Suomen talous saat­taa kään­tyä pian hulp­pe­aan kasvuun, jos rajoi­tus­toi­mista on mahdol­lista luopua. Kasvun edel­ly­tyk­set voidaan kuiten­kin tuhota julki­sia menoja leikkaamalla.

19.4.2021

– Ennen kuin koro­na­krii­siä oli edes olemassa, päämi­nis­teri Sanna Mari­nin halli­tuk­sen ohjel­massa osat­tiin enna­koida ja varau­tua mahdol­li­siin talous­krii­sei­hin, Palkan­saa­jien tutki­mus­lai­tok­sen johtaja Elina Pylk­kä­nen sanoo.

Hänen mieles­tään halli­tuk­sen ohjelma ansait­see tunnus­tuk­sen siitä, että se antoi ensim­mäistä kertaa Suomessa luvan poiketa talous­ar­vion meno­ke­hyk­sistä ja siten mahdol­li­suu­den vauh­dit­taa talous­kas­vua julki­sia menoja lisäämällä.

Pylk­kä­nen muis­tut­taa, että halli­tus­oh­jel­man yhden miljar­din elvy­tys­vara ei olisi riit­tä­nyt alkuun­kaan koro­na­krii­sin yrityk­sille aiheut­ta­mien tappioi­den korvaa­mi­seen. Hänen mukaansa tämän johdosta Suomessa, kuten useim­missa muissa maissa, talou­den äkki­py­säh­dyk­seen on vastattu ennen­nä­ke­mät­tö­män voimak­kailla valtion tukitoimilla.

– Suomi on ollut raha­lii­ton talous­ku­ri­sään­töjä pilkun­tar­kasti noudat­tava malliop­pi­las. Koro­na­krii­sin alkaessa EU:n taholta annet­tiin kuiten­kin siimaa julkis­ten meno­jen lisää­mi­seen, kun tiukoista alijää­mä­sään­nöistä päätet­tiin luopua tilapäisesti.

Ennus­tei­den mukaan Suomen talous voi tänä vuonna kasvaa noin kolmella prosentilla.

Pylk­kä­sen mukaan yli 10 miljar­din kohden­ne­tut elvy­tys­toi­met ovat toimi­neet niin kuin oli tarkoi­tus, ja Suomen talous on tois­tai­seksi selvin­nyt pande­miasta parem­min kuin talous­vii­saat uskal­si­vat toivoa.

– Elvy­tys­toi­mia voi silti aina kriti­soida. Löytyy esimerk­kejä huonon osuma­tark­kuu­den elvy­tys­toi­mista ja riit­tä­mät­tö­mistä avus­tuk­sista. Päätös­pe­räi­set toimet ovat aina vaikeita ja erityi­sen vaikeita näin nopealla aika­tau­lulla tehtyinä, Pylk­kä­nen toteaa.

Hänen mukaansa ylei­set tuet, kuten palkan­saa­jien työelä­ke­va­kuu­tus­mak­sun alen­nus, on hyvä toimi, koska se on kaikille työnan­ta­jille helpo­tus ja yllä­pi­tää kautta linjan työllisyyttä.

– Siihen ei voi olla tyyty­väi­nen, että Suomessa harjoi­tettu koro­na­tu­kien jako­po­li­tiikka on kohdel­lut epäoi­keu­den­mu­kai­sesti monia yrityk­siä ja erityi­sesti palve­lua­lo­jen työntekijöitä.

Pylk­kä­sen mukaan palk­ka­tu­ki­jär­jes­telmä olisi ollut oikeu­den­mu­kai­sempi, mutta myös paljon kalliimpi tapa auttaa palkan­saa­jia ja yrityk­siä selviy­ty­mään pande­mian yli.

ONKO TALOUSOPTIMISMILLE KATETTA?

– Ennus­tei­den mukaan Suomen talous voi tänä vuonna kasvaa noin kolmella prosen­tilla vien­ti­ky­syn­nän kasvun ja koti­ta­louk­sien patou­tu­neen kulu­tus­ky­syn­nän vetä­mänä. Mari­nin halli­tus on varau­tu­nut elpy­mi­seen siten, että valtion budje­tin meno­ke­hyk­sestä on päätetty pitää tiukasti kiinni heti tästä vuodesta alkaen, Pylk­kä­nen arvio talousnäkymiä.

Pande­mia on edel­leen päällä, ja koro­na­ra­joi­tus­ten purka­mi­sen aika­tau­lusta ei vielä tiedetä. Kannat­taako talous­po­li­tii­kan viri­tyk­siä lyödä lukkoon näin epävar­massa tilanteessa?

– Budjet­ti­ke­hyk­siin sitou­tu­mi­sen voi tulkita signaa­liksi mark­ki­noille. Sen tarkoi­tuk­sena on vies­tiä, että Suomen halli­tus on sitou­tu­nut pitä­mään huolta julki­sen talou­den tasa­pai­nosta myös tulevaisuudessa.

Pylk­kä­sen mielestä se ei kuiten­kaan tarkoita, ettei budjet­ti­ke­hyk­sistä olisi mahdol­lista poiketa, jos talou­den näky­mät synkistyvät.

Rahat tai henki vai molemmat?

– Pande­mian alussa ja sen jälkeen­kin julki­sessa keskus­te­lussa on usein väitetty, että talous kehit­tyisi riva­kam­min, jos tartun­to­jen leviä­mistä ei yritet­täisi ehkäistä rajoi­tus­toi­min. Väite siitä, että talou­den kehi­tyk­sen turvaa­mi­sen ja ihmis­hen­kien pelas­ta­mi­sen välillä olisi risti­riita perus­tuu väärin­kä­si­tyk­siin, STTK:n pääe­ko­no­misti Patrizio Lainà linjaa.

Hänen mukaansa Suomen talous on pärjän­nyt tois­tai­seksi kaik­kia muita EU-maita parem­min pitkälti juuri siksi, että tartun­ta­lu­vut ovat jääneet aika mata­liksi ja sen ansiosta yhtä tiuk­koi­hin rajoi­tus­toi­miin kuin monissa muissa maissa ei ole ollut tarvetta.

Lainà painot­taa, että toinen keskei­nen syy siihen, miksi Suomen kansan­ta­lou­den tuotanto on supis­tu­nut odotet­tua vähem­män, on se, että halli­tus on ymmär­tä­nyt elvyt­tää reip­paasti maksa­malla valtion tukia yrityk­sille, palkan­saa­jille ja kunnille.

VERONMAKSAJIEN SUBVENTOIMIA ENNÄTYSVOITTOJA

Monissa muissa maissa yrityk­siä ja työpaik­koja on pyritty turvaa­maan valtion maksa­milla palk­ka­tuilla. Suomessa valtion tuet on suun­nattu pääasiassa yrityk­sille ja työt­tö­myy­den kasvua on pyritty torju­maan lomau­tus­jär­jes­tel­män avulla.

– Meillä lomau­tus­jär­jes­telmä oli jo valmiina. Sitä vain täyden­net­tiin lyhen­tä­mällä lomau­tus­ajoista sopi­mista. Sen lisäksi työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen kesken sovit­tiin työelä­ke­mak­su­jen alen­ta­mi­sesta miljar­dilla eurolla.

Lainà painot­taa, että talou­den pelas­ta­mi­seksi käyt­töön otet­tuun malliin jäi kuiten­kin paljon valu­vi­koja. Hänen mieles­tään oli vika­tikki, ettei tukia saavilta yrityk­siltä kiel­letty osin­ko­jen maksua.

– Valtion tuet mene­vät koko yritys­kent­tään, vaikka lähes­kään kaikki yrityk­set eivät ole hätää kärsi­mässä. Monet erit­täin hyvin menes­ty­neet yrityk­set ovat saaneet valtiolta tukea ja tako­neet krii­sin keskellä muhkeam­pia voit­toja kuin vuosikymmeneen.

Jos vienti alkaa vetää, niin oras­ta­vaa kasvua ei kannata tappaa ryhty­mällä sopeut­ta­maan julkista taloutta.

Lainà koros­taa, että tukien olisi pitä­nyt olla enem­män vastik­keel­li­sia. Hänen mukaansa vastik­keet­to­mille tuille löytyy tietysti aina otta­jia, mutta hyvin kannat­ta­vien yritys­ten ylimää­räi­siä voit­toja on järje­töntä maksaa valtion kassasta.

– STTK perään­kuu­lutti valtion tuke­maa työajan lyhen­tä­mistä lomau­tus­jär­jes­tel­män rinnalle. Työajan puolit­ta­mien lomau­tus­ten sijasta olisi ollut palkan­saa­jien etujen mukai­nen ratkaisu.

Lainà painot­taa, että puolen työajan palkka yhdis­tet­tynä ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­ra­haan olisi aiheut­ta­nut selvästi pienem­mät tappiot palkan­saa­jille kuin kokoai­kai­set lomau­tuk­set pelkän työt­tö­myys­va­kuu­tuk­sen varassa.

JÄITÄ HATTUUN

– Jos vienti alkaa vetää, niin oras­ta­vaa kasvua ei kannata tappaa ryhty­mällä sopeut­ta­maan julkista taloutta. Vielä ei tiedetä, mitä paluu normaa­liin tarkoit­taa, STTK:n Lainà sanoo.

Lainà koros­taa, että nyt tarvi­taan malt­tia reagoida tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti suhdan­ne­ti­lan­teen edel­lyt­tä­millä keinoilla ja vält­tää ajau­tu­mista aikai­sem­missa krii­seissä tuhoi­saksi osoit­tau­tu­neelle julkis­ten meno­jen leik­kaus­ten tielle. Hänen mieles­tään väes­tön ikään­ty­mi­nen ja ilmas­ton­muu­tok­sen torjunta luovat paineita julkis­ten meno­jen lisäämiseen.

”TYÖPAIKKAVAKUUTUKSELLE” OLISI TARVE

– Suomen talous on tähän mennessä selviy­ty­nyt koro­na­krii­sistä melko pienillä vauriolla, mutta taan­tu­man aiheut­ta­mat tappiot ovat jakau­tu­neet hyvin epäta­sai­sesti niin yritys­ten kuin palkan­saa­jien kesken, kansan­ta­lous­tie­teen profes­sori Matti Tuomala arvioi.

Hänen mukaansa joiden­kin toimia­lo­jen yrityk­set ovat jopa hyöty­neet krii­sistä, ja etätöi­hin ”komen­ne­tut” palkan­saa­jat­kin ovat säilyt­tä­neet tulo­ta­sonsa, mutta palve­lua­lo­jen yrityk­set ja niiden työn­te­ki­jät ovat joutu­neet talou­del­li­sesti ahtaalle.

Tuoma­lan mukaan koro­na­krii­sin aiheut­ta­mien tappioi­den epäta­saista jakau­tu­mista olisi voitu lieven­tää, jos Suomi olisi kopioi­nut Tans­kan koronatukimallin.

– Tanska otti ensim­mäi­senä maana käyt­töön tuki­toi­met, joilla valtio korvaa koro­na­pan­de­mian rajoi­tus­toi­mista kärsi­vien yritys­ten palk­ka­ku­luista 90 prosent­tia ja suuren osan kiin­teistä kuluista. Tällaista tuki­mal­lia voi pitää krii­sia­jan työpaikkavakuutuksena.

Jotta tule­vai­suus muut­tuisi ratkai­se­vasti parem­maksi, pitäisi valtion ottaa keskei­nen rooli innovaatiopolitiikassa. 

Tuoma­lan mielestä palk­ka­tu­ki­malli olisi ollut hallin­nol­li­sesti yksin­ker­tai­nen ja tukien jakau­tu­mi­sen kannalta teho­kas ja oikeu­den­mu­kai­nen sekä yrityk­sille että työntekijöille.

– Koska palk­ka­summa ei tuki­toi­mien ansiosta olisi vähen­ty­nyt merkit­tä­västi, vero­tu­loissa ei olisi tapah­tu­nut merkit­tä­vää laskua, jolloin tarve tukea kuntia olisi jäänyt pienem­mäksi. Palk­ka­tu­ki­mal­lilla olisi vältetty myös nopei­den irti­sa­no­mis­ten aiheut­tama työt­tö­myys­kas­so­jen ruuhkautuminen.

Tuoma­lan mukaan Tans­kan malli olisi turvan­nut kaik­kien irti­sa­no­tuiksi ja lomau­te­tuiksi joutu­nei­den työn­te­ki­jöi­den talou­den parem­min kuin Suomessa käyt­töö­no­te­tut tuki­toi­met. Malli olisi taan­nut kaikille pahi­ten krii­sistä kärsi­neille palve­lua­lo­jen pieni­palk­kai­sille työn­te­ki­jöille lähes palk­ka­tu­lo­jen tasoi­sen toimeen­tu­lon riip­pu­matta siitä, kuulu­vatko he työt­tö­myys­kas­saan vai eivät.

TULEVAISUUTEEN JULKISTEN INVESTOINTIEN VETÄMÄNÄ

Tuomala muis­tut­taa, että tähän mennessä Suomen taloutta on pidetty pystyssä kohden­ne­tulla finans­si­po­li­tii­kalla. Hänen mukaansa koko­nais­ky­syn­tää kasvat­ta­van elvy­tyk­sen aika tulee vasta kun kriisi on ohi ja talou­den rajoi­tus­toi­mista voidaan luopua.

– Krii­sin jälkeen taloutta voitai­siin ensin vauh­dit­taa pieni­tu­loi­sille kohdis­te­tuilla vero­jen alen­nuk­silla, mutta elvy­tys­po­li­tii­kan ja pidem­män tähtäi­men poli­tii­kan johto­täh­tenä pitäisi olla julki­sen sekto­rin koulutus‑, tutki­mus- ja kehi­tys­me­no­jen lisääminen.

Tuoma­lan mielestä uusi tekno­lo­gia pitäisi valjas­taa palve­le­maan parem­min taval­lis­ten ihmis­ten tarpeita.

– Mata­lat palkat ja vähän työn­te­ki­jöitä on ollut Amazo­nin ja muiden suur­ten tekno­lo­giay­ri­tys­ten menes­tyk­sen kaava. Niiden toiminta perus­tuu siihen, että työn­te­ki­jöitä korva­taan algo­rit­meilla ja keino­ä­lyllä. Tällai­nen liike­toi­min­ta­malli sorsii aina työntekijöitä.

Tuoma­lan mukaan on vaikea nähdä, miksi yrityk­set itse ryhtyi­si­vät muut­ta­maan tätä omis­ta­jien näkö­kul­masta hyvin toimi­vaa konseptia.

– Jotta tule­vai­suus muut­tuisi ratkai­se­vasti parem­maksi, pitäisi valtion ottaa keskei­nen rooli inno­vaa­tio­po­li­tii­kassa. Se loisi edel­ly­tyk­set sellai­sille tekno­lo­gi­sille muutok­sille, jotka synnyt­täi­si­vät ekolo­gi­sesti kestä­viä ja hyvin palkat­tuja työpaikkoja.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN