Ensin vihti­läi­nen Hannu Santala innos­tui kalas­ta­mi­sesta ja sen jälkeen venei­lystä. Kesä­lo­mansa hän on kohta viisi­toista vuotta viet­tä­nyt matka­ve­neessä Saimaalla.

11.5.2021

HANNU SANTALA

Vihti
Painaja-asen­taja, kunnos­sa­pito-osas­ton luottamusmies
Sanoma Oy, Vantaa

Seit­sen­met­ri­nen, sini­val­koi­nen moot­to­ri­vene Sämpy kiil­tää kilpaa aurin­gon kanssa, kun Hannu Santala kunnos­taa sitä koti­pi­hal­laan Vihdissä.

– Pääl­li­sin puolin vene on kunnossa. Talven aikana olen kunnos­ta­nut moot­to­ria ja päivit­tä­nyt sähköjä. Nyt vielä pesen ja vahaan veneen, Santala kertoo.

Hän laskee veneensä veteen Espoossa touko­kuun lopussa.

– Katsas­tan sen ja tarkis­tan, että kaikki toimii. Sitten käymme vaimon ja koirien kanssa veneellä Suomen­lin­nassa syömässä. Se on perin­tei­nen kevään avaus.

Juuri enem­pää Sämpy ei merellä seilaa­kaan. Santala nostaa veneensä merestä kevään ensim­mäi­sen retken jälkeen ja kuljet­taa sen raken­ta­mal­laan kärryllä Ristiinaan.

Saimaa vetää Santa­laa puoleensa erityi­sesti puhtau­tensa vuoksi.

– Suomen­lah­delle rupesi 20 vuotta sitten tule­maan niin paljon sini­le­vää, että minulta katosi into veneillä siellä. Meri on pahim­paan aikaan kuin herne­rok­kaa. Saimaalla voi pulah­taa uimaan missä vaan.

Puhtau­den lisäksi Santala arvos­taa Järvi-Suomessa rauhaa.

– Merellä on kymme­nen kertaa enem­män ihmi­siä kuin Saimaalla. Heinä­kuussa vieras­ve­ne­sa­ta­mat ovat niin turvok­sissa, että niistä on iltai­sin vaikea löytää paikkaa.

Myös sääolo­suh­teet ovat järvellä inhi­mil­li­sem­mät kuin merellä, Santala sanoo.

– Toki Saimaal­la­kin on myrs­kyjä, mutta harvem­min ne ovat sellai­sia kuin merellä. Saimaalla väylät ovat kapeita ja saaria on paljon, joten aina on vähän suojaista.

KILPARADOILTA VESILLE

Hannu Santa­lan ja vaimonsa Liisan elämään jäi tyhjä aukko, kun he lopet­ti­vat kilpa-autoi­lun 1990-luvun alussa.

– Ensin innos­tuimme kalas­tuk­sesta. Kävimme pyytä­mässä lohta alue­ve­si­ra­jalla 30–40 kilo­met­rin päässä Espoosta tai Porkkalasta.

Vuonna 2002 Santa­lat osti­vat pienen yläoh­jaa­mo­ve­neen, joka sai nimek­seen Sämpy.

– Otin heti vanhan bensa­moot­to­rin pois ja raken­sin diese­lin tilalle. Reis­sa­simme merellä viisi vuotta ennen kuin innos­tuimme Järvi-Suomesta ja Saimaasta.

Matka­ve­neessä Santa­loilla on kaikki muka­vuu­det wc:tä ja suih­kua myöten. Jäte­ve­det pääty­vät septi­tank­kei­hin, Santala kertoo.

– Mitään ei pumpata järveen. Tyhjen­nämme tankit aina satamassa.

Jääkaappi puoles­taan pysyy kylmänä aurin­ko­pa­nee­lien ja oman gene­raat­to­rin avulla.

Santa­lat ovat viet­tä­neet Saimaalla 3–4 viik­koa joka kesä pian 15 vuoden ajan.

– Vesillä pääsen eroon työstres­sistä. Se on  hienoa, Santala sanoo.

SAVONLINNA SUOSIKKI

Santala liik­kuu vesillä usean pysäh­dyk­sen taktiikalla.

– Muuten veneily menee vain istu­mi­seksi ja naftan polt­ta­mi­seksi. Siinä ei ole mitään ideaa. Haluan naut­tia luon­nosta, hän sanoo.

Santa­lat matkaa­vat enin­tään kaksi tuntia kerral­laan, kunnes rantau­tu­vat johon­kin saareen, syövät, käyvät maissa ja jatka­vat sitten taas matkaa.

– Saimaalla on isoja alueita, joilla ei ole mökkejä, sekä paljon saaria, joissa on hyviä pouka­mia rantau­tu­mi­seen, Hannu Santala kertoo.

Hän arvos­taa venei­lyssä kiireettömyyttä.

– Vesillä kiire häviää. Siellä kelit, vaimo ja koirat määrää­vät aika­tau­lun. En ole ikinä ajanut veneel­läni kaasu pohjassa. Hyvä matka­vauhti riittää.

Kesä­lo­malla Santa­lat viih­ty­vät erityi­sesti Savonlinnassa.

– Pihla­ja­vesi Savon­lin­nasta etelään on yksi hienoim­pia paik­koja. Siellä on mahta­vaa istua illalla veneessä ja seurata norppia.

Linna­saa­ren kansal­lis­puis­tossa Santa­lat venei­le­vät myös mielel­lään, mutta Lappeen­ran­nan he jättä­vät väliin. Siellä on heidän makuunsa liian ruuhkaista.

Viime kesänä Santa­lat kävi­vät Kolilla ja kaksi vuotta sitten he venei­li­vät Ristii­nasta Heino­laan. Maanin­galta Piela­ve­delle Sämpy kulki rekan kyydissä.

– Se oli upea reissu. Konne­vesi on juma­lat­to­man hienoa seutua. Sinne tekisi mieli lähteä uudestaan.

VENEEN VOI MYÖS VUOKRATA

Veneily sopii Hannu Santa­lan mukaan kaikille. Alkuun pääsee esimer­kiksi paikal­li­sen pursi­seu­ran kurssilla.

Tieto­tai­dolle on tarvetta, sillä vesillä sattuu ja tapah­tuu, Santala sanoo ja kertoo esimer­kin viime kesältä. Silloin Santa­lat joutui­vat soit­ta­maan hätiin järvi­pe­las­ta­jat, kun raaka­ve­si­pum­pun akseli katkesi kesken matkan.

– He hina­si­vat meidät Savon­lin­naan. Ajoin yötä myöten kotiin, sorva­sin uuden akse­lin ja ajoin aamulla takai­sin. Kasa­sin pumpun, ja seuraa­vana päivänä matka taas jatkui.

Ainoa miinus venei­lyssä on Santa­lan mukaan hinta. Vene­pai­kat, vakuu­tuk­set, huol­lot, veneen­las­kut ja ‑nostot sekä talvi­säi­ly­tys niele­vät vuodessa sievoi­sen summan.

– Veneen vuokraa­mi­nen viikoksi tai kahdeksi ei ole hullumpi vaih­toehto. Toisaalta veneen ei tarvitse olla kummoi­nen. Aina voi yöpyä teltassa, Santala vinkkaa.

Hän suun­nit­te­lee kippa­roi­vansa Sämpyn kesällä aina­kin Tahkolle.

– Heinä­ve­den reitti on kaunis. Edel­li­sen kerran, kun kävimme siellä, oli satei­nen kesä.

Tule­vaa venei­ly­ke­sää varjos­taa polt­toai­neen hinn­an­nousu. Diesel maksaa Santa­lan mukaan venea­se­malla helposti 1,70 euroa litralta.

– Vähän­kin isompi vene syö polt­toai­netta suurin piir­tein litran kilo­met­rillä. Jos ajat päivässä 50 kilo­met­riä se on jo 85 euroa, hän harmittelee.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Hannu Santa­lan valo­ku­via aiem­pien kesien venereissuilta