyn ener­gian ja lisää koti­mai­sia työpaik­koja. Toisaalta ener­gian varas­toin­tiin ja jake­luun sisäl­tyy uusia haasteita.

Huol­to­var­muu­dessa perin­tei­sen varmuus­va­ras­toin­nin rinnalle on tullut yhä vahvem­min kriit­ti­sen infra­struk­tuu­rin turvaa­mi­nen ja yritys­ten jatku­vuu­den tuke­mi­nen. Maailma muut­tuu ja huol­to­var­muus sen mukana. Uskomme, että vaikka tämä vaatii meiltä kaikilta paljon, pystymme yhdessä huoleh­ti­maan Suomen varau­tu­mi­sesta entistä parem­min. Opimme uutta ja pidämme huolen osaa­mi­ses­tamme. Moni muutos paran­taa meidän kaik­kien hyvin­voin­tia ja Suomen kilpai­lu­ky­kyä. Tähän sisäl­tyy myös parem­paa jatku­vuu­den hallin­taa ja kehit­ty­vää huoltovarmuustoimintaa.

Kirjoit­taja on Huol­to­var­muus­kes­kuk­sen valmius­asia­mies, jonka tehtä­viin kuuluu valtion varmuus­va­ras­to­jen kehit­tä­mi­nen teol­li­suu­den käyt­tä­mien mate­ri­aa­lien ja raaka-ainei­den osalta.