Arto Helenius: Rujo näkökulma alustatalouteen

teollisuusliitto

Alustatalouden kasvu on aiheuttanut työelämässä voimakkaan murroksen. Verkkoalustan päälle on rakennettu erilaisia sovelluksia, applikaatioita, joiden avulla yritykset välittävät tuotteita ja palveluita. Pisimmällä kehitys on edennyt Hollannissa, jossa yli miljoona työntekijää on viimeisen talouslaman jälkeen siirtynyt työllistämään itseään alustatalouden keinoin.

Ostaminen, kuluttaminen, viihtyminen ja myyminen. Se on kaikki kännykässä. Muutos on opeteltu suurelta osin pakon edessä, mutta se jatkuu edelleen. Verkkokauppoja ja applikaatioita syntyy kuin sieniä sateella.

On syntynyt bisneksiä, jotka perustuvat siihen, että omalla mobiililaitteella voi parilla painalluksella tilata autokyydin tai jonkun tuomaan pitsaa kotiin. Toisaalta tarjolla on palveluja, joista voi katsoa esimerkiksi polttoaineiden hinnat koko maassa. Tietoa kerätään myös sähkötöistä, taloushallinnosta, palkanlaskennasta, kotisiivouksesta ja monista muista palveluista. Näistä puuttuu vain toiminto, jolla voisi tehdä tilauksen. Tällaiset palvelut ovat varmasti pian tarjolla. Ne löytynevät suoraan, kootusti ja vertailtavina kännykästä.

Alustatalouden toimintaan tarvittava tekniikka on halpaa. Kun se on myös riittävän helppokäyttöistä, on palveluiden tarjonnalle varmasti myös kysyntää. Ihmiset tekevät mielellään tilauksia ja maksavat niistä, kun kaiken voi hoitaa simppeleillä ja joustavilla applikaatioilla. Sama pätee myös alustatalouden työntekijöihin. Monimutkaisen yrittäjyyden, pääomien tarpeen ja paperisodan sijaan tarjolla on mahdollisuus saada työtilaus kännykän välityksellä, tehdä duuni ja saada siitä palveluyhtiöltä korvaus ilman, että pitää laskuttaa tai viime kädessä periä saataviaan.

Juuri tähän alustatalouden houkutus perustuu. Helppouteen, joka peittää alleen toimintamallin muut ominaisuudet, kuten ansainta- ja tulonjaon logiikan.

Laaja tarjonta ylläpitää kilpailua, johon nojaten applikaatio asettaa hinnat ja muut tarvittavat maksut. Työntekijä ei siten voi vaikuttaa saamansa korvauksen määrään. Hän voi vaikuttaa vain siihen, ottaako keikan vastaan vai ei. Jos hän ottaa keikan vastaan, tekee applikaation pyörittäjä talouspalvelun työntekijän puolesta ja perii siitä provision tai maksun.

Varma nettoaja on palvelun pyörittäjä. Työntekijän käteen jäävä tulo on toinen juttu. Alustataloudenkin kautta saaduista ansioista pitää maksaa verot, eläkemaksut ja terveysvakuutus. Lopputulos voi olla alustatalouden ahertajalle laihanlainen. Näin on esimerkiksi Uberin renkien kohtalosta kerrottu.

Kehitys johtaa siihen, että moni menettää perinteisen työpaikan ja on sen jälkeen applikaationsa kanssa ”oman itsensä herra”, siis hyvin rajallisesti.

Tätä kehitystä pitäisi ennakoida ja säätää lakeja suojaamaan työntekijöitä alustatalouden ylilyönneiltä. Sen rinnalla valtiolle pitää rakentaa mahdollisuus verottaa tätä uutta aineetonta liiketoimintaa, jota on helppo pyörittää vaikka Naurusaarilta.

ARTO HELENIUS
Teollisuusliiton kansainvälisen edunvalvonnan erityisasiantuntija