Viime vuosi­kym­me­nien aikana markki­na­li­be­ra­lis­tisten talous­teo­rioiden pohjalta toteu­tetut uudis­tukset ovat kasvat­ta­neet yhteis­kun­ta­luok­kien välisiä elinta­soe­roja ja luoneet suurtyöt­tö­myyden lähes kaikissa kehit­ty­neissä maissa.

18.10.2021

Eriar­vois­tu­mista on tapah­tunut myös tasa-arvon entisessä malli­maassa Ruotsissa. Länsi­naa­pu­rissa tuloerot piene­nivät nopeasti toisen maail­man­sodan jälkei­sinä vuosi­kym­me­ninä. Saman ajanjakson aikana saavu­tet­tiin täystyöl­li­syys ja raken­net­tiin vahva hyvinvointivaltio.

Täystyöl­li­syys­ta­voite kuitenkin vaihdet­tiin 1990-luvun alussa matalan inflaa­tion tavoit­tee­seen. Samalla yhteis­kuntaa alettiin muokata uuteen uskoon tuolloin muodissa olleiden talous­teo­rioiden tarjoamin eväin. Julkisen sektorin osuutta kansan­ta­lou­dessa ryhdyt­tiin kutis­ta­maan ja yksityis­tä­mään hyvin­voin­ti­pal­ve­lujen tuotantoa sekä purka­maan työmark­ki­noiden säätelyä.

Sen jälkeen veroja on alennettu sekä heiken­netty työttö­myys- ja sairaus­va­kuu­tuksen ehtoja. Näiden poliit­tisten päätösten tulok­sena elinta­so­kuilu köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut pitkin harppauksin, mutta työttö­myy­saste ei ole 1990-luvun alun jälkeen laskenut kertaa­kaan alle kuuden prosenttiyksikön.

SUURTYÖTTÖMYYDEN HIRVITTÄVÄ HINTA

Vuonna 2006 Ruotsissa valtaan noussut porva­rial­lianssi lupasi poistaa massa­työt­tö­myyden työn tekemisen talou­del­lisia kannus­timia paran­ta­malla. Allianssin kahdeksan vuotta kestä­neen valta­kauden lopulla työttö­myy­saste oli kuitenkin korkeampi kuin sen aloittaessa.

Vuodesta 2014 vallassa on ollut sosiaa­li­de­mo­kraat­tien ja ympäris­tö­puo­lueen vähem­mis­tö­hal­litus. Demarien tärkein vaali­lu­paus oli, että vuonna 2020 Ruotsissa on EU-maiden matalin työttö­myys. Tällä hetkellä Ruotsissa on EU:n neljän­neksi korkein työttö­myy­saste ja histo­rial­lisen korkea pitkäaikaistyöttömyys.

– Korkea työttö­myys on lisännyt köyhyyttä ja sosiaa­lista turvat­to­muutta. Tutki­muk­sista käy ilmi, että pitkään jatkunut työttö­myys aiheuttaa sekä henkisiä että ruumiil­lisia sairauksia ja lisää rikol­li­suutta. Täten työttö­myyden aiheut­tamat vahingot ovat paljon suuremmat kuin menetet­tyjen verotu­lojen ja tulon­siir­tojen kasvusta valtion talou­delle koituvat tappiot, Ruotsin kaupa­nalan ammat­ti­liiton Handelsin pääeko­no­misti Stefan Carlén listaa epäon­nis­tu­neen työlli­syys­po­li­tiikan vaikutuksia.

Carlén on kartoit­tanut uusli­be­ra­lis­tisen politiikan seurauksia yhdessä toisen työväen­liik­keen kokeneen ekono­mistin Christer Perssonin kanssa viime keväänä julkais­tussa kirjassa Työlli­syys­koodi – Tie täystyöl­li­syy­teen koronan jälkeen.

Heidän mukaansa kolmen viime vuosi­kym­menen aikana harjoi­tettu talous­po­li­tiikka ei ole nopeut­tanut talouden kasvua, kuten oli tarkoitus, vaan johtanut muun muassa määrä­ai­kaisten työpaik­kojen yleis­ty­mi­seen, luonut suurtyöt­tö­myyden ja jättänyt hyvin­voin­ti­val­tion rahoi­tuksen retuperälle.

Oikeiston työlinjan menetetty maine

– Tiukkoihin budjet­ti­sään­töihin kahlitun talous­po­li­tiikan johdosta kansan­ta­louden kokonais­ky­syntä on ollut pitkään riittä­mä­töntä suurtyöt­tö­myyden sulat­ta­mi­seksi, Stefan Carlén kiteyttää.

