Aika irtautua woodoo-taloustieteestä?

Woodoo-talousti­eteen nimen kek­si aus­tralialainen talousti­eteen pro­fes­sori John Quig­gin. Hän kuvaa yhdys­val­ta­lai­syliopis­tois­sa siin­neitä fun­da­men­tal­is­tisia, vapaasti liikku­vien pääomien oppe­ja näin: ”…joskus huonoik­si ja vaar­al­lisik­si osoit­tau­tunei­ta aja­tustapo­ja on vaikea saa­da lop­ullis­es­ti hau­taan. Ne saat­ta­vat nous­ta esi­in yhä uudelleen, vaik­ka ne olisi selvästi osoitet­tu väärik­si.”

Zombei­hin, talousti­eteil­i­jöi­den ja län­tis­ten hal­li­tusten palveluk­seen astuneisi­in häi­jy­i­hin mut­ta koskaan kuolemat­tomi­in vaina­ji­in, kuu­lu­vat Quig­ginin mukaan esimerkik­si kuvitel­mat vau­rau­den val­umavaiku­tuk­ses­ta ja vakaut­tavas­ta bud­jet­tikurista.

Kaik­ki suuret kan­sain­väliset talousin­sti­tuu­tiot, kuten kan­sain­vä­li­nen val­u­ut­tara­has­to IMF, Maail­man­pank­ki ja rikkaiden teol­lisu­us­maid­en jär­jestö OECD, ovat nyt taipuneet näkemään zom­bi­en tihutyöt.

Rikkaiden pöy­dis­tä ei toden tot­ta valu murentakaan köy­hille, vaan var­al­lisu­us ja pääo­mat­u­lot kasautu­vat. ”Kaikki­han sen nykyään tietävät, että etupäässä rikkaim­mas­ta megaeli­itistä koos­t­u­va pros­ent­ti rikas­tuu, varsinkin Yhdys­val­lois­sa mut­ta myös globaal­isti, sanoo apu­lais­pro­fes­sori Tuo­mas Ylä-Antti­la (Helsin­gin yliopis­tos­ta).” (Ylen uutiset 20.10.2021)

Nyt kan­sain­väliset talousin­sti­tuu­tiot puhu­vat taloudel­lisen tasa-arvon ja vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­u­den tärkey­destä. Pro­gres­si­ivi­su­us tarkoit­taa sitä, että rikkail­ta verote­taan suh­teessa enem­män kuin köy­hiltä, regres­si­ivisyys juuri päin­vas­taista tilan­net­ta. Maail­man­maineeseen nous­sut talousti­eteil­i­jä Thomas Piket­ty kir­joit­taa: ”Mod­ernin hyv­in­voin­ti­val­tion on elin­tärkeää tur­va­ta perus­rak­en­teen­sa ja varmis­taa, että vero­tus on riit­tävän pro­gres­si­ivista eikä mis­sään tapauk­ses­sa muu­tu regres­si­ivisek­si tuloast­eikon huip­ul­la.”

Nyt kan­sain­väliset talousin­sti­tuu­tiot puhu­vat taloudel­lisen tasa-arvon ja vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­u­den tärkey­destä.

Zom­bit halu­taan maail­mal­la siis nujer­taa. Hal­lit­se­va talousti­eteelli­nen oppi­raken­nel­ma, par­a­dig­ma, on muut­tumas­sa.

Jotkut suo­ma­laiset poli­itikot eivät näytä ole­van tästä tietoisia. Kokoomuk­sen Pet­teri Orpo haikailee Helsin­gin Sanomis­sa 20. lokaku­u­ta näin: ”Mei­dän pitää tiuken­taa bud­jet­tikuri­amme ja ‑sään­töjämme ja ryhtyä uudelleen kat­so­maan julkisen taloutemme kestävyys­va­jet­ta.”

Voisi­vatko rikkai­ta palvele­vi­in zombei­hin Suomes­sa lukeu­tua verokon­sul­tit? He ovat tuor­eimpi­en tutkimusten mukaan vaikut­ta­neet huo­mat­tavasti suo­ma­laiseen vero­lain­säädän­töön ilman todis­tei­ta lob­bausväit­tei­den­sä paikkansapitävyy­destä. Esimerkik­si vuo­den 2014 yri­tysvero­tuk­sen alen­nuk­sen väitet­ti­in mak­sa­van itsen­sä ”dynaamisi­na vaiku­tuksi­na” takaisin jopa 50-pros­ent­tis­es­ti. Virkamiehet val­tio­varain­min­is­ter­iössä oli­vat aiem­min pitäneet tuol­laisia vaiku­tuk­sia ”tutk­i­joiden hölyn­pö­lynä”. Täl­lä markki­nal­ib­er­al­is­tisel­la ide­ologilla Suomeen kuitenkin masi­noiti­in mit­ta­va vero­tu­lo­jen mene­tys. Quig­gin sanoo: ”Jopa suurten veronalen­nusten dynaami­nen net­to­vaiku­tus on har­voin suurem­pi kuin yksi pros­ent­ti kansan­tu­losta.”

Mut­ta halu­taanko vih­doin myös Suomes­sa zom­bit lapi­oi­da mul­lan alle?

Hyvinvointivaltio, paras järjestelmä

Palka­nsaa­jien tutkimus­laitok­sen erikois­tutk­i­ja Ohto Kan­ni­nen alkaa verokeskustelun aivan perusasioista. Puhutaan Robin Hood ‑argu­men­tista ja talousti­eteel­lis­es­tä ”rajahyö­dyn” käsit­teestä.

– Jos köy­hältä ote­taan euro ja annetaan se rikkaalle, rajahyö­ty on nol­la. Mut­ta jos rikkaal­ta ote­taan euro ja annetaan se köy­hälle, rajahyö­tyä syn­tyy var­muudel­la.

Erikois­tutk­i­ja muis­tut­taa, että pohjo­is­mainen, riit­tävään vero­tuk­seen nojaa­va hyv­in­voin­ti­malli on laadullis­es­ti täysin lyömätön.

– Hyv­in­voin­ti­val­tios­sa on keskeistä aja­tus kollek­ti­ivis­es­ta sosi­aali­vaku­u­tuk­ses­ta. Jokainen meistä ajat­telee: minä voin jäädä työt­tömäk­si, minä voin sairas­tua, ja useim­mat meistä suun­nit­tel­e­vat jäävän­sä joskus eläk­keelle. Yksi­tyi­nen vaku­u­tus ei pysty tuot­ta­maan mitään kun­nol­lista näi­den tilantei­den var­al­ta.

– Kollek­ti­ivi­nen vaku­u­tus perus­tuu ja sen on perus­tut­ta­va pakkoon. Sama kos­kee sosi­aali- ja ter­vey­den­huoltoa ja koulu­tus­ta, Kan­ni­nen muis­tut­taa palveluista, joi­hin verovaro­ja käytetään kaikkein eniten.

Mil­laisen yhteiskun­nan halu­amme? Suo­mi voisi kan­taa tun­tu­vasti lisää vero­ja isoista ansio­tu­loista ja suurista pääomista ja var­al­lisuuk­sista, eikä sekään vielä tek­isi Suomes­ta mil­lään muo­toa ”kireän vero­tuk­sen” maa­ta. Kan­ni­nen toteaa, että vero­tus­ta man­aavalle kan­nat­taa aina esit­tää kysymys siitä, mihin hän vero­ja ver­taa.

– Jos­sain afrikkalaises­sa maas­sa on var­masti alem­pi vero­tus, mut­ta onko maa hyvä ver­tailuko­hde meille? Pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio on maail­man paras jär­jestelmä.

TERVEYS EI JAKAUDU TASAN

Onko suo­ma­lainen ay-liike uno­htanut kollek­ti­ivisen vaku­ut­tamisen ihanteen ja empa­t­ian köy­himpiä ja sairaimpia kohtaan? Työt­tömät ovat tilas­tolu­vuin tutkit­tuina sairaampia ver­rat­tuina työssäkäyvi­in, mut­ta näp­pärästi häti­in ehtivä työter­veyshuolto on varat­tu vain näille jo muutenkin parem­mas­sa kun­nos­sa oleville työssäkäyville.

– Niin, onhan ajateltavis­sa, että työter­veyshuolto kiel­let­täisi­in ja että kaikille avoin, verovaroin kus­tan­net­tu julki­nen ter­vey­den­huolto laitet­taisi­in kun­toon. Ay-liike­hän on per­in­teis­es­ti ajanut Suomes­sa sel­l­aisia sosi­aali­vaku­u­tuk­sen luon­teisia uud­is­tuk­sia, jot­ka hyödyt­tävät kaikkia, Kan­ni­nen pohtii.

Jos koulu­tus­ta ei tar­jo­ta verovaroin, köy­hät saa­vat huonon koulu­tuk­sen. Sen todis­taa ehkä kaikkein rujoim­min Yhdys­val­tain korkeak­oulu­jär­jestelmä. Vain rikkaim­mat pää­sevät val­taisia lukukausi­mak­su­ja keräävi­in huip­puyliopis­toi­hin. Ne oper­oi­vat vieläpä niin, että aiem­min saman yliopis­ton käynei­den van­hempi­en lap­sil­la on etukäteislu­pa luikah­taa ovista sisään kyvykkyy­destä piit­taa­mat­ta. Tätä kut­su­taan ”rikkaat tolvanat” ‑jär­jestelmäk­si.

– Poli­it­tiset päät­täjät eivät Suomes­sa halua tarpeek­si paljon kor­ja­ta bud­jet­ti­va­jet­ta. Jos se halu­aisi, asia hoi­tu­isi nopeasti, Kan­ni­nen toteaa viitat­en pait­si vero­tuk­sen mah­dol­lisuuk­si­in myös ”kestävyys­va­jeen” kauhis­telu­un.

Kan­ni­nen toteaa, että viimeiset 20 vuot­ta val­tio­varain­min­is­ter­iö on ennus­tanut korko­jen nousua. Todel­lisu­udessa korot ovat koko ajan laske­neet. Nyt Suomen val­tio saa rahaa siitä, että se ottaa lainaa, eli korot ovat negati­iviset.

Poli­it­tiset päät­täjät eivät Suomes­sa halua tarpeek­si paljon kor­ja­ta bud­jet­ti­va­jet­ta.

– Kukaan ei tiedä, eikä voikaan tietää, tule­vatko korot nouse­maan, erikois­tutk­i­ja huo­maut­taa. Aiem­min bud­jet­tikuria vaat­in­ut­ta, entistä val­tio­varain­min­is­ter­iön kansan­talousosas­ton pääl­likköä Six­ten Kork­ma­nia myötäillen Kan­ni­nen toteaa vielä bud­jet­tikurista, että hän nukkuu yön­sä rauhas­sa, kun Suomen val­tion vel­ka on EU:n keski­ta­soa tai ei ainakaan ylitä suurim­man EU-pelurin, eli Sak­san, bud­jet­ti­va­jet­ta. Kan­ni­nen vielä huo­maut­taa nimeno­maan korkoi­hin liit­tyen, että ”kestävyys­va­jeen” suu­ru­us riip­puu täysin siitä, mil­laisia luku­ja ennus­ta­jat päät­tävät laskelmi­in­sa vali­ta ja mil­laisi­in poli­it­tisi­in päätök­si­in Suomea halu­taan ohjail­la.

VEROPOHJAN AUKOISSA VIELÄ TILKITTÄVÄÄ

– Kun kat­so­taan empiri­aa (käytän­nön todis­tei­ta), kaikkial­la siel­lä, mis­sä vero­tus on korkea, myös talous, työl­lisyys ja hyv­in­voin­ti ovat korkeal­la tasol­la, sanoo eri­ty­isavus­ta­ja Lau­ri Finér val­tion­va­rain­min­is­ter­iöstä.

Suomes­sa on viime vuosikym­meninä, monien eri ver­ou­ud­is­tusten jäl­keen, käynyt kuitenkin samoin kuin Yhdys­val­lois­sa ja Euroopan union­in mais­sa.

– Iso muu­tos tapah­tui vuon­na 1993, jol­loin ansio­tu­lo­jen ja pääo­mat­u­lo­jen vero­tus eriytet­ti­in toi­sis­taan. Kaikkein varakkaim­mat saa­vat suh­teessa enem­män pääo­mat­u­lo­ja, ja niitä verote­taan kevyem­min kuin suuria ansio­tu­lo­ja. Tilanne ei ole isos­sa kuvas­sa muut­tunut, Finér toteaa.

Eri­ty­isavus­ta­ja kuitenkin pain­ot­taa, että nykyi­nen hal­li­tus yrit­tää tilk­itä ”veropo­h­jan aukko­ja”. Esimerkik­si rikas henkilö voi mak­saa Suomes­sa ker­tyneistä pääo­mat­u­lois­taan nol­la pros­ent­tia veroa, jos hän sijoit­taa var­al­lisu­ut­taan vaku­u­tuskuoreen ja kir­jat siir­retään ennen tuot­to­jen nos­toa veroparati­isi­in. Arvon­nousu­verol­la tämä yritetään estää.

Aggres­si­ivi­nen vero­su­un­nit­telu on yksi lailli­nen veronkier­ron keino. Euroopan union­in maista Hol­lan­ti, Lux­em­burg ja Irlan­ti käytän­nössä syövät muiden EU-maid­en vero­tu­lo­ja. Nämä val­tiot houkut­tel­e­vat suuryri­tyk­siä näyt­tämään voit­ton­sa näis­sä mata­lan yri­tysvero­tuk­sen kotop­eräi­sis­sä parati­i­seis­sa.

– Euroopan union­in maid­en välis­es­tä haitallis­es­ta verokil­pailus­ta on päästävä eroon veropo­h­jan har­mon­isoin­nil­la. Sil­loin yri­tys­ten voit­to las­ket­taisi­in joka maas­sa samal­la lail­la.

SUURYRITYKSILLE VÄHIMMÄISVEROASTE

Finér uskoo, että Pana­man ja Pan­do­ran pape­rien kaltaiset tietovuodot upporikkait­ten omaisuuk­sia piilot­tele­vista veroparati­i­seista ovat vaikut­ta­neet aidosti. Nyt esimerkik­si yli 100 maa­ta on jo mukana pankki­ti­eto­jen vai­h­tamisvelvoit­teessa.

– Mut­ta EU:ssa pitää esimerkik­si pal­jas­taa vain yhtiöi­den edun­saa­jat, joil­la on 25 pros­entin omis­tu­so­su­us yhtiöstä. Jos omis­tus hajaute­taan pienem­pi­in osi­in, omaisu­u­den voi edelleenkin piilot­taa. Tehtävää siis vielä riit­tää, Finér toteaa.

OECD:n ehdo­tus 15 pros­entin vähim­mäisveroas­t­eesta globaaleille suuryri­tyk­sille on Finéristä tärkeä muu­tos.

– Suomen vero­tu­lot kas­vaisi­vat. Voiton siir­to ehkäistäisi­in.

Eri­ty­isavus­ta­ja on omis­sa aka­teemi­sis­sa tutkimuk­sis­saan kuvan­nut hänkin elinkei­noelämän ja verokon­sult­tien suur­ta val­taa suo­ma­laiseen vero­lain­säädän­töön. Finér toivoo, että maas­sa käytäisi­in avoimem­paa keskustelua par­a­dig­man muu­tok­ses­ta. Vero­tuk­seen eivät saisi vaikut­taa vain ne, jot­ka itse hyö­tyvät vero­jen alen­tamis­es­ta.

– Veroil­la lisätään kokon­aishyv­in­voin­tia. Yhteiskun­nan resursse­ja siir­retään sinne, mis­sä niitä eniten tarvi­taan.