Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä.

Maisemia kankaalle öljyväreillä

Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä. Häntä viehättää erityisesti maisemamaalaus. Siinä häntä puhuttelevat valot, varjot ja harmaan eri sävyt.

22.4.2021

MIKA RAJALAMPI

Hitsaaja
Oriveden Ohutlevytekniikka Oy
Ruovesi

Vaalean omakotitalon ovenpielessä on paletinmuotoinen kyltti. Siinä lukee Ateljee Mika Rajalampi. Sisällä talossa harrastajamaalari asettuu telineensä eteen.

– Tämä on hauskaa puuhaa, sanoo kolmisenkymmentä vuotta öljyvärimaalausta harrastanut ruoveteläinen Mika Rajalampi.

Maalaustelineessä hänen edessään on keskeneräinen työ. Se on näkymä talviselle Helvetinjärvelle.

– Kun alan maalata, suljen kaiken muun ulkopuolelle. Minusta tulee erakko, ja aika menettää merkityksensä.

Telineen vieressä on matala, pyörillä kulkeva apupöytä. Sitä peittää lasilevy, joka toimii palettina. Rajalampi puristaa paletille värejä tuubeista.

– Värejä ei tarvitse olla valtavasti. Muutamalla perusvärillä pärjää pitkälle. Käytän sitruunankeltaista, kadmiuminkeltaista, paria punaista ja paljon sinisen eri sävyjä.

Paletilla on aina valkoista, mutta mustaa Rajalampi tarvitsee harvoin.

– Värit ovat yhdenlaisia työkaluja. Niitä oppii ajan kanssa käyttämään. Jos ostan jonkin uuden sävyn, vie aikansa, että olen sen kanssa sinut.

“MAALAAN FIILIKSEN MUKAAN”

Rajalammen taulut perustuvat usein hänen ottamiinsa luontokuviin. Toisinaan maalaus syntyy sanomalehtikuvasta tai jonkun kirjan kuvituksesta.

– En jäljittele valokuvaa, vaan otan siitä idean. En voi maalata esimerkiksi puun jokaista oksaa, vaan luon puusta eräänlaisen illuusion, jota katsojan silmä täydentää.

Kotona sijaitsevan ateljeensa lisäksi Rajalampi maalaa luonnossa, myös talvella. Hän saattaa pakata paletin ja värit autoon jo pikkutunneilla.

– Ei se kelloa katso. Maalaan ihan fiiliksen mukaan, miten milloinkin. Välillä minulla ei ole aikaa tai fiilistä, mutta silloinkin työstän keskeneräisiä tauluja mielessäni.

Rajalampi ikuistaa kankaalle usein kotikuntansa Ruoveden maisemia Pirkanmaalla, mutta vuosien varrella maalattavaa on löytynyt myös Aulangolta, Hailuodosta, Kolilta ja Lapista.

– Minua kiehtoo maalaamisessa se, että näen edessäni maiseman kolmiulotteisena ja yritän siirtää sen kaksiulotteiselle pinnalle. Se on haaste, johon haluan vastata.

TALVIMAISEMAT SUOSIKKEJA

Rajalampi oli jo lapsena innokas piirtäjä. Maalaamisesta hän kiinnostui alakouluiässä vieraillessaan tuttavaperheen luona.

– Katselin, kun perheen isä maalasi ja ajattelin, että tuota minäkin voisin kokeilla. Hän huomasi kiinnostukseni ja antoi minulle värejä ja pensseleitä, Rajalampi muistelee.

Yläasteella Rajalampi kävi kuviskerhossa ja osallistui lukion kuvaamataidon tunneille. Erään kerran opettaja jakoi luokalle pinon kortteja ja käski kopioida niistä yhden.

– Pläräsin kortteja, kunnes käteni pysähtyivät erään talvimaiseman kohdalle. Se oli minusta todella hieno. Kuvassa oli kaikki kohdallaan, Rajalampi kertoo.

Myöhemmin hänelle selvisi, että kyseessä oli Akseli Gallen-Kallelan teos Talvimaisema. Lumisia maisemia hän maalaa yhä mielellään.

– Vihreä, kesäinen maisema on helppo pilata. Se menee äkkiä tukkoon. Talvimaisemissa minua kiehtovat valot ja varjot sekä harmaan eri sävyt.

Öljyvärimaalaus vei Mika Rajalammen mennessään jo alakouluikäisenä.
”Lähellä värit ovat tummia ja kauempana vaaleampia. Siitä syntyy syvyysvaikutelma”, kertoo maisemia harrastuksekseen maalava Mika Rajalampi.

ITSEOPPINUT HARRASTAJAMAALARI

Rajalampi tarttuu pensseliin. Hän sekoittaa värejä paletissaan ja alkaa sitten maalata oksien aihioita hyvin tummalla sinisellä.

– Ensin kuva on sumea. Sitten lähden tarkentamaan sitä. Maalaan yksityiskohtia, oksa sinne, toinen tänne, ja lisään valoja ja varjoja, Rajalampi kertoo.

Kun hän aloittaa uuden työn, hän ei piirrä luonnosta, vaan hahmottelee aiheensa kankaalle nopein siveltimenvedoin tärpätillä ohennetulla värillä.

– Näen taulun jo valmiina. Tiedän, mihin pyrin. Taulu ei saa olla vain kuva, vaan siinä pitää olla tunnelma. Sen pitää puhutella katsojaa.

Itseoppinut Rajalampi on kulkenut omien sanojensa mukaan kivisen tien.

– En ole käynyt taidekouluja, mutta olen lainannut kirjastosta paljon taidekirjoja ja tutustunut niiden avulla kultakauden mestareiden töihin. Nykyään jo pystyn saamaan kankaalle sitä, mitä haluan.

VALOT JA VARJOT ELÄVIKSI

Ateljeen seinät ovat täynnä Rajalammen tauluja. Lattianrajassa seiniin nojaa kymmeniä keskeneräisiä maalauksia. Osa on odottanut valmistumistaan yli 20 vuotta.

– Kun alan maalata, silmäilen vanhoja tauluja. Jos en näe niiden joukossa mitään varteenotettavaa, saatan aloittaa uuden työn ja tehdä sen valmiiksi parissa illassa.

Väreihin, pensseleihin ja kehyksiin saa halutessaan uppoamaan euroja, mutta öljyvärimaalaus ei ole kallis harrastus, Rajalampi sanoo. Maalauspohjiin kannattaa hänestä kuitenkin satsata.

– Surkealle pohjalle ei kannata maalata, koska työstä saattaa tulla hyvä.

Rajalampi on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin ja pitänyt myös omia näyttelyitä. Hän myös myy taulujaan ja tekee tilaustöitä.

Maalatessaan Rajalammen tavoitteena on saada valot ja varjot mahdollisimman eläväksi, jotta katsoja voisi suorastaan sukeltaa tauluun.

– Viimeiseen pensselinvetoon asti työ on kesken. Sitten kun totean, että tauluun ei ole enää mitään lisättävää, se on valmis.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN