Työnan­ta­ja­pe­rintä vahvis­taa yhteistyötä

Jäsen­mak­sun työnan­ta­ja­pe­rintä perus­tuu työn­tekijän anta­maan lupaan, jonka hän vahvis­taa alle­kir­joit­ta­mal­laan perin­tä­so­pi­muk­sella. Tällä sopi­muk­sella työnan­taja saa pidät­tää työn­tekijän palkasta jäsen­mak­sua vastaa­van summan, minkä summan työnan­taja sitten tilit­tää kysei­selle liitolle.

Vuoden alusta Teol­li­suus­lii­ton jäsen­maksu laskee 1,33 prosen­tista 1 prosent­tiin jäse­nen vero­na­lai­sista palk­ka­tu­loista. Liitto maksaa Avoi­men työt­tö­myys­kas­san eli A‑kassan kuukausit­tai­sen 8 euron jäsen­mak­sun liiton työmark­ki­noi­den käytet­tä­vissä olevien jäsen­ten puolesta. A‑kassa on enti­nen Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kassa, johon Raken­nusa­lan työt­tö­myys­kassa ja Finka sulau­tui­vat. Liiton jäse­nen ei tarvitse tehdä mitään kassa­muu­tok­sen vuoksi, vaan liitto takaa jäse­nel­leen työt­tö­myys­tur­van aivan enti­seen tapaan.

Työt­tö­miltä Teol­li­suus­liitto ei edel­leen­kään peri jäsen­mak­sua. Kolmesta Teol­li­suus­lii­ton muodos­ta­neesta liitosta kaksi oli peri­nyt jäsen­mak­sua myös työttömiltä.

OSA TYÖEHTOSOPIMUSTA

– Työnan­ta­ja­pe­rintä on kirjattu suurim­paan osaan työeh­to­so­pi­muk­sia, kertoo Teol­li­suus­lii­ton vastaava järjes­tö­asian­tun­tija Pekka Juusola.

Yleis­si­to­vana työeh­to­so­pi­mus­ten pykä­lät sito­vat kaik­kia alan työnan­ta­jia. Kaik­kein äänek­käim­min työnan­ta­ja­pe­rin­nästä luopu­mista on vaati­nut Suomen Yrit­tä­jät. Sen media­nok­kela toimi­tus­joh­taja Mikael Penti­käi­nen osaa nostat­taa lausun­noil­laan tiedo­tus­vä­li­nei­den kiin­nos­tuk­sen, vaik­kei fakta­poh­jaa olisi­kaan. Juusola jättää SY:n vaati­muk­set omaan arvoonsa.

– Suomen Yrit­tä­jät ei ole edes työmark­ki­naos­a­puoli. He huute­le­vat ihan toisista ovista, Juusola kuvailee.

Työnan­ta­ja­pe­rintä on ollut Suomessa käytössä 1970-luvun tait­teesta lähtien. Juusola toteaa, että tuol­loin halut­tiin vahvis­taa yhteis­työn kuvioita.

– Nyt katsel­laan ilmei­sesti eri ikku­noista. Joitain vuosia neuvot­te­lu­pöy­dissä on nyt pyöri­telty työnan­ta­ja­pe­rin­nän lopet­ta­mista. En tiedä, onko se työnan­ta­ja­puo­lelta uhkai­lua vai taktiik­kaa vai mitä, mutta aina­kin se on käsit­tä­mä­töntä. Peri­mi­nen on jo leivottu sisään työeh­to­so­pi­mus­ten palk­ka­rat­kai­sui­hin. Siitä ei tule ylimää­räistä kulua työnantajalle.

Työnan­ta­ja­pe­rin­nän lopet­ta­mis­a­ja­tuk­sia Juusola pitää kummal­li­sina myös siksi, että työn­te­ki­jä­puoli haluaa, että heidän työnan­ta­jansa menestyy.

– Työn­te­ki­jät toivo­vat, että yritys menes­tyy ja pystyy maksa­maan työeh­to­so­pi­mus­ten mukai­sia palk­koja. Työn­tekijän ammat­ti­tai­toon kuuluu ymmär­rys siitä, miten tärkeää on liit­tyä ammat­ti­lii­ton jäse­neksi. Työnan­ta­ja­pe­rintä on helpoin ja yksin­ker­tai­sin tapa maksaa jäsenmaksu.

ITSEMAKSAVIA VAJAA NELJÄNNES

Loka­kui­sen tilas­ton mukaan Teol­li­suus­lii­ton jäse­nistä 23 prosent­tia tilit­tää maksunsa suoraan liit­toon. He ovat itse­mak­sa­via jäse­niä. Työs­sä­käy­vien jäsen­ten 77 prosen­tin enem­mis­tön jäsen­mak­sut ovat edel­leen työnantajaperinnässä.

Juusola toteaa, että joil­lain sopi­mus­aloilla, esimer­kiksi maata­lou­dessa, on muita aloja enem­män itse­mak­sa­via jäse­niä. Tämä voi johtua Juuso­lan mielestä työpaik­ka­ra­ken­teesta, mutta muita­kin juuri­syitä on.

Itse­mak­sa­vien järjes­tel­miä on kehi­tet­tävä helpom­miksi ja yksinkertaisemmiksi.

Suomessa on yhdis­ty­mis­va­paus eikä työnan­taja saa syrjiä työn­te­ki­jää ammat­ti­lii­ton jäse­nyy­den perus­teella. Kaikki työnan­ta­jat eivät kuiten­kaan toimi Suomen lakien mukaan, eli työn­tekijä voi joutua salaa­maan jäsenyytensä.

– Nämä jäse­net pelkää­vät leimau­tu­vansa työnan­ta­jan silmissä. He eivät halua, että työnan­taja tietää heidän kuulu­van liit­toon. Tämä on erit­täin vali­tet­tava juttu. Sellai­silla työpai­koilla olisi erityi­sen tärkeää, että työn­te­ki­jät liit­tyi­si­vät liittoon.

Maata­lous­aloilla on myös paljon järjes­täy­ty­mät­tö­miä kausi­työ­läi­siä. Monet heistä ovat ulko­maa­lai­sia viipyen Suomessa korkein­taan puoli vuotta. Juusola kertoo, että heille yrite­tään löytää nyt sellai­nen jäse­nyys­muoto, joka olisi oikeu­den­mu­kai­nen myös kaik­kia muita jäse­niä ajatel­len. Esillä on ollut esimer­kiksi Saksan tuore malli. Siinä mallissa kausi­työ­läi­nen maksaa kohtuul­li­sen kerta­sum­man ja pääsee välit­tö­mästi esimer­kiksi oikeus­a­vun piiriin.

– Saimme viime kesänä ensi kertaa Suomessa jaet­tua kausi­työ­läi­sille infoa työeh­to­so­pi­muk­sista. Siinä kerrot­tiin myös liiton palve­luista. Ensi kesänä saamme lisää koke­muk­sia, ja niiden pohjalta polun päässä on varmasti oikean­lai­nen ja tasa­puo­li­nen jäse­nyys myös kausi­työ­läi­sille, Juusola lupaa.

MUKAAN KEHITYKSEEN

Vastaava järjes­tö­asian­tun­tija sanoo, että työnan­ta­ja­pe­rintä on ”pyhä asia” ammat­tiyh­dis­tys­liik­keelle eikä siitä hevillä luovuta. Samaan aikaan on liit­to­jen kuiten­kin pysyt­tävä mukana yhteis­kun­nan ja teknii­kan kehityksessä.

– Onhan näitä lait­teita ja härpäk­keitä. Itse­mak­sa­vien järjes­tel­miä on kehi­tet­tävä helpom­miksi ja yksinkertaisemmiksi.

Liitto on saanut hyvät koke­muk­set siitä, että jäsen­mak­sunsa rästiin jättä­nei­siin otetaan henki­lö­koh­tai­sesti yhteyttä.

– Jäse­net eivät tahal­laan jätä maksuja hoita­matta. He pitä­vät siitä, että liitosta soite­taan. Aina vain enem­män jäse­niin pitäisi olla suoraan yhteyksissä.