Teol­li­suus­lii­ton päivys­tä­jät ovat lähellä jäsentä

Teol­li­suus­lii­ton palve­lu­nu­me­ro­jen päivys­tä­jät ratko­vat kymme­niä tuhan­sia edun­val­von­taon­gel­mia vuodessa. Kaksi liiton asian­tun­ti­jaa kertoo, mitä jäse­net kysy­vät ja millaista päivys­tä­jän työ on.

20.8.2021

– Työsuh­de­neu­von­nan päivys­tys on minusta tärkeä osa edun­val­von­taa. Jäsen saa soit­taa ja kysyä, oliko se näin? Minä pidän päivys­tä­mi­sestä. Siinä pääsee lähelle jäsentä.

Näin kuvaa työsuh­de­neu­von­nan päivys­tys­työtä sopi­mus­asian­tun­tija Satu Nurmi­nen-Hämä­läi­nen (kuva yllä).

Soit­ta­jina ovat pääluot­ta­mus­mie­het, muut luot­ta­mus­teh­tä­vissä toimi­vat, liiton taval­li­set jäse­net ja aivan kuten työym­pä­ris­töyk­si­kön päivys­tyk­sessä, myös palkanlaskijat.

– Pääluot­ta­mus­mies on soit­taes­saan useim­mi­ten jo otta­nut asioista selvää ja hakee vain vahvis­tusta käsi­tyk­sel­leen esimer­kiksi työeh­to­so­pi­muk­sen tulkin­nasta. Jäsen kysyy useim­mi­ten sen sijaan: Miten tämä asia on?

Hyvin tavan­omai­sesti kysy­myk­set liit­ty­vät myös laki­py­kä­liin, Nurmi­nen-Hämä­läi­nen kertoo.

– Palkan­las­ki­jat hake­vat meiltä apuja siksi, että Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ei heitä neuvo, jos palkan­las­ken­tay­ri­tys ei ole sen jäsen. Kyseessä ovat kuiten­kin meidän jäsen­temme palkat. Isossa tili­toi­mis­tossa voi olla lasket­ta­vana monien eri tessien (työeh­to­so­pi­mus­ten) alai­sia palk­koja, ne eivät voi tuntea kaik­kien sopi­mus­ten määräyksiä.

”SOITAN KOLLEGALLE”

Tekno­lo­gia­sek­to­rilla työs­ken­te­levä Nurmi­nen-Hämä­läi­nen myön­tää, että esimer­kiksi maata­lous­a­lo­jen työeh­to­so­pi­muk­set ovat hänelle vähän tunte­mat­to­mam­pia. Oljen­kor­tena ei voi käyt­tää ylei­söltä kysy­mistä, joten on kilau­tet­tava kaverille.

– Jos en pysty vastaa­maan kysy­myk­seen, soitan usein kolle­galle tai otan muuten selvää, ja soitan sitten itse kysy­jälle takaisin.

Sopi­mus­asian­tun­tija kertoo, että palkit­se­vinta on huomata, kun kysyjä voi suoras­taan ”piris­tyä” saatu­aan johon­kin rassaa­vaan kysy­myk­seen vastauk­sen. Päivys­tä­jälle tulee tunne, että on pysty­nyt autta­maan. Kaik­kea ei työeh­to­so­pi­mus­ten asian­tun­ti­juus kuiten­kaan kata.

Jos en pysty vastaa­maan kysy­myk­seen, soitan usein kolle­galle tai otan muuten selvää, ja soitan sitten itse kysy­jälle takaisin.

– Vaikeinta on silloin, kun kuun­te­lee jonkun soit­ta­jan henki­lö­koh­taista tuskaa. Silloin koen, että ammat­ti­tai­toni ei riitä. Tällai­nen puhelu alkaa yleensä ihan tavan­omai­sella kysy­myk­sellä esimer­kiksi siitä, milloin loma­ra­hat on makset­tava. Mutta siitä alkaa kier­tyä esiin vaikea elämän­ti­lanne. Kysy­mys esite­tään ehkä siksi, että rahat on saatava heti tai talo lähtee alta. Tai puoli­solta on terveys mennyt. Pure­taan elämän julmuutta.

Nurmi­nen-Hämä­läi­nen uskoo, että pelkkä kuun­telu saat­taa kuiten­kin auttaa näitä jäse­niä, varsin­kin, jos ei ole läheistä, jolle purkau­tua tai jos ei halua paljas­taa talous­ah­din­ko­aan ystäville.

MIES, JOKA OLI NIIN VIHAINEN

– Oudoin päivys­tys­pu­he­luni oli kai tämä. Mies soitti todella, todella vihai­sena, kiroili ja riehui. Odot­te­lin varsi­naista kysy­mystä. Vähi­tel­len tämä pääluot­ta­mus­mies alkoi rauhoit­tua ja pyyteli kovasti anteeksi. Noin 20 minuu­tin puhe­lun lopussa mies kertoi lähte­neensä neuvot­te­lu­pöy­dästä, jotta ei olisi sano­nut pahasti työnan­ta­jalle. Mitään kysy­mystä ei ollut. Pääs­teli vain höyryjä pala­tak­seen neuvottelupöytään.

Nurmi­nen-Hämä­läi­nen painot­taa, että tällai­sia ”ääri­pään” puhe­luita on hyvin harvoin. Tieto­ko­ne­poh­jai­nen asian­hal­lin­ta­jär­jes­telmä puoles­taan auttaa näke­mään heti, jos soit­taja on jo aiem­min kilau­tel­lut samasta asiasta ja yrit­tää nyt ”kalas­tella” itsel­leen mieluista vastausta. Päivys­tä­jän on nimit­täin annet­tava oikea tulkinta ja vastaus, vaikka soit­taja olisi­kin vakuut­tu­nut olevansa itse oikeassa. Sama­ten järjes­tel­mästä näkee, jos joku ei-jäsen yrit­tää hyödyn­tää liiton jäse­nille tarkoi­tet­tua palvelua.

Päivys­tys­työtä voisi Nurmi­nen-Hämä­läi­sestä vielä kehit­tää niin, että vuoden­kier­ron mukai­sista, ajan­koh­tai­sista tes-kysy­myk­sistä olisi liiton netti­si­vuilla sopi­mus­koh­tai­set tiedot. Jäisi parem­min aikaa muista asioista soit­ta­vien kysy­mys­ten selvittelyyn.

– Tieto­jen ajan tasalla pitä­mi­nen vähen­täisi päivys­tys­pu­he­luita. Aika monet jäse­net käyt­tä­vät netti­si­vus­toja tiedon hakemiseen.

TEHTÄVÄ: VASTATA

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu koko poru­kan puolesta, suoja­ver­kon aukoista tante­ree­seen pudon­nut jäsen, palkan­las­kija. Siinä on työym­pä­ris­töyk­si­kön päivys­tyk­seen soit­ta­vien ryhmien tyyp­pie­dus­ta­jat. Ja kaikille haetaan vastaus.

– Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla on soit­taes­saan sellai­nen myön­tei­nen kehit­tä­mi­sen värinä päällä. Pitääkö työnan­ta­jan korvata näkö­ky­vyn mukaan hiotut suojalasit?

Tämä on työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Juha Suti­sen mukaan mallie­si­merkki ensim­mäi­sen suuren soit­ta­ja­ryh­män tiedus­te­luista. Tehdään töitä koko poru­kan puolesta ja yrite­tään suojella valtuu­te­tun edus­ta­maa väkeä.

Toisen ryhmän muodos­ta­vat talou­del­li­seen ja usein myös suureen henki­seen ahdin­koon joutu­neet jäsenet.

– Nämä jäse­nemme ovat aidosti hanka­lassa tilan­teessa. He ovat pudon­neet sosi­aa­li­tur­van ulko­puo­lelle. Noin kerran viikossa meille tulee myös seksu­aa­li­seen häirin­tään tai kiusaa­mi­seen liit­tyvä puhelu. Usein tilanne on kestä­nyt aivan liian kauan. On voitu romah­taa täysin tai aina­kin oltu sairaus­lo­milla somaat­tis­ten vaivo­jen takia. Vali­tet­ta­vasti on hirveän korkea kynnys lähteä soit­ta­maan tällai­sesta asiasta.

Kolman­tena ryhmänä ovat sitten palkan­las­ki­jat, Suti­nen kertoo. He vain teke­vät asial­li­sesti työtään ja vaik­kapa tiedus­te­le­vat, miten laske­taan sairaus­lo­malla olevan työn­tekijän vuosilomapalkka.

Ja sitten on vielä tasai­sesti soit­tava neljäs ryhmä, jonka olisi pitä­nyt mennä heti lääkäriin.

– Työn­tekijä liukas­tuu työmat­kalla. Suoma­lai­sena hän ensin katsoo, ettei vaan kukaan nähnyt. Hän ei mene lääkä­riin vaan töihin. Siellä hän alkaa oireilla, mutta tuumaa mene­vänsä lääkä­riin huomenna. Hänellä on sitten lääkä­riaika kahden päivän päästä, ja vasta siellä tehdään tapaturmailmoitus.

Näin kulkee usein tapa­tur­mien ongel­ma­ta­paus, sillä kahden väli­päi­vän jälkeen vakuu­tus­yh­tiötä saat­taa olla vaikea vakuut­taa, että louk­kaan­tu­mi­nen sattui työmat­kalla. Suti­nen haluaa tois­taa yksi­kön vanhaa, vaan alati päte­vää neuvoa: Heti lääkä­riin, jos töissä tai työmat­kalla sattuu! Tärkeää on myös saada työnan­ta­jan tapa­tur­mail­moi­tuk­seen riit­tä­vän seik­ka­pe­räi­nen selos­tus tapahtumasta.

TURVAVERKON PETTÄESSÄ

– Sairausa­jan palkan päät­tyessä Kela saat­taa­kin arvioida, että sairaus ei kuulu korvat­ta­viin sairauk­siin. Tässä kohtaa Suomessa tapah­tuu sellai­nen asia, että henkilö putoaa kaik­kien turva­verk­ko­jen ulko­puo­lelle. Jäljelle jää vain toimeen­tu­lo­tuki. Sitä­kään ei saa, jos on omaisuutta.

Raskaim­maksi Suti­nen kokee päivys­tyk­sessä sen, että usein jäsen haluaisi lähteä vali­tuk­sen tielle. Päivys­täjä ei kuiten­kaan voi eikä saa antaa turhaa toivoa.

– Kannat­taa aina soit­taa päivys­tyk­seen, niin voimme yhdessä arvioida, onko vali­tuk­sella mahdol­li­suus menes­tyä, ja kartoit­taa muut mahdollisuudet.

Työym­pä­ris­töyk­si­kössä tieten­kin aina tuetaan ja neuvo­taan jäsentä, ja tarpeen mukaan myös vali­te­taan työn­tekijän puolesta. Mutta prosessi voi kestää vuosia vaatien myös lääke­tie­teel­listä ja juri­dista selvitystyötä.

Päivys­tys­työs­sään Suti­nen pitää palkit­se­vim­pana sitä, että usein jäse­niä ja työyh­tei­söjä pysty­tään aidosti autta­maan. ”Ja jos Juha Suti­nen ei itse pysty, niin sitten Suti­nen etsii sen, joka pystyy.” Niin mutta entäs ne hiotut suojalasit?

– Kyllä, kyllä työnan­ta­jan on makset­tava, jos työn­te­ki­jällä on normaa­lis­ti­kin silmä­la­sit, ja jos vaara­nar­vioin­nin ja teknis­ten toimien jälkeen riski jää.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT KITI HAILA