Esko Hakulinen: Päivit­täin työtä huolto­var­muuden eteen

Lähes kaikki teolli­suuden sektorit työnte­ki­jöi­neen vaikut­tavat Suomen huolto­var­muu­teen. Eri alat ovat vahvasti riippu­vaisia toisis­taan ja siksi kaikkien on oltava varau­tu­neita myös häiriötilanteisiin.

Huolto­var­muuden ytimessä olevien alojen kirjo on laaja aina maanpuo­lus­tusta tukevasta teolli­suus­tuo­tan­nosta jokaisen ihmisen arkeen vaikut­ta­vaan elintar­vi­kea­laan ja vesihuol­toon. Eri alojen täytyy toimia luotet­ta­vasti päivästä toiseen, jotta elämä voi jatkua mahdol­li­simman häiriöttä. Arvoketjut ovat pitkiä ja toimialat toisis­taan riippu­vaisia. Jos pakkaus­teol­li­suus ei saa materi­aalia muovi­teol­li­suu­delta, elintar­vi­ke­teol­li­suus ei saa tuottei­taan ihmisten ruoka­pöy­tiin. Suoma­lainen huolto­var­muus on monien eri alojen ammat­ti­laisten käsissä joka päivä.

Yhteis­työssä teolli­suuden ja sen henki­löstön kanssa tehdään merkit­tävää työtä huolto­var­muuden eteen.

Yritysten kyky jatkaa toimin­taansa kriiseissä on Suomen huolto­var­muuden kannalta elintär­keää. Tässä niitä tukevat Huolto­var­muus­keskus sekä Huolto­var­muusor­ga­ni­saa­tion poolit. Ilmas­ton­muu­tok­sesta johtuva energia­murros on digita­li­saa­tion ohella suurimpia muutos­te­ki­jöitä, joita suoma­lai­nenkin teolli­suus kohtaa. Yhteis­kunta sähköistyy ja teolli­suus sen mukana. Tämä edellyttää proses­sien muutoksia, uusia inves­toin­teja ja henki­löstön koulut­ta­mista. Teolli­suuden aloille on tärkeää sekä sähkön luotet­tava saata­vuus että sähkö­kus­tan­nusten ennus­tet­ta­vuus. Muutokset eivät liity pelkäs­tään energian käyttöön, vaan myös raaka-aineiden toimit­ta­mi­seen, jolloin mukaan astuu vety ja sen käyttö. Yksit­täisiä esimerk­kejä ovat SSAB:n fossii­li­va­paan teräk­sen­tuo­tannon laajat muutokset tai Nesteen ratkaisut tuottaa polttoai­neita ilman fossii­lisia raaka-aineita.

Teolli­suu­della on merkit­tävä rooli ilmas­to­haas­teen ratkai­sussa. Suuret yritykset ovat kehit­tä­neet ratkai­suja, joilla voidaan vähentää merkit­tä­västi Suomen hiili­diok­si­di­pääs­töjä. Lopul­lista tavoi­tetta ei kuiten­kaan saavu­teta, ellei myös pieni- ja keski­suu­ri­teol­li­suus ole mukana tässä tärkeässä tehtä­vässä. Keinoina ovat fossii­lie­ner­giaan perus­tuvan tuotannon muutta­minen hiili­va­paaksi sekä energian säästöön tähtäävät toimen­pi­teet kaikissa teolli­suus­yri­tyk­sissä. Energian säästöön voi jokainen vaikuttaa työpai­kal­laan etsimällä yhdessä kehitys­koh­teita ja muutta­malla työsken­te­ly­ta­poja. Sama koskee myös teolli­suuden alihank­ki­joita ja niiden henki­löstön toimia muun muassa kulje­tuk­siin liitty­vissä valinnoissa.

Huolto­var­muuden näkökul­masta sähköis­ty­minen tarkoittaa haasteita, mutta myös mahdol­li­suuksia. Fossii­lie­nergia on tuontie­ner­giaa ja vaatii suuria varmuus­va­ras­toja. Sähköis­ty­minen mahdol­listaa kotimaassa tehdyn energian ja lisää kotimaisia työpaik­koja. Toisaalta energian varas­toin­tiin ja jakeluun sisältyy uusia haasteita.

Huolto­var­muu­dessa perin­teisen varmuus­va­ras­toinnin rinnalle on tullut yhä vahvemmin kriit­tisen infra­struk­tuurin turvaa­minen ja yritysten jatku­vuuden tukeminen. Maailma muuttuu ja huolto­var­muus sen mukana. Uskomme, että vaikka tämä vaatii meiltä kaikilta paljon, pystymme yhdessä huoleh­ti­maan Suomen varau­tu­mi­sesta entistä paremmin. Opimme uutta ja pidämme huolen osaami­ses­tamme. Moni muutos parantaa meidän kaikkien hyvin­vointia ja Suomen kilpai­lu­kykyä. Tähän sisältyy myös parempaa jatku­vuuden hallintaa ja kehit­tyvää huoltovarmuustoimintaa.

Kirjoit­taja on Huolto­var­muus­kes­kuksen valmius­asia­mies, jonka tehtä­viin kuuluu valtion varmuus­va­ras­tojen kehit­tä­minen teolli­suuden käyttä­mien materi­aa­lien ja raaka-aineiden osalta.