Teolli­suus­liiton päivys­täjät ovat lähellä jäsentä

Teolli­suus­liiton palve­lu­nu­me­rojen päivys­täjät ratkovat kymmeniä tuhansia edunval­von­taon­gelmia vuodessa. Kaksi liiton asian­tun­tijaa kertoo, mitä jäsenet kysyvät ja millaista päivys­täjän työ on.

20.8.2021

– Työsuh­de­neu­vonnan päivystys on minusta tärkeä osa edunval­vontaa. Jäsen saa soittaa ja kysyä, oliko se näin? Minä pidän päivys­tä­mi­sestä. Siinä pääsee lähelle jäsentä.

Näin kuvaa työsuh­de­neu­vonnan päivys­tys­työtä sopimus­asian­tun­tija Satu Nurminen-Hämäläinen (kuva yllä).

Soitta­jina ovat pääluot­ta­mus­miehet, muut luotta­mus­teh­tä­vissä toimivat, liiton taval­liset jäsenet ja aivan kuten työym­pä­ris­töyk­sikön päivys­tyk­sessä, myös palkanlaskijat.

– Pääluot­ta­mus­mies on soittaes­saan useim­miten jo ottanut asioista selvää ja hakee vain vahvis­tusta käsityk­sel­leen esimer­kiksi työeh­to­so­pi­muksen tulkin­nasta. Jäsen kysyy useim­miten sen sijaan: Miten tämä asia on?

Hyvin tavan­omai­sesti kysymykset liittyvät myös lakipy­kä­liin, Nurminen-Hämäläinen kertoo.

– Palkan­las­kijat hakevat meiltä apuja siksi, että Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ei heitä neuvo, jos palkan­las­ken­tay­ritys ei ole sen jäsen. Kyseessä ovat kuitenkin meidän jäsen­temme palkat. Isossa tilitoi­mis­tossa voi olla lasket­ta­vana monien eri tessien (työeh­to­so­pi­musten) alaisia palkkoja, ne eivät voi tuntea kaikkien sopimusten määräyksiä.

”SOITAN KOLLEGALLE”

Tekno­lo­gia­sek­to­rilla työsken­te­levä Nurminen-Hämäläinen myöntää, että esimer­kiksi maata­lous­a­lojen työeh­to­so­pi­mukset ovat hänelle vähän tunte­mat­to­mampia. Oljen­kor­tena ei voi käyttää yleisöltä kysymistä, joten on kilau­tet­tava kaverille.

– Jos en pysty vastaa­maan kysymyk­seen, soitan usein kolle­galle tai otan muuten selvää, ja soitan sitten itse kysyjälle takaisin.

Sopimus­asian­tun­tija kertoo, että palkit­se­vinta on huomata, kun kysyjä voi suoras­taan ”piristyä” saatuaan johonkin rassaa­vaan kysymyk­seen vastauksen. Päivys­tä­jälle tulee tunne, että on pystynyt autta­maan. Kaikkea ei työeh­to­so­pi­musten asian­tun­ti­juus kuiten­kaan kata.

Jos en pysty vastaa­maan kysymyk­seen, soitan usein kolle­galle tai otan muuten selvää, ja soitan sitten itse kysyjälle takaisin.

– Vaikeinta on silloin, kun kuuntelee jonkun soittajan henki­lö­koh­taista tuskaa. Silloin koen, että ammat­ti­tai­toni ei riitä. Tällainen puhelu alkaa yleensä ihan tavan­omai­sella kysymyk­sellä esimer­kiksi siitä, milloin lomarahat on makset­tava. Mutta siitä alkaa kiertyä esiin vaikea elämän­ti­lanne. Kysymys esite­tään ehkä siksi, että rahat on saatava heti tai talo lähtee alta. Tai puoli­solta on terveys mennyt. Puretaan elämän julmuutta.

Nurminen-Hämäläinen uskoo, että pelkkä kuuntelu saattaa kuitenkin auttaa näitä jäseniä, varsinkin, jos ei ole läheistä, jolle purkautua tai jos ei halua paljastaa talous­ah­din­koaan ystäville.

MIES, JOKA OLI NIIN VIHAINEN

– Oudoin päivys­tys­pu­he­luni oli kai tämä. Mies soitti todella, todella vihai­sena, kiroili ja riehui. Odottelin varsi­naista kysymystä. Vähitellen tämä pääluot­ta­mus­mies alkoi rauhoittua ja pyyteli kovasti anteeksi. Noin 20 minuutin puhelun lopussa mies kertoi lähte­neensä neuvot­te­lu­pöy­dästä, jotta ei olisi sanonut pahasti työnan­ta­jalle. Mitään kysymystä ei ollut. Päästeli vain höyryjä palatak­seen neuvottelupöytään.

Nurminen-Hämäläinen painottaa, että tällaisia ”ääripään” puheluita on hyvin harvoin. Tieto­ko­ne­poh­jainen asian­hal­lin­ta­jär­jes­telmä puoles­taan auttaa näkemään heti, jos soittaja on jo aiemmin kilau­tellut samasta asiasta ja yrittää nyt ”kalas­tella” itsel­leen mieluista vastausta. Päivys­täjän on nimit­täin annet­tava oikea tulkinta ja vastaus, vaikka soittaja olisikin vakuut­tunut olevansa itse oikeassa. Samaten järjes­tel­mästä näkee, jos joku ei-jäsen yrittää hyödyntää liiton jäsenille tarkoi­tettua palvelua.

Päivys­tys­työtä voisi Nurminen-Hämäläi­sestä vielä kehittää niin, että vuoden­kierron mukai­sista, ajankoh­tai­sista tes-kysymyk­sistä olisi liiton netti­si­vuilla sopimus­koh­taiset tiedot. Jäisi paremmin aikaa muista asioista soitta­vien kysymysten selvittelyyn.

– Tietojen ajan tasalla pitäminen vähen­täisi päivys­tys­pu­he­luita. Aika monet jäsenet käyttävät netti­si­vus­toja tiedon hakemiseen.

TEHTÄVÄ: VASTATA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu koko porukan puolesta, suoja­verkon aukoista tante­ree­seen pudonnut jäsen, palkan­las­kija. Siinä on työym­pä­ris­töyk­sikön päivys­tyk­seen soitta­vien ryhmien tyyppie­dus­tajat. Ja kaikille haetaan vastaus.

– Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla on soittaes­saan sellainen myönteinen kehit­tä­misen värinä päällä. Pitääkö työnan­tajan korvata näkökyvyn mukaan hiotut suojalasit?

Tämä on työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Juha Sutisen mukaan mallie­si­merkki ensim­mäisen suuren soitta­ja­ryhmän tiedus­te­luista. Tehdään töitä koko porukan puolesta ja yrite­tään suojella valtuu­tetun edustamaa väkeä.

Toisen ryhmän muodos­tavat talou­del­li­seen ja usein myös suureen henki­seen ahdin­koon joutu­neet jäsenet.

– Nämä jäsenemme ovat aidosti hanka­lassa tilan­teessa. He ovat pudon­neet sosiaa­li­turvan ulkopuo­lelle. Noin kerran viikossa meille tulee myös seksu­aa­li­seen häirin­tään tai kiusaa­mi­seen liittyvä puhelu. Usein tilanne on kestänyt aivan liian kauan. On voitu romahtaa täysin tai ainakin oltu sairaus­lo­milla somaat­tisten vaivojen takia. Valitet­ta­vasti on hirveän korkea kynnys lähteä soitta­maan tällai­sesta asiasta.

Kolman­tena ryhmänä ovat sitten palkan­las­kijat, Sutinen kertoo. He vain tekevät asial­li­sesti työtään ja vaikkapa tiedus­te­levat, miten laske­taan sairaus­lo­malla olevan työntekijän vuosilomapalkka.

Ja sitten on vielä tasai­sesti soittava neljäs ryhmä, jonka olisi pitänyt mennä heti lääkäriin.

– Työntekijä liukastuu työmat­kalla. Suoma­lai­sena hän ensin katsoo, ettei vaan kukaan nähnyt. Hän ei mene lääkä­riin vaan töihin. Siellä hän alkaa oireilla, mutta tuumaa menevänsä lääkä­riin huomenna. Hänellä on sitten lääkä­riaika kahden päivän päästä, ja vasta siellä tehdään tapaturmailmoitus.

Näin kulkee usein tapatur­mien ongel­ma­ta­paus, sillä kahden välipäivän jälkeen vakuu­tus­yh­tiötä saattaa olla vaikea vakuuttaa, että loukkaan­tu­minen sattui työmat­kalla. Sutinen haluaa toistaa yksikön vanhaa, vaan alati pätevää neuvoa: Heti lääkä­riin, jos töissä tai työmat­kalla sattuu! Tärkeää on myös saada työnan­tajan tapatur­mail­moi­tuk­seen riittävän seikka­pe­räinen selostus tapahtumasta.

TURVAVERKON PETTÄESSÄ

– Sairausajan palkan päättyessä Kela saattaakin arvioida, että sairaus ei kuulu korvat­ta­viin sairauk­siin. Tässä kohtaa Suomessa tapahtuu sellainen asia, että henkilö putoaa kaikkien turva­verk­kojen ulkopuo­lelle. Jäljelle jää vain toimeen­tu­lo­tuki. Sitäkään ei saa, jos on omaisuutta.

Raskaim­maksi Sutinen kokee päivys­tyk­sessä sen, että usein jäsen haluaisi lähteä valituksen tielle. Päivys­täjä ei kuiten­kaan voi eikä saa antaa turhaa toivoa.

– Kannattaa aina soittaa päivys­tyk­seen, niin voimme yhdessä arvioida, onko valituk­sella mahdol­li­suus menestyä, ja kartoittaa muut mahdollisuudet.

Työym­pä­ris­töyk­si­kössä tietenkin aina tuetaan ja neuvo­taan jäsentä, ja tarpeen mukaan myös valite­taan työntekijän puolesta. Mutta prosessi voi kestää vuosia vaatien myös lääke­tie­teel­listä ja juridista selvitystyötä.

Päivys­tys­työs­sään Sutinen pitää palkit­se­vim­pana sitä, että usein jäseniä ja työyh­tei­söjä pysty­tään aidosti autta­maan. ”Ja jos Juha Sutinen ei itse pysty, niin sitten Sutinen etsii sen, joka pystyy.” Niin mutta entäs ne hiotut suojalasit?

– Kyllä, kyllä työnan­tajan on makset­tava, jos työnte­ki­jällä on normaa­lis­tikin silmä­lasit, ja jos vaara­nar­vioinnin ja teknisten toimien jälkeen riski jää.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA