Työstressi on muuttunut psykososiaaliseksi kuormitukseksi. Työntekijän oireet ovat pysyneet kuitenkin samoina; unettomuutta, uupumusta, väsymystä, sairastelua, mielenterveysongelmia. Jotain tarttis työpaikoillakin tehdä.

11.1.2021

Näin työ­suo­jelu­vi­ra­nomainen määrit­telee asian: ”Psykososi­aal­isil­la kuor­mi­tustek­i­jöil­lä tarkoite­taan työn sisältöön ja jär­jeste­ly­i­hin sekä työy­hteisön sosi­aaliseen toimivu­u­teen liit­tyviä tek­i­jöitä, jot­ka voivat aiheut­taa työn­tek­i­jälle haitallista kuor­mi­tus­ta.”

Näin sanovat puolestaan Työter­veyslaitos ja Työ­tur­val­lisu­uskeskus yhteisessä tiedot­teessaan: ”Psyykkistä kuor­mi­tus­ta työ­paikoil­la voivat aiheut­taa esimerkik­si epä­selvyys työn tavoit­teista, jatku­va kiire, vaiku­tus­mah­dol­lisuuk­sien puute, puut­teel­liset mah­dol­lisu­udet kehit­tyä ja oppia uut­ta, puut­teelli­nen palaute, pitkit­tynyt epä­var­muus, keskey­tyk­set ja suuri vas­tuu.”

Työn liial­lise­na jatku­va kuor­mi­tus johtaa lisään­tyneisi­in sairaus­pois­saoloi­hin, kon­flik­tei­hin, kaiken­laiseen työn takkuamiseen ja huonoon ilmapi­iri­in. Kuor­mi­tus on riskitek­i­jä siinä mis­sä kaik­ki muutkin työn­teon riskit. Työ­nan­ta­jal­la on velvol­lisu­us arvioi­da nämäkin riskit ja ehkäistä niitä.

KUN UNI KAIKKOAA…

– Ensim­mäisenä kär­sii useim­mil­la se unikul­ta. Uni ei tule tai se katkeaa, tai vaik­ka nukut­tu­ja tun­te­ja ker­ty­isi riit­tävästi, ei ole lev­än­nyt olo, Sei­ja Moila­nen toteaa.

Moila­nen on Työ­tur­val­lisu­uskeskuk­sen psykososi­aalisen kuor­mi­tuk­sen asiantun­ti­ja. Rasit­ta­van kuor­mi­tuk­sen tun­nus­merkke­jä on muitakin.

– Epämääräistä, ei niin hyvää oloa, tun­net­ta siitä, ettei oikein jak­sa innos­tua mis­tään. Ja ihmis­inä me olemme kaik­ki saman­laisia, oireis­sa ei ole eroa esimerkik­si suorit­ta­van työn ja tieto­työn välil­lä. Kuor­mi­tuk­sen ker­tymisen tun­nus­merk­istö on kuitenkin hyvin yksilölli­nen, Moila­nen pain­ot­taa.

Kuor­mi­tuk­sen lähteitä alkaa löy­tyä, jos joutuu vas­taa­maan kieltävästi täl­laisi­in kysymyk­si­in:

– Riit­tääkö annet­tu työai­ka tehtävästä suo­ri­u­tu­miseen? Onko annet­tu tavoite ylipään­sä saavutet­tavis­sa? Riit­tääkö osaamiseni? Toimi­iko työy­hteisö tarkoituk­sen­mukaisel­la taval­la?

Jos kaikki­in noi­hin kysymyk­si­in voi sen sijaan vas­ta­ta myön­tävästi, taakko­ja ei toden­näköis­es­ti ker­ry. Moila­nen huo­maut­taa, että hyvässä työy­hteisössä on muitakin omi­naispi­irteitä.

– Esimies ja työkaver­it kohtel­e­vat työn­tek­i­jää hyvin, oikeu­den­mukaises­ti ja arvostavasti. Työn­tek­i­jäl­lä on olta­va myös tunne siitä, että omaan työhön voi vaikut­taa.

Pakko­tahti­nen työ ei ole omi­aan kan­nat­tele­maan hyv­in­voin­tia työssä, varsinkin jos se on yksi­toikkoista, Moila­nen sanoo.

– Eikä hait­taisi, jos työvä­li­neetkin oli­si­vat kun­nos­sa.

MISTÄ KORJAUSLIIKE LÄHTEE?

– Pysähdy, kysy itseltäsi, miten minä jak­san. Kir­joi­ta, mitkä asi­at työssä vaikut­ta­vat. Kuor­mit­taako jokin työ­vai­he, tehtävä tai tilanne, ehkä jonkun henkilön toim­inta?

Moilasen mukaan työn­tek­i­jä on näin jo itse pureskel­lut asioi­ta – ennen kuin lähde­tään esimiehen puheille.

– Jos ei yksin jak­sa tai uskalla, voi pyytää työkave­ria tai työ­suo­jelu­val­tu­utet­tua mukaan.

– Esimies kuun­telee ja etsii ratkaisu­ja tilanteeseen, yhdessä työn­tek­i­jän kanssa. Hyvä esimies kysyy, mil­laisia ehdo­tuk­sia työn­tek­i­jäl­lä itsel­lään on, Moila­nen alle­vi­ivaa.

Jos ei yksin jak­sa tai uskalla, voi pyytää työkave­ria tai työ­suo­jelu­val­tu­utet­tua mukaan.

Asiantun­ti­ja on tietoinen siitä, että esimie­skin voi olla se ongel­ma.

– Ei täl­lainen tilanne ole Suomes­sa ennenku­u­luma­ton. Mut­ta esimiehel­läkin on yleen­sä esimies. Ja jälleen ker­ran, val­tu­ute­tun voi pyytää mukaan keskustelu­un.

– Jos ylinkään esimies ei suos­tu ryhtymään toimi­in kuor­mi­tuk­sen vähen­tämisek­si, on ole­mas­sa työ­suo­jelu­vi­ra­nomainen. Jos työn­tek­i­jä ker­too, että työter­veyshuolto on jo toden­nut hänen ter­veyten­sä vaaran­tuneen liial­lis­es­ta kuor­mi­tuk­ses­ta, työ­nan­ta­jan on puu­tut­ta­va asi­aan.

FIKSU KUUNTELEE VALTUUTETTUA

– Työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu on työ­paikallaan aivan yhtä tärkeä henkilö kuin päälu­ot­ta­mus­mies. Val­tu­utet­tu on jo itsessään mini-yhteistyö­toim­intaor­gan­isaa­tio. Fik­su työ­nan­ta­ja kuun­telee hän­tä.

Moila­nen toivoo, että työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu­jen arvos­tus kohoaisi. Näinä pan­demi­an aikoina jokaisen työ­suo­jelu­val­tu­ute­tun olisi syytä olla mukana työ­paikan koronaryh­mässä. Niin säätää myös työ­suo­jelun valvon­ta- ja yhteis­toim­inta­lain 26. pykälä.

– Yhteis­toimin­nas­sa on käsiteltävä työn­tek­i­jän tur­val­lisu­u­teen ja ter­vey­teen välit­tömästi vaikut­ta­vat asi­at. Mikä sit­ten vaikut­taa välit­tömästi ter­vey­teen, jollei korona?

Koro­nan ohel­la on Moilas­ta huolestut­tanut viime kuukausi­na muu­ta­ma muukin suo­ma­laisil­la työ­paikoil­la esi­in työn­tyvä asia.

– Työ­tahti on koven­tunut ja tiivistynyt. Ei ole enää niitä huokoisia kohtia, jois­sa voisi jutel­la työkaverei­den kanssa työhön liit­tyvistä asioista. Mut­ta voi olla myös niin, että työn­tek­i­jä itse ajat­telee työ­nan­ta­jan vaa­timuk­set liian korkeik­si.

Jatku­vat muu­tok­set, yri­tys­ten myyn­nit, yt-neu­vot­te­lut, organ­isaa­tiomyl­läyk­set, tuot­ta­vat nekin psykososi­aal­ista kuor­mi­tus­ta.

– Minus­ta tun­tuu, että muu­tos­ti­lanteet ja työ­tahdin kiristymi­nen ovat johta­mas­sa hyvien käytöstapo­jen uno­h­tu­miseen. Käyt­täy­dytään epäasial­lis­es­ti tai puhutaan toiselle loukkaavasti.

TAAKKA, JOKA PAINAA AINA

Van­hempi kon­sult­ti Anna Tien­haara Työter­veyslaitok­selta toteaa, että psykososi­aal­i­sis­sa tek­i­jöis­sä on yksi ero kaikki­in mui­hin työ­paikan riskei­hin ver­rat­tuna.

– Nämä tek­i­jät ovat aina läs­nä, joko voimavaroina tai riskitek­i­jöinä.

Ilmapi­iriky­se­ly­itä ja työter­veyshuol­lon työ­paikka­selvi­tys­tä kan­nat­taa hyö­dyn­tää liial­lisen kuor­mi­tuk­sen purkamiseen.

– Tykkään käyt­tää ver­taus­ta, että nämä työka­lut kuitenkin vain mit­taa­vat, eli toimi­vat kuin kuumemit­tari. Ne eivät anna diag­noosia tai ker­ro pahan olon syitä. Mit­taamis­es­ta työ vas­ta alkaa.

Tien­haaran mielestä kuor­mi­tuk­sen keven­tämisen ytimessä on aina ”arjen vuorop­uhelu”.

– Aivan jokainen työn­tek­i­jä tehtävästä tai ase­mas­ta riip­pumat­ta saa tuo­da esi­in näke­myk­sen­sä siitä, mis­tä kuor­mi­tus johtuu. Jokaisen koke­mus on aivan yhtä arvokas. Asi­at analysoidaan yhdessä. Luot­ta­muk­sen ja avoimuu­den ilmapi­ir­iä on kas­vatet­ta­va, vaik­ka se vaati­ikin pitkän työn. Ylim­män johdon on aidosti sitoudut­ta­va asi­aan.

