Hanskat, jotka aiheut­tavat aller­gisen ihottuman. Kuulon­suo­jaimet, joita ei olekaan sovitettu yhteen muiden suoja­va­rus­teiden kanssa tai joiden alle jää paksun pipon reuna, eikä melu vaimennu. Hitsaus­ky­pärä, joka on niin painava, että se aiheuttaa niska- ja hartiakipuja.

Noissa kaikissa tapauk­sissa on työpai­kalla jokin mennyt pieleen.

– Suojainten ei kuulu aiheuttaa tervey­del­listä haittaa, Työter­veys­lai­toksen johtava suojai­n­asian­tun­tija, vanhempi tutkija Erja Mäkelä toteaa.

RISKIT ARVIOON

Mäkelä painottaa sitä, että kaikki muut suojaus­keinot on käytet­tävä ensin ennen kuin ryhdy­tään hankki­maan henki­lön­suo­jaimia. Näin sanoo työtur­val­li­suus­laki. Esimer­kiksi kemikaali on vaihdet­tava, jos vain mahdol­lista, vaarat­to­mam­paan tai meluava kone koteloi­tava hiljai­sem­maksi. Ja kaiken on perus­tut­tava riskien arvioin­tiin, Mäkelä alleviivaa, sillä ylisuo­jau­tu­mi­nen­kaan ei ole järkevää.

– Aika iso osa ongel­mista johtuu siitä, etteivät suoja­va­rus­teet ole olleet niin suojaavia kuin on ollut tarkoitus, mikä voi johtaa ammat­ti­tau­tien ilmaan­tu­mi­seen. Työn altis­teista voi tulla myös tervey­son­gelmia, joita ei koskaan todeta ammat­ti­tau­diksi, Mäkelä toteaa.

EU-standar­dien mukai­sissa kemikaa­lin­suo­ja­kä­si­neissä on Mäkelän mukaan luotet­ta­vasti ilmoi­tettu, mitä kemikaalia vastaan ne on valmis­tettu. Valinta on osattava tehdä oikein. Työnte­ki­jöiden kuuntelun tärkeys paljastuu tässä Mäkelälle ”kaikkein käsit­tä­mät­tö­mim­mässä” hanska­ta­ri­nassa. Siivooja ei saanut riittävän isoja käsineitä, sillä työnan­tajan mielestä heillä ei voinut olla töissä niin isokä­tistä ihmistä. Asia paljastui, kun siivooja oli Työter­veys­lai­tok­sella ammat­ti­tau­ti­tut­ki­muk­sissa ärsytys­kos­ke­tusi­hot­tuman kanssa.

Ihanne­ti­lan­teessa työnte­kijät pääsevät koekäyt­tä­mään standardit täyttäviä suoja­va­rus­teita ja valit­se­maan itsel­leen mielui­simmat. Tämä kasvattaa käyttö­as­tetta. Naama­reiden pitäisi istua napakasti kasvoille, ja niiden tiiviys täytyisi tutkia mittauk­silla. Vasta­me­lu­kuu­lok­keista Mäkelä toteaa, että ne eivät ole kuulon­suo­jaimia, jollei niitä ole tehty kuulon­suo­jai­miksi EN-standar­dien mukaan. Radio­kuu­lon­suo­jaimia voi käyttää, jos riski­nar­vioin­nissa on todettu, etteivät ne aiheuta vaaraa.

Asian­tun­tija painottaa, että suoja­va­rus­teiden oikea käyttö on opetet­tava, niille on oltava asian­mu­kaiset vaihto- ja säily­tys­tilat ja varaosat on vaihdet­tava ohjeis­tuksen mukaisesti.

VALTUUTETTU, TÄRKEÄ LENKKI

– Sairas­tu­mista ei saa ehtiä tapahtumaan!

Tässä kohtaa työsuo­je­lu­val­tuu­tetun rooli nousee Mäkelän mielestä tärkeäksi.

– Tieto työtä tehtäessä havai­tuista suojainten puutteista ja ongel­mista ei mene eteen­päin. Manataan vaan ”paskoja” suojaimia, eikä asioita saada korjattua. Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu on usein linkkinä työnan­ta­jaan päin. Hänen kauttaan voidaan ongel­mista kertoa eteen­päin, Mäkelä kuvailee korjaus­liik­keiden yhtä tärkeää väylää.

Mäkelä palaa vielä työnan­tajan vastuuseen ja siihen, että kaikki tekniset keinot riskien vähen­tä­mi­seksi on käytet­tävä ennen henki­lö­koh­taisia suojaimia.

– Koko prosessia, ei vain työnte­ki­jöitä, on valvot­tava. On otettava kaikki askeleet, joilla koko prosessi saadaan turval­li­sem­maksi. Mutta jos henki­lön­suo­jaimia tarvi­taan, niiden käytön tarkas­telu voi hyvin sopia esimer­kiksi turval­li­suus­kä­ve­lyjen osaksi.

Kuuntelu kannattaa

– Jo yhden sairaus­pois­sao­lo­päivän välttä­minen voi maksaa kustan­nukset takaisin, tähdentää Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Jouni Salonen. Työym­pä­ris­tö­on­gel­mien estäminen ennakolta ja työnte­ki­jöiden kuuntelu kannattaa aina.

Työnan­taja hyötyy, jos hän kulkee Salosen sanoin sitä ”oikeaa polkua” työympä­ristön kohen­ta­mi­sessa. Riskien arvioinnin jälkeen ei heti ryhdytä mietti­mään henki­lön­suo­jainten käyttöä. Ensin käyte­tään kaikki muut keinot.

Asian­tun­tija ottaa esimer­kiksi huonon valais­tuksen ja puutteel­lisen ergono­mian aiheut­tamat niska-hartiaon­gelmat ja niistä johtuvat sairaus­pois­saolot. Valaistus voidaan korjata ehkä yhdellä hyvällä led-valaisimella.

Jos tarvetta henki­lö­koh­tai­siin suojai­miin vielä jää, kannattaa aina osallistaa valin­taan ne, jotka suojaimia töissään tulevat käyttämään.

– Henki­lö­koh­taiset ominai­suudet pitää ottaa huomioon. Työntekijä myös käyttää mieluummin sellaisia suoja­va­rus­teita, joiden valin­ta­pro­ses­siin hän on itse päässyt osallis­tu­maan, Salonen painottaa.

Työpai­kalle voisi esimer­kiksi järjestää turva­ken­kien kokeilun. Työter­veys­huol­tokin voisi olla omalla asian­tun­te­muk­sel­laan mukana suoja­va­rus­teiden hankin­nassa. Salonen mainitsee myös, että jos jostain syystä suoja­va­rus­teiden valinta ”meneekin metsään”, on oltava myös mahdol­li­suus vaihtaa varus­teet toisenlaisiin.

– Teknistä kehitystä kannattaa seurata eikä vain tyytyä ostamaan niitä painavia kypäriä, joita on ostettu viimeiset 20 vuotta, Salonen sanoo ongelmia aiheut­ta­vista kypäristä.

– Valtuu­tettu ja työsuo­je­lu­toi­mi­kunta voisivat kartoittaa mahdol­li­suudet. Valin­nan­varaa on, työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija vakuuttaa.