Aika irtautua woodoo-taloustieteestä?

Woodoo-taloustieteen nimen keksi australialainen taloustieteen professori John Quiggin. Hän kuvaa yhdysvaltalaisyliopistoissa siinneitä fundamentalistisia, vapaasti liikkuvien pääomien oppeja näin: ”…joskus huonoiksi ja vaarallisiksi osoittautuneita ajatustapoja on vaikea saada lopullisesti hautaan. Ne saattavat nousta esiin yhä uudelleen, vaikka ne olisi selvästi osoitettu vääriksi.”

Zombeihin, taloustieteilijöiden ja läntisten hallitusten palvelukseen astuneisiin häijyihin mutta koskaan kuolemattomiin vainajiin, kuuluvat Quigginin mukaan esimerkiksi kuvitelmat vaurauden valumavaikutuksesta ja vakauttavasta budjettikurista.

Kaikki suuret kansainväliset talousinstituutiot, kuten kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Maailmanpankki ja rikkaiden teollisuusmaiden järjestö OECD, ovat nyt taipuneet näkemään zombien tihutyöt.

Rikkaiden pöydistä ei toden totta valu murentakaan köyhille, vaan varallisuus ja pääomatulot kasautuvat. ”Kaikkihan sen nykyään tietävät, että etupäässä rikkaimmasta megaeliitistä koostuva prosentti rikastuu, varsinkin Yhdysvalloissa mutta myös globaalisti, sanoo apulaisprofessori Tuomas Ylä-Anttila (Helsingin yliopistosta).” (Ylen uutiset 20.10.2021)

Nyt kansainväliset talousinstituutiot puhuvat taloudellisen tasa-arvon ja verotuksen progressiivisuuden tärkeydestä. Progressiivisuus tarkoittaa sitä, että rikkailta verotetaan suhteessa enemmän kuin köyhiltä, regressiivisyys juuri päinvastaista tilannetta. Maailmanmaineeseen noussut taloustieteilijä Thomas Piketty kirjoittaa: ”Modernin hyvinvointivaltion on elintärkeää turvata perusrakenteensa ja varmistaa, että verotus on riittävän progressiivista eikä missään tapauksessa muutu regressiiviseksi tuloasteikon huipulla.”

Nyt kansainväliset talousinstituutiot puhuvat taloudellisen tasa-arvon ja verotuksen progressiivisuuden tärkeydestä.

Zombit halutaan maailmalla siis nujertaa. Hallitseva taloustieteellinen oppirakennelma, paradigma, on muuttumassa.

Jotkut suomalaiset poliitikot eivät näytä olevan tästä tietoisia. Kokoomuksen Petteri Orpo haikailee Helsingin Sanomissa 20. lokakuuta näin: ”Meidän pitää tiukentaa budjettikuriamme ja -sääntöjämme ja ryhtyä uudelleen katsomaan julkisen taloutemme kestävyysvajetta.”

Voisivatko rikkaita palveleviin zombeihin Suomessa lukeutua verokonsultit? He ovat tuoreimpien tutkimusten mukaan vaikuttaneet huomattavasti suomalaiseen verolainsäädäntöön ilman todisteita lobbausväitteidensä paikkansapitävyydestä. Esimerkiksi vuoden 2014 yritysverotuksen alennuksen väitettiin maksavan itsensä ”dynaamisina vaikutuksina” takaisin jopa 50-prosenttisesti. Virkamiehet valtiovarainministeriössä olivat aiemmin pitäneet tuollaisia vaikutuksia ”tutkijoiden hölynpölynä”. Tällä markkinaliberalistisella ideologilla Suomeen kuitenkin masinoitiin mittava verotulojen menetys. Quiggin sanoo: ”Jopa suurten veronalennusten dynaaminen nettovaikutus on harvoin suurempi kuin yksi prosentti kansantulosta.”

Mutta halutaanko vihdoin myös Suomessa zombit lapioida mullan alle?

Hyvinvointivaltio, paras järjestelmä

Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ohto Kanninen alkaa verokeskustelun aivan perusasioista. Puhutaan Robin Hood -argumentista ja taloustieteellisestä ”rajahyödyn” käsitteestä.

– Jos köyhältä otetaan euro ja annetaan se rikkaalle, rajahyöty on nolla. Mutta jos rikkaalta otetaan euro ja annetaan se köyhälle, rajahyötyä syntyy varmuudella.

Erikoistutkija muistuttaa, että pohjoismainen, riittävään verotukseen nojaava hyvinvointimalli on laadullisesti täysin lyömätön.

– Hyvinvointivaltiossa on keskeistä ajatus kollektiivisesta sosiaalivakuutuksesta. Jokainen meistä ajattelee: minä voin jäädä työttömäksi, minä voin sairastua, ja useimmat meistä suunnittelevat jäävänsä joskus eläkkeelle. Yksityinen vakuutus ei pysty tuottamaan mitään kunnollista näiden tilanteiden varalta.

– Kollektiivinen vakuutus perustuu ja sen on perustuttava pakkoon. Sama koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja koulutusta, Kanninen muistuttaa palveluista, joihin verovaroja käytetään kaikkein eniten.

Millaisen yhteiskunnan haluamme? Suomi voisi kantaa tuntuvasti lisää veroja isoista ansiotuloista ja suurista pääomista ja varallisuuksista, eikä sekään vielä tekisi Suomesta millään muotoa ”kireän verotuksen” maata. Kanninen toteaa, että verotusta manaavalle kannattaa aina esittää kysymys siitä, mihin hän veroja vertaa.

– Jossain afrikkalaisessa maassa on varmasti alempi verotus, mutta onko maa hyvä vertailukohde meille? Pohjoismainen hyvinvointivaltio on maailman paras järjestelmä.

TERVEYS EI JAKAUDU TASAN

Onko suomalainen ay-liike unohtanut kollektiivisen vakuuttamisen ihanteen ja empatian köyhimpiä ja sairaimpia kohtaan? Työttömät ovat tilastoluvuin tutkittuina sairaampia verrattuina työssäkäyviin, mutta näppärästi hätiin ehtivä työterveyshuolto on varattu vain näille jo muutenkin paremmassa kunnossa oleville työssäkäyville.

– Niin, onhan ajateltavissa, että työterveyshuolto kiellettäisiin ja että kaikille avoin, verovaroin kustannettu julkinen terveydenhuolto laitettaisiin kuntoon. Ay-liikehän on perinteisesti ajanut Suomessa sellaisia sosiaalivakuutuksen luonteisia uudistuksia, jotka hyödyttävät kaikkia, Kanninen pohtii.

Jos koulutusta ei tarjota verovaroin, köyhät saavat huonon koulutuksen. Sen todistaa ehkä kaikkein rujoimmin Yhdysvaltain korkeakoulujärjestelmä. Vain rikkaimmat pääsevät valtaisia lukukausimaksuja kerääviin huippuyliopistoihin. Ne operoivat vieläpä niin, että aiemmin saman yliopiston käyneiden vanhempien lapsilla on etukäteislupa luikahtaa ovista sisään kyvykkyydestä piittaamatta. Tätä kutsutaan ”rikkaat tolvanat” -järjestelmäksi.

– Poliittiset päättäjät eivät Suomessa halua tarpeeksi paljon korjata budjettivajetta. Jos se haluaisi, asia hoituisi nopeasti, Kanninen toteaa viitaten paitsi verotuksen mahdollisuuksiin myös ”kestävyysvajeen” kauhisteluun.

Kanninen toteaa, että viimeiset 20 vuotta valtiovarainministeriö on ennustanut korkojen nousua. Todellisuudessa korot ovat koko ajan laskeneet. Nyt Suomen valtio saa rahaa siitä, että se ottaa lainaa, eli korot ovat negatiiviset.

Poliittiset päättäjät eivät Suomessa halua tarpeeksi paljon korjata budjettivajetta.

– Kukaan ei tiedä, eikä voikaan tietää, tulevatko korot nousemaan, erikoistutkija huomauttaa. Aiemmin budjettikuria vaatinutta, entistä valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikköä Sixten Korkmania myötäillen Kanninen toteaa vielä budjettikurista, että hän nukkuu yönsä rauhassa, kun Suomen valtion velka on EU:n keskitasoa tai ei ainakaan ylitä suurimman EU-pelurin, eli Saksan, budjettivajetta. Kanninen vielä huomauttaa nimenomaan korkoihin liittyen, että ”kestävyysvajeen” suuruus riippuu täysin siitä, millaisia lukuja ennustajat päättävät laskelmiinsa valita ja millaisiin poliittisiin päätöksiin Suomea halutaan ohjailla.

VEROPOHJAN AUKOISSA VIELÄ TILKITTÄVÄÄ

– Kun katsotaan empiriaa (käytännön todisteita), kaikkialla siellä, missä verotus on korkea, myös talous, työllisyys ja hyvinvointi ovat korkealla tasolla, sanoo erityisavustaja Lauri Finér valtionvarainministeriöstä.

Suomessa on viime vuosikymmeninä, monien eri verouudistusten jälkeen, käynyt kuitenkin samoin kuin Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin maissa.

– Iso muutos tapahtui vuonna 1993, jolloin ansiotulojen ja pääomatulojen verotus eriytettiin toisistaan. Kaikkein varakkaimmat saavat suhteessa enemmän pääomatuloja, ja niitä verotetaan kevyemmin kuin suuria ansiotuloja. Tilanne ei ole isossa kuvassa muuttunut, Finér toteaa.

Erityisavustaja kuitenkin painottaa, että nykyinen hallitus yrittää tilkitä ”veropohjan aukkoja”. Esimerkiksi rikas henkilö voi maksaa Suomessa kertyneistä pääomatuloistaan nolla prosenttia veroa, jos hän sijoittaa varallisuuttaan vakuutuskuoreen ja kirjat siirretään ennen tuottojen nostoa veroparatiisiin. Arvonnousuverolla tämä yritetään estää.

Aggressiivinen verosuunnittelu on yksi laillinen veronkierron keino. Euroopan unionin maista Hollanti, Luxemburg ja Irlanti käytännössä syövät muiden EU-maiden verotuloja. Nämä valtiot houkuttelevat suuryrityksiä näyttämään voittonsa näissä matalan yritysverotuksen kotoperäisissä paratiiseissa.

– Euroopan unionin maiden välisestä haitallisesta verokilpailusta on päästävä eroon veropohjan harmonisoinnilla. Silloin yritysten voitto laskettaisiin joka maassa samalla lailla.

SUURYRITYKSILLE VÄHIMMÄISVEROASTE

Finér uskoo, että Panaman ja Pandoran paperien kaltaiset tietovuodot upporikkaitten omaisuuksia piilottelevista veroparatiiseista ovat vaikuttaneet aidosti. Nyt esimerkiksi yli 100 maata on jo mukana pankkitietojen vaihtamisvelvoitteessa.

– Mutta EU:ssa pitää esimerkiksi paljastaa vain yhtiöiden edunsaajat, joilla on 25 prosentin omistusosuus yhtiöstä. Jos omistus hajautetaan pienempiin osiin, omaisuuden voi edelleenkin piilottaa. Tehtävää siis vielä riittää, Finér toteaa.

OECD:n ehdotus 15 prosentin vähimmäisveroasteesta globaaleille suuryrityksille on Finéristä tärkeä muutos.

– Suomen verotulot kasvaisivat. Voiton siirto ehkäistäisiin.

Erityisavustaja on omissa akateemisissa tutkimuksissaan kuvannut hänkin elinkeinoelämän ja verokonsulttien suurta valtaa suomalaiseen verolainsäädäntöön. Finér toivoo, että maassa käytäisiin avoimempaa keskustelua paradigman muutoksesta. Verotukseen eivät saisi vaikuttaa vain ne, jotka itse hyötyvät verojen alentamisesta.

– Veroilla lisätään kokonaishyvinvointia. Yhteiskunnan resursseja siirretään sinne, missä niitä eniten tarvitaan.