Viida­kon uudet lait – työl­lis­tä­mi­sen palve­lut muutoksessa

Bussi­Pro palk­kasi päte­vää porukkaa

Bussi­Pro tarvitsi juuri omiin tarpei­siinsa sovel­tu­via työn­te­ki­jöitä, eikä heitä ole pilvin pimein vapailla mark­ki­noilla. Yritys sai tukea rekry­toin­tiin TE-toimistolta.

Joki­maa Lahden laita­milla tunne­taan ravi­ra­das­taan, mutta siellä kulkee muita­kin kulku­pe­lejä kuin hevo­sia. Yksi vilk­kaan teol­li­suusa­lu­een yrityk­sistä on linja-auto­lii­ken­nöit­si­jöitä ja raskasta liiken­nettä palve­leva Bussi­Pro Oy. Siellä työs­ken­te­lee myös Ari Wahl­berg.

– Kumpi on viisaam­paa, koulut­tau­tua alalle, jossa työl­lis­ty­mi­nen on epävar­maa, vai ottaa vastaan työpaikka, jota tarjo­taan, hän kysyy.

Wahl­berg on enti­nen kuorma-auton­kul­jet­taja, joka oli työt­tö­mänä kahdek­san vuotta. Pääsyynä oli terveys: työter­veys­lää­käri ja vakuu­tus­yh­tiö olivat sitä mieltä, että mies ei sovellu raskaa­seen ammat­tiin reuma­oi­rei­den takia.

– Jäin, tai minut jätet­tiin, työelä­män ulko­puo­lelle. Miten sen nyt ottaa, 43-vuotias Wahl­berg hymähtää.

Työt­tö­myy­sai­kana Wahl­berg opis­keli liiken­neo­pet­ta­jaksi, mutta tie alkoi nousta pystyyn. Työhar­joit­te­lu­paik­kaa oli korona-aikaan vaikea saada, opin­not eivät sen takia eden­neet, ja Kela­kin uhkasi opin­to­tu­kien takaisinperinnällä.

Mutta sitten aukeni uusi mahdollisuus.

UUSI TAPA HUOLTAA KALUSTOA

Bussi­Pro tarjoaa linja-auto­jen ja muun raskaan kalus­ton tekni­sen yllä­pi­don palvelua.

– Hoidamme kump­pa­niemme kalus­ton enna­koi­vaa huol­toa, että kalusto pysyy tien päällä. Olemme myös varao­sa­tuk­kuri, meiltä asiak­kaat saavat laaduk­kaat alku­pe­räis­va­rao­sat. Pieni orga­ni­saa­tio voi tarjota kaiken kilpai­lu­ky­kyi­seen hintaan, kertoo toimi­tus­joh­taja ja toinen omis­taja Jussi Raunisto.

BusCare- ja TruckCare-paket­tien lisäksi keskei­nen osa liike­toi­min­taa on FireCare, auto­ka­lus­ton auto­maat­tis­ten palo­sam­mu­tus­lait­teis­to­jen asen­nus, huolto ja korjaus. Omaa korjaa­mo­toi­min­taa ei ole, mutta Lahden hallissa asen­ne­taan bussien tuulilaseja.

– Emme ole keksi­neet pyörää uudes­taan, mutta olemme lait­ta­neet vanhan pyörän pyöri­mään paremmin.

Koska konsepti on oma ja uniikki, Bussi­Pron ongel­mana on ollut saada juuri oikean­laista työvoi­maa. Suoraan työhön valmis­ta­vaa koulu­tusta ei ole, eikä koke­musta vastaa­vasta työstä voi kerryt­tää muualla.

– Meidän on pakko koulut­taa omat työn­te­ki­jät, tuli­vat he mihin rooliin tahansa. Teknistä osaa­mista ja kiin­nos­tusta alaan pitää olla, muuten hoidamme pereh­dy­tyk­sen ja koulu­tuk­sen. Ja jotta voi oppia uutta, moti­vaa­tion on oltava kunnossa.

OIKEAA OSAAMISTA HAUSSA

Saadak­seen osaa­via ihmi­siä Bussi­Pro käytti Hämeen TE-toimis­ton palve­lua sekä palk­ka­tu­kea työt­tö­män työn­ha­ki­jan palk­kaa­mi­seen. Tähän saumaan Ari Wahl­berg pääsi iske­mään. Hän on nyt työs­ken­nel­lyt Bussi­Prolla puoli­sen vuotta varaosamyyjänä.

– Autot ovat aina olleet elämässä mukana, ja minulla oli koke­musta myös varaos­a­puo­lesta. Toisaalta en haluaisi sotkea työtä ja harras­tusta, mutta onhan siitä ollut hyötyä­kin, nauraa Wahl­berg, joka vapaa-aika­naan raken­taa busseista matkailuautoja.

Jussi Raunis­ton mukaan TE-toimisto on ollut heille hyvä kumppani.

– Siellä on hyviä ihmi­siä töissä ja he ovat kuun­nel­leet meitä herkällä korvalla, jotta heidän verkos­tois­taan on löydetty meille sopi­via ihmi­siä. Me olemme tottu­neet teke­mään nopeita päätök­siä, ja kun löytyi sopiva kandi­daatti, alet­tiin järjes­tellä asioita vauhdilla.

Vauh­tia tuli myös Wahl­ber­gin elämään. Kelan kanssa oli haettu erilai­sia vaih­toeh­toja, mutta toisaalta hän mietti, mitä voi ylipää­tään tehdä, koska lääkäri oli toden­nut hänet tiet­tyi­hin töihin kyvyt­tö­mäksi. Mutta kun Bussi­Pron tilai­suus aukeni, ei tarvin­nut miet­tiä kauan.

– Jussi hoiti viral­li­set pape­rit. Kaikki tapah­tui äkkiä, ja lopulta piti tehdä päivässä päätös, että jätänkö koulun kesken ja teen työso­pi­muk­sen. Se oli helppo päätös, kertoo Kärkö­lässä, 30 kilo­met­rin päässä työpai­kas­taan asuva Wahlberg.

– Tänne tullessa oli heti tunne, että olen terve­tul­lut. Voihan joku pitää ihmistä mielen­vi­kai­sena, jos tykkää työs­tään, mutta olen viih­ty­nyt todella hyvin, Wahl­berg nauraa.

KAIKKI OLIVAT VOITTAJIA

Wahl­ber­gin tapaus oli aito win-win-tilanne: yritys sai oikean­laista työvoi­maa ja työtön työn­ha­kija työpai­kan. Palk­ka­tuki helpotti palk­kaa­mista, sillä se on noin kolman­nes palk­ka­ku­luista ja sitä makse­taan yleensä 6–12 kuukautta.

Yksin se ei kuiten­kaan asioita ratkaissut.

– Yritys­toi­min­taa ei voi perus­taa tukien varaan, kyllä kassan pitää kestää tällai­set inves­toin­nit. Mutta palk­ka­tuki helpot­taa päätöstä, jos on työt­tö­myyttä alla ja työn­te­ki­jää joudu­taan koulut­ta­maan. Tosin tällai­set tyypit, joilla on asenne kohdal­laan, olisi työl­lis­tetty ilman­kin tukea, Raunisto sanoo.

Yritys­toi­min­taa ei voi perus­taa tukien varaan, kyllä kassan pitää kestää tällai­set investoinnit.

Uudet työte­ki­jät opet­te­le­vat ensim­mäi­set kuukau­det työtään vanhem­man työn­tekijän opastuksella.

– Alussa tehdään töitä työpa­rina, ja uusi kaveri saa hiljak­seen enem­män vastuuta. Ja onhan työssä oppi­mi­nen meille kaikille elini­käi­nen prosessi.

TE-TOIMISTON VAHVALLA TUELLA

Varao­sa­myyn­nissä työs­ken­te­lee myös Kari Anna­niemi. Hän on auto­tek­nikko, jolla on työko­ke­musta niin asen­ta­jana, työn­joh­ta­jana, korjaa­mo­pääl­lik­könä kuin opet­ta­jana. Työt­tö­myys­jakso ennen Bussi­Prota kesti viisi vuotta – lähinnä omasta tahdosta.

– Olin tehnyt yli 30 vuotta töitä putkeen. Ei minulla ollut mitään kiirettä, mutta vähi­tel­len alkoi tuntua, että työt voisi­vat maistua.

Anna­nie­mellä oli kontak­teja Bussi­Pron toiseen omis­ta­jaan, Tuomas Kivis­töön. He soit­te­li­vat, tapa­si­vat ja jutte­li­vat, ja molem­min puolin syntyi tunne, että työsuhde voisi toimia.

– TE-toimisto saatiin nopeasti mukaan, ja asiat lähti­vät rullaa­maan saman tien. Kohdal­lani kaikki palk­ka­tuen ehdot­kin täyt­tyi­vät, Anna­niemi kertoo.

Anna­niemi on ollut Bussi­Prolla kolme vuotta. Varao­sa­myy­jänä hän tuntee tuot­teet, vaik­kei kaik­kia ulkoa muistakaan.

– Varas­tossa on yli 10 000 varao­saa, en edes yritä, hän nauraa.

TE-toimisto saatiin nopeasti mukaan, ja asiat lähti­vät rullaa­maan saman tien.

Anna­niemi on viih­ty­nyt kymmen­hen­ki­sessä työyh­tei­sössä mainiosti.

– Työ on moni­puo­lista, koko ajan on uusia asiak­kuuk­sia ja erilai­sia tilauk­sia. Osat ja autot vaih­tu­vat, eikä tarvitse tehdä töitä vain yhden merkin kanssa. Muut­kin ovat alka­neet ymmär­tää, mitä minulla ei kannata yrit­tää teet­tää, hän virnistää.

Wahl­berg ja Anna­niemi ovat täyt­tä­neet tont­tinsa, ja toimi­tus­joh­taja Raunisto on tyyty­väi­nen mies­ten osaa­mi­seen. Hän on tyyty­väi­nen myös TE-toimis­ton palveluihin.

– He ovat olleet kans­samme samassa veneessä, souta­massa samaan suun­taan ja samaan tahtiin­kin. Rekry­toin­ti­pro­ses­sit haas­tat­te­lui­neen vievät aikaa ja ener­giaa. Erityi­sen tärkeitä TE-palve­lut ovat­kin pk-yrityk­selle, jolla ei ole eril­listä henkilöstöosastoa.

BUSSIPRO OY

KOTIPAIKKA Lahti
PERUSTETTU 2008
TOIMIALA Bussien ja raskaan kalus­ton huoltopalvelu
ASIAKKAAT mm. Koivis­ton auto, Pohjo­lan liikenne, Nobina, Pohjo­lan turis­ti­auto, Neste, Kuusa­koski ja Kulje­tus­liike Helo­kivi sekä joukko eriko­koi­sia kuljetusyrityksiä

Työl­li­syys­pal­ve­lui­den paletti uudistuu

Uusi työn­haun malli teet­tää jopa 14 miljoo­naa työha­ke­musta vuodessa. Toinen iso muutos on työl­li­syy­den kunta­ko­keilu, joka on oikeas­taan jo vakiin­tu­nut käytäntö.

Halli­tuk­sen valmis­te­lema UUSI TYÖNHAUN MALLI tulee voimaan touko­kuun alussa. Niin sano­tussa pohjois­mai­sessa työvoi­ma­pal­ve­lu­mal­lissa sään­nöl­li­siä tapaa­mi­sia lisä­tään: työn­haun alussa työtön tapaa työ- ja elin­kei­no­toi­mis­ton tai kunnan virkai­li­jan kahden viikon välein.

