Juha Antila: Huonosti järjes­tetty työ aiheuttaa ikävyyksiä

Työvoi­ma­pula on päivän puhee­naihe. Työnte­ki­jöille on kysyntää enemmän kuin aikoihin, mikä aiheuttaa vaikeuksia sekä osaajien hankin­nassa että niiden pitämi­sessä talossa. Toisilla työnan­ta­jilla tilanne on kuitenkin parempi kuin toisilla. Edes kaikki saman alan yritykset samalla alueella eivät ole samassa tilan­teessa. Miksi näin?

Vastaus on selvä: Työpaikan toimin­ta­tavat vaikut­tavat työpaikan mainee­seen, ja maine vaikuttaa. SAK:n luotta­mus­hen­ki­lö­pa­nee­lista ilmeni, että sellaiset yritykset, joilla on hyvä maine, kärsivät työvoi­ma­pu­lasta selvästi muita harvemmin. Hyvä johta­minen ja henki­lös­töstä huoleh­ti­minen maksaa nyt itseään takaisin, ja hyvä niin.

Yksi iso ongelma suoma­lai­sessa työelä­mässä on se, että huomat­tavan moni kokee, ettei voi tehdä työtään niin hyvin ja huolel­li­sesti kuin haluaisi. SAK:n liittojen työssä­käy­vistä jäsenistä näin kokee melkein joka kolmas. Silloin joudu­taan oikomaan, tekemään huonoa jälkeä, ja joskus jopa huijaa­maan asiakasta. Sellainen arki syö niin miestä kuin naista. Ei ihme, että tällai­silla työpai­koilla työnte­ki­jöillä on lähtö­ai­keita, ja nyt kun työpaik­koja on aiempaa enemmän tarjolla, se näkyy. Ihmiset eivät usein­kaan halua jättää varsi­nai­sesti töitään, vaan työnantajansa.

Kokemus, ettei voi tehdä työtään niin hyvin ja huolel­li­sesti kuin haluaisi, voi johtaa riittä­mät­tö­myyden tuntee­seen ja ahdis­tuk­seen. Ammat­ti­lai­suuden kokeminen, ammat­tiyl­peys, horjuu. Sellai­sessa työssä ei kukaan haluaisi olla, joten asialla on vaiku­tusta myös työnte­ki­jöiden eläköi­ty­mi­sai­kei­siin. Mikäli kyseessä on noin kuusi­kymp­pinen työntekijä, voi uuden työpaikan löyty­minen ja siihen siirty­minen olla vaikeaa, jopa mahdo­tonta. Silloin mielessä pyörii lähinnä aamukampa: laske­taan vuosia, kuukausia ja päiviä, koska piina päättyy.

Annetaan työnte­ki­jöille mahdol­li­suudet tehdä työnsä kunnolla ja tekemi­seen riittävät resurssit.

Kuitenkin samaan aikaan julki­lausuttu yhteis­kun­nal­linen tavoite on saada ihmiset työsken­te­le­mään aiempaa pidem­pään. Nämäkin ihmiset voisivat viettää viimeiset työvuo­tensa paremmin ja joissakin tapauk­sissa jatkaa työssä yli eläköi­ty­mi­siän, mikäli heille annet­tai­siin mahdol­li­suus tehdä työnsä kuten kuuluu sekä vaikuttaa työai­koi­hinsa entistä enemmän.

Alla yhden nuoren ihmisen käytännön esimerkki, mitä tarkoittaa, kun työntekijä pakote­taan tekemään työnsä huonosti, eikä työnte­ki­jällä ole vaiku­tus­mah­dol­li­suuksia. Esimerkki on vanhus­pal­ve­luista, mutta kokemus on laajasti tunnis­tet­ta­vissa eri aloilla.

”Oon lähtenyt aiemmasta työpai­kasta, kun ei pystynyt vaikut­ta­maan millään tasolla, ja siellä oli tosi hurja työvoi­ma­pula… Ei ollut mitään motivaa­tiota jatkaa, kun oli tosi surul­lista oloa vanhusten puolelta ja kun mä näin, että heillä oli surkea elämä. Mä en jaksanut. Alkoi olla huono henkinen vointi ja se alkoi säteillä mun perhe-elämään, kun on olin surul­linen ja se alkoi masentaa.” -Lähihoi­taja, 29

Hyvä työelämä on mahdol­lista kaikkialla, ja resep­tikin on yksin­ker­tainen: annetaan työnte­ki­jöille mahdol­li­suudet tehdä työnsä kunnolla ja tekemi­seen riittävät resurssit. Sen päälle työpai­koille sellainen meininki, jossa työnte­ki­jöitä arvos­te­taan ja jokai­sella on mahdol­li­suus tulla kuulluksi. Tulok­sena on lisään­tynyt työtyy­ty­väi­syys ja tuotta­vuus, sekä usein myös halu jatkaa työssä ja työpaikassa.

Kirjoit­taja on SAK:n kehittämispäällikkö.