Askon sohva­teh­taan työnte­kijät valmis­tavat sohvia, nojatuo­leja ja sänkyjä ennätyk­sel­lisen kysynnän tahtiin. Korona-aikana ihmisillä on ollut aikaa oman kodin sisustamiseen.

23.6.2021

INSOFA OY

PERUSTETTU 1918. Tunne­taan myös aputoi­mi­ni­mellä Askon sohvatehdas.
KOTIPAIKKA Lahti
TUOTANTO Olohuo­neen istuma­ka­lus­teet sekä sängyt
HENKILÖSTÖ 73, josta tuotan­nossa 66
LIIKEVAIHTO 8,5 milj. euroa (2020)

Ompelu­ko­neet naksut­tavat, paineil­ma­nau­laimet poksah­te­levat ja liima­ruiskut suhisevat Lahdessa Askon sohva­teh­taalla, jossa valmistuu päivit­täin 100–150 sohvaa ja nojatuolia.

Suora­kai­teen muotoisen tehdas­hallin pinta-ala on hieman suurempi kuin kahden täysi­mit­taisen jalka­pal­lo­kentän. Olohuo­neen istuma­ka­lus­teiden lisäksi tehtaalla valmis­te­taan erilaisia sänkyjä.

Yrityksen nimi on Insofa Oy, mutta monet tuntevat sen perin­tei­sellä aputoi­mi­ni­mellä Askon sohva­tehdas. Tehtaalla valmistuu noin puolet Askon myymä­löissä kaupa­tuista sohvista.

POIKKEUSAIKANA KOVA KYSYNTÄ

Tehtaalla on korona-aikana valmis­tettu sohvia täydellä kapasi­tee­tilla. Pande­mian alussa myynti sakkasi, mutta kesästä 2020 tahti on ollut ennätyksellistä.

Poikkeus­aika on pitänyt ihmiset kotona sisus­tuksen keskellä. Monella on ollut aikaa miettiä, mitä hankkia omaan kotiinsa.

– Haipakkaa saa mennä, mutta positii­vi­sella fiilik­sellä. Tällai­sena aikana on hyvä, että on töitä, sanoo pääluot­ta­mus­mies Saija Suonio.

Suonio on työsken­nellyt Insofalla kahteen ottee­seen. Ensim­mäisen työsken­te­ly­ajan jälkeen hän opiskeli lähihoi­ta­jaksi ja teki töitä kotihoi­dossa yli kolme vuotta. Paluu sohva­teh­taalle tuli ajankoh­tai­seksi, sillä kotihoi­dossa työ oli todella kiireistä.

– Ei ollut järkeä, kun perhettä ei nähnyt moneen päivään, Suonio kertoo.

Verhoi­li­jana työsken­te­levä Suonio on työsken­nellyt sohva­teh­taalla paluun jälkeen kolme vuotta. Aiemmin hän on tehnyt töitä myös liimauk­sessa ja leikkaamossa.

KYLVETTY HUUMORI KUKKII

Suonio aloitti vuoden alussa pääluottamusmiehenä.

– Kelta­nokka olen vielä. Pikku­hiljaa opin lisää.

Uuteen luotta­mus­teh­tä­vään liittyvät opinnot ovat olleet koronan takia etäopis­kelua. Suonio jakaa kiitosta edeltä­jäl­leen, jolta on saanut tarpeen tullen apua.

Insofalla työpo­rukka on ottanut korona-ajan vaati­mukset hyvin vastaan. Ruoka­tau­koja on rytmi­tetty uusiksi ja ylimää­räisiä kohtaa­misia on muutenkin vähennetty.

– Yrite­tään pitää toisis­tamme huolta, Suonio sanoo.

Ihmiset osaavat kylvää hyvää ympärilleen.

Työyh­teisön henkeä hän pitää kaikkiaan hyvänä. Isossa porukassa kaikki eivät aina tule toimeen, mutta pääosin huumori kukkii ja fiilis on kohdillaan.

– Ihmiset osaavat kylvää hyvää ympäril­leen, Suonio sanoo.

Tehtaalla on henki­löstöä kaikkiaan 73, joista 66 on tuotannon työnte­ki­jöitä. Naisia on töissä 40 ja miehiä 33. Töissä on sekä kohta eläkkeelle jääviä että nuoria. Keski-ikä on noin 46 vuotta.

Suonio laskee, että naisia on enemmän töissä alkutuo­tan­nossa ja ompelussa. Miehiä taas on enemmän kokoon­pa­nossa ja viimeistelytöissä.

Sohva­teh­taalla järjes­täy­ty­mi­saste on Suonion mukaan yli 90 prosentin luokkaa.

OSISTA VALMIIKSI KALUSTEIKSI

Sohvan synty tehtaalla alkaa pehmus­teiden, kankaiden sekä runko-osien vastaanotosta.

Alkutuo­tan­nossa osa kankaista käsitel­lään verhoi­lusuoja-aineella. Tämän jälkeen kankaat leika­taan muotoonsa. Robotit hoitavat pääosan leikkuutöistä.

Seuraa­vaksi kankaat kulje­te­taan ompelun esivai­hei­siin, joissa niihin kiinni­te­tään muun muassa vetoketjut. Kokoon­pano-ompelussa kangas­pa­loista tehdään valmiita runko­pääl­lisiä ja tyynyjen päällisiä. Tyynyt täyte­tään koneellisesti.

Viimeis­te­ly­tuo­tannon puolella sohvien puuosat ja runko­me­ka­nismit kasataan valmiiksi rungoiksi. Tämän jälkeen runkoihin liima­taan pehmusteet.

Seuraa­vaksi kalus­to­ver­hoi­lija vetää runko­pääl­lisen paikal­leen ja niittaa sen kiinni. Tämän jälkeen istuin­peh­mus­teet laite­taan paikoil­leen ja valitaan oikeat jalat sohvan mukaan. Kalus­to­ver­hoi­lija myös varmistaa tuotteen laadun ja laittaa nimel­lään varus­tetun mesta­ri­merkin tuotteeseen.

Valmis sohva pakataan ja lähete­tään asiakkaalle.

OMPELUA MUSIIKIN TAHTIIN

Mirva Wellingin työpis­teessä ompelu­kone tikkaa ja vasta­me­lu­kuu­lok­keissa soi tanssi­musiikki. Korona-aikana ei pääse tansseihin, joten hieman pitää jammailla työpisteessä.

Welling on työsken­nellyt Insofalla ompeli­jana vuodesta 2015. Ensin hän työsken­teli työnvuo­kraus­firman kautta, mutta tuli sittemmin vakinaistetuksi.

Hän työsken­teli ennen Insofaa noin 30 vuotta vaateom­pe­li­jana edellisen työpaikan konkurs­siin saakka.

– Ompelu tulee selkä­ran­gasta, kun sitä on tehnyt yli 40 vuotta, Welling toteaa.

Työstet­tävät materi­aalit ovat suurin erottava tekijä vaatteiden ja sohva­kan­kaiden ompelussa.

– Onhan se ihan valtava ero. Vaatteet ovat kevyitä, ja sohva­nom­pelu raskasta, Welling sanoo.

Nykyi­sissä töissä tahti on usein kova, sillä päivässä urakka­tah­dilla valmistuu 10–12 sohvaa. Hän kertoo, että kädet ja muut jäsenet ovat kuitenkin kestä­neet yllät­tävän hyvin pitkän työuran.

TAITO HÄVIÄÄ, JOS EI KOULUTETA

Sohva­mal­liston vaihtu­vuus on Wellin­gille virkis­tävä tekijä.

– Kun tulee uusi malli, niin joutuu aina skarppaamaan.

Muutaman toiston jälkeen uusi malli on jo ulkomuis­tissa ja siihen on helppo palata myöhemmin.

Kehitet­tävää hän näkee alan palkkauk­sessa ja muissa työehdoissa.

– Työeh­to­so­pi­mukset eivät ole tasa-arvoisia ammat­tia­loit­tain. Niitä pitäisi kehittää, Welling sanoo.

Ompelu tulee selkä­ran­gasta, kun sitä on tehnyt yli 40 vuotta.

Ompeluintoa hänellä riittää satun­nai­sesti myös vapaa-ajalle.

– Kun tekee itselle puseron tai hameen, niin tulee vaihtelua sohvan ompelulle.

1970-luvulla teolli­suusom­pe­lijan koulu­tuksen hankkinut Welling on huolis­saan suoma­laisen ompelu­taidon säily­mi­sestä, sillä nykyisin koulu­tusta on vähän.

– Taito häviää, jos ei kouluteta.

VAIHTELU VOI MYÖS KULUTTAA

Sohvien ja sänkyjen valmis­tuk­sessa työsken­te­levä päällys­täjä Ferenc Juhász kertoo, että monipuo­liset tehtävät tuovat vaihtelua ja mielek­kyyttä työhön.

– Työhön kuuluu tehtäviä verhoi­lusta liimauk­seen. Kokoval­tai­sesti tulee tehtyä, Juhász sanoo.

Kolme vuotta vakitui­sesti sohva­teh­taalla työsken­nellyt Juhász oli aiemmin useita kesiä tehtaalla töissä.

Monio­saa­minen voi olla myös kulut­tavaa, sillä tehtä­västä toiseen vaihta­minen vie energiaa. Optimi olisi, jos saisi tehdä samaa työtä ainakin pari päivää putkeen.

– Jos osaa paljon eri asioita, niin heitel­lään helposti paikasta toiseen, Juhász sanoo.

Puuar­te­saanin ja verhoi­lijan koulu­tukset suorit­tanut Juhász pohtii, että liikun­nal­linen elämä on auttanut jaksa­maan töissä ja pitänyt jäsenet ehjinä.

TYÖASIAT JÄÄVÄT TEHTAALLE

Sirpa Leppä­niemi on työsken­nellyt verhoi­lua­lalla 35 vuotta. Askon sohva­teh­taalla hän on verhoillut nyt kolmisen vuotta. Käytän­nössä työ on sohvien ja tuolien verhoi­lu­kan­kaiden niittaa­mista kiinni runkoon.

– Tykkään verhoi­lu­hom­masta. Jonkun verran olen ollut ompelu­puo­lel­lakin, Leppä­niemi kertoo.

Aiemmin hän on ollut verhoi­lualan yrittä­jänä 17 vuoden ajan.

– Yrittä­jänä on se oma vapaus. Pystyy, saa ja joutuu tekemään monipuo­li­sesti, Leppä­niemi pohtii.

Kannattaa pitää fyysi­sestä kunnosta huolta.

Palkka­työssä on vastaa­vasti omat hyvät puolensa. Tehtaalta kotiin lähtiessä voi yleensä jättää työasiat työpaikalle.

– Eihän sellaista työtä ole kenel­lä­kään, että aina olisi ihanaa. Pääpiir­teit­täin olen tykännyt, Leppä­niemi toteaa.

Työpis­teessä tärkeitä apuvä­li­neitä ovat nosto­pöytä sekä verhoi­lu­pukki, johon nojatuolin saa kätevästi pyöri­tel­tä­väksi. Selällä nosta­mista täytyy välttää huone­ka­luja käsiteltäessä.

– Kannattaa pitää fyysi­sestä kunnosta huolta. Venyt­telen työpäivän päätteeksi ja käyn salilla, Leppä­niemi kertaa työssä jaksa­misen keinoja.

TYÖTURVALLISUUS KEHITTYY

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jere Kujala työsken­telee Insofalla puusep­pänä kollegan opinto­va­paan sijai­sena. Kuusi vuotta tehtaalla töissä ollut Kujala on aiemmin työsken­nellyt muun muassa runkokasauksessa.

Hän kertoo, että työvä­li­neet ovat kehit­ty­neet parem­paan suuntaan. Esimer­kiksi paineil­malla toimivat runko­nau­laimet ovat keventyneet.

– Uudemmat eivät lyö niin paljoa käsille, Kujala sanoo.

Hän kertoo, että työasen­toihin on kiinni­tetty huomiota. Työter­veys­huol­losta käy asian­tun­ti­joita neuvo­massa parempia työskentelyasentoja.

– Vähän kun korjaa asentoa, niin kummasti helpottaa.

Myös tehtaalla käytetyt aineet ovat seuran­nassa. Suunni­tel­missa on esimer­kiksi luopua viimei­sestä liuotin­poh­jai­sesta liimasta ja ottaa tilalle vesio­hen­teinen vaihtoehto.

– Täytyy ottaa huomioon pitkä­ai­kaiset vaiku­tukset. Aina parempi, kun vaihde­taan turval­li­sem­piin ainei­siin, Kujala toteaa.

Korona-aikana monien työnte­ki­jöiden sosiaa­liset piirit ovat pienen­ty­neet oman perheen ja työpaikan sisälle. Hän arvelee, että työstä on tullut sosiaa­li­sesti tärkeämpää, joten kitkaa on vältetty.

– Ilmapiiri on jotenkin paran­tunut, Kujala arvioi.

Tilaus­ka­lus­teita monen­lai­siin koteihin

Askon sohva­teh­taalla valmis­te­taan sohvat asiak­kaan valit­se­mista kankaista. Ferenc Juhász pohtii, että tilauk­sesta tekeminen on mielek­käämpää kuin tuotteiden valmis­ta­minen varas­toon kauppoja odottamaan.

– Se motivoi ainakin itseäni, Juhász kertoo.

Erikoiset materi­aalit ja väritykset ovat panneet Mirva Wellingin mietti­mään, millai­seen kotiin persoo­nal­liset sohvat ovat mahdol­li­sesti menossa.