Uusi malli velvoit­taa jokai­sen työt­tö­män hake­maan neljää työpaik­kaa kuukau­dessa. Haet­ta­vien paik­ko­jen määrässä voidaan kuiten­kin jous­taa, jos työtön ei ole täysin työky­kyi­nen tai jos alueella ei ole sopi­via paik­koja tarjolla.

Hake­mis­pakko tuot­taa arviolta 14 miljoo­naa työha­ke­musta vuodessa.

– Määrä on valtava, ja tämä voi olla haaste. Jous­ta­mista ja resurs­seja pitäisi pystyä kohden­ta­maan, arvioi SAK:n koulu­tus- ja työvoi­ma­po­liit­ti­nen asian­tun­tija Mikko Laak­ko­nen.

– Digi­taa­li­sista työn­haun alus­toista voi olla iso apu, mutta huoli, ettei­vät esimer­kiksi TE-toimis­to­jen resurs­sit tule riit­tä­mään, on suuri. Hake­mus­ten määrän paine tunne­taan myös työpai­koilla, jotka vastaa­not­ta­vat hakemuksia.

Työt­tö­mille on luvassa myös helpo­tuk­sia. Esimer­kiksi työt­tö­myys­päi­vä­ra­han maksa­mi­nen ei katkea yhtä herkästi kuin nykyi­sin, vaan seuraa­muk­set kiris­ty­vät vasta, jos työtön tois­tu­vasti laimin­lyö sen, mistä on sovittu. Myös työt­tö­myys­tur­van karens­seja lieven­ne­tään. Esimer­kiksi enim­mäis­ka­renssi putoaa 90 päivästä 45 päivään.

Parhail­laan käyn­nissä olevassa TYÖLLISYYDEN KUNTAKOKEILUSSA noin kolman­nes TE-toimis­to­jen asiak­kaista siir­tyi kuntien asiak­kaiksi. Kokei­lussa on mukana 118 kokei­lu­kun­taa, jotka muodos­ta­vat 25 kokeilualuetta.

Kunta­ko­kei­lun tarkoi­tuk­sena on selvit­tää, voidaanko palve­luja paran­taa järjes­tä­mällä ne kuntien kautta. Tällä tavoi­tel­laan entistä nopeam­paa työl­lis­ty­mistä. Kokei­lun piti alun perin kestää kesään 2023, mutta halli­tus on ehdot­ta­nut sen jatka­mista vuoden 2024 loppuun saakka – toisaalta on myös jo alus­tava päätös, että TE-palve­lut siir­tyi­si­vät pysy­västi kuntien vastuulle samana vuonna. Halli­tuk­sen esitys on menossa edus­kun­nan käsit­te­lyyn 2022 syksyllä. Muutok­sen myötä TE-hallin­non työn­te­ki­jöitä siir­ty­nee töihin kuntiin, kuntayh­ty­miin ja työllisyysalueille.

Kyseessä on iso uudis­tus, jolle pitää antaa aikaa.

Kokei­lun aikana kunta vastaa suuresta osasta TE-toimis­ton tehtä­vistä. Työn­ha­ki­jan palve­lui­den lisäksi kunnat anta­vat lausun­toja työt­tö­myys­tur­van maksa­jille oikeu­desta ansio­päi­vä­ra­haan tai Kelan työttömyysturvaan.

Kunta­ko­keilu on poiki­nut risti­rii­tai­sia tulok­sia. Esimer­kiksi Vantaalla palve­lut ovat ruuh­kau­tu­neet ajoit­tain pahoin, mikä johtuu resurs­si­pu­lasta. Toisaalta Pirkan­maan alueella kokei­lusta on saatu hyvää palautetta.

– Kyseessä on iso uudis­tus, jolle pitää antaa aikaa. Pirkan­maalla on nyt kolman­neksi alhai­sin työt­tö­myy­saste koko Suomessa, joten tilanne on paran­tu­nut valta­vasti erityi­sesti pienem­missä kokei­lu­kun­nissa, sanoo Tampe­reen kaupun­gin työl­li­syys­joh­taja Regina Saari.

– Suurin syy tilan­tee­seen on kova työvoi­man tarve, mutta me pystymme myös paran­ta­maan henki­lö­koh­taista palve­lua ja raken­ta­maan yksi­löl­li­siä polkuja.

Työl­li­syys­pal­ve­lui­den varaan päätyy monen­lai­sia ihmi­siä, monen­lai­sista syistä. TUETTU TYÖLLISTYMINEN on tarkoi­tettu henki­löille, jotka eivät työl­listy omin voimin. Heillä voi olla jokin erityi­nen syy, kuten vamma tai sairaus, joka vaikeut­taa pääsyä työmark­ki­noille. Keskei­nen väline tuetussa työl­lis­tä­mi­sessä on palk­ka­tuki – se voi olla ratkai­seva sysäys, jonka avulla työn­ha­kija saadaan työl­lis­tet­tyä yksi­tyi­selle sektorille.

KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA taas on tarkoi­tettu niille, jotka eivät työ- ja toimin­ta­ky­kynsä rajoi­tus­ten vuoksi voi osal­lis­tua julki­siin työvoi­ma­pal­ve­lui­hin tai työhön. Tavoit­teena onkin ehkäistä työt­tö­myy­den aiheut­ta­mia kiel­tei­siä vaiku­tuk­sia ja vahvis­taa elämän ja arjen hallintaa.

3 FAKTAA TYÖLLISYYSPALVELUIDEN MURROKSESTA

1. Uusi työn­haun malli tulee voimaan touko­kuun alussa. Uusi malli muun muassa velvoit­taa työt­tö­män hake­maan neljää työpaik­kaa kuukaudessa.
2. Työl­li­syy­den kunta­ko­kei­lussa kolman­nes TE-toimis­to­jen asiak­kaista siir­tyi kuntien asiak­kaiksi. Kokei­lun tarkoi­tus on selvit­tää, voidaanko palve­luja paran­taa järjes­tä­mällä työn­ha­ki­joi­den palve­lut kuntien kautta.
3. TE-palve­lut ovat siir­ty­mässä pysy­västi kuntien vastuulle vuonna 2024.

Uudet palve­lut tuovat helpo­tusta – aina­kin teoriassa

Toimi­vatko työl­li­syys­pal­ve­lut ja saavatko työt­tö­mät apua? Asian­tun­ti­jat suhtau­tu­vat muutok­siin risti­rii­tai­sin ajatuksin.

Työt­tö­myy­den hoidossa olen­nai­nen kysy­mys on, miten työt­tö­myys katkais­taan ennen sen pitkit­ty­mistä. SAK:n Mikko Laak­ko­sen mukaan uuden työvoi­ma­pal­ve­lu­mal­lin tavoit­teena on tart­tua juuri tähän. Uuden mallin toimi­mi­seen käytän­nössä hän suhtau­tuu varauksella.

– Uuden mallin tavoit­teena on panos­taa työt­tö­myy­den hoita­mi­seen heti sen ensim­mäi­sinä kuukausina. Se on järke­vää, sillä mitä kauem­min työt­tö­myys kestää, sen hanka­lam­paa ja kalliim­paa työl­lis­ty­mi­nen on. Haas­teena onkin tavoit­taa työt­tö­myy­den kova ydin, noin 110 000 ihmistä, joka pysyy työt­tö­mänä suhdan­teista riippumatta.

Nykyi­sin puhu­taan jatku­vasta oppi­mi­sesta, ja siihen kannat­taisi panos­taa työvoi­ma­pal­ve­lui­ta­kin kehittäessä.

Laak­ko­nen näkee pohjois­mai­sessa työvoi­ma­ko­kei­lussa paljon hyvää, mutta pelkää, ettei sen avulla pystytä katso­maan tarpeeksi hyvin yksi­lön tilannetta.

– Nykyi­sin puhu­taan jatku­vasta oppi­mi­sesta, ja siihen kannat­taisi panos­taa työvoi­ma­pal­ve­lui­ta­kin kehit­täessä. Jos perus­osaa­mi­sesta ja jatku­vasta oppi­mi­sesta pide­tään kiinni jo työuran aikana, työl­lis­ty­mi­nen on helpompaa.

JATKUVAA OPPIMISTA KAIVATAAN

Varsi­naista yhden luukun mallia työl­li­syys­pal­ve­lui­hin ei vielä­kään ole tulossa.

– TE-toimis­tot kyllä autta­vat työl­lis­ty­mi­sessä, mutta ihmi­sillä on monen­lai­sia haas­teita ja tuen tarvetta voi olla monella elämän osa-alueella. Käyt­tä­jän näkö­kul­masta olisi tärkeää, että palve­lut olisi­vat helposti saata­villa ilman hallin­non viidak­koa, Laak­ko­nen sanoo.

Myös Teol­li­suus­lii­tossa odote­taan mielen­kiin­nolla, miten uudet mallit vaikuttavat.

– Meillä on kovat odotuk­set, että jokai­nen työtön saisi oikeasti nopeasti haas­tat­te­lua­jan. Asiat ovat mutkis­tu­neet valta­vasti, ja työt­tö­män on välillä ollut hyvin­kin vaikea löytää tietoa siitä, mihin hän on oikeu­tettu. Siksi on hyvä asia, jos jo alusta saakka jokai­selle tehdään henki­lö­koh­tai­nen, yksi­löl­li­nen suun­ni­telma, kertoo sosi­aali- ja työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Marjut Lumi­järvi.

Hän toivoo, että myös yrityk­set kantai­si­vat enem­män vastuuta työllistämisestä.

– Yrityk­set puhu­vat työvoi­ma­pu­lasta, mutta eivät kuiten­kaan palk­kaa työt­tö­miä. Jos jatku­vasta oppi­mi­sesta pidet­täi­siin huolta työurien aikana, työl­lis­ty­mi­nen voisi olla helpom­paa ja työvoi­ma­pula vähäisempää.

KUNTAKOKEILU TUO LISÄARVOA – VIIVEELLÄ

Työl­li­syy­den kunta­ko­kei­lusta on toivottu helpo­tusta TE-toimis­to­jen ruuh­kiin ja työt­tö­myy­den kitke­mi­seen. Kunnille tulee pork­kana tehdä työ hyvin: ne sääs­tä­vät sank­tio­mak­suista, joita määrä­tään, jos pitkä­ai­kais­työt­tö­mien määrä ei vähene. Kyse on kirjai­mel­li­sesti tuhan­nen taalan paikasta.

Tampe­reen työl­li­syys­joh­taja Regina Saari tietää, ettei kokeilu tarjoa pika­voit­toja. Kymme­nen pirkan­maa­laista kuntaa oli mukana kunta­ko­kei­lussa jo 2017–2018. Nyt mukana ovat kaikki alueen kunnat.

– Meille tämä on tuonut valta­vasti lisä­ar­voa, mutta se ei ole synty­nyt hetkessä, vaan takana on vuosien työ. Kunnilla on ollut jo aiem­min intressi järjes­tää työn­ha­ki­joi­den palve­lut ja huoleh­tia, että alueella on tarjolla osaa­vaa työvoi­maa, mutta aiem­min se ei ollut mahdol­lista. Kun olemme voineet yhdis­tää sekä kuntien että valtion resurs­sit, tulok­set ovat olleet varsin positiivisia.

Kun olemme voineet yhdis­tää sekä kuntien että valtion resurs­sit, tulok­set ovat olleet varsin positiivisia.

Saaren mukaan kunta­ko­keilu on mahdol­lis­ta­nut sen, että jokai­sella työt­tö­mällä on oma nimetty henki­lö­koh­tai­nen valmen­taja, jonka kanssa yksi­löl­li­set suun­ni­tel­mat tehdään.

– Pystymme tutus­tu­maan parem­min asiak­kaa­seen sekä raken­ta­maan yhdessä polun työl­lis­ty­mistä tai muita ratkai­suja varten. Tämä on toimi­nut hyvin, sillä meillä on myös paljon heikossa työmark­ki­na­ti­lan­teessa olevia asuk­kaita. Oman kunnan lähi­pal­ve­lu­mal­lin etuna on se, että kunnissa tunne­taan hyvin työnan­ta­jat ja heidän toiveensa.

Juttu­ko­ko­nai­suu­teen on haas­ta­teltu myös Hämeen TE-toimis­ton palve­lu­pääl­lik­köä Sami-Pekka Kallio­kos­kea sekä SAK:n sosi­aa­li­asioi­den pääl­lik­köä Pirjo Väänästä.

Järjes­tel­mät ihmi­siä varten

Työvoi­ma­pal­ve­lut ja työl­lis­tä­mi­sen keinot ovat olleet vuosia käymis­ti­lassa: aktii­vi­mal­leja, kunta­ko­kei­luja sekä palve­lu­jen tehos­ta­mista ja siir­te­lyä. Osa uudis­tuk­sista tulee ja menee halli­tus­ten vaih­tuessa, osa elää omaa elämäänsä, joskus kaukana työt­tö­män arjesta.

Normi­kan­sa­lai­sen käsi­tys­kyky on koetuk­sella: kuka tekee ja mitä, kelle vastuu kuuluu missä­kin asiassa? Kaik­kein eniten kuuta­molla saat­taa olla työtön työn­ha­kija: miltä luukulta palve­lut tänä vuonna löytyvät?

Uudis­ta­mi­nen ei ole pahaksi, jos loppu­tu­los on hyvä. Kuka palve­lun järjes­tää, ei ole käyt­tä­jälle oleel­li­nen asia, kunhan hän tietää, mille luukulle mennä ja että hän saa tarvit­se­mansa palve­lun nopeasti. Täydel­li­sintä toki olisi, jos hän kaiken kukku­raksi saisi töitä. Tärkeintä ei saa olla järjes­telmä itses­sään, vaan sen toimivuus.

Lohdul­lista on, että suuri osa työt­tö­mäksi jäävistä ihmi­sistä työl­lis­tyy varsin nopeasti – esimer­kiksi ansio­si­don­naista päivä­ra­haa saavista 70 prosent­tia saa töitä puolen vuoden sisällä. Se pysyvä pitkä­ai­kais­työt­tö­myy­den kova ydin sisäl­tää sitten ihmi­siä, joita työt­tö­myy­den lisäksi paina­vat esimer­kiksi pitkä­ai­kais­sai­rau­det tai elämän­hal­lin­nan ongel­mat. He tarvit­se­vat työvoi­ma­pal­ve­lu­jen lisäksi muuta­kin apua.

Keino työl­lis­ty­mi­seen tämän joukon kohdalla eivät ole työt­tö­myys­tur­van leik­kauk­set, joita tarjoil­laan poppa­kons­tiksi. Eräs juttuun taus­taksi haas­ta­teltu asian­tun­tija sanoi­kin: ”Näiden monen­lais­ten vaikeuk­sien kanssa paini­vien ihmis­ten työt­tö­myy­den syy ei ole todel­la­kaan väitetty korkea työttömyysetuus.”

SAMI TURUNEN