Työstressi aiheut­taa uupu­mista ja sairauk­sia – kuor­mi­tusta voidaan kuiten­kin helpottaa

Työstressi on muut­tu­nut psyko­so­si­aa­li­seksi kuor­mi­tuk­seksi. Työn­tekijän oireet ovat pysy­neet kuiten­kin samoina; unet­to­muutta, uupu­musta, väsy­mystä, sairas­te­lua, mielen­ter­vey­son­gel­mia. Jotain tart­tis työpai­koil­la­kin tehdä.

11.1.2021

Näin työsuo­je­lu­vi­ran­omai­nen määrit­te­lee asian: ”Psyko­so­si­aa­li­silla kuor­mi­tus­te­ki­jöillä tarkoi­te­taan työn sisäl­töön ja järjes­te­lyi­hin sekä työyh­tei­sön sosi­aa­li­seen toimi­vuu­teen liit­ty­viä teki­jöitä, jotka voivat aiheut­taa työn­te­ki­jälle haital­lista kuormitusta.”

Näin sano­vat puoles­taan Työter­veys­lai­tos ja Työtur­val­li­suus­kes­kus yhtei­sessä tiedot­tees­saan: ”Psyyk­kistä kuor­mi­tusta työpai­koilla voivat aiheut­taa esimer­kiksi epäsel­vyys työn tavoit­teista, jatkuva kiire, vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sien puute, puut­teel­li­set mahdol­li­suu­det kehit­tyä ja oppia uutta, puut­teel­li­nen palaute, pitkit­ty­nyt epävar­muus, keskey­tyk­set ja suuri vastuu.”

Työn liial­li­sena jatkuva kuor­mi­tus johtaa lisään­ty­nei­siin sairaus­pois­sao­loi­hin, konflik­tei­hin, kaiken­lai­seen työn takkua­mi­seen ja huonoon ilma­pii­riin. Kuor­mi­tus on riski­te­kijä siinä missä kaikki muut­kin työn­teon riskit. Työnan­ta­jalla on velvol­li­suus arvioida nämä­kin riskit ja ehkäistä niitä.

KUN UNI KAIKKOAA…

– Ensim­mäi­senä kärsii useim­milla se unikulta. Uni ei tule tai se katkeaa, tai vaikka nukut­tuja tunteja kertyisi riit­tä­västi, ei ole levän­nyt olo, Seija Moila­nen toteaa.

Seija Moila­nen

Moila­nen on Työtur­val­li­suus­kes­kuk­sen psyko­so­si­aa­li­sen kuor­mi­tuk­sen asian­tun­tija. Rasit­ta­van kuor­mi­tuk­sen tunnus­merk­kejä on muitakin.

– Epämää­räistä, ei niin hyvää oloa, tunnetta siitä, ettei oikein jaksa innos­tua mistään. Ja ihmi­sinä me olemme kaikki saman­lai­sia, oireissa ei ole eroa esimer­kiksi suorit­ta­van työn ja tieto­työn välillä. Kuor­mi­tuk­sen kerty­mi­sen tunnus­mer­kistö on kuiten­kin hyvin yksi­löl­li­nen, Moila­nen painottaa.

Kuor­mi­tuk­sen lähteitä alkaa löytyä, jos joutuu vastaa­maan kiel­tä­västi tällai­siin kysymyksiin:

– Riit­tääkö annettu työaika tehtä­västä suoriu­tu­mi­seen? Onko annettu tavoite ylipäänsä saavu­tet­ta­vissa? Riit­tääkö osaa­mi­seni? Toimiiko työyh­teisö tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sella tavalla?

Jos kaik­kiin noihin kysy­myk­siin voi sen sijaan vastata myön­tä­västi, taak­koja ei toden­nä­köi­sesti kerry. Moila­nen huomaut­taa, että hyvässä työyh­tei­sössä on muita­kin ominaispiirteitä.

– Esimies ja työka­ve­rit kohte­le­vat työn­te­ki­jää hyvin, oikeu­den­mu­kai­sesti ja arvos­ta­vasti. Työn­te­ki­jällä on oltava myös tunne siitä, että omaan työhön voi vaikuttaa.

Pakko­tah­ti­nen työ ei ole omiaan kannat­te­le­maan hyvin­voin­tia työssä, varsin­kin jos se on yksi­toik­koista, Moila­nen sanoo.

– Eikä hait­taisi, jos työvä­li­neet­kin olisi­vat kunnossa.

MISTÄ KORJAUSLIIKE LÄHTEE?

– Pysähdy, kysy itsel­täsi, miten minä jaksan. Kirjoita, mitkä asiat työssä vaikut­ta­vat. Kuor­mit­taako jokin työvaihe, tehtävä tai tilanne, ehkä jonkun henki­lön toiminta?

Moila­sen mukaan työn­tekijä on näin jo itse pures­kel­lut asioita – ennen kuin lähde­tään esimie­hen puheille.

– Jos ei yksin jaksa tai uskalla, voi pyytää työka­ve­ria tai työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tua mukaan.

– Esimies kuun­te­lee ja etsii ratkai­suja tilan­tee­seen, yhdessä työn­tekijän kanssa. Hyvä esimies kysyy, millai­sia ehdo­tuk­sia työn­te­ki­jällä itsel­lään on, Moila­nen alleviivaa.

Jos ei yksin jaksa tai uskalla, voi pyytää työka­ve­ria tai työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tua mukaan.

Asian­tun­tija on tietoi­nen siitä, että esimies­kin voi olla se ongelma.

– Ei tällai­nen tilanne ole Suomessa ennen­kuu­lu­ma­ton. Mutta esimie­hel­lä­kin on yleensä esimies. Ja jälleen kerran, valtuu­te­tun voi pyytää mukaan keskusteluun.

– Jos ylin­kään esimies ei suostu ryhty­mään toimiin kuor­mi­tuk­sen vähen­tä­mi­seksi, on olemassa työsuo­je­lu­vi­ran­omai­nen. Jos työn­tekijä kertoo, että työter­veys­huolto on jo toden­nut hänen tervey­tensä vaaran­tu­neen liial­li­sesta kuor­mi­tuk­sesta, työnan­ta­jan on puutut­tava asiaan.

FIKSU KUUNTELEE VALTUUTETTUA

– Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu on työpai­kal­laan aivan yhtä tärkeä henkilö kuin pääluot­ta­mus­mies. Valtuu­tettu on jo itses­sään mini-yhteis­työ­toi­min­taor­ga­ni­saa­tio. Fiksu työnan­taja kuun­te­lee häntä.

Moila­nen toivoo, että työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tu­jen arvos­tus kohoaisi. Näinä pande­mian aikoina jokai­sen työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun olisi syytä olla mukana työpai­kan koro­na­ryh­mässä. Niin säätää myös työsuo­je­lun valvonta- ja yhteis­toi­min­ta­lain 26. pykälä.

– Yhteis­toi­min­nassa on käsi­tel­tävä työn­tekijän turval­li­suu­teen ja tervey­teen välit­tö­mästi vaikut­ta­vat asiat. Mikä sitten vaikut­taa välit­tö­mästi tervey­teen, jollei korona?

Koro­nan ohella on Moilasta huoles­tut­ta­nut viime kuukausina muutama muukin suoma­lai­silla työpai­koilla esiin työn­tyvä asia.

– Työtahti on koven­tu­nut ja tiivis­ty­nyt. Ei ole enää niitä huokoi­sia kohtia, joissa voisi jutella työka­ve­rei­den kanssa työhön liit­ty­vistä asioista. Mutta voi olla myös niin, että työn­tekijä itse ajat­te­lee työnan­ta­jan vaati­muk­set liian korkeiksi.

Jatku­vat muutok­set, yritys­ten myyn­nit, yt-neuvot­te­lut, orga­ni­saa­tio­myl­läyk­set, tuot­ta­vat nekin psyko­so­si­aa­lista kuormitusta.

– Minusta tuntuu, että muutos­ti­lan­teet ja työtah­din kiris­ty­mi­nen ovat johta­massa hyvien käytös­ta­po­jen unoh­tu­mi­seen. Käyt­täy­dy­tään epäasial­li­sesti tai puhu­taan toiselle loukkaavasti.

TAAKKA, JOKA PAINAA AINA

Vanhempi konsultti Anna Tien­haara Työter­veys­lai­tok­selta toteaa, että psyko­so­si­aa­li­sissa teki­jöissä on yksi ero kaik­kiin muihin työpai­kan riskei­hin verrattuna.

Anna Tien­haara

– Nämä teki­jät ovat aina läsnä, joko voima­va­roina tai riskitekijöinä.

Ilma­pii­ri­ky­se­lyitä ja työter­veys­huol­lon työpaik­ka­sel­vi­tystä kannat­taa hyödyn­tää liial­li­sen kuor­mi­tuk­sen purkamiseen.

– Tykkään käyt­tää vertausta, että nämä työka­lut kuiten­kin vain mittaa­vat, eli toimi­vat kuin kuume­mit­tari. Ne eivät anna diag­noo­sia tai kerro pahan olon syitä. Mittaa­mi­sesta työ vasta alkaa.

Tien­haa­ran mielestä kuor­mi­tuk­sen keven­tä­mi­sen ytimessä on aina ”arjen vuoropuhelu”.

– Aivan jokai­nen työn­tekijä tehtä­västä tai asemasta riip­pu­matta saa tuoda esiin näke­myk­sensä siitä, mistä kuor­mi­tus johtuu. Jokai­sen koke­mus on aivan yhtä arvo­kas. Asiat analy­soi­daan yhdessä. Luot­ta­muk­sen ja avoi­muu­den ilma­pii­riä on kasva­tet­tava, vaikka se vaatii­kin pitkän työn. Ylim­män johdon on aidosti sitou­dut­tava asiaan.

– Esimie­hen rooli keskus­te­lun avaa­jana on tärkeä erityi­sesti silloin, kun työpai­koilla ei ole totuttu puhu­maan jaksa­mi­sesta avoi­mesti. On sanot­tava ääneen, että nyt kun meillä on huomattu pahoin­voin­tia töissä, me haluamme vaikut­taa siihen, Tien­haara opas­taa polulle pulmien sanoittamiseen.

Tärkeintä on, ettei kukaan jää yksin, että kuor­mit­ta­vat asiat saa jaettua.

Tien­haara on tietoi­nen myös joil­la­kin työpai­koilla olevasta ongelmasta:

– Johta­mi­nen voi olla niin huonoa, että se uuvut­taa ja halvaan­nut­taa koko työyhteisön.

Mutta tukea voi hakea työka­ve­reilta, henki­lös­tö­joh­dolta, työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulta, luot­ta­mus­mie­hiltä, työterveyshuollolta…

– Tärkeintä on, ettei kukaan jää yksin, että kuor­mit­ta­vat asiat saa jaettua.

EPÄTYYPILLISET KUORMAT?

– Monet epätyy­pil­li­sissä työsuh­teissa ja alus­ta­ta­lou­dessa työs­ken­te­le­vät ovat vaarassa solah­taa kaik­kien tuki­toi­mien välistä. Tämä on iso työvoi­ma­po­liit­ti­nen kysy­mys. Kuka on vastuussa näistä työn­te­ki­jöistä? Kuka järjes­tää heidän tuke­mi­sensa? Tien­haara kysyy.

Epävar­muu­dessa elämi­nen on Tien­haa­rasta jo itses­sään ”hirvit­tä­vän kuor­mit­ta­vaa”. Vuokra­työ­läi­set ja nolla­tun­ti­so­pi­mus­lai­set eivät vält­tä­mättä tiedä edes seuraa­van viikon työti­lan­net­taan. Jokai­sella pitäisi kuiten­kin olla oikeus hyvään, terveyttä ja hyvin­voin­tia tuke­vaan työhön.

– Jos ei pysty muut­ta­maan olosuh­tei­taan, silloin nouse­vat esiin erityi­sesti omat voima­va­rat ja niistä huoleh­ti­mi­nen. Muutoin ei pysy työky­kyi­senä. Esimer­kiksi sosi­aa­li­set kontak­tit, työn sisältö tai itses­tään huoleh­ti­mi­nen voivat auttaa jaksamaan.

Teoriasta käytän­töön

Nyt työt suju­vat, iloit­se­vat Mika Kujan­pää (vas.) ja Jarkko Perälä Juncarilta.

Työn­te­ki­jöi­den kuun­te­lulla, luot­ta­muk­sen lujit­ta­mi­sella ja vuoro­vai­ku­tuk­sella saadaan hommat suju­maan. Työhy­vin­vointi nousee ja tuot­ta­vuus kohoaa. Lapua­lai­sen Juncar Oy:n muutos­pro­jekti sen todis­taa. Mutta kaikki alkoi oikeas­taan napin painalluksella…

– Minusta hymiö­ko­neen saami­nen oli aika ratkai­se­vaa. Kaikki oli aluksi vain punaista. Yhtiön halli­tus­kin alkoi kysellä, mistä nämä punai­set painal­luk­set oikein johtu­vat, Jarkko Perälä kertoo.

Perälä on Juncar Oy:n työsuo­je­lu­val­tuu­tettu ja tuote­mal­lien kehit­te­lyn työn­tekijä, tutta­val­li­sesti proto­mies. MSK Group ‑konser­niin kuuluva yritys valmis­taa perä­kär­ryjä ja venet­rai­le­reita. Tuotan­non työn­te­ki­jöitä on 12, toimi­hen­ki­löitä 5.

– Ensiksi katsot­tiin, että mitä­hän toikin kone tuossa tekee. Ja maksaa? Mutta sitten kaikki alkoi­vat painella. Punaista!

Näin muis­taa hymiö­ko­neen käyt­töön­o­ton tuotan­non puolella pääluot­ta­mus­mies, logis­tiik­ka­työn­te­kijä Mika Kujan­pää.

Vuonna 2018 yrityk­sen työn­te­ki­jät eivät viih­ty­neet töis­sään eikä tuotanto solju­nut sutjak­kaasti. Perä­län mukaan työn­te­ki­jöillä oli tunne, ettei heidän toiveil­leen ja ehdo­tuk­sil­leen ”korvaa lotkautettu”.

– Joka aamu otti pattiin lähteä töihin, Perälä kuvai­lee suorasukaisesti.

Turhau­tu­mi­nen odot­te­luun ja ylimää­räi­seen työhön olivat tuttuja Kujan­pääl­le­kin, vaikka tämä ei tuossa vaiheessa luot­ta­mus­teh­tä­vässä ollutkaan.

– Porukka juoksi työter­veys­lää­kä­rillä, ja pois­sao­lot olivat koholla. Kun ei voida hyvin, ei nukuta hyvin. Ja silloin­han tullaan väsy­neinä töihin. Urakat oli laskettu väärin, osa oli hyviä, osa hyvin huonoja. Kun tieto­kone näytti, että näin tämä työ sujuu, niin uskot­tiin tieto­ko­netta, vaikka ei se käytän­nössä niin mennyt. Meitä ei kuunneltu.

”Hymiö­ko­neen saami­nen oli aika ratkai­se­vaa. Kaikki oli aluksi vain punaista”, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jarkko Perälä kertoo.

KAIKKI UUSIKSI!

Yrityk­sessä päätet­tiin lykätä liik­keelle tuotan­non käytän­nön järjes­te­lyt uudis­tava layout-projekti, jonka tavoit­teena oli työhy­vin­voin­nin lisää­mi­nen ja tuot­ta­vuu­den ja tehok­kuu­den kohen­ta­mi­nen. Myös orga­ni­saa­tioon tehtiin muutoksia.

Valtuu­tettu Perälä alle­vii­vaa, että tuotan­to­pääl­likkö Henri Saari­maa pystyi firmaan uutena tulleena katso­maan asioita ikään kuin ulko­puo­lelta. Ei tehty kuten ”aina oli tehty”.

– Laitet­tiin kaikki asiat uuteen järjes­tyk­seen. Kaikki työn­te­ki­jät osal­lis­tui­vat muutos­ten suun­nit­te­luun ja toteut­ta­mi­seen. Tehtiin lista, mitä työka­luja tarvi­taan lisää. Paineil­ma­työ­ka­lut muutet­tiin akku­käyt­töi­siksi. Enää ei tarvitse kiikut­taa työka­luja edes takai­sin, Perälä kertoo.

– Me työn­te­ki­jät saimme aidosti vaikut­taa, Kujan­pää komppaa.

Junca­rilla laitet­tiin uudis­tus­hank­keessa niin järjes­tys kuin maali­pin­nat­kin uusiksi.

Layout eli sijoit­telu muutet­tiin täysin, linjas­tot juok­se­vat hallissa nyt toisinpäin.

– Hylly­jen paikat muutet­tiin, ja nyt hyllyt täyte­tään sivus­ta­päin. Työ ei pysähdy, kun kaikki tarpeel­li­set tava­rat löyty­vät hyllyistä, ja rata­paik­koja on riit­tä­västi, Kujan­pää toteaa.

– Maala­simme kaiken itse, vain katto jäi maalaa­matta. Teimme uusia kokoon­pa­no­ji­gejä. Ulko­puo­lista apua tarvit­simme oikeas­taan vain sähkö- ja putki­töi­hin, Perälä selvittää.

Urakat oikais­tiin.

– Aiem­min toisissa urakoissa ei pärjän­nyt millään. Kaikki urakat käytiin huolel­li­sesti läpi, ja nyt ne on saatu oikeu­den­mu­kai­siksi, pääluot­ta­mus­mies iloitsee.

Projek­tissa työliik­keitä videoi­tiin, mutta pääluot­ta­mus­mie­hen käsi­tyk­sen mukaan niitä ei ole vielä hyödyn­netty raskai­den nosto­jen vähen­tä­mi­seen. Työkierto on ollut myös suun­ni­tel­missa, mutta siinä olisi työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun mielestä vielä käyt­tä­mät­tö­miä mahdol­li­suuk­sia. Tosin mallien vaih­tu­mi­sen myötä työasen­not jonkin verran muuttuvat.

”Tiedon­siir­ron paran­ta­mi­sesta on puhuttu monta kertaa. Nyt tuotan­to­pa­la­ve­reita on noin kerran kuussa. Vapaasti saa ongel­mista kertoa”, pääluot­ta­mus­mies Mika Kujan­pää toteaa.

TARVITAAN KUUNTELUA JA LUOTTAMUSTA

– Työn­te­ki­jöi­den kuun­telu. Se on todella ratkai­seva asia. Siinä me olemme menneet supe­ras­ke­leita eteenpäin!

– Keskus­te­le­malla saadaan viat ja ongel­mat korjat­tua. Jos työn­te­ki­jöi­den ja johdon välillä on kiinni oleva portti, sen aukai­se­mi­seen voi tarvita ulko­puo­lista apua. Portin on oltava auki, niin kuvaa työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Perälä keski­näi­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen merki­tystä työn­te­ki­jöi­den ja johdon välillä – missä tahansa firmassa.

Kujan­pää painot­taa tois­ta­kin ilma­pii­riin, työhy­vin­voin­tiin ja tuot­ta­vuu­teen suoraan vaikut­ta­vaa ydin­a­siaa eli luot­ta­musta työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jan välillä. Junca­rilla asiat ovat hyvällä tolalla.

– Kaikki osaa­vat tehtä­vänsä. Me työs­ken­te­lemme hallissa itse­näi­sesti tuotan­to­suun­ni­tel­man mukaan. Me menemme kysy­mään johdolta vain, jos tulee jokin ongelma, Kujan­pää toteaa.

Luot­ta­mus­mie­het palaa­vat hymiökoneeseen.

– Kyllä se oikean signaa­lin antoi, Kujan­pää toteaa.

– Se kone­han oli ihan lois­tava, hehkut­taa Perälä.

Nyttem­min kone­hymy ei enää houkut­tele puoleensa.

– Into painella konetta vähän hyytyi, kun painal­luk­set muut­tui­vat vihreiksi. Mutta työhy­vin­voin­nin nousu on totta, henki­nen hyvin­vointi on varmasti paran­tu­nut, Kujan­pää sanoo.

Yhtenä osoi­tuk­sena tästä on Junca­rin sairaus­pois­sao­lo­jen vähentyminen.

– Ei meillä ole jäljellä enää kuin fluns­sat ja lasten sairas­te­lut. Vuosi­ta­solla firma on sääs­tä­nyt sairaus­lo­missa 100 000 euroa, Perälä toteaa.

KEHITYSTÄ EI JÄTETÄ TÄHÄN

– Tiedon­siir­ron paran­ta­mi­sesta on puhuttu monta kertaa. Nyt tuotan­to­pa­la­ve­reita on noin kerran kuussa. Vapaasti saa ongel­mista kertoa, pääluot­ta­mus­mies toteaa.

– Viih­ty­mi­nen on paran­tu­nut huomat­ta­vasti. Kaikki saavat keskit­tyä itse työhön, työka­lut­kin ovat nyt viimei­sen päälle. Mutta olen sano­nut monessa pala­ve­rissa, että tämä ei jää tähän! Me haluamme jatku­vaa kehi­tystä, Perälä kehaisee.

Perälä toteaa, että kuka vaan voi nypätä häntä hihasta ongel­man kohda­tes­saan. Siitä lähde­tään sitten asiaa ratko­maan. Jos valtuu­tettu ei pysty itse asiaa hoita­maan tai siihen pitää lait­taa rahaa, voidaan asiaa sitten tuumailla isom­malla konklaa­villa. Silloin pulman kimp­puun voivat käydä yhdessä niin kysei­set työn­te­ki­jät, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, pääluot­ta­mus­mies kuin tuotan­to­pääl­likkö ja konser­nin ”Härmän pään insinööritkin”.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jarkko Perälä ja pääluot­ta­mus­mies Mika Kujan­pää painot­ta­vat, että työn suju­voitt­mi­sen avain­te­ki­jänä on ollut työn­te­ki­jöi­den osallistaminen.

Vuoden­kier­ron mukaan vaih­te­le­ville tilauk­sille ja sitä myöten lomau­tuk­sille ei edes tämä projekti ole mahta­nut mitään. Joulu­kuussa oltiin vain yksi viikko töissä.

– Tämä­hän se meidän tyyli on ollut. Toisia lomau­tus harmit­taa vähem­män, ja niitä, joilla ei ole teke­mistä kotona, harmit­taa enem­män, Kujan­pää vertailee.

Perälä kertoo myös jutut­ta­neensa muuta­mia työka­ve­reita lomau­tus­ten aikana.

– Aika hyvin ovat ihmi­set tämän otta­neet, tälle­hän ei työn­tekijä itse mitään mahda. Ei muuta kuin katse aina eteenpäin!

Lyhyestä tera­pia kaunis

S‑ryhmässä puutu­taan oras­ta­viin­kin mielen­ter­vey­den ongel­miin mata­lalla kynnyk­sellä. Lyhytp­sy­ko­te­ra­pi­aan pääsee heti. Empa­tia kuuluu esimies­ten tärkeim­piin taitoihin.

– Tämä on win–win-tilanne niin työnan­ta­jalle kuin työn­te­ki­jäl­le­kin. Työkyky säilyy ja työhön paluu aikais­tuu, S‑ryhmän työhy­vin­voin­ti­joh­taja Sanna-Mari Mylly­nen sanoo.

Sanna-Mari Mylly­nen

Suomessa nuor­ten ylei­sin syy jäädä työky­vyt­tö­myy­se­läk­keelle on mielen­ter­vey­den häiriöt, ennen kaik­kea masen­tu­nei­suus. Mielen­ter­vey­son­gel­mien syyt ovat aina moni­nai­set, ja työssä koettu pahoin­vointi voi olla vain yksi osate­kijä. Mutta miksi Suomessa ei tarjota ensi­si­jai­sesti lyhyt­te­ra­pioita masennukseen?

– Se onkin tuhan­nen taalan kysy­mys! Lyhytp­sy­ko­te­ra­pioi­den vaikut­ta­vuu­desta ja kustan­nus­te­hok­kuu­desta on jo hyvin pitkältä ajalta näyt­töä, ja lyhytp­sy­ko­te­ra­pia on vihdoin nostettu Käypä hoito ‑suosi­tuk­seen, Mylly­nen toteaa.

Hän epäi­lee, että tilanne johtuu useam­mas­ta­kin tekijästä.

– Julki­sella puolella ei ole ollut tarjolla lyhyt­te­ra­piaa. Yksi­tyi­sellä puolella lyhyt­te­ra­piat eivät kuulu Kelan korvaa­maan ennalta ehkäi­se­vään työter­veys­huol­toon. Näin lyhyt­te­ra­pioi­den tarjoa­mi­nen on jäänyt työnan­ta­jien hyvän­tah­toi­suu­den varaan.

MITEN MIELEN TUKIMALLI TOIMII?

S‑ryhmässä ennalta ehkäi­sevä ja nopeasti hoitoon ohjaava järjes­telmä on ristitty Mielen tuki­mal­liksi. Mallin tärkeim­piin element­tei­hin kuuluu esimies­ten koulut­ta­mi­nen. Jos työn­tekijä alkaa miten­kään oireilla, jos tulee myöhäs­ty­mi­siä ja pois­sao­loja tai käytös muut­tuu, voi olla huoli­kes­kus­te­lun paikka.

– Esimie­hen on osat­tava kysyä asial­li­sesti ja inhi­mil­li­sesti: Onko sinulla kaikki hyvin? Meil­lä­kin on oma varhai­sen puut­tu­mi­sen malli kuten on muis­sa­kin yrityk­sissä, mutta jos jäämme odot­ta­maan sairaus­pois­sao­lo­päi­vien kerty­mistä, olemme mielen­ter­vey­s­asioissa silloin usein autta­mat­to­man myöhässä. Huoli­kes­kus­te­lua ei tarvitse odot­taa sinne saakka, että nyt se ja se pois­sao­lo­jen raja on saavu­tettu, Mylly­nen huomauttaa.

Empa­tia on esimie­hen tärkeim­piä taitoja.

– Minusta empa­tia on esimie­hen tärkeim­piä taitoja. Ei-empaat­ti­nen ihmi­nen ei tunnista toisessa ihmi­sessä mitään asioita, Mylly­nen kuvai­lee myötä­tun­non ensiarvoisuutta.

Esimies­kin voi väsyä. ”Ihmis­työ” eli jatkuva vuoro­vai­ku­tus alais­ten kanssa vaatii paljon voimavaroja.

– Minusta meidän pitäisi Suomessa madal­taa esimies­ten kynnystä olla yhteyk­sissä työp­sy­ko­lo­giin tai muuhun johta­mi­sen asian­tun­ti­jaan silloin, kun johta­mi­sessa on haasteita.

Työhy­vin­voin­ti­joh­taja kertoo, että lähes kaikissa S‑ryhmän yrityk­sissä työn­tekijä pääsee nopeasti lyhytp­sy­ko­te­ra­pi­aan, jos hoitoa tarvi­taan. Sama­ten työhön paluun aikais­ta­mi­seksi työtä muoka­taan – tai työtä muoka­taan niin aikai­sessa vaiheessa, ettei mielen­ter­veys­syistä johtu­vaa sairaus­lo­man tarvetta edes synny.

S‑ryhmässä on tämän Mielen tuki­mal­lin pilot­ti­koh­teissa saatu hienoja tulok­sia aikaan, kun vertail­laan vuosien 2018 ja 2019 kolmea ensim­mäistä neljän­nestä. Mielen­ter­vey­son­gel­mista johtu­vat pois­sao­lot ovat vähen­ty­neet SOK:lla 23 prosent­tia ja sääs­töä on tullut 130 000 euroa.

NÄMÄ HUOLESTUTTAVAT

Mieli ja keho yrite­tään pitää yhä vain eril­lään. Todel­li­suu­dessa olemme aina yhtä; mieli vaikut­taa kehoon ja keho mieleen. Lasten ja nuor­ten liik­ku­mi­nen on dramaat­ti­sesti vähen­ty­nyt – minkä voi jokai­nen kerros­ta­loa­suja itse­kin todeta pihalle vilkaisemalla.

– Nuor­ten liik­ku­mi­nen on myös pola­ri­soi­tu­nut. On niitä, jotka liik­ku­vat ohja­tusti monta kertaa viikossa ja niitä, jotka eivät liiku millään lailla. Tämä vaikut­taa tule­vaan työkun­toi­suu­teen monella alalla, Mylly­nen murehtii.

Sosi­aa­li­nen media on Mylly­selle myös iso huole­naihe nyky­ajan Suomessa.

– Tiedämme tutki­muk­sista, että somen liial­li­nen käyttö aiheut­taa nuorilla ahdis­tusta. Puhe­li­mella viete­tään tunti­kausia illalla ja päivällä, usein yöllä­kin. Unen määrä on vähen­ty­nyt Suomessa selkeästi kaikissa ikäryh­missä, Mylly­nen toteaa.

S‑ryhmän työhy­vin­voin­ti­joh­ta­jasta kansa­kun­nan niin fyysi­sen kuin psyyk­ki­sen­kin kunnon kohen­ta­mi­seksi ihmi­set pitäisi saada jälleen liik­ku­maan luon­nossa. Tai oikeas­taan, hakeu­tu­maan koro­na­pan­de­mian jälkeen­kin luon­toon sankoin joukoin. Ja heille, jotka aras­te­le­vat luon­toon lähte­mistä, pitäisi raken­taa houkut­te­le­vilta ja turval­li­silta tuntu­via polkuja.

– Ulkoi­lua luon­nossa pitäisi helpot­taa ja siihen pitäisi kannus­taa, Mylly­nen painottaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVAT JOHANNES TERVO