HARRASTAJA: Mika Mustonen tekee uniik­keja puukkoja

Hyvä puukko sopii käyttä­jänsä käteen ja pysyy terävänä, sanoo puukkoja puhde­töi­nään tekevä Mika Mustonen. Hänen käsis­sään pysyvät sekä vasara, naskali että neula.

MIKA MUSTONEN

Muhos
Varas­to­mies,
Sah-Ko Oy, Oulu

4.3.2021

Hiilet hohkaavat punai­sina, kun Mika Mustonen takoo latta­te­räk­sestä terää puukkoon lapsuu­den­ko­tinsa maise­missa Muhoksen Kylmälänkylällä.

– Pitää olla metal­li­mies, puuseppä ja suutari, että puukko syntyy. Tekovai­heessa teränkin pystyy pilaa­maan, Mustonen sanoo.

Puukon valmis­tuksen salat alkoivat avautua Musto­selle, kun hän syksyllä 2016 osallistui ensim­mäisen kerran Oulujoki-opiston puukkokurssille.

– Paikal­lis­leh­dessä oli ilmoitus kurssista, ja pitihän sitä lähteä kokei­le­maan. Minulla oli jo pitkään ollut mielessä, että olisi mukavaa tehdä puukko.

Ensin Mustonen teki puukkoja ostote­riin, kunnes puukko­sep­pä­mes­tari Markku Parkkinen järjesti oppilail­leen kahden viikon taonta­kurssin kesällä 2017.

– Siellä kävimme läpi terän taonta­tavat ja ‑tekniikat sekä hionnat, ja siitä lähtien olen tehnyt terät itse.

Hän takoo puukon teriä myös pyöröteräksestä.

– Se on työlästä. Takomi­seen menee pian pari tuntia. Jätän taonta­pin­nalle usein vasaran jälkiä. Ne ovat hyvännäköisiä.

KAHVA LEHTIPUUSTA

Puukon kahvan valmis­tuk­seen käyvät Mustosen mukaan kaikki lehti­puut omena­puusta syree­ni­pen­saa­seen. Itse hän on mieltynyt visakoi­vuun ja koivupahkaan.

– Visakoi­vussa saattaa olla loimua, ja koivu­pah­kaan tulee usein kuvioita. Puun pinnan elävyys miellyttää silmääni.

Tykötar­peita Musto­sella on riittä­miin, sillä hän osti vajaa kolme vuotta sitten Raahesta kookkaan koivupahkan.

– Se oli sen verran iso, että kolmeen mieheen saimme sen nostettua peräkär­ryyn. Siitä riittää kahva­ma­te­ri­aa­liksi pitkäksi aikaa, Mustonen nauraa.

Mika Mustosen valmis­ta­missa puukoissa on noin kymmenen senttiä pitkä terä, jota ei tarvitse yhtenään teroittaa.

Terän ja kahvan väliin Mustonen istuttaa pienen metal­li­kap­pa­leen, jota kutsu­taan helaksi.

– Se on vaativa työvaihe. Terän ja helan juureen ei saa jäädä rakoa, sillä muuten kahvaan pääsee likaa ja vettä ja se rupeaa lahoa­maan sisältä päin.

HAARUKKAKIN TARPEEN

Puukon valmistus edellyttää tekijältä kärsi­väl­li­syyttä, sillä se on 98-prosent­ti­sesti hiomista, Mustonen kertoo.

– Puukon tekemi­seen pitää keskittyä. Tekijällä pitää olla silmää, jotta hän hahmottaa kokonai­suuden ja taiteel­li­suutta, että hän pystyy tekemään hionnat.

Kärsi­väl­li­syy­delle ja taiteel­li­suu­delle on sijaa myös tupen ompelussa.

– Teen terälle ensin suoja­lestin puusta, ettei terä tule tupen läpi. Kun ompelen tupen, suoja­lesti jää sen sisälle.

Pitää olla metal­li­mies, puuseppä ja suutari, että puukko syntyy.

Hänen tuppensa ovat taval­li­sesti naudan parkki­nahkaa. Ompele­mi­seen Mustonen käyttää vahalankaa, naskalia, neulaa ja haarukkaa.

– Tupen sauman pitää mennä puukon keski­linjaa pitkin, sauman pitää olla suora ja pistojen välin tasainen. Pistän nahkaan haaru­kalla jäljet, jotta saan ompeleesta tasaisen.

Tuppeen saa näyttä­vyyttä paine­le­malla siihen erilaisia kuvioita, kun nahka on märkää, Mustonen kertoo.

– Tupen ja kahvan voi myös värjätä narvi­vä­reillä, jolloin niihin tulee vivahteita.

Narvi­värit ovat nahan tai puun värjää­mi­seen tarkoi­tettua petsiä. Mustonen on käyttänyt puukois­saan ruskean eri sävyjä.

Ennemmin teen puukkoja kuin istun telkkarin ääressä, Mika Mustonen toteaa.

HAAVEISSA OMA VERSTAS

Taval­li­sesti Mustonen tekee puukkoja talvisin opiston kurssilla, joka kokoontuu kerran viikossa Muhoksen yläkou­lulla. Tänä talvena kurssin aloitusta on kuitenkin siirretty korona­ra­joi­tusten vuoksi. Se harmittaa Mustosta.

– Oma verstas olisi ihanteel­linen. Siellä menisi joka ilta muutama tunti. Ennemmin teen puukkoja kuin istun telkkarin ääressä.

Puukkojen valmistus on hänestä hyvää vasta­painoa työlle.

– Siinä pääsen rauhoit­tu­maan ja keskit­ty­mään ihan johonkin muuhun. Kahta saman­laista puukkoa ei tule, ne ovat kaikki omia yksilöitään.

Musto­sella on hyllyssä parikym­mentä valmista puukkoa ja toinen mokoma on vuosien varrella vaihtanut omistajaa.

– Siinä on pieni mahdol­li­suus lisätu­loihin. Metsäs­täjät ovat ostaneet puukko­jani. Niitä on mukava myös antaa lahjaksi sukulai­sille ja tuttaville.

Käsityönä tehty puukko menee vain sitä varten tehtyyn tuppeen.

TAVOITTEENA SM-KULTA

Hyvä puukko on Mustosen mukaan sellainen, joka sopii käyttä­jänsä käteen ja käyttö­tar­koi­tuk­seen. Puukon pitää olla terävä ja myös pysyä sellaisena.

– Karkaisu on terässä tärkein työvaihe. Jos terä jää liian pehmeäksi, se ei pysy terävänä. Jos terä taas jää liian kovaksi, se voi murtua eikä sitä saa kotikons­tein teräväksi.

Kolme vuotta sitten Mustonen otti ensim­mäisen kerran osaa puukon­val­mis­tuksen SM-kisoihin.

– Markku kannusti osallis­tu­maan, kun hän näki kehityk­seni sekä työni laadun. Puukkojen pitää olla viimeisen päälle tehtyjä, että niillä pärjää kilpailuissa.

Pitää ottaa se asenne, että nyt tulee ensim­mäinen palkinto!

Toissa vuonna hän sijoittui helal­li­sessa sarjassa hopealle.

– Arvos­te­lu­pöy­tä­kirjan mukaan helan istutus kaatui muutaman millin­kym­me­nyksen eteen­päin ja terän kärki ei ollut symmetrinen.

Viime vuonna Mustonen sai helat­to­masta sarjasta hopeaa ja helal­li­sesta pronssia. Uusi kilpai­lu­puukko muhii jo mietteissä.

– Pitää ottaa se asenne, että nyt tulee ensim­mäinen palkinto!

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT VESA RANTA