Rauno Javaruksen mieluisin talvisää on kuivan lumen pakkaskeli, mittarissa noin 10-20 miinusastetta.

Rauno Javarus: ”Minä pärjäisin, raivuusaha ei”

3.2.2022

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JOUNI PORSANGER

Rauno Javarus pistää pakkasilla merinovillaa alle, fleeceä väliin ja tuulenpitävää päälle. Kemijärveläinen metsuri sanoo, että hän itse kyllä pärjäisi 30 astetta kovemmissakin pakkasissa, mutta raivaussaha ei.

– Kylmässä työskenteleville metsureille kertyy ruskeaa rasvaa. Niinhän ne porotkin pärjää. En ole kylläkään vatsanahkaani aukaissut, mutta jos muut jo jäätyy, niin minä vasta pikkaisen palelen.

Rauno Javaruksen työnantaja on Metsähallitus Metsätalous Oy. Työmaalta toiselle Javarus liikkuu lumiseen aikaan moottorikelkalla kahden muun metsurin kanssa. Lääniä on 100 kilometriä kanttiinsa, yli kuntarajojen, Sallan, Savukosken, Pelkosenniemen, Ranuan, Rovaniemen ja Kemijärven alueella.

Javarus on tehnyt metsurin töitä 37 vuotta. Talvisaikaan pääasiallisena savottana on taimikoiden harvennus oikeaan tiheyteen raivaussahalla. Saha on valjailla kiinni, ja metsuri kuvaa, ettei sitä edes hoksaa kantavansa, vaikka painoa on 9–10 kilon tietämillä.

Metsähallituksen metsureiden vuodenkierto on jaettu niin, että kesällä tehdään pitkiä päiviä ja työaikapankkiin kerrytetään tunteja hehtaarikohtaisen kannustinpalkkion kautta. Pohjoisessa metsurit ovat lomalla tammikuulta huhtikuun puoleen väliin asti.

– Nyt päästään siis vähemmällä. Pakkasrajana on –30 astetta. Silloin ei tarvitse olla töissä. Mutta en edes muista, milloin olisi viimeksi ollut niin kova pakkanen.

VAATTEET SÄITÄ MYÖTEN

– Vaatetus kohilleen, niin pärjää. Aluskerrasto on merinovillaa, mikä on pirun hyvä materiaali. Joskus laitan alle verkkopaidan, ettei tunnu niin kostealta. Aluskerraston päälle tulee välikerros, fleeceähän se taitaa olla, Javarus selittää kerrospukeutumisensa vaiheita.

Fleecen päälle pistetään talviajan topattu puolihaalari ja siihen päälle tuulenpitävä, vuorattu talvitakki.

“Kinttaat”, eli usein nahasta tehdyt rukkaset, pitää olla ja niiden alla “vanttuut”, sanoo Javarus. Jalkoihin pistetään turvakengät, jotka ovat talvisin vähän normikokoa isommat, jotta sisään saa mahdutettua huopaiset tossut.

– Ne ovat tossun malliset, mutta edestä paljon auki, jotta ne saa helpommin laitettua kenkiin, Javarus kertoo.

Metsuri on tyytyväinen työnantajansa varustepolitiikkaan.

– Kyllä työnantaja on hyvin panostanut näihin vaatteisiin. Mitään ei tarvitse itse ostaa, ja rikkonaisten tilalle saa kyllä uudet, kunhan vain muistaa laittaa viestiä menemään.

Mutta entäs pään suojaaminen? Javarus vitsailee, että kaipa hänestä voi väittää, ettei kypärän alta löydy mitään. Pää nimittäin haihduttaa lämpöä eniten, ja Javarus kertoo käyttävänsä päässä vain ja ainoastaan kypärää, muuten tulisi liian kuuma.

LIIKAA TAI LIIAN MÄRKÄÄ LUNTA

– Meillähän on talvella lunta normaalisti semmoisen metrin verran. Jos edes lumikengät eivät kanna, siinä on raskas kahlata, kun uppoaa ihan ”kardaaniakselia” myöten lumeen. Ja sadepuku on laitettava muiden vaatteiden päälle, jos lämpöä on siinä nollan kahta puolta. Silloin lumi kastelee, varsinkin jos sitä tippuu puista.

Javarus toteaa, että tiivis, muovinen sadeasu kastelee altapäin.

– Mutta parempi sekin kuin että kastuisi aivan läpimäräksi lumesta.

Taukoja varten metsureilla on isot ja avarat taukotakit. Ne voi pistää päälle, jollei ruokatauolla pääse autoon suojaan. Syksyisin miehet pistävät toisinaan tulet palamaan, jos vain tarveaineita löytyy.

– Parahilleen työ on silloin, kun on 10–20 astetta pakkasta ja lumi kuivaa. Silloin ei tule kuuma eikä kylmä, Javarus summaa.

Lue lisää Työterveyslaitoksen sivuilta, miten kylmää torjutaan:

www.ttl.fi/kylman-haittojen-hallinta