Ajaton Aalto-jakkara – näin sen teimme

5.1.2022

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ

Alvar Aallon suun­nit­te­lema kohta 90-vuotias Jakkara 60 on suosionsa huipulla 2020-luvulla. A‑Factoryn työn­te­ki­jät valmis­ta­vat klas­sik­ko­jak­ka­rat Kaari­nassa tark­ko­jen laatu­vaa­ti­mus­ten mukaisesti.

TAIDONNÄYTE

Jakkara 60
A‑Factory Oy

Jakkara 60 tiede­tään kaik­kialla maail­massa. Aalto-jakka­ra­na­kin tunnettu Alvar Aallon vuonna 1933 valmiiksi suun­nit­te­lema kolmi­jal­kai­nen istuin ja sisus­tuse­le­mentti on kestä­nyt aikaa.

Nyky­ään jakka­roi­den kysyntä on kovem­paa kuin koskaan aiem­min. Tähän kysyn­tään vasta­taan Kaari­nassa Littois­ten taaja­massa Turun rajalla sijait­se­vassa A‑Factory Oy:n huonekalutehtaassa.

Neljä puusep­pää perusti tehtaan vuonna 1910 nimellä Oy Huone­kalu- ja Raken­nus­työ­teh­das Ab. Yksi puuse­pistä oli Otto Korho­nen, joka yhdessä Alvar Aallon kanssa tutki vuodesta 1929 alkaen huone­ka­lu­jen valmis­tus­ta­poja ja ‑mate­ri­aa­leja.

Aalto-jakka­ran L‑muotoon taivu­te­tun jalan valmis­tus­tapa paten­toi­tiin vuonna 1933. Tuote on pidetty enti­sel­lään näihin päiviin saakka, vaikka valmis­tus­ta­poja on kehitetty.

Alvar Aallon ja Otto Korho­sen kuvan alla roik­kuu erilai­sia jalkamalleja.

Huone­ka­lu­teh­taan nimi muut­tui vuonna 1966 Huone­ka­lu­teh­das Korho­nen Oy:ksi. Vuonna 2010 sata vuotta toimi­neen tehtaan ohi kulkeva katu nimet­tiin Otto Korho­sen kaduksi.

Vuonna 2013 huone­ka­lu­teh­das ja Aallon huone­ka­luja myyvä ja mark­ki­noiva Artek Oy liitet­tiin osaksi sveit­si­läistä huone­ka­lu­yri­tys Vitraa, jolloin tehtaan nimi muutet­tiin A‑Factory Oy:ksi.

VAIKEUKSISTA KASVUA KOHTI

Nykyi­nen tehdas on raken­nettu vuonna 1965 ja sitä on laajen­nettu vuosina 1975 ja 1982. Tehtaalla 11 000 neliö­met­rin tiloissa työs­ken­te­lee 76 henkeä, joista tuotan­nossa on 67 henkilöä.

– Tiedän, että työn­te­ki­jät osaa­vat arvos­taa näitä huone­ka­luja. Meillä on hyvin tarkat laatu­kri­tee­rit, kertoo pääluot­ta­mus­mies Sanna Pyykkö.

Pitkät työsuh­teet ovat tehtaalla taval­li­sia, sillä jopa yli 40 vuoden työru­pea­mat ovat tuttuja. Järjes­täy­ty­mi­saste on 90 prosen­tin luokkaa.

Vuodesta 2008 tehtaalla työs­ken­nel­leen Pyykön työpiste on tuotan­to­lin­jan loppu­päässä pinta­kä­sit­te­lyssä, jossa tuot­teet saavat lakan tai maalin pintaansa.

Pääluottamusmies Sanna Pyykkö pintakäsittelyrobotin luona.
Pääluot­ta­mus­mies Sanna Pyykkö pinta­kä­sit­te­ly­ro­bo­tin luona.

Ammat­tio­sas­ton toimin­nan ja työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun tehtä­vien kautta pääluot­ta­mus­mie­heksi valittu Pyykkö on pääluot­tona nyt yhdek­sättä vuotta.

Hän muis­te­lee, että Korho­sen viimei­set vuodet ja Vitralle siir­ty­mi­nen olivat vaikeita aikoja yt-neuvot­te­lui­neen ja irtisanomisineen.

Sittem­min Vitran maail­man­laa­jui­set jake­lu­ka­na­vat ovat autta­neet tuot­tei­den menek­kiä uusiin ennä­tyk­siin. Myös korona-aika on innos­ta­nut ihmi­siä entistä enem­män huone­ka­lu­jen ostoon.

KEHITYSTÄ KESKUSTELLEN

Pääluot­ta­mus­mies kertoo, että aiem­min johta­jien kanssa on voinut olla vaikeaa päästä samalle taajuu­delle, mutta nykyi­sen toimi­tus­joh­ta­jan Jukka Silven­noi­sen kanssa keskus­te­lu­yh­teys toimii.

– Meillä yhteis­työ pelaa hyvin. Voidaan keskus­tella ja sopia, Pyykkö kertoo.

Yhteis­toi­min­nan yksi saavu­tus on vuonna 2019 aikaan­saatu palk­ka­mal­lin uudis­tus, joka muun muassa oikaisi vuosien varrella synty­neitä palkkavääristymiä.

Vitran mukana tehtaan toimin­taan tuli myös 5S-toimin­ta­malli, jossa panos­te­taan muun muassa työym­pä­ris­tön siis­tey­teen, työvä­li­nei­den järjes­tyk­seen, turval­li­suu­teen ja tehokkuuteen.

– Alkuun tuntui, että onpa mennyt turhan tärkeäksi, mutta kun tottuu toimin­ta­mal­liin, niin se helpot­taa myös työn teke­mistä, Pyykkö kertoo.

Meillä yhteis­työ pelaa hyvin. Voidaan keskus­tella ja sopia.

Toimin­ta­mal­liin kuuluu, että tehdasta kier­tää ryhmä, joka tark­kai­lee muun muassa siis­teyttä. Mallin noudat­ta­mi­nen on myös yksi bonus­pe­ruste, eli oikeilla työs­ken­te­ly­ta­voilla on mahdol­lista saada lisä­sent­tejä palkkaan.

Pyykön mukaan työtur­val­li­suus oli jo Korho­sen aikaan hyvällä tasolla, mutta Vitran myötä työym­pä­ris­tö­asioita on kehi­tetty edelleen.

UUSIA TUOTANTOMENETELMIÄ

Aalto-jakka­ran kasva­vaan menek­kiin vasta­taan tuotan­non auto­maa­tion lisää­mi­sellä. Esimer­kiksi hion­nassa ja lakkauk­sessa on käytössä robotteja.

Tähän asti esimer­kiksi jakka­ran jalat on viimeis­telty käsi­työnä pysty­nau­ha­hio­ma­ko­neella. Jatkossa robotti hoitaa hion­nan. Pyykkö kertoo, että yksit­täi­sen jalan hionta ei ole suuri ponnis­tus, mutta pidem­män päälle hiojan jäse­net ovat kovilla.

– Kun hiot miljoona jalkaa käsin, niin tiedät hioneesi, Pyykkö sanoo.

Toimi­tus­joh­taja Silven­noi­nen kertoo, että kohta 90-vuotias Jakkara 60 elää nyt parasta aikaansa. Tehtaan toiminta on ollut kolme vuotta kasvussa, eikä tasaan­tu­mista ole näkyvissä.

– Tuote on järkyt­tä­vän ajaton, Silven­noi­nen toteaa.

Alvar Aalto ‑säätiö valvoo, että tuot­teita ei saa muut­taa, mutta tuotan­to­me­ne­tel­miä voidaan kehittää.

Hän kertoo, että laite­han­kin­noilla kehi­te­tään valmis­tus­pro­ses­sia, mutta robo­tit eivät ole korvaa­massa ihmistä.

– Usealla miljoo­nalla on uusittu kone­kan­taa. Se tuo tuot­ta­vuutta, turval­li­suutta ja ergo­no­miaa, Silven­noi­nen sanoo.

Hankin­toi­hin kuulu­vat myös esimer­kiksi uudet purun­poisto- ja ilman­vaih­to­lait­teet. Turval­li­set työolo­suh­teet ja raken­tava ilma­piiri ovat myös korkei­den laatu­vaa­ti­mus­ten takia tärkeitä.

– Alvar Aalto ‑säätiö valvoo, että tuot­teita ei saa muut­taa, mutta tuotan­to­me­ne­tel­miä voidaan kehit­tää, Silven­noi­nen kertoo.

 

Näin sen teimme

1 Aalto-jakka­roi­den raaka-aine on Viita­saa­ren seudulla Keski-Suomessa kasva­nut, kaadettu ja sahattu koivu. Ilma­vasti lado­tut lankut kuivu­vat noin vuoden ajan katon alla ulkoil­massa A‑Factoryn tontilla.

Lankut kuivumassa A-Factoryn katoksessa.
Lankut kuivu­massa A‑Factoryn katoksessa.

2 KONEPUUSEPPÄ ALPO GUSTAFSSON valvoo lait­teita, jotka nosta­vat koivu­lan­kut linjas­tolle, jossa lankut katko­taan ja suika­loi­daan jakka­ran jalan kokoi­siksi. 39 vuotta tehtaalla työs­ken­nel­lyt Gustafs­son kertoo, että konei­den tulo on muut­ta­nut työn­ku­vaa viime vuosina.

Alpo Gustafs­son

3 Oskari Koivisto ja Juha Salmi­nen lajit­te­le­vat puut muun muassa oksai­suu­den mukaan. Vajaa­kant­ti­set puut mene­vät tehtaan lämpö­ener­gian tuotantoon.

Oskari Koivisto ja Juha Salminen

4 Lajit­te­lun läpäis­seet puut höylä­tään ja niiden päätyi­hin saha­taan urat viilu­tusta varten. Tässä vaiheessa jalat liima­taan rinnak­kain kahden jalan pake­teiksi, jotta jatko­kä­sit­tely helpot­tuu ja nopeu­tuu. Viilu­tus­kone lisää viilut ja liiman sahat­tui­hin uriin.

Sahaus
Viilu­tus
Liimat­tuja viiluja
Konepuuseppä Teppo Aarnio siirtää viilutetut jakkaranjalat koneeseen, joka taivuttaa, kovettaa liiman ja puristaa jalan L-muotoon.
Kone­puuseppä Teppo Aarnio siir­tää viilu­te­tut jakka­ran­ja­lat koneesta, joka on taivut­taa, kovet­taa liiman ja puris­taa jalan L‑muotoon.

5 KONEPUUSEPPÄ MAURI PENTTILÄ siir­tää taivu­te­tut jalat noin viideksi päiväksi uuniin, jossa jalko­jen kosteus­pro­sentti laskee noin kahdek­saan. Uunin lämpö­tila noste­taan päivien kuluessa 45 asteesta noin 55 astee­seen. Pent­tilä on työs­ken­nel­lyt tehtaalla 39 vuotta. Työ on muut­tu­nut uusien konei­den myötä, mutta uunit eivät ole vielä vaihtuneet.

Mauri Pent­tilä

6 Kuivauk­sen jälkeen yhteen liima­tut jalka­pa­rit halkais­taan toisis­taan irral­leen, niihin pora­taan reiät, taivu­te­tut kohdat kita­taan, reunat pyöris­te­tään ja jalat käyvät leveänauhahionnassa.

Pysty­nau­ha­hion­taa odot­ta­via jakkaranjalkoja.

7 KONEPUUSEPPÄ KATRI HIILESVUO viimeis­te­lee jalko­jen hion­nan pysty­nau­ha­hio­ma­ko­neen avulla. 15 vuotta tehtaalla työs­ken­nel­lyt ja kuusi vuotta pysty­nau­ha­hion­taa tehnyt Hiiles­vuo kertoo, että työ vaatii hyvää näppi­tun­tu­maa: käden ja silmien yhteis­työn täytyy toimia. Pitkän päälle hionta rasit­taa jäseniä.

Katri Hiiles­vuo
Jatkossa pysty­nau­ha­hionta tehdään robottivoimin.

8 PINTAKÄSITTELIJÄ OLIVIA KORMANO lastaa jakka­ran jalat pinta­kä­sit­te­ly­ro­bot­tiin, jossa jalat ensin sumu­te­taan vedellä, jotta seuraa­vassa vaiheessa lakka tart­tuu pintaan parem­min. Kymme­nien metrien mittai­sen linjas­ton toisesta päästä tulee kuivalla lakka­pin­nalla varus­tet­tuja jalkoja.

Olivia Kormano

9 PINTAKÄSITTELIJÄ SANTERI VUORINEN lastaa kertaal­leen laka­tut jalat väli­hion­ta­ro­bot­tiin ja syöt­tää oikean hion­taoh­jel­man. Robo­tin hoidet­tua hommansa Vuori­nen viimeis­te­lee jalan sivu­kaa­ret käsin. Jalat mene­vät vielä kertaal­leen lakat­ta­vaksi, minkä jälkeen jalat ovat valmiit.

Santeri Vuori­nen

10 KONEPUUSEPPÄ IGOR KOUHIA niit­taa istuin­osan koivu­pa­lat yhteen. Tämän jälkeen istuin­osa saa pintaansa koivu­va­ne­rin. Pääl­lim­mäi­seksi liima­taan lakat­tava tai maalat­tava koivu­viilu. Pintaan voi tulla myös esimer­kiksi lino­leumi tai nahkapäällinen.

Igor Kouhia

11 Robotti leik­kaa istuin­osan pyöreäksi, minkä jälkeen puuseppä Topias Koskela liimaa istuin­osan reuna­lis­tan paikoil­leen. Hän on työs­ken­nel­lyt kolme vuotta A‑Factoryllä. Puris­ti­mien apuna käyte­tään kiiloja, jotta listan väliin ei jää rakoja. Seuraa­vaksi viimeis­te­lijä Nasim Isazadhe hioo istuin­osan reunat sileiksi. Listao­san lakkauk­sen jälkeen istuin­osa on valmis.

Topias Koskela
Nasim Isazadh
Valmiita istui­no­sia

12 VARASTOTYÖNTEKIJÄ CAMILLA KANDELIN pakkaa jalat, istuin­osan, ruuvit, kokoa­mis­oh­jeen, esit­teen ja aitous­to­dis­tuk­sen pahvi­seen myyn­ti­pak­kauk­seen. Myös istui­no­sien pesu kuuluu työn­ku­vaan. Osa jakka­roista lähtee maail­malle koot­tuna, jolloin Kande­lin myös ruuvaa jalat kiinni istuin­osaan. Suomeen toimi­tet­ta­vat jakka­rat lähe­te­tään suoraan Artek-logis­tii­kan kautta kohtei­siinsa. Muualle maail­maan jakka­rat kulke­vat Saksan Vitra Campuk­sen kautta.

Camilla Kande­lin
Tuotantomenetelmiä on kehitetty, mutta kohta 90-vuotinen tuote on pidetty ennallaan.
Tuotan­to­me­ne­tel­miä on kehi­tetty, mutta kohta 90-vuoti­nen tuote on pidetty ennallaan.

A‑FACTORY OY

KOTIPAIKKA Kaarina
PERUSTETTU Vuonna 1910 nimellä Oy Huone­kalu- ja Raken­nus­työ­teh­das Ab. Vuonna 1966 nimeksi Huone­ka­lu­teh­das Korho­nen Oy. Liitet­tiin vuonna 2013 yhdessä Artek Oy:n kanssa sveit­si­läi­seen huone­ka­lu­yri­tys Vitraan, jolloin nimeksi A‑Factory oy.
TUOTANTO Arte­kin huone­ka­lut, muun muassa jakka­rat, tuolit, noja­tuo­lit ja pöydät
HENKILÖKUNTA Tuotan­nossa 67, toimi­hen­ki­löitä 9
LIIKEVAIHTO Noin 9,2 miljoo­naa euroa (2020)