Hyvä henki ja terävät tuotteet

Puhuminen, yhdessä kehit­tä­minen ja nopea epäkoh­tiin puuttu­minen kannattaa. Näin on todettu Fiskars Finlandin Billnäsin tehtaalla.

– Ei tarvitse miettiä, voiko sanoa. Keskus­tella voi mistä vain, kertoo tehtaan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Reija Metto­vaara.

– Jos on murheita, niin aina löytyy aikaa keskus­tella. Tulee fiilis, että tämä on yhteinen juttu, pohtii tehtaan pääluot­ta­mus­mies Jarmo Partanen.

Yhteis­työn ja keskus­telun ilmapiiriä on luotu vuosien varrella. Metto­vaara kertoo, että ero on suuri verrat­tuna kymmenen vuoden takai­seen tilan­tee­seen. Sanelusta on siirrytty vuorovaikutukseen.

– Kulttuuri on muuttunut. Nykyään halutaan, että työnte­kijät vaikut­tavat, Metto­vaara sanoo.

– On tosi tärkeä, että osallis­te­taan koko henki­löstöä yhtei­siin asioihin, Partanen lisää.

Kolme vuotta sitten tehtaalle laadit­tiin uudet säännöt yhdessä johdon, luotta­mus­hen­ki­löiden ja työnte­ki­jöiden kesken.

– Siitä lähti ryhti­liike. Nyt kaikki tietävät, mitä odote­taan, ja toimi­taan sen mukaan, kertoo henki­lös­tö­pääl­likkö Anna-Maija Trygg.

– Tärkeintä on, että ollaan samassa veneessä ja soude­taan joukku­eena samaan suuntaan, muotoilee tehtaan­joh­taja Markku Salama.

Nelikko on yhtä mieltä siitä, että aina ei olla samaa mieltä, mutta puhumalla pääsee eteenpäin.

Isossa työyh­tei­sössä syntyy välillä kähinää, mutta se kuuluu ihmisten yhtei­se­loon. Tärkeintä on, miten kähinä käsitel­lään ja miten jatke­taan eteenpäin.

– Tehdas­sa­lissa on paljonkin mielen­sä­pa­hoit­tajia, mutta yrite­tään selvi­tellä asiat oman osaamisen mukaan, Partanen kertoo.

SUOMEN PARAS TES-TYÖPAIKKA

Billnäsin tehdas sai syksyllä Teolli­suus­liiton myöntämän Suomen paras TES-työpaikka ‑tunnus­tus­pal­kinnon. Metto­vaara ilmoitti työpaik­kansa mukaan kilpailuun.

Kilpai­lussa etsit­tiin sellaista Teolli­suus­liiton aloille kuuluvaa työpaikkaa, jossa asiat ovat hyvin sekä työnte­ki­jöiden että työnan­tajan näkökulmasta.

Billnäsin tehtaalla työeh­to­so­pi­muksen tärkeys on tunnistettu.

– Työeh­to­so­pimus antaa todella hyvät raamit toimin­nalle. Sieltä löytyy monesta tulokul­masta asiat, joista keskus­tel­laan, noin seitsemän vuotta tehtaan­joh­ta­jana työsken­nellyt Salama kertoo.

Työeh­to­so­pimus antaa todella hyvät raamit toiminnalle.

– Työeh­to­so­pi­muk­sessa on minimi, ja paikal­li­sesti voidaan sopia asioista paremmin, Metto­vaara sanoo.

Billnä­sissä on paikal­li­sesti sovittu muun muassa työai­ka­pankin käyttöö­no­tosta ja sairaus­pois­sao­loista omalla ilmoi­tuk­sella. Henki­lös­tö­eduilla on esimer­kiksi kannus­tettu liikkumaan.

Työn ja muun elämän yhteen­so­vit­ta­mista on tuettu työai­ka­rat­kai­suilla. Eri vuoro­jär­jes­tel­miin on pyritty saamaan tekijät vapaa­eh­toi­suuden pohjalta, ja työai­ka­pankin vapaita on myönnetty toiveiden mukaisesti.

– Henki­löstö joustaa, niin työnan­ta­jakin joustaa, Metto­vaara kertoo.

EDUNVALVONNASSA PITKÄ KOKEMUS

Vuonna 1998 taloon tullut Metto­vaara työsken­telee haala­ri­päi­vinä saksen­te­rien hionnassa. Perhe­päi­vä­hoi­ta­jana aiemmin työsken­nellyt Metto­vaara muistelee, että hänen ensim­mäinen työvuo­ronsa tehtaalla oli yövuoro.

– Nykyään on sovittu, ettei aloiteta yöstä, Metto­vaara sanoo.

Ammat­tio­saston toimin­taan hän lähti mukaan vuonna 1999 ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna hän on toiminut vuodesta 2006.

– Annoin pienen palan ay-liikkeelle ja se on vienyt koko muijan, Metto­vaara naurahtaa.

Annoin pienen palan ay-liikkeelle ja se on vienyt koko muijan.

Partanen on työsken­nellyt tehtaalla vuodesta 1987. Työn etsintä tuli ajankoh­tai­seksi, kun edellinen työpaikka meni konkurs­siin. Fiskars oli toinen vaihtoehto, jota Partanen ei kuiten­kaan valinnut. Kolmen viikon jälkeen oli selvää, että valinta oli väärä.

– Soitin hattu kourassa, että olisiko mahdol­li­suuksia vielä tulla töihin, Partanen muistelee.

Työn vaihta­minen onnistui, ja tunnelmat ovat jääneet unohtu­mat­to­masti mieleen.

– Työpaikka oli onnen­kan­ta­moinen. Muistan sen helmi­kuun. Oli kova pakkanen ja asuttiin anoppi­lassa alivuo­kra­lai­sina. Ei ollut helppoa, Partanen muistelee.

Luotta­mus­teh­tä­vissä 1990-luvun alkupuo­lelta asti ollut Partanen on toiminut pääluot­ta­mus­mie­henä vuodesta 2009.

BILLNÄSIN HENKI

Kolme vuotta tehtaalla työsken­nellyt Trygg tuo esiin ”Billnäsin hengen”, joka tarkoittaa hänelle perheen tapaista yhteisöä, jossa välite­tään toisistaan.

– Suurin osa työnte­ki­jöistä on Raase­porin alueelta. Tämä on kotikenttä, Partanen pohtii.

Pitkät työsuh­teet ovat yksi merkki mielek­käästä työpai­kasta. Nykyään työsuh­teet ovat lyhene­mään päin, mutta Billnä­sissä 30–40 vuoden työsuh­teet ovat yleisiä. Jopa 50 vuotta lähen­te­levä työura on tiedossa.

– Täältä lähde­tään eläkkeelle ja sieltäkin tullaan takaisin, Trygg naurahtaa ja viittaa hiljat­tain eläkkeeltä töihin palan­nee­seen tekijään.

Myös nuorempia paluu­muut­tajia tulee tasaisesti.

– Käyvät kokei­le­massa muualla ja tulevat takaisin, Metto­vaara sanoo.

Suomessa ja muualla maail­malla on viime aikoina puhuttu työvoi­ma­pu­lasta. Myös Billnäsin tehtailla on huomattu ilmiö.

– Haasteita on ollut löytää työnte­ki­jöitä. Esimer­kiksi CNC-koneis­tajaa on haettu tehtaalle vuosia, Salama kertoo.

Mikään koulutus ei suoraan valmista tehtaan töihin, joten tehtä­viin opete­taan paikan päällä.

Osaamista on alettu kehittää myös yhteis­työssä Axxell-oppilai­toksen kanssa. Tästä ensim­mäi­senä osoituk­sena on viime syksynä järjes­tetty muovien valutöiden koulutus, josta valmistui lähes 30 tehtaan työntekijää.

TEKIJÄT YLPEITÄ TUOTTEISTA

Fiskarsin Billnäsin kahden tehdas­ra­ken­nuksen pinta-ala on yhteensä noin 20 000 neliö­metriä. Tehtaalla työsken­telee yli 300 henkeä, joista noin 25 on toimi­hen­ki­löitä ja reilu 100 vuokratyöntekijöitä.

Tuotteista tunne­tuimpia ovat sakset ja kirveet, joiden tuotan­toon tehtailla on keski­tytty. Oranssit sakset löytyvät Suomessa lähes joka kodista. Myös lumikolat ja vesurit ovat tuttuja tuotteita.

– Ollaan ylpeitä siitä, mitä tehdään, Metto­vaara sanoo.

– Tehdään maailman parhaita kirveitä ja saksia, Salama kehuu.

Tehdään maailman parhaita kirveitä ja saksia.

Korona-aikana ihmiset ovat keskit­ty­neet kodin ja puutarhan askarei­siin. Tämä on näkynyt Billnäsin tehtaalla kasvuna.

– Useita kymmeniä työnte­ki­jöitä on palkattu korona-aikana, Metto­vaara kertoo.

Tuote­va­li­koima on laaja, sillä pelkäs­tään orans­seissa saksissa on 14 mallia kynsi­sak­sista isoihin räätälin saksiin.

Oranssin klassik­ko­värin lisäksi saksia tehdään muun muassa mustina, vaalean­pu­nai­sina ja muumi­ku­vioi­sina. Kierrä­tys­ma­te­ri­aa­leista tehdyt sakset ovat harmaita.

– Fiskarsin brändi on vahva ja sitä halutaan vahvistaa, Trygg kertoo.

FISKARS FINLAND OY AB, BILLNÄSIN TEHDAS

PERUSTETTU 1973, kun Fiskarsin kylässä vanha tehdas kävi pieneksi.
SIJAINTI Billnäsin kylä Raase­po­rissa Länsi-Uudellamaalla.
TUOTTEEET Keskit­tynyt saksien ja kirveiden valmis­tuk­seen. Tuotan­nossa myös esimer­kiksi lumikolat, vesurit ja tilaus­työnä valmis­tet­tavat taekappaleet.
HENKILÖSTÖ Yli 300, josta noin 25 toimihenkilöitä.

”Huumoria on hyvin ilmassa”

Tasainen koneiden ääni täyttää tehdas­hallin, jossa järjes­tystä pidetään yllä 5S-toimin­ta­mallin mukai­sesti. Työpis­teiden luona on valokuvia, joista näkyy, missä minkin työkalun tulee olla.

Saksi­ko­koon­pa­nija Anna-Liisa Ahonen on työsken­nellyt tehtaalla vuodesta 1980. Hän kuvailee itseään joka paikan höyläksi. Työteh­täviä on ollut muun muassa muovi­tuk­sessa, loppu­tar­kas­tuk­sessa ja pakkauksessa.

Tänään työteh­tä­vänä on saksien loppu­tar­kastus ja pakkaus. Tällä kertaa pakkauk­siin sujah­telee musta-valko­rai­taisia saksia.

– Ovathan ne sakset muuttu­neet, nykyään on monen­laista mallia, Ahonen toteaa.

Lähis­töllä saksi­ko­koon­pa­nija Minna Mäkilä laittaa saksen­teriä konee­seen, joka liittää niihin muoviosat. Koneesta tulleet sakset hän tarkastaa pinta­puo­li­sesti ja siirtää ne hihnalle.

Syyskuussa tehtaalle töihin tullut Mäkilä on alanvaih­taja, joka oli saanut Billnäsin tehtaasta tietoja puska­ra­dion kautta.

– Olin kuullut hyvää työpai­kasta. Se oli hyvä porkkana, Mäkilä kertoo.

MONIKULTTUURINEN TYÖPAIKKA

Tehdas­hallin toisella reunalla hioma­ko­neen hurina täyttää äänimai­seman. Asettaja Jani Paakki istuu hioma­ko­neen äärellä ja teroittaa vesurin­teriä. Varmoin ottein hän pyyhkäisee terän molemmat sivut.

Asetta­jana Paakki tekee työka­lu­vaihdot ja laittaa koneet valmiiksi hiojille. Sopivan hetken tullen hän tekee hioma­töitä myös itse. Billnäsin tehtaalla hän on työsken­nellyt vuodesta 1993.

– Työpaikka on ihan jees, en kai muuten olisi ollut näin pitkään, Paakki pohtii.

Lyhyen siirtymän päässä tavataan viilari Jimmy Rajalin, joka valmistaa ja korjaa muovi­muot­teja. Hänen vieres­sään on muotti, josta erottaa saksen kahvojen muodot.

Rajalin kertoo, että kaupassa tulee vilkuiltua myytäviä saksia, sillä viilarin silmä erottaa, millä muotilla mitkin sakset on valmistettu.

12 vuotta tehtaalla töissä ollut Rajalin on työsken­nellyt myös pajan puolella seppänä.

– Helvetin hyvä työpaikka. Täällä kaikki tulevat toimeen keske­nään, Rajalin kiittelee.

Tehtaan henki­löstö on monikult­tuu­rinen, ja tuotannon työnte­kijät puhuvat yhteensä 13 eri kieltä. Suomi ja ruotsi ovat pääkielet, joiden puhujia on suurin piirtein yhtä paljon.

JYTINÄÄ PAJALLA

Seuraa­vaksi siirry­tään ulkokautta parkki­paikan läpi tehtaan toiseen raken­nuk­seen, jota kutsu­taan pajaksi. Täällä muoka­taan raudasta esimer­kiksi kirveen­teriä. Pajan puolella valmis­te­taan myös esimer­kiksi lumikolia.

Pajan automaa­tio­solua pyörit­tävä Mikko Hosio kertoo, että työpäivät ovat vaihtelevia.

– Välillä koneet toimivat kuin unelma, mutta välillä takkuaa, Hosio sanoo.

Hosio auttaa myös trukki­kuskia ja välillä tuuraa taepräs­sillä, jonka jytinän tuntee jalois­saan tehtaan lattiasta. Prässin avulla hehkuvan kuumasta raudasta muoka­taan taekap­pa­leita, kuten hydrau­li­sy­lin­terin päitä.

Varamies­pal­velun kautta tehtaalle tullut Hosio on työsken­nellyt vakitui­sena yli 11 vuotta.

– Jos saa olla täällä töissä, niin olen. En ole muita töitä katsellut, Hosio toteaa.

Huumoria on hyvin ilmassa. Se on iso plussa.

Mekaa­ni­sessa kunnos­sa­pi­dossa työsken­te­levä Joni Alvasto saapui tehtaalle töihin 12 vuotta sitten.

– Tulin seson­ki­työhön, mutta se on venäh­tänyt, Alvasto toteaa.

Aiemmin sepän töitä ja automaa­tion kehitystä tehnyt Alvasto kiittelee vaihte­levaa työnkuvaa, lyhyttä työmatkaa sekä mukavaa ilmapiiriä.

– Huumoria on hyvin ilmassa. Se on iso plussa.

Välillä kiire voi rassata, sillä koneita ei voi seisottaa.

– Pysyy pää terävänä, kun haasteita riittää, Alvasto naurahtaa.