Aika irtautua woodoo-taloustieteestä?

Woodoo-talous­tie­teen nimen keksi austra­lia­lainen talous­tie­teen profes­sori John Quiggin. Hän kuvaa yhdys­val­ta­lai­sy­li­opis­toissa siinneitä funda­men­ta­lis­tisia, vapaasti liikku­vien pääomien oppeja näin: ”…joskus huonoiksi ja vaaral­li­siksi osoit­tau­tu­neita ajatus­ta­poja on vaikea saada lopul­li­sesti hautaan. Ne saattavat nousta esiin yhä uudel­leen, vaikka ne olisi selvästi osoitettu vääriksi.”

Zombeihin, talous­tie­tei­li­jöiden ja läntisten halli­tusten palve­luk­seen astunei­siin häijyihin mutta koskaan kuole­mat­to­miin vaina­jiin, kuuluvat Quigginin mukaan esimer­kiksi kuvitelmat vaurauden valuma­vai­ku­tuk­sesta ja vakaut­ta­vasta budjettikurista.

Kaikki suuret kansain­vä­liset talous­ins­ti­tuu­tiot, kuten kansain­vä­linen valuut­ta­ra­hasto IMF, Maail­man­pankki ja rikkaiden teolli­suus­maiden järjestö OECD, ovat nyt taipu­neet näkemään zombien tihutyöt.

Rikkaiden pöydistä ei toden totta valu muren­ta­kaan köyhille, vaan varal­li­suus ja pääoma­tulot kasau­tuvat. ”Kaikkihan sen nykyään tietävät, että etupäässä rikkaim­masta megae­lii­tistä koostuva prosentti rikastuu, varsinkin Yhdys­val­loissa mutta myös globaa­listi, sanoo apulais­pro­fes­sori Tuomas Ylä-Anttila (Helsingin yliopis­tosta).” (Ylen uutiset 20.10.2021)

Nyt kansain­vä­liset talous­ins­ti­tuu­tiot puhuvat talou­del­lisen tasa-arvon ja verotuksen progres­sii­vi­suuden tärkey­destä. Progres­sii­vi­suus tarkoittaa sitä, että rikkailta verote­taan suhteessa enemmän kuin köyhiltä, regres­sii­vi­syys juuri päinvas­taista tilan­netta. Maail­man­mai­nee­seen noussut talous­tie­tei­lijä Thomas Piketty kirjoittaa: ”Modernin hyvin­voin­ti­val­tion on elintär­keää turvata perus­ra­ken­teensa ja varmistaa, että verotus on riittävän progres­sii­vista eikä missään tapauk­sessa muutu regres­sii­vi­seksi tuloas­teikon huipulla.”

Nyt kansain­vä­liset talous­ins­ti­tuu­tiot puhuvat talou­del­lisen tasa-arvon ja verotuksen progres­sii­vi­suuden tärkeydestä.

Zombit halutaan maail­malla siis nujertaa. Hallit­seva talous­tie­teel­linen oppira­ken­nelma, paradigma, on muuttumassa.

Jotkut suoma­laiset polii­tikot eivät näytä olevan tästä tietoisia. Kokoo­muksen Petteri Orpo haikailee Helsingin Sanomissa 20. lokakuuta näin: ”Meidän pitää tiukentaa budjet­ti­ku­riamme ja ‑sääntö­jämme ja ryhtyä uudel­leen katso­maan julkisen talou­temme kestävyysvajetta.”

Voisi­vatko rikkaita palve­le­viin zombeihin Suomessa lukeutua verokon­sultit? He ovat tuoreim­pien tutki­musten mukaan vaikut­ta­neet huomat­ta­vasti suoma­lai­seen verolain­sää­dän­töön ilman todis­teita lobbaus­väit­tei­densä paikkan­sa­pi­tä­vyy­destä. Esimer­kiksi vuoden 2014 yritys­ve­ro­tuksen alennuksen väitet­tiin maksavan itsensä ”dynaa­mi­sina vaiku­tuk­sina” takaisin jopa 50-prosent­ti­sesti. Virka­miehet valtio­va­rain­mi­nis­te­riössä olivat aiemmin pitäneet tuollaisia vaiku­tuksia ”tutki­joiden hölyn­pö­lynä”. Tällä markki­na­li­be­ra­lis­ti­sella ideolo­gilla Suomeen kuitenkin masinoi­tiin mittava verotu­lojen menetys. Quiggin sanoo: ”Jopa suurten veron­alen­nusten dynaa­minen netto­vai­kutus on harvoin suurempi kuin yksi prosentti kansantulosta.”

Mutta halutaanko vihdoin myös Suomessa zombit lapioida mullan alle?

Hyvin­voin­ti­valtio, paras järjestelmä

Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­toksen erikois­tut­kija Ohto Kanninen alkaa verokes­kus­telun aivan perus­asioista. Puhutaan Robin Hood ‑argumen­tista ja talous­tie­teel­li­sestä ”rajahyödyn” käsitteestä.

– Jos köyhältä otetaan euro ja annetaan se rikkaalle, rajahyöty on nolla. Mutta jos rikkaalta otetaan euro ja annetaan se köyhälle, rajahyötyä syntyy varmuudella.

Erikois­tut­kija muistuttaa, että pohjois­mainen, riittä­vään verotuk­seen nojaava hyvin­voin­ti­malli on laadul­li­sesti täysin lyömätön.

– Hyvin­voin­ti­val­tiossa on keskeistä ajatus kollek­tii­vi­sesta sosiaa­li­va­kuu­tuk­sesta. Jokainen meistä ajattelee: minä voin jäädä työttö­mäksi, minä voin sairastua, ja useimmat meistä suunnit­te­levat jäävänsä joskus eläkkeelle. Yksityinen vakuutus ei pysty tuotta­maan mitään kunnol­lista näiden tilan­teiden varalta.

– Kollek­tii­vinen vakuutus perustuu ja sen on perus­tut­tava pakkoon. Sama koskee sosiaali- ja tervey­den­huoltoa ja koulu­tusta, Kanninen muistuttaa palve­luista, joihin verova­roja käyte­tään kaikkein eniten.

Millaisen yhteis­kunnan haluamme? Suomi voisi kantaa tuntu­vasti lisää veroja isoista ansio­tu­loista ja suurista pääomista ja varal­li­suuk­sista, eikä sekään vielä tekisi Suomesta millään muotoa ”kireän verotuksen” maata. Kanninen toteaa, että verotusta manaa­valle kannattaa aina esittää kysymys siitä, mihin hän veroja vertaa.

– Jossain afrik­ka­lai­sessa maassa on varmasti alempi verotus, mutta onko maa hyvä vertai­lu­kohde meille? Pohjois­mainen hyvin­voin­ti­valtio on maailman paras järjestelmä.

TERVEYS EI JAKAUDU TASAN

Onko suoma­lainen ay-liike unohtanut kollek­tii­visen vakuut­ta­misen ihanteen ja empatian köyhimpiä ja sairaimpia kohtaan? Työttömät ovat tilas­to­lu­vuin tutkit­tuina sairaampia verrat­tuina työssä­käy­viin, mutta näppä­rästi hätiin ehtivä työter­veys­huolto on varattu vain näille jo muutenkin parem­massa kunnossa oleville työssäkäyville.

– Niin, onhan ajatel­ta­vissa, että työter­veys­huolto kiellet­täi­siin ja että kaikille avoin, verova­roin kustan­nettu julkinen tervey­den­huolto laitet­tai­siin kuntoon. Ay-liikehän on perin­tei­sesti ajanut Suomessa sellaisia sosiaa­li­va­kuu­tuksen luonteisia uudis­tuksia, jotka hyödyt­tävät kaikkia, Kanninen pohtii.

Jos koulu­tusta ei tarjota verova­roin, köyhät saavat huonon koulu­tuksen. Sen todistaa ehkä kaikkein rujoimmin Yhdys­val­tain korkea­kou­lu­jär­jes­telmä. Vain rikkaimmat pääsevät valtaisia lukukausi­mak­suja kerää­viin huippu­yli­opis­toihin. Ne operoivat vieläpä niin, että aiemmin saman yliopiston käyneiden vanhem­pien lapsilla on etukä­teis­lupa luikahtaa ovista sisään kyvyk­kyy­destä piittaa­matta. Tätä kutsu­taan ”rikkaat tolvanat” ‑järjes­tel­mäksi.

– Poliit­tiset päättäjät eivät Suomessa halua tarpeeksi paljon korjata budjet­ti­va­jetta. Jos se haluaisi, asia hoituisi nopeasti, Kanninen toteaa viitaten paitsi verotuksen mahdol­li­suuk­siin myös ”kestä­vyys­va­jeen” kauhisteluun.

Kanninen toteaa, että viimeiset 20 vuotta valtio­va­rain­mi­nis­teriö on ennus­tanut korkojen nousua. Todel­li­suu­dessa korot ovat koko ajan laske­neet. Nyt Suomen valtio saa rahaa siitä, että se ottaa lainaa, eli korot ovat negatiiviset.

Poliit­tiset päättäjät eivät Suomessa halua tarpeeksi paljon korjata budjettivajetta.

– Kukaan ei tiedä, eikä voikaan tietää, tulevatko korot nouse­maan, erikois­tut­kija huomauttaa. Aiemmin budjet­ti­kuria vaati­nutta, entistä valtio­va­rain­mi­nis­te­riön kansan­ta­lous­osaston päällikköä Sixten Korkmania myötäillen Kanninen toteaa vielä budjet­ti­ku­rista, että hän nukkuu yönsä rauhassa, kun Suomen valtion velka on EU:n keski­tasoa tai ei ainakaan ylitä suurimman EU-pelurin, eli Saksan, budjet­ti­va­jetta. Kanninen vielä huomauttaa nimeno­maan korkoihin liittyen, että ”kestä­vyys­va­jeen” suuruus riippuu täysin siitä, millaisia lukuja ennus­tajat päättävät laskel­miinsa valita ja millai­siin poliit­ti­siin päätök­siin Suomea halutaan ohjailla.

VEROPOHJAN AUKOISSA VIELÄ TILKITTÄVÄÄ

– Kun katso­taan empiriaa (käytännön todis­teita), kaikkialla siellä, missä verotus on korkea, myös talous, työlli­syys ja hyvin­vointi ovat korkealla tasolla, sanoo erityi­sa­vus­taja Lauri Finér valtionvarainministeriöstä.

Suomessa on viime vuosi­kym­me­ninä, monien eri verouu­dis­tusten jälkeen, käynyt kuitenkin samoin kuin Yhdys­val­loissa ja Euroopan unionin maissa.

– Iso muutos tapahtui vuonna 1993, jolloin ansio­tu­lojen ja pääoma­tu­lojen verotus eriytet­tiin toisis­taan. Kaikkein varak­kaimmat saavat suhteessa enemmän pääoma­tu­loja, ja niitä verote­taan kevyemmin kuin suuria ansio­tu­loja. Tilanne ei ole isossa kuvassa muuttunut, Finér toteaa.

Erityi­sa­vus­taja kuitenkin painottaa, että nykyinen hallitus yrittää tilkitä ”veropohjan aukkoja”. Esimer­kiksi rikas henkilö voi maksaa Suomessa kerty­neistä pääoma­tu­lois­taan nolla prosenttia veroa, jos hän sijoittaa varal­li­suut­taan vakuu­tus­kuo­reen ja kirjat siirre­tään ennen tuottojen nostoa veropa­ra­tii­siin. Arvon­nousu­ve­rolla tämä yrite­tään estää.

Aggres­sii­vinen verosuun­nit­telu on yksi laillinen veron­kierron keino. Euroopan unionin maista Hollanti, Luxem­burg ja Irlanti käytän­nössä syövät muiden EU-maiden verotu­loja. Nämä valtiot houkut­te­levat suury­ri­tyksiä näyttä­mään voittonsa näissä matalan yritys­ve­ro­tuksen kotope­räi­sissä paratiiseissa.

– Euroopan unionin maiden välisestä haital­li­sesta verokil­pai­lusta on päästävä eroon veropohjan harmo­ni­soin­nilla. Silloin yritysten voitto lasket­tai­siin joka maassa samalla lailla.

SUURYRITYKSILLE VÄHIMMÄISVEROASTE

Finér uskoo, että Panaman ja Pandoran paperien kaltaiset tieto­vuodot upporik­kaitten omaisuuksia piilot­te­le­vista veropa­ra­tii­seista ovat vaikut­ta­neet aidosti. Nyt esimer­kiksi yli 100 maata on jo mukana pankki­tie­tojen vaihtamisvelvoitteessa.

– Mutta EU:ssa pitää esimer­kiksi paljastaa vain yhtiöiden edunsaajat, joilla on 25 prosentin omistuso­suus yhtiöstä. Jos omistus hajau­te­taan pienem­piin osiin, omaisuuden voi edelleenkin piilottaa. Tehtävää siis vielä riittää, Finér toteaa.

OECD:n ehdotus 15 prosentin vähim­mäis­ve­roas­teesta globaa­leille suury­ri­tyk­sille on Finéristä tärkeä muutos.

– Suomen verotulot kasvai­sivat. Voiton siirto ehkäistäisiin.

Erityi­sa­vus­taja on omissa akatee­mi­sissa tutki­muk­sis­saan kuvannut hänkin elinkei­noe­lämän ja verokon­sult­tien suurta valtaa suoma­lai­seen verolain­sää­dän­töön. Finér toivoo, että maassa käytäi­siin avoimempaa keskus­telua paradigman muutok­sesta. Verotuk­seen eivät saisi vaikuttaa vain ne, jotka itse hyötyvät verojen alentamisesta.

– Veroilla lisätään kokonais­hy­vin­vointia. Yhteis­kunnan resurs­seja siirre­tään sinne, missä niitä eniten tarvitaan.