Aika irtau­tua woodoo-taloustieteestä?

Woodoo-talous­tie­teen nimen keksi austra­lia­lai­nen talous­tie­teen profes­sori John Quig­gin. Hän kuvaa yhdys­val­ta­lai­sy­li­opis­toissa siin­neitä funda­men­ta­lis­ti­sia, vapaasti liik­ku­vien pääomien oppeja näin: ”…joskus huonoiksi ja vaaral­li­siksi osoit­tau­tu­neita ajatus­ta­poja on vaikea saada lopul­li­sesti hautaan. Ne saat­ta­vat nousta esiin yhä uudel­leen, vaikka ne olisi selvästi osoi­tettu vääriksi.”

Zombei­hin, talous­tie­tei­li­jöi­den ja läntis­ten halli­tus­ten palve­luk­seen astu­nei­siin häijyi­hin mutta koskaan kuole­mat­to­miin vaina­jiin, kuulu­vat Quig­gi­nin mukaan esimer­kiksi kuvi­tel­mat vaurau­den valu­ma­vai­ku­tuk­sesta ja vakaut­ta­vasta budjettikurista.

Kaikki suuret kansain­vä­li­set talous­ins­ti­tuu­tiot, kuten kansain­vä­li­nen valuut­ta­ra­hasto IMF, Maail­man­pankki ja rikkai­den teol­li­suus­mai­den järjestö OECD, ovat nyt taipu­neet näke­mään zombien tihutyöt.

Rikkai­den pöydistä ei toden totta valu muren­ta­kaan köyhille, vaan varal­li­suus ja pääoma­tu­lot kasau­tu­vat. ”Kaik­ki­han sen nyky­ään tietä­vät, että etupäässä rikkaim­masta megae­lii­tistä koos­tuva prosentti rikas­tuu, varsin­kin Yhdys­val­loissa mutta myös globaa­listi, sanoo apulais­pro­fes­sori Tuomas Ylä-Anttila (Helsin­gin yliopis­tosta).” (Ylen uuti­set 20.10.2021)

Nyt kansain­vä­li­set talous­ins­ti­tuu­tiot puhu­vat talou­del­li­sen tasa-arvon ja vero­tuk­sen progres­sii­vi­suu­den tärkey­destä. Progres­sii­vi­suus tarkoit­taa sitä, että rikkailta vero­te­taan suhteessa enem­män kuin köyhiltä, regres­sii­vi­syys juuri päin­vas­taista tilan­netta. Maail­man­mai­nee­seen nous­sut talous­tie­tei­lijä Thomas Piketty kirjoit­taa: ”Moder­nin hyvin­voin­ti­val­tion on elin­tär­keää turvata perus­ra­ken­teensa ja varmis­taa, että vero­tus on riit­tä­vän progres­sii­vista eikä missään tapauk­sessa muutu regres­sii­vi­seksi tuloas­tei­kon huipulla.”

Nyt kansain­vä­li­set talous­ins­ti­tuu­tiot puhu­vat talou­del­li­sen tasa-arvon ja vero­tuk­sen progres­sii­vi­suu­den tärkeydestä.

Zombit halu­taan maail­malla siis nujer­taa. Hallit­seva talous­tie­teel­li­nen oppi­ra­ken­nelma, para­digma, on muuttumassa.

Jotkut suoma­lai­set polii­ti­kot eivät näytä olevan tästä tietoi­sia. Kokoo­muk­sen Petteri Orpo haikai­lee Helsin­gin Sano­missa 20. loka­kuuta näin: ”Meidän pitää tiuken­taa budjet­ti­ku­riamme ja ‑sään­tö­jämme ja ryhtyä uudel­leen katso­maan julki­sen talou­temme kestävyysvajetta.”

Voisi­vatko rikkaita palve­le­viin zombei­hin Suomessa lukeu­tua vero­kon­sul­tit? He ovat tuoreim­pien tutki­mus­ten mukaan vaikut­ta­neet huomat­ta­vasti suoma­lai­seen vero­lain­sää­dän­töön ilman todis­teita lobbaus­väit­tei­densä paik­kan­sa­pi­tä­vyy­destä. Esimer­kiksi vuoden 2014 yritys­ve­ro­tuk­sen alen­nuk­sen väitet­tiin maksa­van itsensä ”dynaa­mi­sina vaiku­tuk­sina” takai­sin jopa 50-prosent­ti­sesti. Virka­mie­het valtio­va­rain­mi­nis­te­riössä olivat aiem­min pitä­neet tuol­lai­sia vaiku­tuk­sia ”tutki­joi­den hölyn­pö­lynä”. Tällä mark­ki­na­li­be­ra­lis­ti­sella ideo­lo­gilla Suomeen kuiten­kin masi­noi­tiin mittava vero­tu­lo­jen mene­tys. Quig­gin sanoo: ”Jopa suur­ten veron­alen­nus­ten dynaa­mi­nen netto­vai­ku­tus on harvoin suurempi kuin yksi prosentti kansantulosta.”

Mutta halu­taanko vihdoin myös Suomessa zombit lapioida mullan alle?

Hyvin­voin­ti­val­tio, paras järjestelmä

Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen erikois­tut­kija Ohto Kanni­nen alkaa vero­kes­kus­te­lun aivan perus­asioista. Puhu­taan Robin Hood ‑argu­men­tista ja talous­tie­teel­li­sestä ”raja­hyö­dyn” käsitteestä.

– Jos köyhältä otetaan euro ja anne­taan se rikkaalle, raja­hyöty on nolla. Mutta jos rikkaalta otetaan euro ja anne­taan se köyhälle, raja­hyö­tyä syntyy varmuudella.

Erikois­tut­kija muis­tut­taa, että pohjois­mai­nen, riit­tä­vään vero­tuk­seen nojaava hyvin­voin­ti­malli on laadul­li­sesti täysin lyömätön.

– Hyvin­voin­ti­val­tiossa on keskeistä ajatus kollek­tii­vi­sesta sosi­aa­li­va­kuu­tuk­sesta. Jokai­nen meistä ajat­te­lee: minä voin jäädä työt­tö­mäksi, minä voin sairas­tua, ja useim­mat meistä suun­nit­te­le­vat jäävänsä joskus eläk­keelle. Yksi­tyi­nen vakuu­tus ei pysty tuot­ta­maan mitään kunnol­lista näiden tilan­tei­den varalta.

– Kollek­tii­vi­nen vakuu­tus perus­tuu ja sen on perus­tut­tava pakkoon. Sama koskee sosi­aali- ja tervey­den­huol­toa ja koulu­tusta, Kanni­nen muis­tut­taa palve­luista, joihin vero­va­roja käyte­tään kaik­kein eniten.

Millai­sen yhteis­kun­nan haluamme? Suomi voisi kantaa tuntu­vasti lisää veroja isoista ansio­tu­loista ja suurista pääomista ja varal­li­suuk­sista, eikä sekään vielä tekisi Suomesta millään muotoa ”kireän vero­tuk­sen” maata. Kanni­nen toteaa, että vero­tusta manaa­valle kannat­taa aina esit­tää kysy­mys siitä, mihin hän veroja vertaa.

– Jossain afrik­ka­lai­sessa maassa on varmasti alempi vero­tus, mutta onko maa hyvä vertai­lu­kohde meille? Pohjois­mai­nen hyvin­voin­ti­val­tio on maail­man paras järjestelmä.

TERVEYS EI JAKAUDU TASAN

Onko suoma­lai­nen ay-liike unoh­ta­nut kollek­tii­vi­sen vakuut­ta­mi­sen ihan­teen ja empa­tian köyhim­piä ja sairaim­pia kohtaan? Työt­tö­mät ovat tilas­to­lu­vuin tutkit­tuina sairaam­pia verrat­tuina työs­sä­käy­viin, mutta näppä­rästi hätiin ehtivä työter­veys­huolto on varattu vain näille jo muuten­kin parem­massa kunnossa oleville työssäkäyville.

– Niin, onhan ajatel­ta­vissa, että työter­veys­huolto kiel­let­täi­siin ja että kaikille avoin, vero­va­roin kustan­nettu julki­nen tervey­den­huolto laitet­tai­siin kuntoon. Ay-liike­hän on perin­tei­sesti ajanut Suomessa sellai­sia sosi­aa­li­va­kuu­tuk­sen luon­tei­sia uudis­tuk­sia, jotka hyödyt­tä­vät kaik­kia, Kanni­nen pohtii.

Jos koulu­tusta ei tarjota vero­va­roin, köyhät saavat huonon koulu­tuk­sen. Sen todis­taa ehkä kaik­kein rujoim­min Yhdys­val­tain korkea­kou­lu­jär­jes­telmä. Vain rikkaim­mat pääse­vät valtai­sia luku­kausi­mak­suja kerää­viin huip­pu­yli­opis­toi­hin. Ne operoi­vat vieläpä niin, että aiem­min saman yliopis­ton käynei­den vanhem­pien lapsilla on etukä­teis­lupa luikah­taa ovista sisään kyvyk­kyy­destä piit­taa­matta. Tätä kutsu­taan ”rikkaat tolva­nat” ‑järjes­tel­mäksi.

– Poliit­ti­set päät­tä­jät eivät Suomessa halua tarpeeksi paljon korjata budjet­ti­va­jetta. Jos se haluaisi, asia hoituisi nopeasti, Kanni­nen toteaa viita­ten paitsi vero­tuk­sen mahdol­li­suuk­siin myös ”kestä­vyys­va­jeen” kauhisteluun.

Kanni­nen toteaa, että viimei­set 20 vuotta valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on ennus­ta­nut korko­jen nousua. Todel­li­suu­dessa korot ovat koko ajan laske­neet. Nyt Suomen valtio saa rahaa siitä, että se ottaa lainaa, eli korot ovat negatiiviset.

Poliit­ti­set päät­tä­jät eivät Suomessa halua tarpeeksi paljon korjata budjettivajetta.

– Kukaan ei tiedä, eikä voikaan tietää, tule­vatko korot nouse­maan, erikois­tut­kija huomaut­taa. Aiem­min budjet­ti­ku­ria vaati­nutta, entistä valtio­va­rain­mi­nis­te­riön kansan­ta­lous­osas­ton pääl­lik­köä Sixten Kork­ma­nia myötäil­len Kanni­nen toteaa vielä budjet­ti­ku­rista, että hän nukkuu yönsä rauhassa, kun Suomen valtion velka on EU:n keski­ta­soa tai ei aina­kaan ylitä suurim­man EU-pelu­rin, eli Saksan, budjet­ti­va­jetta. Kanni­nen vielä huomaut­taa nime­no­maan korkoi­hin liit­tyen, että ”kestä­vyys­va­jeen” suuruus riip­puu täysin siitä, millai­sia lukuja ennus­ta­jat päät­tä­vät laskel­miinsa valita ja millai­siin poliit­ti­siin päätök­siin Suomea halu­taan ohjailla.

VEROPOHJAN AUKOISSA VIELÄ TILKITTÄVÄÄ

– Kun katso­taan empi­riaa (käytän­nön todis­teita), kaik­kialla siellä, missä vero­tus on korkea, myös talous, työl­li­syys ja hyvin­vointi ovat korkealla tasolla, sanoo erityi­sa­vus­taja Lauri Finér valtionvarainministeriöstä.

Suomessa on viime vuosi­kym­me­ninä, monien eri vero­uu­dis­tus­ten jälkeen, käynyt kuiten­kin samoin kuin Yhdys­val­loissa ja Euroo­pan unio­nin maissa.

– Iso muutos tapah­tui vuonna 1993, jolloin ansio­tu­lo­jen ja pääoma­tu­lo­jen vero­tus eriy­tet­tiin toisis­taan. Kaik­kein varak­kaim­mat saavat suhteessa enem­män pääoma­tu­loja, ja niitä vero­te­taan kevyem­min kuin suuria ansio­tu­loja. Tilanne ei ole isossa kuvassa muut­tu­nut, Finér toteaa.

Erityi­sa­vus­taja kuiten­kin painot­taa, että nykyi­nen halli­tus yrit­tää tilkitä ”vero­poh­jan aukkoja”. Esimer­kiksi rikas henkilö voi maksaa Suomessa kerty­neistä pääoma­tu­lois­taan nolla prosent­tia veroa, jos hän sijoit­taa varal­li­suut­taan vakuu­tus­kuo­reen ja kirjat siir­re­tään ennen tuot­to­jen nostoa vero­pa­ra­tii­siin. Arvon­nousu­ve­rolla tämä yrite­tään estää.

Aggres­sii­vi­nen vero­suun­nit­telu on yksi lail­li­nen veron­kier­ron keino. Euroo­pan unio­nin maista Hollanti, Luxem­burg ja Irlanti käytän­nössä syövät muiden EU-maiden vero­tu­loja. Nämä valtiot houkut­te­le­vat suury­ri­tyk­siä näyt­tä­mään voit­tonsa näissä mata­lan yritys­ve­ro­tuk­sen koto­pe­räi­sissä paratiiseissa.

– Euroo­pan unio­nin maiden väli­sestä haital­li­sesta vero­kil­pai­lusta on pääs­tävä eroon vero­poh­jan harmo­ni­soin­nilla. Silloin yritys­ten voitto lasket­tai­siin joka maassa samalla lailla.

SUURYRITYKSILLE VÄHIMMÄISVEROASTE

Finér uskoo, että Pana­man ja Pando­ran pape­rien kaltai­set tieto­vuo­dot uppo­rik­kait­ten omai­suuk­sia piilot­te­le­vista vero­pa­ra­tii­seista ovat vaikut­ta­neet aidosti. Nyt esimer­kiksi yli 100 maata on jo mukana pank­ki­tie­to­jen vaihtamisvelvoitteessa.

– Mutta EU:ssa pitää esimer­kiksi paljas­taa vain yhtiöi­den edun­saa­jat, joilla on 25 prosen­tin omis­tuso­suus yhtiöstä. Jos omis­tus hajau­te­taan pienem­piin osiin, omai­suu­den voi edel­leen­kin piilot­taa. Tehtä­vää siis vielä riit­tää, Finér toteaa.

OECD:n ehdo­tus 15 prosen­tin vähim­mäis­ve­roas­teesta globaa­leille suury­ri­tyk­sille on Finé­ristä tärkeä muutos.

– Suomen vero­tu­lot kasvai­si­vat. Voiton siirto ehkäistäisiin.

Erityi­sa­vus­taja on omissa akatee­mi­sissa tutki­muk­sis­saan kuvan­nut hänkin elin­kei­noe­lä­män ja vero­kon­sult­tien suurta valtaa suoma­lai­seen vero­lain­sää­dän­töön. Finér toivoo, että maassa käytäi­siin avoi­mem­paa keskus­te­lua para­dig­man muutok­sesta. Vero­tuk­seen eivät saisi vaikut­taa vain ne, jotka itse hyöty­vät vero­jen alentamisesta.

– Veroilla lisä­tään koko­nais­hy­vin­voin­tia. Yhteis­kun­nan resurs­seja siir­re­tään sinne, missä niitä eniten tarvitaan.