Hanskat, jotka aiheuttavat allergisen ihottuman. Kuulonsuojaimet, joita ei olekaan sovitettu yhteen muiden suojavarusteiden kanssa tai joiden alle jää paksun pipon reuna, eikä melu vaimennu. Hitsauskypärä, joka on niin painava, että se aiheuttaa niska- ja hartiakipuja.

Noissa kaikissa tapauksissa on työpaikalla jokin mennyt pieleen.

– Suojainten ei kuulu aiheuttaa terveydellistä haittaa, Työterveyslaitoksen johtava suojainasiantuntija, vanhempi tutkija Erja Mäkelä toteaa.

RISKIT ARVIOON

Mäkelä painottaa sitä, että kaikki muut suojauskeinot on käytettävä ensin ennen kuin ryhdytään hankkimaan henkilönsuojaimia. Näin sanoo työturvallisuuslaki. Esimerkiksi kemikaali on vaihdettava, jos vain mahdollista, vaarattomampaan tai meluava kone koteloitava hiljaisemmaksi. Ja kaiken on perustuttava riskien arviointiin, Mäkelä alleviivaa, sillä ylisuojautuminenkaan ei ole järkevää.

– Aika iso osa ongelmista johtuu siitä, etteivät suojavarusteet ole olleet niin suojaavia kuin on ollut tarkoitus, mikä voi johtaa ammattitautien ilmaantumiseen. Työn altisteista voi tulla myös terveysongelmia, joita ei koskaan todeta ammattitaudiksi, Mäkelä toteaa.

EU-standardien mukaisissa kemikaalinsuojakäsineissä on Mäkelän mukaan luotettavasti ilmoitettu, mitä kemikaalia vastaan ne on valmistettu. Valinta on osattava tehdä oikein. Työntekijöiden kuuntelun tärkeys paljastuu tässä Mäkelälle ”kaikkein käsittämättömimmässä” hanskatarinassa. Siivooja ei saanut riittävän isoja käsineitä, sillä työnantajan mielestä heillä ei voinut olla töissä niin isokätistä ihmistä. Asia paljastui, kun siivooja oli Työterveyslaitoksella ammattitautitutkimuksissa ärsytyskosketusihottuman kanssa.

Ihannetilanteessa työntekijät pääsevät koekäyttämään standardit täyttäviä suojavarusteita ja valitsemaan itselleen mieluisimmat. Tämä kasvattaa käyttöastetta. Naamareiden pitäisi istua napakasti kasvoille, ja niiden tiiviys täytyisi tutkia mittauksilla. Vastamelukuulokkeista Mäkelä toteaa, että ne eivät ole kuulonsuojaimia, jollei niitä ole tehty kuulonsuojaimiksi EN-standardien mukaan. Radiokuulonsuojaimia voi käyttää, jos riskinarvioinnissa on todettu, etteivät ne aiheuta vaaraa.

Asiantuntija painottaa, että suojavarusteiden oikea käyttö on opetettava, niille on oltava asianmukaiset vaihto- ja säilytystilat ja varaosat on vaihdettava ohjeistuksen mukaisesti.

VALTUUTETTU, TÄRKEÄ LENKKI

– Sairastumista ei saa ehtiä tapahtumaan!

Tässä kohtaa työsuojeluvaltuutetun rooli nousee Mäkelän mielestä tärkeäksi.

– Tieto työtä tehtäessä havaituista suojainten puutteista ja ongelmista ei mene eteenpäin. Manataan vaan ”paskoja” suojaimia, eikä asioita saada korjattua. Työsuojeluvaltuutettu on usein linkkinä työnantajaan päin. Hänen kauttaan voidaan ongelmista kertoa eteenpäin, Mäkelä kuvailee korjausliikkeiden yhtä tärkeää väylää.

Mäkelä palaa vielä työnantajan vastuuseen ja siihen, että kaikki tekniset keinot riskien vähentämiseksi on käytettävä ennen henkilökohtaisia suojaimia.

– Koko prosessia, ei vain työntekijöitä, on valvottava. On otettava kaikki askeleet, joilla koko prosessi saadaan turvallisemmaksi. Mutta jos henkilönsuojaimia tarvitaan, niiden käytön tarkastelu voi hyvin sopia esimerkiksi turvallisuuskävelyjen osaksi.

Kuuntelu kannattaa

– Jo yhden sairauspoissaolopäivän välttäminen voi maksaa kustannukset takaisin, tähdentää Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Jouni Salonen. Työympäristöongelmien estäminen ennakolta ja työntekijöiden kuuntelu kannattaa aina.

Työnantaja hyötyy, jos hän kulkee Salosen sanoin sitä ”oikeaa polkua” työympäristön kohentamisessa. Riskien arvioinnin jälkeen ei heti ryhdytä miettimään henkilönsuojainten käyttöä. Ensin käytetään kaikki muut keinot.

Asiantuntija ottaa esimerkiksi huonon valaistuksen ja puutteellisen ergonomian aiheuttamat niska-hartiaongelmat ja niistä johtuvat sairauspoissaolot. Valaistus voidaan korjata ehkä yhdellä hyvällä led-valaisimella.

Jos tarvetta henkilökohtaisiin suojaimiin vielä jää, kannattaa aina osallistaa valintaan ne, jotka suojaimia töissään tulevat käyttämään.

– Henkilökohtaiset ominaisuudet pitää ottaa huomioon. Työntekijä myös käyttää mieluummin sellaisia suojavarusteita, joiden valintaprosessiin hän on itse päässyt osallistumaan, Salonen painottaa.

Työpaikalle voisi esimerkiksi järjestää turvakenkien kokeilun. Työterveyshuoltokin voisi olla omalla asiantuntemuksellaan mukana suojavarusteiden hankinnassa. Salonen mainitsee myös, että jos jostain syystä suojavarusteiden valinta ”meneekin metsään”, on oltava myös mahdollisuus vaihtaa varusteet toisenlaisiin.

– Teknistä kehitystä kannattaa seurata eikä vain tyytyä ostamaan niitä painavia kypäriä, joita on ostettu viimeiset 20 vuotta, Salonen sanoo ongelmia aiheuttavista kypäristä.

– Valtuutettu ja työsuojelutoimikunta voisivat kartoittaa mahdollisuudet. Valinnanvaraa on, työympäristöasiantuntija vakuuttaa.