Hänen mukaansa se, että työmark­ki­na­kou­lu­tusta on samaan aikaan vähen­netty, on pudot­tanut osan työttö­mistä työmark­ki­noiden ulkopuo­lelle pysyvään köyhyyteen.

Suoma­laisten talous­vii­saiden mielestä Ruotsin Suomea korkeampi työlli­syy­saste on pitkälti porva­rial­lianssin vuosina 2006–2014 toteut­ta­mien jätti­läis­mäisten veroa­len­nusten, työttö­myys­tur­va­leik­kausten ja julkisten palve­lujen tuotannon yksityis­tä­misen ansiota. Carlénin mukaan heidän tarinansa ei pidä paikkaansa.

– Ruotsissa oli 1990-alussa maailman anteliain työttö­myys­va­kuutus, paljon nykyistä kireämpi verotus ja täystyöllisyys.

Carlénin mukaan porva­rial­lianssin työlinja perustui vääriksi osoit­tau­tu­nei­siin uskomuk­siin, joiden mukaan tuloe­rojen kasvat­ta­minen, julkisten menojen leikkaa­minen ja työmark­ki­noiden säätelyn purka­minen nopeut­tavat työlli­syyden kasvua.

Carlén painottaa, että edellä mainit­tuja raken­teel­lisia uudis­tuksia aikai­semmin tuput­ta­neet kansain­vä­liset organi­saa­tiot OECD ja IMF ovat kääntä­neet kelkkansa ja suosit­te­levat nykyisin kokonais­ky­syntää vahvis­tavia julkisia inves­toin­teja tuloe­rojen kaven­ta­mi­seksi ja työlli­syys­kasvun vauhdittamiseksi.

– Olemme kokeil­leet markki­na­li­be­ra­lis­ti­siin talous­teo­rioihin perus­tuvia työlli­syys­po­li­tiikan keinoja jo yli 30 vuotta ja nähneet etteivät ne toimi. Siitä huoli­matta verojen alenta­minen, työttö­myys­turvan huonon­ta­minen, hyvin­voin­ti­pal­ve­lujen menojen leikkaa­minen ja työmark­ki­noiden säätelyn purka­minen ovat oikeis­to­puo­lueiden uudis­tuseh­do­tusten kovinta ydintä.

POHJOISMAINEN MALLI

Carlén muistuttaa, että Ruotsin perin­teinen, tasa-arvon ihanteille raken­tunut talous­po­li­tiikan menes­tys­kon­septi koostui hyvästä ansio­tur­vasta, työttö­mien koulut­ta­mi­sesta ja riittävän kysynnän turvaa­vasta finanssipolitiikasta.

– Työttö­myys­va­kuu­tuksen tulee olla antelias siksi, ettei työttö­mäksi joutu­neiden olisi pakko hyväksyä ensim­mäistä tarjolla olevaa työtä, vaan heillä olisi mahdol­li­suus hakea omaa ammat­ti­tai­toaan vastaavaa työtä. Työmark­ki­na­kou­lu­tuksen tehtävä on ollut päivittää työttö­mien osaamista talou­teen synty­vien uusien työpaik­kojen vaatimia taitoja vastaavaksi.

Carlén tähdentää, että hyvä työttö­myys­turva yhdis­tet­tynä työmark­ki­na­kou­lu­tuk­seen loivat talou­teen hyvän kierteen. Hänen mukaansa se, ettei työttö­mien ollut pakko tinkiä palkka­vaa­ti­muk­sista uuden työpaikan löytä­mi­seksi, nopeutti heikosti kannat­ta­vien yritysten poistu­mista markki­noilta ja niiden tilalle uusille aloille syntyi korkeamman tuotta­vuuden työpaikkoja.

TYÖKALUPAKKI TÄYSTYÖLLISYYTEEN

Ruotsin talous on noussut ripeään kasvuun pande­mia­mon­tusta. Lähes kymme­neen prosent­tiin kivunnut työttö­myys on kääntynyt laskuun, mutta pitkä­ai­kais­työt­tö­mien määrä kasvaa edelleen.

– Tiedämme aikai­sem­mista taantu­mista, että työmark­ki­noille avautuvat työpaikat eivät mene pitkä­ai­kais­työt­tö­mille, vaan he työllis­tyvät viimeisinä.

Carlénin mukaan pitkä­ai­kais­työt­tö­mien työllis­ty­mis­mah­dol­li­suuksia voidaan tehok­kaasti parantaa työmark­ki­na­kou­lu­tuk­sella, kuntou­tuk­sella ja tukityöllistämisellä.

– Pelkäs­tään työttö­mien kuntout­ta­minen ja osaamisen päivit­tä­minen ei kuiten­kaan riitä, vaan täystyöl­li­syyden saavut­ta­minen edellyttää, että kysyntää lisäävää finans­si­po­li­tikkaa jatke­taan vielä pitkään.

Tiedämme aikai­sem­mista taantu­mista, että työmark­ki­noille avautuvat työpaikat eivät mene pitkäaikaistyöttömille.

Carlénin mukaan julkisen sektorin kolme vuosi­kym­me­nentä kestänyt nälkä­kuuri on kasvat­tanut hyvin­voin­ti­velan niin suureksi, että sen takaisin maksa­minen hyvin­voin­ti­pal­ve­luja ja sosiaa­li­turvaa paran­ta­malla tulisi aloittaa viipymättä.

– Sen lisäksi tarvi­taan mittavia panos­tuksia muun muassa infra­struk­tuu­riin ja ilmas­ton­muu­toksen hillit­se­mi­seen. Tällaiset suuret projektit tulisi käynnistää kiireel­li­sesti laina­ra­halla ja julkisen talouden pitkän aikavälin rahoi­tuksen kestä­vyy­destä pitäisi huolehtia veroas­tetta pikku­hiljaa ylös hilaa­malla, Carlén linjaa.

Hänen mukaansa nykyiset budjet­ti­säännöt kieltävät tulevai­suusin­ves­toin­tien rahoit­ta­misen velka­ra­halla, minkä johdosta sääntöjä tulisi muuttaa. Carlén kuitenkin pelkää, että Ruotsin valtion talouden tiukkoihin ylijää­mä­sään­töihin voidaan palata, kun talous on taas kasvussa.

– Jos uusli­be­ra­lis­ti­siin dogmeihin (opinkap­pa­lei­siin) perus­tu­viin budjet­ti­sään­töihin raken­tuvaa politikkaa halutaan vielä jatkaa, niin voimme unohtaa paluun täystyöl­li­syy­teen, tasa-arvoi­sem­paan yhteis­kun­taan ja turval­li­siin työmarkkinoihin.

Carlén alleviivaa, että vahin­gol­li­siksi osoit­tau­tu­nei­siin budjet­ti­sään­töihin palaa­minen olisi järje­töntä nyt, kun useimmat EU-maat ovat selvin­neet pande­mia­krii­sistä lähes kuivin jaloin salli­malla talouden elvyt­tä­misen velka­ra­halla. Hänen mukaansa valtion budjetin alijää­mä­sään­nöistä poikkea­malla vältet­tiin toista­masta finans­si­kriisin jälkeen tehtyä suurta virhettä, jolloin EU-alueen taloudet lyötiin kanvee­siin leikkaa­malla julkisia menoja.

VELKAPELOTTELU HUTERALLA POHJALLA

– Korona­kriisin jäljiltä Suomessa valtion talouden alijäämä on kasvanut. Se näyttää hirvit­tävän oikeistoa vallan tavat­to­masti, vaikka valtion velka on kansain­vä­li­sessä vertai­lussa varsin maltil­li­sella tasolla, SAK:n ekono­misti Anni Marttinen toteaa.

Hänen mukaansa velkael­vy­tyksen ansiosta talous kasvaa ripeästi ja velka­suhde pienenee ihan itses­tään, minkä johdosta julkisten menojen leikkauk­sille ei ole tarvetta.

– Koulu­tuk­seen ja vihreän siirtymän varmis­ta­mi­seen tarvi­taan lisäpa­nos­tuksia. Näitä saadaan onneksi myös EU:n elpymispaketista.

Marttinen perään­kuu­luttaa avoimempaa keskus­telua valtion velan siedet­tä­västä tasosta.

– Vaikuttaa siltä, että EU:n velka­säännöt voi unohtaa. Jos Suomen velka jää 70 prosentin tasolle, se ei ole huonoin asia. Budjet­ti­ra­joit­teista on syytä keskus­tella, mutten sano, että ne pitäisi nyt kokonaan unohtaa.

KIPEÄT TYÖLLISYYSTEMPUT EIVÄT TEHOA

– Tuntuu tosi oudolta, kun monissa lausun­noissa lähde­tään siitä näkökul­masta, että työmark­ki­noiden kohtaanto-ongelma poistuisi palkkoja alenta­malla ja työttö­myys­turvaa leikkaa­malla, Marttinen sanoo.

Marttisen mielestä nyt kannat­taisi panostaa kuntou­tuk­seen ja työmark­ki­na­kou­lu­tuk­seen, jos halutaan saada töihin työttömät, joiden taidot eivät vastaa työmark­ki­noiden osaamisvaatimuksia.

– Työttö­mien kuntout­ta­minen ja koulutus eivät tuo budjet­ti­sääs­töjä nopeasti, mutta pitkässä juoksussa ihmisten osaami­seen tehdyt inves­toinnit voivat maksaa itsensä monin­ker­tai­sesti takaisin.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN