Ihmi­soi­keuk­sien ja työn­te­ki­jöi­den perus­oi­keuk­sien louk­kauk­set ovat suoma­lais­yri­tys­ten kipu­koh­tia, kun ne valvo­vat alihan­kin­ta­ket­ju­jensa vastuul­li­suutta. Sekä hankin­ta­ket­ju­jen uume­nissa että lähellä koti­maassa olevat alihank­ki­jat polke­vat työläis­ten oikeuk­sia kustannusjahdissaan.

4.2.2021

Kansain­vä­li­sen työjär­jes­tön ILO:n selvi­tys kertoo, että pakko­työssä työs­ken­te­lee 25 miljoo­naa ihmistä ja lapsi­työn­te­ki­jöitä on 152 miljoo­naa. Kun puhu­taan lievem­mistä työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien rikko­muk­sesta, ovat määrät melkoisia.

– Yrityk­set puut­tu­vat jonkin verran pahim­piin tapauk­sin. Alipalk­kauk­seen ja ylipit­kiin työpäi­viin ei alihan­kin­ta­ket­juissa kiin­ni­tetä huomiota, kun arviota tekee yritys­ra­por­toin­tien pohjalta. Tämä heiken­tää myös ay-liik­keen mahdol­li­suuk­sia saada tietoa rikko­muk­sista, SAK:n kansain­vä­lis­ten asioi­den asian­tun­tija Pia Björk­backa sanoo.

ALIHANKINTA VALVONNAN ULOTTUMATTOMISSA

Alihan­kin­taa kasau­tuu maihin, joissa kansal­li­nen lain­sää­däntö ei takaa kansain­vä­lis­ten säädös­ten edel­lyt­tä­miä ihmi­soi­keuk­sia. Ongel­mana on myös se, ettei­vät oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teet ja kansa­lai­soi­keu­det toteudu monessa maassa, vaikka asian­mu­kaista lain­sää­dän­töä olisi.

SAK selvitti vuonna 2016 valtion sijoi­tus­yh­tiö Soli­diu­min osao­mis­ta­mien Stora Enson, SSAB:n, Telian, Outo­kum­mun, Metson ja Kemi­ran yhteis­kun­ta­vas­tuu­ra­port­teja. Niissä ei kerrottu millään tavalla alihan­kin­ta­ket­juista, niiden työeh­to­so­pi­mus­käy­tän­nöistä eikä edes maista, joissa alihank­ki­jat toimivat.

Yritys­ten pitäisi pysyä pois sellai­sista paikoista, joihin liit­tyy ihmisoikeusriskejä.

Yrityk­set perus­te­le­vat rapor­toin­nin puut­teita ja vähäi­siä toimi­tus­ket­juun liit­ty­viä vaateita usein sillä, että velvoit­tei­den valvonta on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja.

– Jos valvonta on rank­kaa ja vaatii resurs­seja, ei tällai­sia riskejä pidä ottaa. Yritys­ten pitäisi pysyä pois sellai­sista paikoista, joihin liit­tyy ihmi­soi­keus­ris­kejä, Björk­backa sanoo.

KAUNIITA PERIAATTEITA

Yrityk­siä koskee YK:n vuonna 2011 hyväk­sy­mät yritys­toi­min­taa ja ihmi­soi­keuk­sia koske­vat ohjaa­vat peri­aat­teet. Yritys­ten pitää sitou­tua ihmi­soi­keuk­sien kunnioit­ta­mi­seen ja toimia ihmi­soi­keus­ky­sy­myk­sissä huolellisesti.

Huolel­li­suus merkit­see toimi­tus­ket­ju­jen kartoit­ta­mista, riskien tunnis­ta­mista, riskejä ehkäi­se­vän suun­ni­tel­man tekoa ja toteu­tusta sekä lopulta seuran­taa, että suun­ni­tel­man tavoit­teet toteutuvat.

Jos ennal­taeh­käi­se­vät toimen­pi­teet eivät auta, yrityk­sillä on velvol­li­suus puut­tua ihmi­soi­keuk­sien louk­kauk­siin ja korjata vahingot.

– Usein kun yrityk­set havait­se­vat ongel­mia, ne keskit­ty­vät ehkäi­se­mään niiden tois­tu­mista, mikä on hyvä asia. Iso ongelma on, että jo tapah­tu­nei­den rikko­mus­ten uhreille ei korvata heidän koke­maansa vääryyttä, kansa­lais­jär­jestö Finnwatc­hin ihmi­sar­voi­sen työn tutkija Anu Kulta­lahti sanoo.

YK:n peri­aat­tei­den noudat­ta­mi­nen on yrityk­sille vapaa­eh­toista, eikä niiden rikko­mi­sesta seuraa mitään rangaistuksia.

Velvoit­tava laki valmisteilla

Kansa­lais­jär­jestö Finnwatch edis­tää yrityk­siä sito­vaa kansal­lista yritys­vas­tuu­la­kia. #Ykkös­ket­juun-kampanja näkyi vuoden 2019 edus­kun­ta­vaa­lien alla. Kampan­jaan osal­lis­tui yli 100 yritystä, kansa­lais­jär­jes­töä ja ammat­ti­liit­toa. Mukana olivat muun muassa Fazer, Finlay­son, Halti, Kesko, Paulig, S‑ryhmä, Stora Enso ja Tokmanni.

– Haluamme Suomeen yritys­vas­tuu­lain, koska yrityk­set eivät rapor­toi vapaa­eh­toi­sesti hankin­ta­ket­junsa ihmi­soi­keuk­siin liit­ty­vistä asioista, SAK:n Björk­backa sanoo.

”Monet yrityk­set teke­vät jo nyt töitä ihmi­soi­keuk­sien edis­tä­mi­seksi. Yritys­vas­tuu­lain myötä mukaan saatai­siin koko laaja yritys­kenttä”, Pauli­gin vastuul­li­suus­pääl­likkö Seija Säyne­virta sanoo Ykkös­ket­jun verkkosivuilla.

EK:n asian­tun­tija Hannu Yläsen mukaan koti­mai­nen yritys­vas­tuu­laki ei ole tarpeen, koska monet suoma­lai­set yrityk­set ovat jo nyt ympä­ristö- ja ihmi­soi­keus­ky­sy­myk­sissä maail­man kärkeä.

– Kansal­li­nen laki olisi väärä instru­mentti ison ongel­man ratkai­se­mi­sessa, Ylänen sanoo.

Jos meillä olisi vastuul­li­suus­lain­sää­däntö, se helpot­taisi koko yritys­kent­tää ymmär­tä­mään, mitkä ovat pelisäännöt.

Osa Ykkös­ket­juun sitou­tu­neista yrityk­sissä ei ole Yläsen mukaan ollut täysin tietoi­sia Ykkös­ket­jun tavoitteista.

– Yrityk­siltä on kysytty, että kai te tällaista kanna­tatte. Kun kysy­myk­siä esite­tään näin, aina ei vält­tä­mättä hahmo­teta koko­nai­suutta. Saat­taa syntyä tilan­teita, joissa liian heppoi­sin perus­tein lähde­te­tään kannat­ta­maan jota­kin. Eikä edes tiedetä, mihin lähde­tään mukaan, Ylänen sanoo.

Hissiyh­tiö Koneen tuote­ke­hi­tyk­sen ympä­ris­tö­joh­taja Satu Virk­ku­nen odot­taa koti­maista yritys­vas­tuu­lain­sää­dän­töä toiveikkaana.

– Jos meillä olisi vastuul­li­suus­lain­sää­däntö, se helpot­taisi koko yritys­kent­tää ymmär­tä­mään, mitkä ovat peli­sään­nöt. Se myös estäisi epäter­veen kilpai­lun eli sen, että joku yritys lähtee viemään toimin­taansa suun­taan, minne ei ylei­sesti mennä. Aina on hyvä, että on olemassa lain­sää­däntö, joka tukee vastuul­lista liike­toi­min­taa, Virk­ku­nen sanoo.

Yritys­vas­tuu­laki odot­taa parhail­laan halli­tuk­sen lakiesitystä.

OSA TALOUSRIKOLLISUUTTA

Työpe­räi­set ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­set ovat Euroo­pan krimi­naa­li­po­li­tii­kan insti­tuu­tin Heunin tutki­jan Anni Lieto­sen mukaan osa piilo­ri­kol­li­sutta, johon liit­tyy usein harmaa talous, vero­pe­tok­set ja laaja­mit­tai­nen talousrikollisuus.

– Kun hyväk­si­käyttö muut­tuu lievästä vaka­vam­maksi, on ääri­päässä ihmis­kaup­paan rinnas­tet­ta­vat ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­set, johon voi liit­tyä jopa painos­tusta, väki­val­lalla uhkai­lua ja suoraa väki­val­taa, Lieto­nen sanoo.

Teol­li­suus­lii­ton erikois­tut­kija Timo Eklund on nähnyt, miten töitä teete­tään lain­sää­dän­nön harmailla alueilla, muun muassa tela­koilla ja metsä­ta­lou­dessa, joilla alihank­ki­jat eivät noudata suoma­laista lain­sää­dän­töä ja työeh­to­so­pi­muk­sia. Valvonta on usein olematonta.

– Palkat ovat alle työeh­to­so­pi­muk­sen, lisiä ei makseta, työn­te­ki­jöillä teete­tään ylipit­kiä päiviä eikä veroja makseta mihin­kään maahan. Yrityk­set hake­vat kustan­nuk­sia sääs­tä­mällä kilpai­lue­tua, ja työmark­ki­nat vääris­ty­vät, Eklund sanoo.

Ääri­päässä on ihmis­kaup­paan rinnas­tet­ta­vat ihmi­soi­keus­rik­ko­muk­set, johon voi liit­tyä jopa painos­tusta, väki­val­lalla uhkai­lua ja suoraa väkivaltaa.

Yritys­ten riski joutua osal­li­seksi ulko­maa­lai­sen työvoi­man hyväk­si­käyt­töön nousee, kun käyte­tään vuokra­työtä, lähe­tet­tyjä työn­te­ki­jöitä tai ketju­tet­tua alihankintaa.

Kyse on Lieto­sen mukaan hyväk­si­käy­tön liike­toi­min­ta­mal­lista, jossa karsi­taan kuluja kaikesta mahdol­li­sesta ja samalla kääri­tään voit­toja mahdol­li­sim­man paljon. Aloilla, jotka työl­lis­tä­vät mata­lan koulu­tus­ta­son työvoi­maa, on yrityk­siä, jotka järjes­tel­mäl­li­sesti hyväk­si­käyt­tä­vät työn­te­ki­jöi­den riip­pu­vuutta työnantajasta.

Alipal­kat­tuja ihmi­siä etsi­tään Euroo­pan laajui­silta työmark­ki­noilta, työlain­sää­däntö on monissa maissa puut­teel­lista ja valvonta usein olema­tonta. Ammat­ti­lii­tot teke­vät rajat ylit­tä­vää yhteis­työtä, Teol­li­suus­liitto eten­kin Pohjois­mai­den ja Baltian liit­to­jen kanssa.

Heuni on julkais­sut toimit­si­joille ja luot­ta­mus­hen­ki­löille oppaan, jonka avulla voidaan tunnis­taa työpe­räi­nen hyväk­si­käyttö. Yrityk­sille on useita julkai­suja, joissa kerro­taan, miten ne voivat ehkäistä työpe­räistä hyväk­si­käyt­töä ja ihmis­kaup­paa toimitusketjuissaan.

OSAAMISTAKIN ON

Menes­ty­vät yrityk­set huoleh­ti­vat Eklun­din mukaan parhai­ten alihan­kin­ta­ket­junsa vastuul­li­suu­desta, aset­ta­vat vaati­muk­sia ja myös valvo­vat kump­pa­nei­densa toimintaa.

– Ne, jotka teke­vät tulosta ja menes­ty­vät maail­malla, ovat myös vastuul­li­suus­oh­jel­missa kärki­jouk­koa. Kun rahaa ei ole, käyte­tään jopa arve­lut­ta­via keinoja kustan­nus­ten alen­ta­mi­seen, Eklund sanoo.

Hissiyh­tiö Kone hallit­see toimi­tus­ket­junsa vastuul­li­suu­den, mutta ei sillä­kään aina ole helppoa.

– Eri maiden lain­sää­däntö luo haas­teita vastuul­li­suu­den valvon­taan. Siksi olemme luoneet omat globaa­lit vastuul­li­suu­den vaati­muk­set, jotka ovat usein tiukem­mat kuin missään yksit­täi­sessä maassa on, Koneen Virk­ku­nen sanoo.

Jos toimin­ta­ta­vat eivät parane, voimme tarvit­taessa purkaa yhteistyön.

Koneen yritys­vas­tuuta linjaa­vat sekä yrityk­sen sisäi­set että alihank­ki­joita ohjaa­vat eetti­set sään­nöt. Jokai­nen alihank­kija sitou­tuu noudat­ta­maan niitä.

Vaati­mus­ten muutos­tahti luo monille Koneen toimi­tus­ket­juun kuulu­ville yrityk­sille ongel­mia, koska paikal­li­nen lain­sää­däntö ei vält­tä­mättä muutu niin nopeasti kuin Koneen vaatimukset.

Koneen ilmas­to­ta­voite on hyvä esimerkki: olla hiili­neut­raali vuoteen 2030 mennessä. Tuot­tei­den osalta hiili­neut­raa­li­suus­ta­voite tarkoit­taa 40 prosen­tin vähen­nystä vuodesta 2018 suhteessa liikevaihtoon.

– Edel­ly­tämme toimit­ta­jil­tamme, että ne reagoi­vat tähän ja seuraamme tilan­netta. Yritämme yhdessä löytää uusia ratkai­suja. Jos toimin­ta­ta­vat eivät parane, voimme tarvit­taessa purkaa yhteis­työn, mutta se on se viimei­sin keino, Virk­ku­nen sanoo.

ASIAKKAAT JA AY-LIIKE TALKOISIIN

Yrityk­set eivät ole yritys­vas­tuun kehit­tä­mi­sessä yksin.

– Isot yrityk­set edel­lyt­tä­vät jo kilpai­lu­tus­vai­heessa, että vastuul­li­suu­den kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Tätä kautta vastuul­li­suus valuu pienem­piä yrityk­siä koske­viin vaati­muk­siin, yritys­vas­tuuseen erikois­tu­neen asian­tun­ti­jay­ri­tys Opinio Juri­sin asian­tun­tija Hanna Liap­pis sanoo.

SAK:n Björk­backa toivoo, että ammat­tiyh­dis­tyk­set otta­vat ihmi­soi­keuk­sien ja työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien puolus­ta­mi­sen aiem­paa vahvem­min työlistalleen.

– Luot­ta­mus­mie­het ovat tässä tärkeässä roolissa. Näiden pitää kysellä ihmi­soi­keuk­sien ja työn­te­ki­jöi­den oikeuk­sien perään alihan­kin­ta­ver­kos­toissa. Toisaalta myös yritys­ten pitää muut­taa toimin­taansa niin, että ne sisäl­lyt­tä­vät ihmi­soi­keus­e­le­men­tit parem­min raport­tei­hinsa ja tuot­ta­vat rapor­tit myös suomeksi, Björk­backa sanoo.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN