Ihmisoi­keuk­sien ja työnte­ki­jöiden perus­oi­keuk­sien loukkaukset ovat suoma­lais­yri­tysten kipukohtia, kun ne valvovat alihan­kin­ta­ket­ju­jensa vastuul­li­suutta. Sekä hankin­ta­ket­jujen uumenissa että lähellä kotimaassa olevat alihank­kijat polkevat työläisten oikeuksia kustannusjahdissaan.

4.2.2021

Kansain­vä­lisen työjär­jestön ILO:n selvitys kertoo, että pakko­työssä työsken­telee 25 miljoonaa ihmistä ja lapsi­työn­te­ki­jöitä on 152 miljoonaa. Kun puhutaan lievem­mistä työnte­ki­jöiden oikeuk­sien rikko­muk­sesta, ovat määrät melkoisia.

– Yritykset puuttuvat jonkin verran pahim­piin tapauksin. Alipalk­kauk­seen ja ylipit­kiin työpäi­viin ei alihan­kin­ta­ket­juissa kiinni­tetä huomiota, kun arviota tekee yritys­ra­por­toin­tien pohjalta. Tämä heikentää myös ay-liikkeen mahdol­li­suuksia saada tietoa rikko­muk­sista, SAK:n kansain­vä­listen asioiden asian­tun­tija Pia Björk­backa sanoo.

ALIHANKINTA VALVONNAN ULOTTUMATTOMISSA

Alihan­kintaa kasautuu maihin, joissa kansal­linen lainsää­däntö ei takaa kansain­vä­listen säädösten edellyt­tämiä ihmisoi­keuksia. Ongel­mana on myös se, etteivät oikeus­val­tio­pe­ri­aat­teet ja kansa­lai­soi­keudet toteudu monessa maassa, vaikka asian­mu­kaista lainsää­däntöä olisi.

SAK selvitti vuonna 2016 valtion sijoi­tus­yhtiö Solidiumin osaomis­ta­mien Stora Enson, SSAB:n, Telian, Outokummun, Metson ja Kemiran yhteis­kun­ta­vas­tuu­ra­port­teja. Niissä ei kerrottu millään tavalla alihan­kin­ta­ket­juista, niiden työeh­to­so­pi­mus­käy­tän­nöistä eikä edes maista, joissa alihank­kijat toimivat.

Yritysten pitäisi pysyä pois sellai­sista paikoista, joihin liittyy ihmisoikeusriskejä.

Yritykset perus­te­levat rapor­toinnin puutteita ja vähäisiä toimi­tus­ket­juun liittyviä vaateita usein sillä, että velvoit­teiden valvonta on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja.

– Jos valvonta on rankkaa ja vaatii resurs­seja, ei tällaisia riskejä pidä ottaa. Yritysten pitäisi pysyä pois sellai­sista paikoista, joihin liittyy ihmisoi­keus­ris­kejä, Björk­backa sanoo.

KAUNIITA PERIAATTEITA

Yrityksiä koskee YK:n vuonna 2011 hyväk­symät yritys­toi­mintaa ja ihmisoi­keuksia koskevat ohjaavat periaat­teet. Yritysten pitää sitoutua ihmisoi­keuk­sien kunnioit­ta­mi­seen ja toimia ihmisoi­keus­ky­sy­myk­sissä huolellisesti.

Huolel­li­suus merkitsee toimi­tus­ket­jujen kartoit­ta­mista, riskien tunnis­ta­mista, riskejä ehkäi­sevän suunni­telman tekoa ja toteu­tusta sekä lopulta seurantaa, että suunni­telman tavoit­teet toteutuvat.

Jos ennal­taeh­käi­sevät toimen­pi­teet eivät auta, yrityk­sillä on velvol­li­suus puuttua ihmisoi­keuk­sien loukkauk­siin ja korjata vahingot.

– Usein kun yritykset havait­sevat ongelmia, ne keskit­tyvät ehkäi­se­mään niiden toistu­mista, mikä on hyvä asia. Iso ongelma on, että jo tapah­tu­neiden rikko­musten uhreille ei korvata heidän kokemaansa vääryyttä, kansa­lais­jär­jestö Finnwatchin ihmisar­voisen työn tutkija Anu Kulta­lahti sanoo.

YK:n periaat­teiden noudat­ta­minen on yrityk­sille vapaa­eh­toista, eikä niiden rikko­mi­sesta seuraa mitään rangaistuksia.

Velvoit­tava laki valmisteilla

Kansa­lais­jär­jestö Finnwatch edistää yrityksiä sitovaa kansal­lista yritys­vas­tuu­lakia. #Ykkös­ket­juun-kampanja näkyi vuoden 2019 eduskun­ta­vaa­lien alla. Kampan­jaan osallistui yli 100 yritystä, kansa­lais­jär­jestöä ja ammat­ti­liittoa. Mukana olivat muun muassa Fazer, Finlayson, Halti, Kesko, Paulig, S‑ryhmä, Stora Enso ja Tokmanni.

– Haluamme Suomeen yritys­vas­tuu­lain, koska yritykset eivät raportoi vapaa­eh­toi­sesti hankin­ta­ket­junsa ihmisoi­keuk­siin liitty­vistä asioista, SAK:n Björk­backa sanoo.

”Monet yritykset tekevät jo nyt töitä ihmisoi­keuk­sien edistä­mi­seksi. Yritys­vas­tuu­lain myötä mukaan saatai­siin koko laaja yritys­kenttä”, Pauligin vastuul­li­suus­pääl­likkö Seija Säyne­virta sanoo Ykkös­ketjun verkkosivuilla.

EK:n asian­tun­tija Hannu Yläsen mukaan kotimainen yritys­vas­tuu­laki ei ole tarpeen, koska monet suoma­laiset yritykset ovat jo nyt ympäristö- ja ihmisoi­keus­ky­sy­myk­sissä maailman kärkeä.

– Kansal­linen laki olisi väärä instru­mentti ison ongelman ratkai­se­mi­sessa, Ylänen sanoo.

Jos meillä olisi vastuul­li­suus­lain­sää­däntö, se helpot­taisi koko yritys­kenttää ymmär­tä­mään, mitkä ovat pelisäännöt.

Osa Ykkös­ket­juun sitou­tu­neista yrityk­sissä ei ole Yläsen mukaan ollut täysin tietoisia Ykkös­ketjun tavoitteista.

– Yrityk­siltä on kysytty, että kai te tällaista kanna­tatte. Kun kysymyksiä esite­tään näin, aina ei välttä­mättä hahmo­teta kokonai­suutta. Saattaa syntyä tilan­teita, joissa liian heppoisin perus­tein lähde­te­tään kannat­ta­maan jotakin. Eikä edes tiedetä, mihin lähde­tään mukaan, Ylänen sanoo.

Hissiyhtiö Koneen tuote­ke­hi­tyksen ympäris­tö­joh­taja Satu Virkkunen odottaa kotimaista yritys­vas­tuu­lain­sää­däntöä toiveikkaana.

– Jos meillä olisi vastuul­li­suus­lain­sää­däntö, se helpot­taisi koko yritys­kenttää ymmär­tä­mään, mitkä ovat pelisäännöt. Se myös estäisi epäter­veen kilpailun eli sen, että joku yritys lähtee viemään toimin­taansa suuntaan, minne ei yleisesti mennä. Aina on hyvä, että on olemassa lainsää­däntö, joka tukee vastuul­lista liike­toi­mintaa, Virkkunen sanoo.

Yritys­vas­tuu­laki odottaa parhail­laan halli­tuksen lakiesitystä.

OSA TALOUSRIKOLLISUUTTA

Työpe­räiset ihmisoi­keus­rik­ko­mukset ovat Euroopan krimi­naa­li­po­li­tiikan insti­tuutin Heunin tutkijan Anni Lietosen mukaan osa piilo­ri­kol­li­sutta, johon liittyy usein harmaa talous, verope­tokset ja laaja­mit­tainen talousrikollisuus.

– Kun hyväk­si­käyttö muuttuu lievästä vakavam­maksi, on ääripäässä ihmis­kaup­paan rinnas­tet­tavat ihmisoi­keus­rik­ko­mukset, johon voi liittyä jopa painos­tusta, väkival­lalla uhkailua ja suoraa väkivaltaa, Lietonen sanoo.

Teolli­suus­liiton erikois­tut­kija Timo Eklund on nähnyt, miten töitä teete­tään lainsää­dännön harmailla alueilla, muun muassa telakoilla ja metsä­ta­lou­dessa, joilla alihank­kijat eivät noudata suoma­laista lainsää­däntöä ja työeh­to­so­pi­muksia. Valvonta on usein olematonta.

– Palkat ovat alle työeh­to­so­pi­muksen, lisiä ei makseta, työnte­ki­jöillä teete­tään ylipitkiä päiviä eikä veroja makseta mihin­kään maahan. Yritykset hakevat kustan­nuksia säästä­mällä kilpai­luetua, ja työmark­kinat vääris­tyvät, Eklund sanoo.

Ääripäässä on ihmis­kaup­paan rinnas­tet­tavat ihmisoi­keus­rik­ko­mukset, johon voi liittyä jopa painos­tusta, väkival­lalla uhkailua ja suoraa väkivaltaa.

Yritysten riski joutua osalli­seksi ulkomaa­laisen työvoiman hyväk­si­käyt­töön nousee, kun käyte­tään vuokra­työtä, lähetet­tyjä työnte­ki­jöitä tai ketju­tettua alihankintaa.

Kyse on Lietosen mukaan hyväk­si­käytön liike­toi­min­ta­mal­lista, jossa karsi­taan kuluja kaikesta mahdol­li­sesta ja samalla kääri­tään voittoja mahdol­li­simman paljon. Aloilla, jotka työllis­tävät matalan koulu­tus­tason työvoimaa, on yrityksiä, jotka järjes­tel­mäl­li­sesti hyväk­si­käyt­tävät työnte­ki­jöiden riippu­vuutta työnantajasta.

Alipal­kat­tuja ihmisiä etsitään Euroopan laajui­silta työmark­ki­noilta, työlain­sää­däntö on monissa maissa puutteel­lista ja valvonta usein olema­tonta. Ammat­ti­liitot tekevät rajat ylittävää yhteis­työtä, Teolli­suus­liitto etenkin Pohjois­maiden ja Baltian liittojen kanssa.

Heuni on julkaissut toimit­si­joille ja luotta­mus­hen­ki­löille oppaan, jonka avulla voidaan tunnistaa työperäinen hyväk­si­käyttö. Yrityk­sille on useita julkai­suja, joissa kerro­taan, miten ne voivat ehkäistä työpe­räistä hyväk­si­käyttöä ja ihmis­kauppaa toimitusketjuissaan.

OSAAMISTAKIN ON

Menes­tyvät yritykset huoleh­tivat Eklundin mukaan parhaiten alihan­kin­ta­ket­junsa vastuul­li­suu­desta, asettavat vaati­muksia ja myös valvovat kumppa­nei­densa toimintaa.

– Ne, jotka tekevät tulosta ja menes­tyvät maail­malla, ovat myös vastuul­li­suus­oh­jel­missa kärki­joukkoa. Kun rahaa ei ole, käyte­tään jopa arvelut­tavia keinoja kustan­nusten alenta­mi­seen, Eklund sanoo.

Hissiyhtiö Kone hallitsee toimi­tus­ket­junsa vastuul­li­suuden, mutta ei sillä­kään aina ole helppoa.

– Eri maiden lainsää­däntö luo haasteita vastuul­li­suuden valvon­taan. Siksi olemme luoneet omat globaalit vastuul­li­suuden vaati­mukset, jotka ovat usein tiukemmat kuin missään yksit­täi­sessä maassa on, Koneen Virkkunen sanoo.

Jos toimin­ta­tavat eivät parane, voimme tarvit­taessa purkaa yhteistyön.

Koneen yritys­vas­tuuta linjaavat sekä yrityksen sisäiset että alihank­ki­joita ohjaavat eettiset säännöt. Jokainen alihank­kija sitoutuu noudat­ta­maan niitä.

Vaati­musten muutos­tahti luo monille Koneen toimi­tus­ket­juun kuulu­ville yrityk­sille ongelmia, koska paikal­linen lainsää­däntö ei välttä­mättä muutu niin nopeasti kuin Koneen vaatimukset.

Koneen ilmas­to­ta­voite on hyvä esimerkki: olla hiili­neut­raali vuoteen 2030 mennessä. Tuotteiden osalta hiili­neut­raa­li­suus­ta­voite tarkoittaa 40 prosentin vähen­nystä vuodesta 2018 suhteessa liikevaihtoon.

– Edelly­tämme toimit­ta­jil­tamme, että ne reagoivat tähän ja seuraamme tilan­netta. Yritämme yhdessä löytää uusia ratkai­suja. Jos toimin­ta­tavat eivät parane, voimme tarvit­taessa purkaa yhteis­työn, mutta se on se viimeisin keino, Virkkunen sanoo.

ASIAKKAAT JA AY-LIIKE TALKOISIIN

Yritykset eivät ole yritys­vas­tuun kehit­tä­mi­sessä yksin.

– Isot yritykset edellyt­tävät jo kilpai­lu­tus­vai­heessa, että vastuul­li­suuden kaikki osa-alueet ovat kunnossa. Tätä kautta vastuul­li­suus valuu pienempiä yrityksiä koske­viin vaati­muk­siin, yritys­vas­tuuseen erikois­tu­neen asian­tun­ti­jay­ritys Opinio Jurisin asian­tun­tija Hanna Liappis sanoo.

SAK:n Björk­backa toivoo, että ammat­tiyh­dis­tykset ottavat ihmisoi­keuk­sien ja työnte­ki­jöiden oikeuk­sien puolus­ta­misen aiempaa vahvemmin työlistalleen.

– Luotta­mus­miehet ovat tässä tärkeässä roolissa. Näiden pitää kysellä ihmisoi­keuk­sien ja työnte­ki­jöiden oikeuk­sien perään alihan­kin­ta­ver­kos­toissa. Toisaalta myös yritysten pitää muuttaa toimin­taansa niin, että ne sisäl­lyt­tävät ihmisoi­keus­e­le­mentit paremmin raport­tei­hinsa ja tuottavat raportit myös suomeksi, Björk­backa sanoo.

TEKSTI JUKKA NORTIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN