MAAILMA: Sopimisen monta tietä

teollisuusliitto

Miltä työehdoista sopimisen suunta näyttää maailmalla? Suora vertailu eri maiden välillä on vaikeaa. Kunkin maan työehtosopimusjärjestelmä on kokonaisuus, jota ei voi siirtää paloina maasta toiseen.

27.8.2021

KUVA YLLÄ: Euroopan parlamentti päätti kesäkuussa, että Euroopan sosiaalirahasto ESF+:n budjetista on osoitettava riittävästi rahoitusta työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseen. Rahastosta vastaa työllisyyden ja sosiaalisten oikeuksien komissaari, luxemburgilainen Nicolas Schmit.

Saksan sopimusjärjestelmä on erittäin hajautettu, työehtosopimuksia on 80 000. Jokaisessa osavaltiossa tehdään omat sopimukset ja yritykset liittyvät niihin usein erikseen.

Työehtosopimukset kattavat Saksassa puolet työntekijöistä. Vielä 20 vuotta sitten kattavuus oli kaksi kolmasosaa. Sopimuksia noudattavilla yrityksillä on selkeästi paremmat edut työntekijöilleen.

Suomalainen UPM ilmoitti joulukuussa 2012 irtautuvansa Saksan paperiteollisuuden työehtosopimuksesta. Liitoille se ei käynyt ja työntekijät järjestivät varoituslakkoja. UPM joutui perumaan puheensa ja pysymään työehtosopimuksessa.

Yleissitovat sopimukset ovat vähentyneet liki olemattomiin. Niihin tarvitaan sekä työnantajien että ammattiliittojen puolto, eivätkä työnantajat anna niitä enää juuri koskaan.

Bremenin, Berliinin ja Thüringenin osavaltiot esittivätkin tänä vuonna, että lakia muutettaisiin. Toisenkin osapuolen puolto ja yleinen etu riittäisivät yleissitovuuteen.

Suuri osa työntekijöiden vaikuttamisesta hoituu Saksassa jo sata vuotta toimineiden lakisääteisten yritysneuvostojen kautta. Koska sopimusten kattavuus on vähentynyt, Saksa kohensi toukokuussa yritysneuvostolakiaan.

Neuvostojen perustamista yksinkertaistetaan, edustajien irtisanomissuojaa parannetaan ja neuvostojen vaikutusvaltaa lisätään. Vastaan äänestivät populistinen laitaoikeisto AfD sekä liberaalien FDP.

Meillä vain työehtosopimukset takaavat yritysneuvostoja vastaavat toimintamahdollisuudet. Siksi tes-järjestelmämme horjuminen leikkaisi rajusti työntekijöiden sananvaltaa työoloihinsa.

Muissa pohjoismaissa sopimustoiminta on yhä kattavaa. Korona-aika osoitti toimivan neuvottelujärjestelmän tarpeen. Tanskassa kolmikantaa kehuttiin, koska tilanteen vaatimat sopimukset tehtiin nopeasti ja joustavasti.

Pohjolassa pelkona on sen sijaan mahdollinen EU:n vähimmäispalkkasäädös. Sen pelätään murentavan sopimusvapautta.

Euroopan unioni ymmärtää työehdoista sopimisen tärkeyden. Euroopan parlamentti päätti kesäkuussa, että Euroopan sosiaalirahasto ESF+:n 90 miljardin euron budjetista on osoitettava riittävästi rahoitusta työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämiseen. Tämä summa on vähintään 0,25 prosenttia maan ESF+-rahoista, mikäli komissio niin maakohtaisesti edellyttää.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN