REPORTAASI: Balettia taivaan rajalla

teollisuusliitto

Kattopeltiseppä on erikoisosaaja, jonka työ on käsityötä ja se luokitellaan olosuhteiden mukaan vaaralliseksi ammatiksi. Työporukan jäsenet pitävät huolta toisistaan ja huumorilla selvitään vaikeitten asioiden yli. Myös seppien työnantajaa, Lujapelti Oy:tä arvostetaan.

24.11.2021

KUVA YLLÄ: Miro Laine työskentelee talon katolla jyrkällä päätylappeella. 

POHJAT

Katolle mennään toteuttamaan suunnitelmaa. Kuka suunnitelman tekee?

– Arkkitehti, rakennesuunnittelija, kattopeltiseppä, työhön osallistuva työnjohtaja…, Mika Korpela alkaa luetella ja jatkaa:

– Mutta esimerkiksi vanhoissa saneerauskohteissa kattotornien ja muiden monimutkaisempien ulokkeiden määrätessä peltien liittymät ja saumat, suunnittelun teemme käytännössä me peltisepät itse.

Nämä vaikeat kohdat näkyvät työpiirustuksissa tyhjinä alueina. Niistä kattopeltisepät tekevät omat versionsa niin sanotusti mallityönä. Rakennussuunnittelusta vastaavat hyväksyvät ne tai esittävät niistä omia mielipiteitään.

– Useimmiten eivät, kuittaa Korpela.

”Uuden työkaverin kanssa menee ensimmäinen päivä katsoen miten hän pärjää. On saatava luottamus”, kertoo Kattopeltiseppä ja työnjohtaja Mika Korpela.

Kun esimerkiksi rakennetaan kokonaan uutta tai saneerataan vanhaa kattoa suoraan asunto-osakeyhtiön toimeksiannosta, tekevät kattopeltisepät kaiken, pohjatöistä alkaen. Työ käsittää vanhan peltikaton purkamisen, mahdolliset pohjatyöt aluspuiden kattorakenteissa ja siitä eteenpäin uuteen valmiiseen kattoon. Vanhoissa Museoviraston valvomissa kiinteistöissä on tärkeää, että uusi katto on tehty kaikilta osin samanlaiseksi kuin vanha oli.

PELTI KIINNI

Pohjatöiden eli pellin alla olevien puutöiden jälkeen aloitetaan katon pellittäminen. Pelti on litistettyä rautalevyä, standardileveää 610-millistä rainaa. Saumat vievät osansa jättäen hyötyleveydeksi noin 535 milliä. Tämä mitta luo standardin, jota joskus tarvittaessa joudutaan kaventamaan.

– Esimerkiksi kun tullaan kahden kattotornin väliin keskelle kahdesta suunnasta, Korpela selventää.

Katolle käytetään kahta pellinpaksuutta, 0,5 ja 0,6 millimetriä. Niissä on millin kymmenyksen ero, mutta käsittelyssä ero korostuu.

– Olen tykännyt käyttää tuota paksumpaa peltiä. Aina. Siihen ei niin helposti tule käsityön jälkeä. Tosin se on raskaampaa käsitellä, Korpela avaa.

Tässä kohden on hyvä muistuttaa pellin ominaisuudesta: vaikka sitä käytettäisiin paksumpanakin, se ei koskaan peitä tasaisesti huolimattomasti tehtyjä pohjatöitä. Kaikki tekemättä jätetyt asiat pellin alla näkyvät ja tulevat jäämään näkyville.

Uuden peltikaton asennuksessa on huomioitava todella monta seikkaa. Sääsuojaukset ovat nykyrakennustyömailla standardi ja ne mahdollistavat suurien pinta-alojen yhtaikaisen purkamisen. Ennen kattoa purettiin pressujen alta sen verran, kun päivässä pystyi uutta säänpitävää tekemään.

Lujapelti Oy:n peltisepät vaihtavat kokonaisen korttelin peltikatot Katajanokalla Helsingissä.

Katon jiirit eli kulmaukset, tornit ja muut erityiskohdat vaikuttavat saumajakoon. Pellityksen pitää tulla niihin oikeasta suunnasta, eli jiireissä saumojen pitää olla oikean suuntaiset: vesi ei saa juosta saumoihin nähden vastakarvaan.

Miten päätetään mistä lähdetään liikkeelle?

– Alan vanhimmat tarjoavat yleensä yleislääkettä: Tosta lähetään, siittä on aina ennenkin lähetty! Korpela muistelee pilke silmäkulmassa.

– Sitten tulee joku nuorempi ja ehdottaa, että mitäs jos tehtäisiinkin näin… Siitä asiat sitten pikkuhiljaa kehittyvät.

Yleensä seppäporukan vetäjä kantaa vastuuta asioiden oikeasta etenemisestä. Hän opiskelee rakennekuvat ja on selvillä, kuinka yksityiskohdat toteutetaan. Näitä voivat olla erilaiset turvallisuuteen tai talotekniikkaan liittyvät rakenteet, lumiesteet, kattosillat ja nykyään myös aurinkopaneelit. Kaikilla näillä on omat määräyksensä ja tekniset asennusvaatimuksensa, miten ne kiinnitetään kattopeltien saumoihin. Saumoja pitää olla tarpeeksi niin, että rakennelmista tulee tukevia ja turvallisia.

Jouni Korte on tehnyt kattopeltisepän töitä 36 vuotta.

SAUMAN VÄLIIN TAVARAA

Pellit saumataan yhteen lähtökohtaisesti kaksinkertaisilla tuplasaumoilla ensin kattopinnasta ylös- ja sitten alaspäin, pystyyn. Piippujen kylki- ja kansipellityksien saumat voivat olla yksinkertaiset, puhutaan englasaumoista.

Saumoja voidaan myös lyödä alas kattopinnan suuntaisiksi niin, että vesi virtaa saumojen päältä. Oikein pitkiä lappeita jatketaan vielä veivisaumalla. Yli kymmenen metriä pitkissä riveissä pellin lämmönvaihtelut alkavat vaikuttaa, erityisesti kuparipellissä. Toistensa limiin meneviä veivisaumoja käytetään myös vesikouruissa.

Kattopeltisepät lisäävät saumojen vedenpitävyyttä saumausaineella, jonka tarkoitus on jäädä elastiseksi sauman sisään ja kestää kuivumatta koko peltikaton iän. Nykyään tarkoitukseen on kehitetty synteettinen aine, mutta ennen kattopeltisepät sekoittelivat jäteöljystä ja ruosteenestomaalista jokainen hieman oman tököttinsä.

– Joillain se kuivui saumoihin, joillain taas ei, Korpela toteaa lakonisesti.

Päätyjen kattoerkkerit ovat vaativaa peltisepäntyötä.

Kansanmiestä ja kaduntallaajaa ihmetyttää kuinka pellistä on mahdollista saada niin tiivis, ettei vesi löydä tietään mistään kohdin katon läpi.

– Sadevesi on hyvin harvoin ongelma peltikatolla, paitsi tietysti jos katossa on selkeitä reikiä, Korpela selvittää.

– Kapillaari- ja kondenssivesi ovat ne ongelmat vanhoissa vinteissä, joista tuuletus häviää ja kondenssivesi ei pääse haihtumaan.

Kondenssivedeksi kutsutaan fysikaalista ilmiötä, jossa lämpötilavaihteluiden takia kaasu eli vesihöyry tiivistyy pinnoille muuttuen suorastaan loriseviksi vesinoroiksi. Kolmas katoilla vaaniva vesivaara on paineellinen vesi, jota muodostuu katolle talvella kerääntyvän lumen ja jään alle. Kevätaurinko lämmittää kinosta päältä ja sisäpuolelta vintistä johtuva pieni lämpimän ilman vuoto sulattaa pellin päällä makaavaa lumipaakkua muodostaen vettä ja koko lumen paino työntää tätä sulamisvettä edellään kaikkiin mahdollisiin koloihin mitä vain kattopellistä voi löytyä.

Sadevesi on hyvin harvoin ongelma peltikatolla, paitsi tietysti jos katossa on selkeitä reikiä.

– On hyvin tärkeää käyttää saumausainetta eikä ohentaa saumoja liikaa, Korpela selvittää. Suomessa peltikatolle asetettavat kriteerit ovat maailman huippua. Siksi suomalaista kattopeltiseppää arvostetaan liki kaikkialla.

PORUKAT

Tatu Hakovirta on seppäporukan nuorin.

– Vanha alani alkoi olla semmoinen, ettei kiinnosta yhtään. Mietin, että lähden rakennusalalle, Hakovirta muistelee.

– Tuttuni oli kattotöissä ja se oli yksi vaihtoehto. Vähän tuurilla löytyi tämä nykyinen firma.

Hakovirta aloitti puoli vuotta sitten Lujapelti Oy:n verstaalla tutustumalla pellin käsittelyyn sisätiloissa, mutta pääsi pian kattopeltiseppä ja mestari Miro Laineen mukana katoille. Hakovirta kiipeää notkeasti ja varmasti telineillä ja liikkuu viettävällä katonlappeella.

– Ehkä raskainta on kiipeäminen, se tuntuu jaloissa. Samoin joskus hankalat työasennot.

Pelottavatko korkeat paikat?

– Ei sieltä ylhäältä näe alas, Hakovirta kuittaa ja toteaa, että tässä työssä voisi olla tulevaisuus.

18-vuotias Tatu Hakovirta on seppäporukan nuorin.

Kauanko kattopeltiseppä kestää? Eläkeikään? Vastaajaksi saamme kokeneen kattopeltisepän, työsuojeluvaltuutettu Laineen.

Hyväkuntoisen ja huumorintajuisen oloinen Laine on tehnyt peltikattoja reilun kolmetoista vuotta ja sanoo pärjänneensä yllättävän hyvin. Hän uskoo, että työn vaihtelevuus ja monipuolisuus auttavat kehoa ja mieltäkin kestämään työn rasittavuuden. Laine painottaa myös terveellisten elämäntapojen ja liikuntaharrastuksen lisäävän työviihtyvyyttä, joka johtaa varmasti myös pitempään työuraan.

– Jos asennuspuolella ei ihan eläkeikään asti pystyisikään olemaan, niin sitten jossain muussa alaan liittyvässä työtehtävässä ehkä kuitenkin, Laine miettii.

Vanhemmalle mestarille uusien työtapojen oppiminen voi olla vaikeaa, nuorille alalle tulijoille se on itsestäänselvyys.

Molemmat kokeneet kattopeltisepät, Laine ja Korpela painottavat työntekijän omien työtapojen merkitystä kehon rasituksien jakaantumiseen. Heidän mielestään olisi hyvä opetella käyttämään vasaraa sekä oikeassa että vasemmassa kädessä. Siten iskut eivät rasittaisi vain yksipuolisesti toisen käden ranteita. Nimenomaan ranteiden ontelokanavat ja nivelet ovat peltisepän työssä kovilla.

– Vanhemmalle mestarille uusien työtapojen oppiminen voi olla vaikeaa, nuorille alalle tulijoille se on itsestäänselvyys, Korpela näkee.

Laine mainitsee myös, että nykyaikaiset työkalut ovat usein ergonomisempia. Niitä pitäisi tuoda katoille enemmän helpottamaan vanhoja työtapoja. Perinteisissä käsityöammateissa työkalut ovat olleet usein tekijöiden itsensä muokkaamia, jopa itse valmistettuja. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana valmiit työkalut ovat alkaneet kehittyä.

Työsuojeluvaltuutettu Laine kertoo, että työkykyä ylläpitävää toimintaa on kehitteillä. Myös työnantaja Lujapelti Oy on tässä mukana. Hyväkuntoiset työntekijät ovat sille tietenkin kilpailuetu.

Linnea Kankuri telineillä.

PIDETÄÄN HUOLTA

Pidättekö te huolta toisistanne tässä vaaralliseksi luokitellussa ammatissa? Kaikki nyökyttelevät. Mika Korpela muotoilee:

– Jos työkaverikseni tulee uusi ihminen, minulla menee ainakin se ensimmäinen päivä kokonaan katsoessa miten henkilö pärjää. On saatava luottamus siihen, että toinen pärjää varmasti!

Myös työryhmän nuorin Tatu Hakovirta sanoo tuntevansa, että hänestä välitetään ja pidetään huolta kokeneimpien työtovereiden puolelta.

– Vauvan askelin eteenpäin ja tiukassa valvonnassa jo senkin takia, että pienenkin virheen takia voidaan joutua purkamaan aivan älyttömän suuret määrät jo tehtyä työtä, Korpela summaa.

KATTOPELTISEPPIEN TYÖRYHMÄSSÄ MUKANA:

MIKA KORPELA Kattopeltiseppä ja työhön osallistuva työnjohtaja
JOUNI KORTE Kattopeltiseppä ja nokkamies tällä työmaalla
MIRO LAINE Kattopeltiseppä, työsuojeluvaltuutettu
LINNEA KANKURI Kattopeltiseppä
SVEN KÕPMANN Kattopeltiseppä
TATU HAKOVIRTA Kattopeltiseppäoppilas

Sepän paja

Pajalta koko taika lähtee. Siellä tehdään vaikeammat rakenteet ja mallipellitykset. Pajalla on käytännössä vähintään yksi peltiseppä töissä. Hän valmistaa, jos mahdollista, yksin tai toisen tekemän mallin mukaan kappaleita, jotka sitten asennetaan kohteisiin.

Kattopeltisepät liikkuvat paljon, muutenkin kuin vain pajan ja työmaan välillä. Useimmat asuvat kaukana työkohteista ja ovat tottuneet lähtemään liikkeelle aikaisin. Työ on erityisalaa, jossa kohteet vaihtuvat ja tekijät menevät sinne missä työ sillä hetkellä on.

LUJAPELTI OY

PERUSTETTU 2019
KOTIPAIKKA Kouvola
TUOTANTO Konesaumakatto-, julkisivu- ja rakennuspeltityöt
HENKILÖSTÖ 19, josta tuotannossa 17
OMISTUS Pääomistaja Ville Mikkola
LIIKEVAIHTO
1,9 milj. euroa (2020)

TEKSTI PETRI PUROMIES
KUVAT PEKKA ELOMAA