Hyvä henki ja terä­vät tuotteet

Puhu­mi­nen, yhdessä kehit­tä­mi­nen ja nopea epäkoh­tiin puut­tu­mi­nen kannat­taa. Näin on todettu Fiskars Finlan­din Bill­nä­sin tehtaalla.

– Ei tarvitse miet­tiä, voiko sanoa. Keskus­tella voi mistä vain, kertoo tehtaan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Reija Metto­vaara.

– Jos on murheita, niin aina löytyy aikaa keskus­tella. Tulee fiilis, että tämä on yhtei­nen juttu, pohtii tehtaan pääluot­ta­mus­mies Jarmo Parta­nen.

Yhteis­työn ja keskus­te­lun ilma­pii­riä on luotu vuosien varrella. Metto­vaara kertoo, että ero on suuri verrat­tuna kymme­nen vuoden takai­seen tilan­tee­seen. Sane­lusta on siir­rytty vuorovaikutukseen.

– Kult­tuuri on muut­tu­nut. Nyky­ään halu­taan, että työn­te­ki­jät vaikut­ta­vat, Metto­vaara sanoo.

– On tosi tärkeä, että osal­lis­te­taan koko henki­lös­töä yhtei­siin asioi­hin, Parta­nen lisää.

Kolme vuotta sitten tehtaalle laadit­tiin uudet sään­nöt yhdessä johdon, luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ja työn­te­ki­jöi­den kesken.

– Siitä lähti ryhti­liike. Nyt kaikki tietä­vät, mitä odote­taan, ja toimi­taan sen mukaan, kertoo henki­lös­tö­pääl­likkö Anna-Maija Trygg.

– Tärkeintä on, että ollaan samassa veneessä ja soude­taan jouk­ku­eena samaan suun­taan, muotoi­lee tehtaan­joh­taja Markku Salama.

Nelikko on yhtä mieltä siitä, että aina ei olla samaa mieltä, mutta puhu­malla pääsee eteenpäin.

Isossa työyh­tei­sössä syntyy välillä kähi­nää, mutta se kuuluu ihmis­ten yhtei­se­loon. Tärkeintä on, miten kähinä käsi­tel­lään ja miten jatke­taan eteenpäin.

– Tehdas­sa­lissa on paljon­kin mielen­sä­pa­hoit­ta­jia, mutta yrite­tään selvi­tellä asiat oman osaa­mi­sen mukaan, Parta­nen kertoo.

SUOMEN PARAS TES-TYÖPAIKKA

Bill­nä­sin tehdas sai syksyllä Teol­li­suus­lii­ton myön­tä­män Suomen paras TES-työpaikka ‑tunnus­tus­pal­kin­non. Metto­vaara ilmoitti työpaik­kansa mukaan kilpailuun.

Kilpai­lussa etsit­tiin sellaista Teol­li­suus­lii­ton aloille kuulu­vaa työpaik­kaa, jossa asiat ovat hyvin sekä työn­te­ki­jöi­den että työnan­ta­jan näkökulmasta.

Bill­nä­sin tehtaalla työeh­to­so­pi­muk­sen tärkeys on tunnistettu.

– Työeh­to­so­pi­mus antaa todella hyvät raamit toimin­nalle. Sieltä löytyy monesta tulo­kul­masta asiat, joista keskus­tel­laan, noin seit­se­män vuotta tehtaan­joh­ta­jana työs­ken­nel­lyt Salama kertoo.

Työeh­to­so­pi­mus antaa todella hyvät raamit toiminnalle.

– Työeh­to­so­pi­muk­sessa on minimi, ja paikal­li­sesti voidaan sopia asioista parem­min, Metto­vaara sanoo.

Bill­nä­sissä on paikal­li­sesti sovittu muun muassa työai­ka­pan­kin käyt­töö­no­tosta ja sairaus­pois­sao­loista omalla ilmoi­tuk­sella. Henki­lös­tö­eduilla on esimer­kiksi kannus­tettu liikkumaan.

Työn ja muun elämän yhteen­so­vit­ta­mista on tuettu työai­ka­rat­kai­suilla. Eri vuoro­jär­jes­tel­miin on pyritty saamaan teki­jät vapaa­eh­toi­suu­den pohjalta, ja työai­ka­pan­kin vapaita on myön­netty toivei­den mukaisesti.

– Henki­löstö jous­taa, niin työnan­ta­ja­kin jous­taa, Metto­vaara kertoo.

EDUNVALVONNASSA PITKÄ KOKEMUS

Vuonna 1998 taloon tullut Metto­vaara työs­ken­te­lee haala­ri­päi­vinä saksen­te­rien hion­nassa. Perhe­päi­vä­hoi­ta­jana aiem­min työs­ken­nel­lyt Metto­vaara muis­te­lee, että hänen ensim­mäi­nen työvuo­ronsa tehtaalla oli yövuoro.

– Nyky­ään on sovittu, ettei aloi­teta yöstä, Metto­vaara sanoo.

Ammat­tio­sas­ton toimin­taan hän lähti mukaan vuonna 1999 ja työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna hän on toimi­nut vuodesta 2006.

– Annoin pienen palan ay-liik­keelle ja se on vienyt koko muijan, Metto­vaara naurahtaa.

Annoin pienen palan ay-liik­keelle ja se on vienyt koko muijan.

Parta­nen on työs­ken­nel­lyt tehtaalla vuodesta 1987. Työn etsintä tuli ajan­koh­tai­seksi, kun edel­li­nen työpaikka meni konkurs­siin. Fiskars oli toinen vaih­toehto, jota Parta­nen ei kuiten­kaan valin­nut. Kolmen viikon jälkeen oli selvää, että valinta oli väärä.

– Soitin hattu kourassa, että olisiko mahdol­li­suuk­sia vielä tulla töihin, Parta­nen muistelee.

Työn vaih­ta­mi­nen onnis­tui, ja tunnel­mat ovat jääneet unoh­tu­mat­to­masti mieleen.

– Työpaikka oli onnen­kan­ta­moi­nen. Muis­tan sen helmi­kuun. Oli kova pakka­nen ja asut­tiin anop­pi­lassa alivuo­kra­lai­sina. Ei ollut help­poa, Parta­nen muistelee.

Luot­ta­mus­teh­tä­vissä 1990-luvun alku­puo­lelta asti ollut Parta­nen on toimi­nut pääluot­ta­mus­mie­henä vuodesta 2009.

BILLNÄSIN HENKI

Kolme vuotta tehtaalla työs­ken­nel­lyt Trygg tuo esiin ”Bill­nä­sin hengen”, joka tarkoit­taa hänelle perheen tapaista yhtei­söä, jossa väli­te­tään toisistaan.

– Suurin osa työn­te­ki­jöistä on Raase­po­rin alueelta. Tämä on koti­kenttä, Parta­nen pohtii.

Pitkät työsuh­teet ovat yksi merkki mielek­käästä työpai­kasta. Nyky­ään työsuh­teet ovat lyhe­ne­mään päin, mutta Bill­nä­sissä 30–40 vuoden työsuh­teet ovat ylei­siä. Jopa 50 vuotta lähen­te­levä työura on tiedossa.

– Täältä lähde­tään eläk­keelle ja siel­tä­kin tullaan takai­sin, Trygg naurah­taa ja viit­taa hiljat­tain eläk­keeltä töihin palan­nee­seen tekijään.

Myös nuorem­pia paluu­muut­ta­jia tulee tasaisesti.

– Käyvät kokei­le­massa muualla ja tule­vat takai­sin, Metto­vaara sanoo.

Suomessa ja muualla maail­malla on viime aikoina puhuttu työvoi­ma­pu­lasta. Myös Bill­nä­sin tehtailla on huomattu ilmiö.

– Haas­teita on ollut löytää työn­te­ki­jöitä. Esimer­kiksi CNC-koneis­ta­jaa on haettu tehtaalle vuosia, Salama kertoo.

Mikään koulu­tus ei suoraan valmista tehtaan töihin, joten tehtä­viin opete­taan paikan päällä.

Osaa­mista on alettu kehit­tää myös yhteis­työssä Axxell-oppi­lai­tok­sen kanssa. Tästä ensim­mäi­senä osoi­tuk­sena on viime syksynä järjes­tetty muovien valu­töi­den koulu­tus, josta valmis­tui lähes 30 tehtaan työntekijää.

TEKIJÄT YLPEITÄ TUOTTEISTA

Fiskar­sin Bill­nä­sin kahden tehdas­ra­ken­nuk­sen pinta-ala on yhteensä noin 20 000 neliö­met­riä. Tehtaalla työs­ken­te­lee yli 300 henkeä, joista noin 25 on toimi­hen­ki­löitä ja reilu 100 vuokratyöntekijöitä.

Tuot­teista tunne­tuim­pia ovat sakset ja kirveet, joiden tuotan­toon tehtailla on keski­tytty. Orans­sit sakset löyty­vät Suomessa lähes joka kodista. Myös lumi­ko­lat ja vesu­rit ovat tuttuja tuotteita.

– Ollaan ylpeitä siitä, mitä tehdään, Metto­vaara sanoo.

– Tehdään maail­man parhaita kirveitä ja saksia, Salama kehuu.

Tehdään maail­man parhaita kirveitä ja saksia.

Korona-aikana ihmi­set ovat keskit­ty­neet kodin ja puutar­han aska­rei­siin. Tämä on näky­nyt Bill­nä­sin tehtaalla kasvuna.

– Useita kymme­niä työn­te­ki­jöitä on palkattu korona-aikana, Metto­vaara kertoo.

Tuote­va­li­koima on laaja, sillä pelkäs­tään orans­seissa saksissa on 14 mallia kynsi­sak­sista isoi­hin räätä­lin saksiin.

Orans­sin klas­sik­ko­vä­rin lisäksi saksia tehdään muun muassa mustina, vaalean­pu­nai­sina ja muumi­ku­vioi­sina. Kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leista tehdyt sakset ovat harmaita.

– Fiskar­sin brändi on vahva ja sitä halu­taan vahvis­taa, Trygg kertoo.

FISKARS FINLAND OY AB, BILLNÄSIN TEHDAS

PERUSTETTU 1973, kun Fiskar­sin kylässä vanha tehdas kävi pieneksi.
SIJAINTI Bill­nä­sin kylä Raase­po­rissa Länsi-Uudellamaalla.
TUOTTEEET Keskit­ty­nyt saksien ja kirvei­den valmis­tuk­seen. Tuotan­nossa myös esimer­kiksi lumi­ko­lat, vesu­rit ja tilaus­työnä valmis­tet­ta­vat taekappaleet.
HENKILÖSTÖ Yli 300, josta noin 25 toimihenkilöitä.

”Huumo­ria on hyvin ilmassa”

Tasai­nen konei­den ääni täyt­tää tehdas­hal­lin, jossa järjes­tystä pide­tään yllä 5S-toimin­ta­mal­lin mukai­sesti. Työpis­tei­den luona on valo­ku­via, joista näkyy, missä minkin työka­lun tulee olla.

Saksi­ko­koon­pa­nija Anna-Liisa Ahonen on työs­ken­nel­lyt tehtaalla vuodesta 1980. Hän kuvai­lee itse­ään joka paikan höyläksi. Työteh­tä­viä on ollut muun muassa muovi­tuk­sessa, loppu­tar­kas­tuk­sessa ja pakkauksessa.

Tänään työteh­tä­vänä on saksien loppu­tar­kas­tus ja pakkaus. Tällä kertaa pakkauk­siin sujah­te­lee musta-valko­rai­tai­sia saksia.

– Ovat­han ne sakset muut­tu­neet, nyky­ään on monen­laista mallia, Ahonen toteaa.

Lähis­töllä saksi­ko­koon­pa­nija Minna Mäkilä lait­taa saksen­te­riä konee­seen, joka liit­tää niihin muovio­sat. Koneesta tulleet sakset hän tarkas­taa pinta­puo­li­sesti ja siir­tää ne hihnalle.

Syys­kuussa tehtaalle töihin tullut Mäkilä on alan­vaih­taja, joka oli saanut Bill­nä­sin tehtaasta tietoja puska­ra­dion kautta.

– Olin kuul­lut hyvää työpai­kasta. Se oli hyvä pork­kana, Mäkilä kertoo.

MONIKULTTUURINEN TYÖPAIKKA

Tehdas­hal­lin toisella reunalla hioma­ko­neen hurina täyt­tää ääni­mai­se­man. Aset­taja Jani Paakki istuu hioma­ko­neen äärellä ja teroit­taa vesu­rin­te­riä. Varmoin ottein hän pyyh­käi­see terän molem­mat sivut.

Aset­ta­jana Paakki tekee työka­lu­vaih­dot ja lait­taa koneet valmiiksi hiojille. Sopi­van hetken tullen hän tekee hioma­töitä myös itse. Bill­nä­sin tehtaalla hän on työs­ken­nel­lyt vuodesta 1993.

– Työpaikka on ihan jees, en kai muuten olisi ollut näin pitkään, Paakki pohtii.

Lyhyen siir­ty­män päässä tava­taan viilari Jimmy Raja­lin, joka valmis­taa ja korjaa muovi­muot­teja. Hänen vieres­sään on muotti, josta erot­taa saksen kahvo­jen muodot.

Raja­lin kertoo, että kaupassa tulee vilkuil­tua myytä­viä saksia, sillä viila­rin silmä erot­taa, millä muotilla mitkin sakset on valmistettu.

12 vuotta tehtaalla töissä ollut Raja­lin on työs­ken­nel­lyt myös pajan puolella seppänä.

– Helve­tin hyvä työpaikka. Täällä kaikki tule­vat toimeen keske­nään, Raja­lin kiittelee.

Tehtaan henki­löstö on moni­kult­tuu­ri­nen, ja tuotan­non työn­te­ki­jät puhu­vat yhteensä 13 eri kieltä. Suomi ja ruotsi ovat pääkie­let, joiden puhu­jia on suurin piir­tein yhtä paljon.

JYTINÄÄ PAJALLA

Seuraa­vaksi siir­ry­tään ulko­kautta park­ki­pai­kan läpi tehtaan toiseen raken­nuk­seen, jota kutsu­taan pajaksi. Täällä muoka­taan raudasta esimer­kiksi kirveen­te­riä. Pajan puolella valmis­te­taan myös esimer­kiksi lumikolia.

Pajan auto­maa­tio­so­lua pyörit­tävä Mikko Hosio kertoo, että työpäi­vät ovat vaihtelevia.

– Välillä koneet toimi­vat kuin unelma, mutta välillä takkuaa, Hosio sanoo.

Hosio auttaa myös truk­ki­kus­kia ja välillä tuuraa taepräs­sillä, jonka jyti­nän tuntee jalois­saan tehtaan lattiasta. Präs­sin avulla hehku­van kuumasta raudasta muoka­taan taekap­pa­leita, kuten hydrau­li­sy­lin­te­rin päitä.

Vara­mies­pal­ve­lun kautta tehtaalle tullut Hosio on työs­ken­nel­lyt vaki­tui­sena yli 11 vuotta.

– Jos saa olla täällä töissä, niin olen. En ole muita töitä katsel­lut, Hosio toteaa.

Huumo­ria on hyvin ilmassa. Se on iso plussa.

Mekaa­ni­sessa kunnos­sa­pi­dossa työs­ken­te­levä Joni Alvasto saapui tehtaalle töihin 12 vuotta sitten.

– Tulin seson­ki­työ­hön, mutta se on venäh­tä­nyt, Alvasto toteaa.

Aiem­min sepän töitä ja auto­maa­tion kehi­tystä tehnyt Alvasto kiit­te­lee vaih­te­le­vaa työn­ku­vaa, lyhyttä työmat­kaa sekä muka­vaa ilmapiiriä.

– Huumo­ria on hyvin ilmassa. Se on iso plussa.

Välillä kiire voi rassata, sillä koneita ei voi seisottaa.

– Pysyy pää terä­vänä, kun haas­teita riit­tää, Alvasto naurahtaa.