Ensin vihti­läinen Hannu Santala innostui kalas­ta­mi­sesta ja sen jälkeen venei­lystä. Kesälo­mansa hän on kohta viisi­toista vuotta viettänyt matka­ve­neessä Saimaalla.

11.5.2021

HANNU SANTALA

Vihti
Painaja-asentaja, kunnos­sa­pito-osaston luottamusmies
Sanoma Oy, Vantaa

Seitsen­met­rinen, sinival­koinen mootto­ri­vene Sämpy kiiltää kilpaa auringon kanssa, kun Hannu Santala kunnostaa sitä kotipi­hal­laan Vihdissä.

– Päällisin puolin vene on kunnossa. Talven aikana olen kunnos­tanut moottoria ja päivit­tänyt sähköjä. Nyt vielä pesen ja vahaan veneen, Santala kertoo.

Hän laskee veneensä veteen Espoossa touko­kuun lopussa.

– Katsastan sen ja tarkistan, että kaikki toimii. Sitten käymme vaimon ja koirien kanssa veneellä Suomen­lin­nassa syömässä. Se on perin­teinen kevään avaus.

Juuri enempää Sämpy ei merellä seilaa­kaan. Santala nostaa veneensä merestä kevään ensim­mäisen retken jälkeen ja kuljettaa sen raken­ta­mal­laan kärryllä Ristiinaan.

Saimaa vetää Santalaa puoleensa erityi­sesti puhtau­tensa vuoksi.

– Suomen­lah­delle rupesi 20 vuotta sitten tulemaan niin paljon sinilevää, että minulta katosi into veneillä siellä. Meri on pahim­paan aikaan kuin herne­rokkaa. Saimaalla voi pulahtaa uimaan missä vaan.

Puhtauden lisäksi Santala arvostaa Järvi-Suomessa rauhaa.

– Merellä on kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin Saimaalla. Heinä­kuussa vieras­ve­ne­sa­tamat ovat niin turvok­sissa, että niistä on iltaisin vaikea löytää paikkaa.

Myös sääolo­suh­teet ovat järvellä inhimil­li­semmät kuin merellä, Santala sanoo.

– Toki Saimaal­lakin on myrskyjä, mutta harvemmin ne ovat sellaisia kuin merellä. Saimaalla väylät ovat kapeita ja saaria on paljon, joten aina on vähän suojaista.

KILPARADOILTA VESILLE

Hannu Santalan ja vaimonsa Liisan elämään jäi tyhjä aukko, kun he lopet­tivat kilpa-autoilun 1990-luvun alussa.

– Ensin innos­tuimme kalas­tuk­sesta. Kävimme pyytä­mässä lohta alueve­si­ra­jalla 30–40 kilometrin päässä Espoosta tai Porkkalasta.

Vuonna 2002 Santalat ostivat pienen yläoh­jaa­mo­ve­neen, joka sai nimek­seen Sämpy.

– Otin heti vanhan bensa­moot­torin pois ja rakensin dieselin tilalle. Reissa­simme merellä viisi vuotta ennen kuin innos­tuimme Järvi-Suomesta ja Saimaasta.

Matka­ve­neessä Santa­loilla on kaikki mukavuudet wc:tä ja suihkua myöten. Jätevedet päätyvät septi­tank­keihin, Santala kertoo.

– Mitään ei pumpata järveen. Tyhjen­nämme tankit aina satamassa.

Jääkaappi puoles­taan pysyy kylmänä aurin­ko­pa­nee­lien ja oman generaat­torin avulla.

Santalat ovat viettä­neet Saimaalla 3–4 viikkoa joka kesä pian 15 vuoden ajan.

– Vesillä pääsen eroon työstres­sistä. Se on  hienoa, Santala sanoo.

SAVONLINNA SUOSIKKI

Santala liikkuu vesillä usean pysäh­dyksen taktiikalla.

– Muuten veneily menee vain istumi­seksi ja naftan poltta­mi­seksi. Siinä ei ole mitään ideaa. Haluan nauttia luonnosta, hän sanoo.

Santalat matkaavat enintään kaksi tuntia kerral­laan, kunnes rantau­tuvat johonkin saareen, syövät, käyvät maissa ja jatkavat sitten taas matkaa.

– Saimaalla on isoja alueita, joilla ei ole mökkejä, sekä paljon saaria, joissa on hyviä poukamia rantau­tu­mi­seen, Hannu Santala kertoo.

Hän arvostaa venei­lyssä kiireettömyyttä.

– Vesillä kiire häviää. Siellä kelit, vaimo ja koirat määräävät aikataulun. En ole ikinä ajanut veneel­läni kaasu pohjassa. Hyvä matka­vauhti riittää.

Kesälo­malla Santalat viihtyvät erityi­sesti Savonlinnassa.

– Pihla­ja­vesi Savon­lin­nasta etelään on yksi hienoimpia paikkoja. Siellä on mahtavaa istua illalla veneessä ja seurata norppia.

Linna­saaren kansal­lis­puis­tossa Santalat venei­levät myös mielel­lään, mutta Lappeen­rannan he jättävät väliin. Siellä on heidän makuunsa liian ruuhkaista.

Viime kesänä Santalat kävivät Kolilla ja kaksi vuotta sitten he venei­livät Ristii­nasta Heino­laan. Maanin­galta Piela­ve­delle Sämpy kulki rekan kyydissä.

– Se oli upea reissu. Konne­vesi on jumalat­toman hienoa seutua. Sinne tekisi mieli lähteä uudestaan.

VENEEN VOI MYÖS VUOKRATA

Veneily sopii Hannu Santalan mukaan kaikille. Alkuun pääsee esimer­kiksi paikal­lisen pursi­seuran kurssilla.

Tieto­tai­dolle on tarvetta, sillä vesillä sattuu ja tapahtuu, Santala sanoo ja kertoo esimerkin viime kesältä. Silloin Santalat joutuivat soitta­maan hätiin järvi­pe­las­tajat, kun raaka­ve­si­pumpun akseli katkesi kesken matkan.

– He hinasivat meidät Savon­lin­naan. Ajoin yötä myöten kotiin, sorvasin uuden akselin ja ajoin aamulla takaisin. Kasasin pumpun, ja seuraa­vana päivänä matka taas jatkui.

Ainoa miinus venei­lyssä on Santalan mukaan hinta. Venepaikat, vakuu­tukset, huollot, veneen­laskut ja ‑nostot sekä talvi­säi­lytys nielevät vuodessa sievoisen summan.

– Veneen vuokraa­minen viikoksi tai kahdeksi ei ole hullumpi vaihtoehto. Toisaalta veneen ei tarvitse olla kummoinen. Aina voi yöpyä teltassa, Santala vinkkaa.

Hän suunnit­telee kippa­roi­vansa Sämpyn kesällä ainakin Tahkolle.

– Heinä­veden reitti on kaunis. Edellisen kerran, kun kävimme siellä, oli sateinen kesä.

Tulevaa venei­ly­kesää varjostaa polttoai­neen hinnan­nousu. Diesel maksaa Santalan mukaan venea­se­malla helposti 1,70 euroa litralta.

– Vähänkin isompi vene syö polttoai­netta suurin piirtein litran kilomet­rillä. Jos ajat päivässä 50 kilometriä se on jo 85 euroa, hän harmittelee.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Hannu Santalan valokuvia aiempien kesien venereissuilta