Suomen talous saattaa kääntyä pian hulppeaan kasvuun, jos rajoi­tus­toi­mista on mahdol­lista luopua. Kasvun edelly­tykset voidaan kuitenkin tuhota julkisia menoja leikkaamalla.

19.4.2021

– Ennen kuin korona­kriisiä oli edes olemassa, päämi­nis­teri Sanna Marinin halli­tuksen ohjel­massa osattiin ennakoida ja varautua mahdol­li­siin talous­krii­seihin, Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­toksen johtaja Elina Pylkkänen sanoo.

Hänen mieles­tään halli­tuksen ohjelma ansaitsee tunnus­tuksen siitä, että se antoi ensim­mäistä kertaa Suomessa luvan poiketa talous­ar­vion menoke­hyk­sistä ja siten mahdol­li­suuden vauhdittaa talous­kasvua julkisia menoja lisäämällä.

Pylkkänen muistuttaa, että halli­tus­oh­jelman yhden miljardin elvytys­vara ei olisi riittänyt alkuun­kaan korona­kriisin yrityk­sille aiheut­ta­mien tappioiden korvaa­mi­seen. Hänen mukaansa tämän johdosta Suomessa, kuten useim­missa muissa maissa, talouden äkkipy­säh­dyk­seen on vastattu ennen­nä­ke­mät­tömän voimak­kailla valtion tukitoimilla.

– Suomi on ollut rahaliiton talous­ku­ri­sään­töjä pilkun­tar­kasti noudat­tava malliop­pilas. Korona­kriisin alkaessa EU:n taholta annet­tiin kuitenkin siimaa julkisten menojen lisää­mi­seen, kun tiukoista alijää­mä­sään­nöistä päätet­tiin luopua tilapäisesti.

Ennus­teiden mukaan Suomen talous voi tänä vuonna kasvaa noin kolmella prosentilla.

Pylkkäsen mukaan yli 10 miljardin kohden­netut elvytys­toimet ovat toimi­neet niin kuin oli tarkoitus, ja Suomen talous on toistai­seksi selvinnyt pande­miasta paremmin kuin talous­vii­saat uskal­sivat toivoa.

– Elvytys­toimia voi silti aina kriti­soida. Löytyy esimerk­kejä huonon osuma­tark­kuuden elvytys­toi­mista ja riittä­mät­tö­mistä avustuk­sista. Päätös­pe­räiset toimet ovat aina vaikeita ja erityisen vaikeita näin nopealla aikatau­lulla tehtyinä, Pylkkänen toteaa.

Hänen mukaansa yleiset tuet, kuten palkan­saa­jien työelä­ke­va­kuu­tus­maksun alennus, on hyvä toimi, koska se on kaikille työnan­ta­jille helpotus ja ylläpitää kautta linjan työllisyyttä.

– Siihen ei voi olla tyyty­väinen, että Suomessa harjoi­tettu korona­tu­kien jakopo­li­tiikka on kohdellut epäoi­keu­den­mu­kai­sesti monia yrityksiä ja erityi­sesti palve­lua­lojen työntekijöitä.

Pylkkäsen mukaan palkka­tu­ki­jär­jes­telmä olisi ollut oikeu­den­mu­kai­sempi, mutta myös paljon kalliimpi tapa auttaa palkan­saajia ja yrityksiä selviy­ty­mään pande­mian yli.

ONKO TALOUSOPTIMISMILLE KATETTA?

– Ennus­teiden mukaan Suomen talous voi tänä vuonna kasvaa noin kolmella prosen­tilla vienti­ky­synnän kasvun ja kotita­louk­sien patou­tu­neen kulutus­ky­synnän vetämänä. Marinin hallitus on varau­tunut elpymi­seen siten, että valtion budjetin menoke­hyk­sestä on päätetty pitää tiukasti kiinni heti tästä vuodesta alkaen, Pylkkänen arvio talousnäkymiä.

Pandemia on edelleen päällä, ja korona­ra­joi­tusten purka­misen aikatau­lusta ei vielä tiedetä. Kannat­taako talous­po­li­tiikan virityksiä lyödä lukkoon näin epävar­massa tilanteessa?

– Budjet­ti­ke­hyk­siin sitou­tu­misen voi tulkita signaa­liksi markki­noille. Sen tarkoi­tuk­sena on viestiä, että Suomen hallitus on sitou­tunut pitämään huolta julkisen talouden tasapai­nosta myös tulevaisuudessa.

Pylkkäsen mielestä se ei kuiten­kaan tarkoita, ettei budjet­ti­ke­hyk­sistä olisi mahdol­lista poiketa, jos talouden näkymät synkistyvät.

Rahat tai henki vai molemmat?

– Pande­mian alussa ja sen jälkeenkin julki­sessa keskus­te­lussa on usein väitetty, että talous kehit­tyisi rivakammin, jos tartun­tojen leviä­mistä ei yritet­täisi ehkäistä rajoi­tus­toimin. Väite siitä, että talouden kehityksen turvaa­misen ja ihmis­hen­kien pelas­ta­misen välillä olisi risti­riita perustuu väärin­kä­si­tyk­siin, STTK:n pääeko­no­misti Patrizio Lainà linjaa.

Hänen mukaansa Suomen talous on pärjännyt toistai­seksi kaikkia muita EU-maita paremmin pitkälti juuri siksi, että tartun­ta­luvut ovat jääneet aika mataliksi ja sen ansiosta yhtä tiukkoihin rajoi­tus­toi­miin kuin monissa muissa maissa ei ole ollut tarvetta.

Lainà painottaa, että toinen keskeinen syy siihen, miksi Suomen kansan­ta­louden tuotanto on supis­tunut odotettua vähemmän, on se, että hallitus on ymmär­tänyt elvyttää reippaasti maksa­malla valtion tukia yrityk­sille, palkan­saa­jille ja kunnille.

VERONMAKSAJIEN SUBVENTOIMIA ENNÄTYSVOITTOJA

Monissa muissa maissa yrityksiä ja työpaik­koja on pyritty turvaa­maan valtion maksa­milla palkka­tuilla. Suomessa valtion tuet on suunnattu pääasiassa yrityk­sille ja työttö­myyden kasvua on pyritty torju­maan lomau­tus­jär­jes­telmän avulla.

– Meillä lomau­tus­jär­jes­telmä oli jo valmiina. Sitä vain täyden­net­tiin lyhen­tä­mällä lomau­tus­ajoista sopimista. Sen lisäksi työmark­ki­na­jär­jes­töjen kesken sovit­tiin työelä­ke­mak­sujen alenta­mi­sesta miljar­dilla eurolla.

Lainà painottaa, että talouden pelas­ta­mi­seksi käyttöön otettuun malliin jäi kuitenkin paljon valuvi­koja. Hänen mieles­tään oli vikatikki, ettei tukia saavilta yrityk­siltä kielletty osinkojen maksua.

– Valtion tuet menevät koko yritys­kent­tään, vaikka lähes­kään kaikki yritykset eivät ole hätää kärsi­mässä. Monet erittäin hyvin menes­ty­neet yritykset ovat saaneet valtiolta tukea ja takoneet kriisin keskellä muhkeampia voittoja kuin vuosikymmeneen.

Jos vienti alkaa vetää, niin orastavaa kasvua ei kannata tappaa ryhty­mällä sopeut­ta­maan julkista taloutta.

Lainà korostaa, että tukien olisi pitänyt olla enemmän vastik­keel­lisia. Hänen mukaansa vastik­keet­to­mille tuille löytyy tietysti aina ottajia, mutta hyvin kannat­ta­vien yritysten ylimää­räisiä voittoja on järje­töntä maksaa valtion kassasta.

– STTK perään­kuu­lutti valtion tukemaa työajan lyhen­tä­mistä lomau­tus­jär­jes­telmän rinnalle. Työajan puolit­ta­mien lomau­tusten sijasta olisi ollut palkan­saa­jien etujen mukainen ratkaisu.

Lainà painottaa, että puolen työajan palkka yhdis­tet­tynä ansio­si­don­naisen työttö­myys­ra­haan olisi aiheut­tanut selvästi pienemmät tappiot palkan­saa­jille kuin kokoai­kaiset lomau­tukset pelkän työttö­myys­va­kuu­tuksen varassa.

JÄITÄ HATTUUN

– Jos vienti alkaa vetää, niin orastavaa kasvua ei kannata tappaa ryhty­mällä sopeut­ta­maan julkista taloutta. Vielä ei tiedetä, mitä paluu normaa­liin tarkoittaa, STTK:n Lainà sanoo.

Lainà korostaa, että nyt tarvi­taan malttia reagoida tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti suhdan­ne­ti­lan­teen edellyt­tä­millä keinoilla ja välttää ajautu­mista aikai­sem­missa kriiseissä tuhoi­saksi osoit­tau­tu­neelle julkisten menojen leikkausten tielle. Hänen mieles­tään väestön ikään­ty­minen ja ilmas­ton­muu­toksen torjunta luovat paineita julkisten menojen lisäämiseen.

”TYÖPAIKKAVAKUUTUKSELLE” OLISI TARVE

– Suomen talous on tähän mennessä selviy­tynyt korona­krii­sistä melko pienillä vauriolla, mutta taantuman aiheut­tamat tappiot ovat jakau­tu­neet hyvin epäta­sai­sesti niin yritysten kuin palkan­saa­jien kesken, kansan­ta­lous­tie­teen profes­sori Matti Tuomala arvioi.

Hänen mukaansa joidenkin toimia­lojen yritykset ovat jopa hyöty­neet kriisistä, ja etätöihin ”komen­netut” palkan­saa­jatkin ovat säilyt­tä­neet tulota­sonsa, mutta palve­lua­lojen yritykset ja niiden työnte­kijät ovat joutu­neet talou­del­li­sesti ahtaalle.

Tuomalan mukaan korona­kriisin aiheut­ta­mien tappioiden epäta­saista jakau­tu­mista olisi voitu lieventää, jos Suomi olisi kopioinut Tanskan koronatukimallin.

– Tanska otti ensim­mäi­senä maana käyttöön tukitoimet, joilla valtio korvaa korona­pan­de­mian rajoi­tus­toi­mista kärsi­vien yritysten palkka­ku­luista 90 prosenttia ja suuren osan kiinteistä kuluista. Tällaista tukimallia voi pitää kriisiajan työpaikkavakuutuksena.

Jotta tulevai­suus muuttuisi ratkai­se­vasti parem­maksi, pitäisi valtion ottaa keskeinen rooli innovaatiopolitiikassa. 

Tuomalan mielestä palkka­tu­ki­malli olisi ollut hallin­nol­li­sesti yksin­ker­tainen ja tukien jakau­tu­misen kannalta tehokas ja oikeu­den­mu­kainen sekä yrityk­sille että työntekijöille.

– Koska palkka­summa ei tukitoi­mien ansiosta olisi vähen­tynyt merkit­tä­västi, verotu­loissa ei olisi tapah­tunut merkit­tävää laskua, jolloin tarve tukea kuntia olisi jäänyt pienem­mäksi. Palkka­tu­ki­mal­lilla olisi vältetty myös nopeiden irtisa­no­misten aiheut­tama työttö­myys­kas­sojen ruuhkautuminen.

Tuomalan mukaan Tanskan malli olisi turvannut kaikkien irtisa­no­tuiksi ja lomau­te­tuiksi joutu­neiden työnte­ki­jöiden talouden paremmin kuin Suomessa käyttöö­no­tetut tukitoimet. Malli olisi taannut kaikille pahiten kriisistä kärsi­neille palve­lua­lojen pieni­palk­kai­sille työnte­ki­jöille lähes palkka­tu­lojen tasoisen toimeen­tulon riippu­matta siitä, kuulu­vatko he työttö­myys­kas­saan vai eivät.

TULEVAISUUTEEN JULKISTEN INVESTOINTIEN VETÄMÄNÄ

Tuomala muistuttaa, että tähän mennessä Suomen taloutta on pidetty pystyssä kohden­ne­tulla finans­si­po­li­tii­kalla. Hänen mukaansa kokonais­ky­syntää kasvat­tavan elvytyksen aika tulee vasta kun kriisi on ohi ja talouden rajoi­tus­toi­mista voidaan luopua.

– Kriisin jälkeen taloutta voitai­siin ensin vauhdittaa pieni­tu­loi­sille kohdis­te­tuilla verojen alennuk­silla, mutta elvytys­po­li­tiikan ja pidemmän tähtäimen politiikan johto­täh­tenä pitäisi olla julkisen sektorin koulutus‑, tutkimus- ja kehitys­me­nojen lisääminen.

Tuomalan mielestä uusi tekno­logia pitäisi valjastaa palve­le­maan paremmin taval­listen ihmisten tarpeita.

– Matalat palkat ja vähän työnte­ki­jöitä on ollut Amazonin ja muiden suurten tekno­lo­giay­ri­tysten menes­tyksen kaava. Niiden toiminta perustuu siihen, että työnte­ki­jöitä korva­taan algorit­meilla ja keino­ä­lyllä. Tällainen liike­toi­min­ta­malli sorsii aina työntekijöitä.

Tuomalan mukaan on vaikea nähdä, miksi yritykset itse ryhtyi­sivät muutta­maan tätä omista­jien näkökul­masta hyvin toimivaa konseptia.

– Jotta tulevai­suus muuttuisi ratkai­se­vasti parem­maksi, pitäisi valtion ottaa keskeinen rooli innovaa­tio­po­li­tii­kassa. Se loisi edelly­tykset sellai­sille tekno­lo­gi­sille muutok­sille, jotka synnyt­täi­sivät ekolo­gi­sesti kestäviä ja hyvin palkat­tuja työpaikkoja.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN