Kaapeli-TV-verkkoja huoltava Tapani Heikkilä työskentelee pääosin ulkona. Talvisin asentajan haastavat pureva pakkanen ja lumen paljous, kesäisin hyttyset.

KUVAREPORTAASI: Tieto­lii­ken­nea­sen­taja Tapani Heikkilä: Kautta kinosten kaapelia korjaamaan

Työ aikaa vastaan kuormittaa, mutta tyyty­väinen asiakas palkitsee, tieto­lii­ken­nea­sen­taja Tapani Heikkilä sanoo.

10.2.2021

TAPANI HEIKKILÄ

IKÄ 60 vuotta
KOTIPAIKKAKUNTA Kemi
AMMATTI Tieto­lii­ken­nea­sen­taja
TYÖPAIKKA Eltel Networks Pohjoinen Oy
AMMATTIOSASTO Kemin Puhelin­miehet ao. 83

26.1.
VIISI KOHDETTA

KOHDE 1

LAITEASEMA, TORNIO

Tapani Heikkilä tarkistaa kuitu­vas­taa­not­timen jälkeisen vahvis­timen signaa­liarvot CTV-mittarilla.

”Työ on vuosien myötä muuttunut hurjasti. Ennen vahvis­timet säädet­tiin ruuvi­meis­se­lillä ja yksin­ker­tai­silla mitta­lait­teilla, nyt läppä­rillä ja kehit­ty­neillä mittareilla.

Kun tulin kaapeli-TV-hommiin, kaape­li­ver­kossa oli 12 analo­gista kanavaa. Tällä hetkellä on noin 20 kanava­nippua, joiden jokaisen sisällä on noin 10 digitaa­lista TV-kanavaa.

Mobii­li­verkko kehittyy koko ajan katta­vam­maksi, ja asioita siirtyy paljon sinne. Mutta en usko, että valokuitu tulee koskaan häviä­mään, ja tuskin täysin kupariverkotkaan.”

”Valmis­tuin ammat­ti­koulun puheli­na­sen­ta­ja­lin­jalta Kemissä vuonna 1979. Ammat­ti­koulun jälkeen olin Ruotsissa Karls­borgin massa­teh­taalla harjoit­te­le­massa instru­ment­tia­sen­ta­jaksi. Työ tehda­sym­pä­ris­tössä melui­neen ei kuiten­kaan maistunut. Tulin takaisin Suomeen ja kävin armeijan.

Armeijan jälkeen pääsin töihin silloi­selle Posti- ja telelai­tok­selle. Tein sekalaisia töitä vuoteen 1985, jolloin Kemissä alkoi kaapeli-TV-verkon raken­ta­minen, ja pääsin siihen mukaan. Suoritin työn ohessa tieto­lii­ken­nea­sen­tajan ammat­ti­tut­kinnon ja tieto­lii­ken­nea­sen­tajan erikoisammattitutkinnon.

Olin kaapeli-TV-töissä vuoteen 1992, jolloin sen aikai­sessa yrityk­sessä tapahtui muutoksia ja jouduin niistä töistä pois.

Sen jälkeen tein useamman vuoden kulut­ta­ja­liit­ty­mien toimi­tuksia ja viankor­jausta ja suoritin tieto­ko­nea­sen­tajan ammat­ti­tut­kinnon. Pääsin takaisin kaapeli-TV-töihin vuonna 2008. Tällä välin verkon kompo­nentit ja mitta­lait­teet olivat muuttu­neet kokonaan johtuen TV-lähetysten digita­li­soin­nista. Työ piti opetella alusta alkaen uudestaan.”

KOHDE 2

HAJA-ASUTUSALUE, TORNIO

Asiakas­vian korjaus. Heikkilä kiristää kaape­leiden liittymät ja säätää jakovahvistimen.

”Nykyi­seen työpaik­kaani Elteliin tulin huhti­kuussa 2018. Olen tehnyt pääasiassa kaapeli-TV-verkon kunnos­tusta ja asennuksia. Tällä hetkellä on kahdes­toista firman nimi takin selässä, ja olen ollut tieto­lii­ken­ne­hom­missa 40 vuotta.

Työ on haasteel­lista ja vaihte­levaa, mutta viankor­jauk­sessa henkinen kuormit­ta­vuus on aika suuri, koska viat täytyy saada määrä­ai­kaan mennessä korjattua. Tämä kyseinen päivä oli aika normaali, ei helppo eikä vaikea.

Eltel Pohjoi­sella meitä kaapeli-TV-verkon töitä tekeviä on seisemän. Työalu­eena on koko Lapin lääni pitkine etäisyyk­si­neen. Pääasial­li­sesti toimin Kemi–Tornio-alueella, mutta välillä on 3–6 viikon komen­nuksia toisille paikka­kun­nille osallis­tu­maan suurem­piin verkon modernisointiprojekteihin.”

”Vaikka hommassa on haastetta, periksi ei anneta koskaan.”
TAPANI HEIKKILÄ
Tieto­lii­ken­nea­sen­taja

Heikki­lälle kertyy ajoki­lo­met­rejä taval­li­sena työpäi­vänä noin 70–100.
Kahvi­tauko huoltoasemalla.

”Parasta työssä on, että paikat vaihtuvat, tapaa uusia ihmisiä, saa liikkua ja itse priori­soida päivän ohjelman. Meidän ei tarvitse olla kiinteästi missään. Työt tulevat yrityksen työnoh­jauk­selta asentajan käyttö­liit­ty­mään. Saamme työt suoraan matka­pu­he­li­meen, ja ne myös kuita­taan puheli­mella tehdyksi.

Päivän kulun saa itse määrätä – mistä aloittaa, mihin lopettaa, kunhan hommat hoituvat mahdol­li­simman kustan­nus­te­hok­kaasti, eikä tulisi edesta­kaista ajamista.

Meillä on pieni Eltelin toimi­piste, mutta käytän­nössä auto on asentajan konttori. Vietän hyvin vähän aikaa toimi­pis­teessä. Joskus päivällä saatan käväistä juomassa kupposen kahvia ja hakemassa varaosia. En osaisi enää kontto­ri­pöydän takana istua.”

KOHTEET 3 JA 4

HAJA-ASUTUSALUE, KEMINMAA

Heikkilän tehtä­vänä on kaapeli-TV-verkon kohina­häi­riön etsintä ja vian korjaus. ”Menee aikaa rajata, mistä häiriö tulee, koska häiriö leviää laajalle alueelle verkkoon.”

”Työ on pääasiassa ulkotyötä. Omat haasteensa luo talvisin pureva pakkanen ja lumen paljous, kesällä hyttyset. Maalis­kuulle kun päästään, ei tarvitse enää illalla ottaa aurinkoa. Naama kyllä punottaa, kun menee töistä kotiin.

Vaikka paljon ollaan ulkona töissä, tämä on kuitenkin ennen kaikkea asiakas­pal­ve­lu­työtä. Täytyy toimia sillä ajatuk­sella, että asiakas on aina oikeassa. Viat voivat olla mitä kummal­li­simpia, ja itsekin olen joskus ajatellut, että ei voi olla totta. Mutta ei kukaan turhasta valita.

Korona ei ole vaikut­tanut työhöni kovin­kaan paljoa. Totta kai asiakas­ym­pä­ris­tössä on jouduttu olemaan hyvin varovaisia. Kaapeli-TV-verkon toimi­vuus on noussut entistä tärkeäm­mäksi, koska siellä kulkee nettiyh­teyksiä, joita monet nyt etätöissä olevat ihmiset tarvitsevat.”

”Varsi­nai­siin kaapeli-TV-töihin ei ole edelleen­kään saata­villa koulu­tusta, ja kaikki hommat on pitänyt itse opiskella. Työ opitaan mestari-oppilas-menetel­mällä. Itse olen opettanut monta nuorta alalle urani aikana, tässäkin firmassa kaksi nuorta asentajaa.

Parhaani mukaan olen jakanut nuorille asenta­jille kaiken tiedon mitä minulla on. Mutta tulee hetkiä, jolloin minun täytyy vastaa­vasti kysyä nuorilta asenta­jilta. Tämä on koko työuran mittaista oppimista. Työ opettaa, ja täytyy olla itse aktii­vinen, jotta pysyy kehityksen matkassa. Virheistä opitaan kanta­pään kautta.

Työ on haasteel­lista mutta palkit­sevaa. Kun näkee tyyty­väisen asiak­kaan, niin kyllä siinä tulee itsel­lekin mukava tunne. Toki työt välillä toistavat itseään, mutta koskaan ei ole kahta saman­laista päivää. Se on yksi syy, miksi pitkän uran aikana on mielen­kiinto säilynyt.”

KOHDE 5

LAITEASEMA, KEMINMAA

Edellisen kohteen korjauksen jälkeen Heikkilä varmistaa laitea­se­malla, että kohina­vika on poistunut.

”Ennen kun tehtiin enemmän fyysistä työtä, asentaja joutui mietti­mään, kestääkö kroppa eläkkeelle asti. Nykyään fyysisen työn osuus on vähen­tynyt, kun tieto­lii­ken­teestä paljon on siirtynyt langat­to­miin verkkoihin, ja kaape­li­ver­koista pääosa kulkee maassa eikä ilmakaa­pe­leissa. Kulut­tava tolpissa roikku­minen on vähen­tynyt huomattavasti.

Nykyään sanoisin, että kroppa kyllä kestää, mutta on eri asia kestääkö pää. Vaati­mukset ovat kasva­neet siinä, mitä asenta­jalta nyt vaadi­taan. Pää on varmasti tiukem­malla kuin kroppa.”

KUVAT JAAKKO HEIKKILÄ
TEKSTI ASKO-MATTI KOSKELAINEN