Askon sohva­teh­taan työn­te­ki­jät valmis­ta­vat sohvia, noja­tuo­leja ja sänkyjä ennä­tyk­sel­li­sen kysyn­nän tahtiin. Korona-aikana ihmi­sillä on ollut aikaa oman kodin sisustamiseen.

23.6.2021

INSOFA OY

PERUSTETTU 1918. Tunne­taan myös aputoi­mi­ni­mellä Askon sohvatehdas.
KOTIPAIKKA Lahti
TUOTANTO Olohuo­neen istu­ma­ka­lus­teet sekä sängyt
HENKILÖSTÖ 73, josta tuotan­nossa 66
LIIKEVAIHTO 8,5 milj. euroa (2020)

Ompe­lu­ko­neet naksut­ta­vat, paineil­ma­nau­lai­met poksah­te­le­vat ja liima­ruis­kut suhi­se­vat Lahdessa Askon sohva­teh­taalla, jossa valmis­tuu päivit­täin 100–150 sohvaa ja nojatuolia.

Suora­kai­teen muotoi­sen tehdas­hal­lin pinta-ala on hieman suurempi kuin kahden täysi­mit­tai­sen jalka­pal­lo­ken­tän. Olohuo­neen istu­ma­ka­lus­tei­den lisäksi tehtaalla valmis­te­taan erilai­sia sänkyjä.

Yrityk­sen nimi on Insofa Oy, mutta monet tunte­vat sen perin­tei­sellä aputoi­mi­ni­mellä Askon sohva­teh­das. Tehtaalla valmis­tuu noin puolet Askon myymä­löissä kaupa­tuista sohvista.

POIKKEUSAIKANA KOVA KYSYNTÄ

Tehtaalla on korona-aikana valmis­tettu sohvia täydellä kapa­si­tee­tilla. Pande­mian alussa myynti sakkasi, mutta kesästä 2020 tahti on ollut ennätyksellistä.

Poik­keus­aika on pitä­nyt ihmi­set kotona sisus­tuk­sen keskellä. Monella on ollut aikaa miet­tiä, mitä hank­kia omaan kotiinsa.

– Haipak­kaa saa mennä, mutta posi­tii­vi­sella fiilik­sellä. Tällai­sena aikana on hyvä, että on töitä, sanoo pääluot­ta­mus­mies Saija Suonio.

Suonio on työs­ken­nel­lyt Inso­falla kahteen ottee­seen. Ensim­mäi­sen työs­ken­te­ly­ajan jälkeen hän opis­keli lähi­hoi­ta­jaksi ja teki töitä koti­hoi­dossa yli kolme vuotta. Paluu sohva­teh­taalle tuli ajan­koh­tai­seksi, sillä koti­hoi­dossa työ oli todella kiireistä.

– Ei ollut järkeä, kun perhettä ei nähnyt moneen päivään, Suonio kertoo.

Verhoi­li­jana työs­ken­te­levä Suonio on työs­ken­nel­lyt sohva­teh­taalla paluun jälkeen kolme vuotta. Aiem­min hän on tehnyt töitä myös liimauk­sessa ja leikkaamossa.

KYLVETTY HUUMORI KUKKII

Suonio aloitti vuoden alussa pääluottamusmiehenä.

– Kelta­nokka olen vielä. Pikku­hil­jaa opin lisää.

Uuteen luot­ta­mus­teh­tä­vään liit­ty­vät opin­not ovat olleet koro­nan takia etäopis­ke­lua. Suonio jakaa kiitosta edel­tä­jäl­leen, jolta on saanut tarpeen tullen apua.

Inso­falla työpo­rukka on otta­nut korona-ajan vaati­muk­set hyvin vastaan. Ruoka­tau­koja on rytmi­tetty uusiksi ja ylimää­räi­siä kohtaa­mi­sia on muuten­kin vähennetty.

– Yrite­tään pitää toisis­tamme huolta, Suonio sanoo.

Ihmi­set osaa­vat kylvää hyvää ympärilleen.

Työyh­tei­sön henkeä hän pitää kaik­ki­aan hyvänä. Isossa poru­kassa kaikki eivät aina tule toimeen, mutta pääosin huumori kukkii ja fiilis on kohdillaan.

– Ihmi­set osaa­vat kylvää hyvää ympä­ril­leen, Suonio sanoo.

Tehtaalla on henki­lös­töä kaik­ki­aan 73, joista 66 on tuotan­non työn­te­ki­jöitä. Naisia on töissä 40 ja miehiä 33. Töissä on sekä kohta eläk­keelle jääviä että nuoria. Keski-ikä on noin 46 vuotta.

Suonio laskee, että naisia on enem­män töissä alku­tuo­tan­nossa ja ompe­lussa. Miehiä taas on enem­män kokoon­pa­nossa ja viimeistelytöissä.

Sohva­teh­taalla järjes­täy­ty­mi­saste on Suonion mukaan yli 90 prosen­tin luokkaa.

OSISTA VALMIIKSI KALUSTEIKSI

Sohvan synty tehtaalla alkaa pehmus­tei­den, kankai­den sekä runko-osien vastaanotosta.

Alku­tuo­tan­nossa osa kankaista käsi­tel­lään verhoi­lusuoja-aineella. Tämän jälkeen kankaat leika­taan muotoonsa. Robo­tit hoita­vat pääosan leikkuutöistä.

Seuraa­vaksi kankaat kulje­te­taan ompe­lun esivai­hei­siin, joissa niihin kiin­ni­te­tään muun muassa veto­ket­jut. Kokoon­pano-ompe­lussa kangas­pa­loista tehdään valmiita runko­pääl­li­siä ja tyyny­jen pääl­li­siä. Tyynyt täyte­tään koneellisesti.

Viimeis­te­ly­tuo­tan­non puolella sohvien puuosat ja runko­me­ka­nis­mit kasa­taan valmiiksi rungoiksi. Tämän jälkeen runkoi­hin liima­taan pehmusteet.

Seuraa­vaksi kalus­to­ver­hoi­lija vetää runko­pääl­li­sen paikal­leen ja niit­taa sen kiinni. Tämän jälkeen istuin­peh­mus­teet laite­taan paikoil­leen ja vali­taan oikeat jalat sohvan mukaan. Kalus­to­ver­hoi­lija myös varmis­taa tuot­teen laadun ja lait­taa nimel­lään varus­te­tun mesta­ri­mer­kin tuotteeseen.

Valmis sohva paka­taan ja lähe­te­tään asiakkaalle.

OMPELUA MUSIIKIN TAHTIIN

Mirva Wellin­gin työpis­teessä ompe­lu­kone tikkaa ja vasta­me­lu­kuu­lok­keissa soi tans­si­musiikki. Korona-aikana ei pääse tans­sei­hin, joten hieman pitää jammailla työpisteessä.

Welling on työs­ken­nel­lyt Inso­falla ompe­li­jana vuodesta 2015. Ensin hän työs­ken­teli työn­vuo­kraus­fir­man kautta, mutta tuli sittem­min vakinaistetuksi.

Hän työs­ken­teli ennen Inso­faa noin 30 vuotta vaateom­pe­li­jana edel­li­sen työpai­kan konkurs­siin saakka.

– Ompelu tulee selkä­ran­gasta, kun sitä on tehnyt yli 40 vuotta, Welling toteaa.

Työs­tet­tä­vät mate­ri­aa­lit ovat suurin erot­tava tekijä vaat­tei­den ja sohva­kan­kai­den ompelussa.

– Onhan se ihan valtava ero. Vaat­teet ovat kevyitä, ja sohva­nom­pelu raskasta, Welling sanoo.

Nykyi­sissä töissä tahti on usein kova, sillä päivässä urak­ka­tah­dilla valmis­tuu 10–12 sohvaa. Hän kertoo, että kädet ja muut jäse­net ovat kuiten­kin kestä­neet yllät­tä­vän hyvin pitkän työuran.

TAITO HÄVIÄÄ, JOS EI KOULUTETA

Sohva­mal­lis­ton vaih­tu­vuus on Wellin­gille virkis­tävä tekijä.

– Kun tulee uusi malli, niin joutuu aina skarppaamaan.

Muuta­man tois­ton jälkeen uusi malli on jo ulko­muis­tissa ja siihen on helppo palata myöhemmin.

Kehi­tet­tä­vää hän näkee alan palk­kauk­sessa ja muissa työehdoissa.

– Työeh­to­so­pi­muk­set eivät ole tasa-arvoi­sia ammat­tia­loit­tain. Niitä pitäisi kehit­tää, Welling sanoo.

Ompelu tulee selkä­ran­gasta, kun sitä on tehnyt yli 40 vuotta.

Ompe­luin­toa hänellä riit­tää satun­nai­sesti myös vapaa-ajalle.

– Kun tekee itselle puse­ron tai hameen, niin tulee vaih­te­lua sohvan ompelulle.

1970-luvulla teol­li­suusom­pe­li­jan koulu­tuk­sen hank­ki­nut Welling on huolis­saan suoma­lai­sen ompe­lu­tai­don säily­mi­sestä, sillä nykyi­sin koulu­tusta on vähän.

– Taito häviää, jos ei kouluteta.

VAIHTELU VOI MYÖS KULUTTAA

Sohvien ja sänky­jen valmis­tuk­sessa työs­ken­te­levä pääl­lys­täjä Ferenc Juhász kertoo, että moni­puo­li­set tehtä­vät tuovat vaih­te­lua ja mielek­kyyttä työhön.

– Työhön kuuluu tehtä­viä verhoi­lusta liimauk­seen. Koko­val­tai­sesti tulee tehtyä, Juhász sanoo.

Kolme vuotta vaki­tui­sesti sohva­teh­taalla työs­ken­nel­lyt Juhász oli aiem­min useita kesiä tehtaalla töissä.

Monio­saa­mi­nen voi olla myös kulut­ta­vaa, sillä tehtä­västä toiseen vaih­ta­mi­nen vie ener­giaa. Optimi olisi, jos saisi tehdä samaa työtä aina­kin pari päivää putkeen.

– Jos osaa paljon eri asioita, niin heitel­lään helposti paikasta toiseen, Juhász sanoo.

Puuar­te­saa­nin ja verhoi­li­jan koulu­tuk­set suorit­ta­nut Juhász pohtii, että liikun­nal­li­nen elämä on autta­nut jaksa­maan töissä ja pitä­nyt jäse­net ehjinä.

TYÖASIAT JÄÄVÄT TEHTAALLE

Sirpa Leppä­niemi on työs­ken­nel­lyt verhoi­lua­lalla 35 vuotta. Askon sohva­teh­taalla hän on verhoil­lut nyt kolmi­sen vuotta. Käytän­nössä työ on sohvien ja tuolien verhoi­lu­kan­kai­den niit­taa­mista kiinni runkoon.

– Tykkään verhoi­lu­hom­masta. Jonkun verran olen ollut ompe­lu­puo­lel­la­kin, Leppä­niemi kertoo.

Aiem­min hän on ollut verhoi­lua­lan yrit­tä­jänä 17 vuoden ajan.

– Yrit­tä­jänä on se oma vapaus. Pystyy, saa ja joutuu teke­mään moni­puo­li­sesti, Leppä­niemi pohtii.

Kannat­taa pitää fyysi­sestä kunnosta huolta.

Palk­ka­työssä on vastaa­vasti omat hyvät puolensa. Tehtaalta kotiin lähtiessä voi yleensä jättää työasiat työpaikalle.

– Eihän sellaista työtä ole kenel­lä­kään, että aina olisi ihanaa. Pääpiir­teit­täin olen tykän­nyt, Leppä­niemi toteaa.

Työpis­teessä tärkeitä apuvä­li­neitä ovat nosto­pöytä sekä verhoi­lu­pukki, johon noja­tuo­lin saa käte­västi pyöri­tel­tä­väksi. Selällä nosta­mista täytyy vält­tää huone­ka­luja käsiteltäessä.

– Kannat­taa pitää fyysi­sestä kunnosta huolta. Venyt­te­len työpäi­vän päät­teeksi ja käyn salilla, Leppä­niemi kertaa työssä jaksa­mi­sen keinoja.

TYÖTURVALLISUUS KEHITTYY

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jere Kujala työs­ken­te­lee Inso­falla puusep­pänä kolle­gan opin­to­va­paan sijai­sena. Kuusi vuotta tehtaalla töissä ollut Kujala on aiem­min työs­ken­nel­lyt muun muassa runkokasauksessa.

Hän kertoo, että työvä­li­neet ovat kehit­ty­neet parem­paan suun­taan. Esimer­kiksi paineil­malla toimi­vat runko­nau­lai­met ovat keventyneet.

– Uudem­mat eivät lyö niin paljoa käsille, Kujala sanoo.

Hän kertoo, että työasen­toi­hin on kiin­ni­tetty huomiota. Työter­veys­huol­losta käy asian­tun­ti­joita neuvo­massa parem­pia työskentelyasentoja.

– Vähän kun korjaa asen­toa, niin kummasti helpottaa.

Myös tehtaalla käyte­tyt aineet ovat seuran­nassa. Suun­ni­tel­missa on esimer­kiksi luopua viimei­sestä liuo­tin­poh­jai­sesta liimasta ja ottaa tilalle vesio­hen­tei­nen vaihtoehto.

– Täytyy ottaa huomioon pitkä­ai­kai­set vaiku­tuk­set. Aina parempi, kun vaih­de­taan turval­li­sem­piin ainei­siin, Kujala toteaa.

Korona-aikana monien työn­te­ki­jöi­den sosi­aa­li­set piirit ovat pienen­ty­neet oman perheen ja työpai­kan sisälle. Hän arve­lee, että työstä on tullut sosi­aa­li­sesti tärkeäm­pää, joten kitkaa on vältetty.

– Ilma­piiri on joten­kin paran­tu­nut, Kujala arvioi.

Tilaus­ka­lus­teita monen­lai­siin koteihin

Askon sohva­teh­taalla valmis­te­taan sohvat asiak­kaan valit­se­mista kankaista. Ferenc Juhász pohtii, että tilauk­sesta teke­mi­nen on mielek­kääm­pää kuin tuot­tei­den valmis­ta­mi­nen varas­toon kaup­poja odottamaan.

– Se moti­voi aina­kin itseäni, Juhász kertoo.

Erikoi­set mate­ri­aa­lit ja väri­tyk­set ovat panneet Mirva Wellin­gin miet­ti­mään, millai­seen kotiin persoo­nal­li­set sohvat ovat mahdol­li­sesti menossa.

– Ihmi­set osaa­vat tilata aika rävä­köi­tä­kin kankaita, niin ehkä koti­kin on räväkkä, Welling sanoo.

Myös oman sohvan ompe­le­mi­nen ennen eläk­keelle jäämistä on käynyt mielessä.

– Yksi lempi­vä­rini on kaunis turkoosi. Siitä olen haaveil­lut, mutta aika näyt­tää, Welling pohtii.

Ihmi­set osaa­vat tilata aika rävä­köi­tä­kin kankaita, niin ehkä koti­kin on räväkkä.

Sirpa Leppä­niemi pitää suoma­lai­sia melko varo­vai­sina sisus­ta­jina. Hilli­tyt harmaat ja beiget ovat kesto­suo­sik­keja. Valta­vir­rasta poik­kea­vat tilauk­set ovat väri­pilk­kuja myös tekijälle.

– Jos on karkin­pin­kin väri­nen sohva, tulee mieleen, että se menee nais­ta­lou­teen tai lasten­huo­nee­seen, Leppä­niemi naurahtaa.

Saija Suonio kertoo, että sohvaa verhoil­lessa saat­taa kuvi­tella, minne tuote on menossa.

– Välillä tulee mietit­tyä, millai­seen paik­kaan tuote menee ja minkä­lai­nen ihmi­nen siinä istuu, Suonio sanoo.

Sängyt mukaan mallistoon

Askon sohva­teh­taan histo­ria alkaa vuodesta 1918, jolloin Asko Avonius perusti Lahteen puusepäntehtaan.

Tehtaan nykyi­nen kiin­teistö Lahdessa on valmis­tu­nut vuonna 1968. Tehdas­pääl­likkö Jyrki Vuorio kertoo, että tehdas­mai­seen työs­ken­te­ly­ta­paan siir­ryt­tiin 1970-luvun kuluessa.

1990-luvulla Askon liike­toi­minta hajaan­tui, kun esimer­kiksi julki­ka­lus­teyk­sikkö myytiin pois. 2000-luvun puolella Indoor Group Oy osti Askon oikeu­det, sohva­teh­taan ja myymä­lät. Suomessa ja Baltiassa toimiva Indoor omis­taa myös myymä­lä­ketju Sotkan.

INVESTOINTEJA TUOTANTOON

Tehtaan jatku­vasti elävässä mallis­tossa ovat kaiken­lai­set olohuo­neen istumakalusteet.

– Parin–kolmen viikon välein tulee uusi tuote, Vuorio kertoo.

Myös pitkä­ai­kai­sia suosik­keja löytyy valikoimasta.

– Harle­kiini-lepo­tuoli täyt­tää 30 vuotta tänä vuonna. Se on edel­leen suosi­tuin tuote mallistossa.

Nykyi­sin sohva­teh­taalla valmis­te­taan myös sänkyjä. Koetuo­tanto alkoi vuonna 2018, ja seuraa­vasta vuodesta alkaen Lahdessa on tehty sänkyjä kaik­kiin Askon myymä­löi­hin. Tehtaalla myös inves­toi­daan sänkytuotantoon.

– Ensin hankit­tiin patjan­val­mis­tuk­seen pakkaus­kone, kesän aikana tulee sijais­pat­jo­jen pääl­lys­tys­ko­neet, ja syksyllä auto­ma­tiik­kaa patjan­val­mis­tuk­seen, Vuorio kertoo.

Vuodelle 2022 on suun­ni­teltu inves­toin­teja myös sohva­tuo­tan­non puolelle. Vuorion arvion mukaan sohvien tuotanto säilyy jatkos­sa­kin käsi­työ­pai­not­tei­sena, sillä auto­maa­tio taipuu huonosti moniin sohva­tuo­tan­non vaatimuksiin.

VASTUULLISET TEOT ESIIN

Insofa aloitti keväällä Lahden kaupun­gin ilmastokumppanina.

Mukaan lähte­neet yrityk­set aset­ta­vat itsel­leen kehi­tys­koh­teita. Sohva­teh­taalla kohteina ovat jäte­la­jit­te­lun paran­ta­mi­nen, lois­te­put­ki­va­lai­si­mien uusi­mi­nen led-valoi­hin ja liuo­tin­poh­jai­sesta liimasta luopuminen.

Vuorio kertoo, että ilmas­to­kump­pa­nuus liit­tyy Indoor Grou­pissa menossa olevaan vastuul­li­suus­pro­jek­tiin. Ilmas­to­asioi­den lisäksi läpi käydään kaikki toiminta mukaan lukien työturvallisuus.

– Sekä ympä­ristö- että muita asioita tehdään koko ajan, mutta emme ole tois­tai­seksi tuoneet niitä esiin, Vuorio sanoo ja viit­taa esimer­kiksi mate­ri­aa­lien korke­aan kotimaisuusasteeseen.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT LAURI ROTKO