– Ihmiset osaavat tilata aika räväköi­täkin kankaita, niin ehkä kotikin on räväkkä, Welling sanoo.

Myös oman sohvan ompele­minen ennen eläkkeelle jäämistä on käynyt mielessä.

– Yksi lempi­vä­rini on kaunis turkoosi. Siitä olen haaveillut, mutta aika näyttää, Welling pohtii.

Ihmiset osaavat tilata aika räväköi­täkin kankaita, niin ehkä kotikin on räväkkä.

Sirpa Leppä­niemi pitää suoma­laisia melko varovai­sina sisus­ta­jina. Hillityt harmaat ja beiget ovat kesto­suo­sik­keja. Valta­vir­rasta poikkeavat tilaukset ovat väripilk­kuja myös tekijälle.

– Jos on karkin­pinkin värinen sohva, tulee mieleen, että se menee naista­lou­teen tai lasten­huo­nee­seen, Leppä­niemi naurahtaa.

Saija Suonio kertoo, että sohvaa verhoil­lessa saattaa kuvitella, minne tuote on menossa.

– Välillä tulee mietittyä, millai­seen paikkaan tuote menee ja minkä­lainen ihminen siinä istuu, Suonio sanoo.

Sängyt mukaan mallistoon

Askon sohva­teh­taan historia alkaa vuodesta 1918, jolloin Asko Avonius perusti Lahteen puusepäntehtaan.

Tehtaan nykyinen kiinteistö Lahdessa on valmis­tunut vuonna 1968. Tehdas­pääl­likkö Jyrki Vuorio kertoo, että tehdas­mai­seen työsken­te­ly­ta­paan siirryt­tiin 1970-luvun kuluessa.

1990-luvulla Askon liike­toi­minta hajaantui, kun esimer­kiksi julki­ka­lus­teyk­sikkö myytiin pois. 2000-luvun puolella Indoor Group Oy osti Askon oikeudet, sohva­teh­taan ja myymälät. Suomessa ja Baltiassa toimiva Indoor omistaa myös myymä­lä­ketju Sotkan.

INVESTOINTEJA TUOTANTOON

Tehtaan jatku­vasti elävässä mallis­tossa ovat kaiken­laiset olohuo­neen istumakalusteet.

– Parin–kolmen viikon välein tulee uusi tuote, Vuorio kertoo.

Myös pitkä­ai­kaisia suosik­keja löytyy valikoimasta.

– Harle­kiini-lepotuoli täyttää 30 vuotta tänä vuonna. Se on edelleen suosi­tuin tuote mallistossa.

Nykyisin sohva­teh­taalla valmis­te­taan myös sänkyjä. Koetuo­tanto alkoi vuonna 2018, ja seuraa­vasta vuodesta alkaen Lahdessa on tehty sänkyjä kaikkiin Askon myymä­löihin. Tehtaalla myös inves­toi­daan sänkytuotantoon.

– Ensin hankit­tiin patjan­val­mis­tuk­seen pakkaus­kone, kesän aikana tulee sijais­pat­jojen päällys­tys­ko­neet, ja syksyllä automa­tiikkaa patjan­val­mis­tuk­seen, Vuorio kertoo.

Vuodelle 2022 on suunni­teltu inves­toin­teja myös sohva­tuo­tannon puolelle. Vuorion arvion mukaan sohvien tuotanto säilyy jatkos­sakin käsityö­pai­not­tei­sena, sillä automaatio taipuu huonosti moniin sohva­tuo­tannon vaatimuksiin.

VASTUULLISET TEOT ESIIN

Insofa aloitti keväällä Lahden kaupungin ilmastokumppanina.

Mukaan lähte­neet yritykset asettavat itsel­leen kehitys­koh­teita. Sohva­teh­taalla kohteina ovat jätela­jit­telun paran­ta­minen, loiste­put­ki­va­lai­si­mien uusiminen led-valoihin ja liuotin­poh­jai­sesta liimasta luopuminen.

Vuorio kertoo, että ilmas­to­kump­pa­nuus liittyy Indoor Groupissa menossa olevaan vastuul­li­suus­pro­jek­tiin. Ilmas­to­asioiden lisäksi läpi käydään kaikki toiminta mukaan lukien työturvallisuus.

– Sekä ympäristö- että muita asioita tehdään koko ajan, mutta emme ole toistai­seksi tuoneet niitä esiin, Vuorio sanoo ja viittaa esimer­kiksi materi­aa­lien korkeaan kotimaisuusasteeseen.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT LAURI ROTKO