Kartel­leilla kurite­taan asiakasta

Yritysten ja asiak­kaiden edut ovat joskus risti­rii­dassa. Yritysten omistajat haluavat useim­miten maksi­moida voitot, kun taas asiak­kaat haluavat mahdol­li­simman hyviä tuotteita tai palve­luita kohtuuhintaan.

Yritysten välinen KILPAILU on ASIAKKAIDEN JA YHTEISKUNNAN ETU. Kilpailun ansiosta yritykset kehit­tävät entistä parempia tuotteita ja palve­luita tai kehit­tävät halvempia tapoja tuottaa asioita, jolloin hinnat laskevat.

Yritysten halu maksi­moida voitot voi joskus johtaa kiellet­tyihin toimin­ta­ta­poihin. Kun yritykset eivät luota omaan kilpai­lu­ky­kyynsä, voi kasvaa houkutus sopia saman alan yritysten kanssa kilpailun rajoittamisesta.

Kun saman alan YRITYKSET SOPIVAT KESKENÄÄN esimer­kiksi tuotteiden tai palve­luiden HINNOISTA tai MARKKINOIDEN JAOSTA, on kyse KARTELLISTA.

Kartellit ovat kilpai­lu­lain mukaan LAITTOMIA, koska ne NOSTAVAT tyypil­li­sesti tuotteiden tai palve­luiden hintoja sekä VÄHENTÄVÄT asiak­kaiden VALINNANMAHDOLLISUUKSIA.

Yritysten halu maksi­moida voitot voi joskus johtaa kiellet­tyihin toimintatapoihin.

Kartel­leja on monen­laisia. HINTAKARTELLISTA on kyse, kun yritykset sopivat esimer­kiksi hinnoista, toimi­tus­mak­suista, alennus­pro­sen­teista tai takuu­eh­doista. Myös tieto­jen­vaihto tulevista hinnoista on laitonta.

Myös markki­noiden jakaminen yritysten kesken on laitonta. Tästä esimerk­kinä on Matka­huollon, linja-autoyh­tiöiden ja Linja-autoliiton päätös vuonna 2010 sulkea halpa­bus­siyh­tiöt pois Matka­huollon aikataulu- ja lipun­myyn­ti­pal­ve­luista sekä pakettipalveluista.

TARJOUSKARTELLISTA on kyse, kun yritykset päättävät keske­nään MIHIN TARJOUSKILPAILUIHIN kukin yhtiö OSALLISTUU ja millä hinnoilla. Suomessa vuosina 1994–2002 toiminut asfalt­ti­kar­telli kuuluu tähän kategoriaan.

OSTOKARTELLISTA on kyse, kun yritykset sopivat keske­nään, millä hinnoilla ne OSTAVAT esimer­kiksi raaka-aineita tai materi­aalia. Tästä oli kyse, kun Metsä­liitto Osuus­kunta, Stora Enso ja UPM-Kymmene vuosina 1997–2004 vaihtoivat tieto­jaan hinnoit­te­lusta raaka­puuta ostettaessa.

Kartel­lie­päi­lyjä valvovat kilpai­lu­vi­ran­omaiset. Viimeisin kartel­lie­päily tuli ilmi Suomessa lokakuussa, kun Euroopan komissio suoritti yllätys­tar­kas­tuksia useiden metsäyh­tiöiden tiloihin niin Suomessa kuin eri puolella Eurooppaa.

Kartel­leille raken­nettu maanosa

Suomessa kartellit olivat laillisia vielä ennen vuoden 1992 kilpai­lu­lakia tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tutkijat ovat arvioi­neet, että vuosina 1950–1989 Suomessa oli ainakin jossain vaiheessa valta­kun­nal­linen kartelli jopa 90 prosen­tissa toimialoista.

Kartel­leista oli suoma­lai­sille hyötyäkin, sillä esimer­kiksi suoma­laisten metsäyh­tiöiden yhteinen vientiyh­teen­liit­tymä vähensi yhtiöiden keski­näistä kilpailua maail­malla ja ylläpiti työpaik­koja Suomessa.

Suomi ei ollut kartel­liin suhtau­tu­mi­sessa poikkeus, sillä myös Länsi-Euroo­passa kartel­leja ei nähty yksino­maan haitallisina.

1980–1990-luvuilla Eurooppa yhdentyi, Neuvos­to­liitto hajosi ja globa­li­saatio otti harppauksia, mikä lisäsi kilpailua. Sen myötä EU:ssa otettiin mallia kilpai­lu­lain­sää­dän­töön Yhdys­val­loista, jossa kartel­leihin oli suhtau­duttu tiukasti jo 1900-luvun alusta lähtien.

Johtajat pääsevät pälkähästä

Kartel­liin osallis­tu­minen ei ole Suomessa rikos, toisin kuin suurim­massa osassa länsimaita.

Kartel­leista päättä­neet henkilöt eivät siis meillä joudu vastuuseen lain edessä, vaan kartel­leista määrä­tään vain yrityk­sille sakkoja.

Kilpailu- ja kulut­ta­ja­vi­rasto on jo pitkään vaatinut kartel­leista rikos­vas­tuuta. Näyttää siltä, että Suomen elinkei­noe­lä­mälle kartellit eivät ole edes mainehaitta.

Esimer­kiksi hissiyhtiö Kone sai vuonna 2017 EU:lta 142 miljoonan euron sakot kartel­liin osallis­tu­mi­sesta Keski-Euroo­passa. Elinkei­noe­lämän keskus­liitto tiedotti nopeasti, että tämä ei vaikuta EK:n puheen­joh­ta­jana toimi­neen Koneen halli­tuksen puheen­joh­taja Antti Herlinin asemaan.