– Esimiehen rooli keskustelun avaa­jana on tärkeä eri­tyis­es­ti sil­loin, kun työ­paikoil­la ei ole totut­tu puhu­maan jak­samis­es­ta avoimesti. On san­ot­ta­va ääneen, että nyt kun meil­lä on huo­mat­tu pahoin­voin­tia töis­sä, me halu­amme vaikut­taa siihen, Tien­haara opas­taa polulle pul­mien sanoit­tamiseen.

Tärkein­tä on, ettei kukaan jää yksin, että kuor­mit­ta­vat asi­at saa jaet­tua.

Tien­haara on tietoinen myös joil­lakin työ­paikoil­la olev­as­ta ongel­mas­ta:

– Joht­a­mi­nen voi olla niin huonoa, että se uuvut­taa ja hal­vaan­nut­taa koko työy­hteisön.

Mut­ta tukea voi hakea työkavereil­ta, henkilöstöjo­hdol­ta, työ­suo­jelu­val­tu­ute­tul­ta, luot­ta­mus­miehiltä, työter­veyshuol­lol­ta…

– Tärkein­tä on, ettei kukaan jää yksin, että kuor­mit­ta­vat asi­at saa jaet­tua.

EPÄTYYPILLISET KUORMAT?

– Mon­et epä­tyyp­il­li­sis­sä työ­suhteis­sa ja alus­tat­aloudessa työsken­televät ovat vaaras­sa solah­taa kaikkien tuk­i­toimien välistä. Tämä on iso työvoimapoli­it­ti­nen kysymys. Kuka on vas­tu­us­sa näistä työn­tek­i­jöistä? Kuka jär­jestää hei­dän tukemisen­sa? Tien­haara kysyy.

Epä­var­muudessa elämi­nen on Tien­haaras­ta jo itsessään ”hirvit­tävän kuor­mit­tavaa”. Vuokratyöläiset ja nol­latun­ti­sopimus­laiset eivät vält­tämät­tä tiedä edes seu­raa­van viikon työti­lan­net­taan. Jokaisel­la pitäisi kuitenkin olla oikeus hyvään, ter­veyt­tä ja hyv­in­voin­tia tuke­vaan työhön.

– Jos ei pysty muut­ta­maan olo­suhteitaan, sil­loin nou­se­vat esi­in eri­tyis­es­ti omat voimavarat ja niistä huole­htimi­nen. Muu­toin ei pysy työkykyisenä. Esimerkik­si sosi­aaliset kon­tak­tit, työn sisältö tai itses­tään huole­htimi­nen voivat aut­taa jak­samaan.

Teoriasta käytäntöön

Työntekijöiden kuuntelulla, luottamuksen lujittamisella ja vuorovaikutuksella saadaan hommat sujumaan. Työhyvinvointi nousee ja tuottavuus kohoaa. Lapualaisen Juncar Oy:n muutosprojekti sen todistaa. Mutta kaikki alkoi oikeastaan napin painalluksella…

– Minus­ta hymiökoneen saami­nen oli aika ratkai­se­vaa. Kaik­ki oli aluk­si vain punaista. Yhtiön hal­li­tuskin alkoi kysel­lä, mis­tä nämä punaiset painal­luk­set oikein johtu­vat, Jarkko Perälä ker­too.

Perälä on Jun­car Oy:n työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu ja tuotemallien kehit­te­lyn työn­tek­i­jä, tut­taval­lis­es­ti pro­tomies. MSK Group ‑kon­serni­in kuu­lu­va yri­tys valmis­taa peräkär­ryjä ja ven­e­trail­ere­i­ta. Tuotan­non työn­tek­i­jöitä on 12, toim­i­henkilöitä 5.

– Ensik­si kat­sot­ti­in, että mitähän toikin kone tuos­sa tekee. Ja mak­saa? Mut­ta sit­ten kaik­ki alkoi­vat painel­la. Punaista!

Näin muis­taa hymiökoneen käyt­tööno­ton tuotan­non puolel­la päälu­ot­ta­mus­mies, logis­ti­ikkatyön­tek­i­jä Mika Kujan­pää.

Vuon­na 2018 yri­tyk­sen työn­tek­i­jät eivät viihtyneet töis­sään eikä tuotan­to soljunut sut­jakkaasti. Perälän mukaan työn­tek­i­jöil­lä oli tunne, ettei hei­dän toiveilleen ja ehdo­tuk­silleen ”kor­vaa lotkautet­tu”.

– Joka aamu otti pat­ti­in lähteä töi­hin, Perälä kuvailee suo­ra­sukaises­ti.

Turhau­tu­mi­nen odot­telu­un ja ylimääräiseen työhön oli­vat tut­tu­ja Kujan­päällekin, vaik­ka tämä ei tuos­sa vai­heessa luot­ta­muste­htävässä ollutkaan.

– Poruk­ka juok­si työter­veyslääkäril­lä, ja pois­saolot oli­vat kohol­la. Kun ei voi­da hyvin, ei nuku­ta hyvin. Ja sil­loin­han tul­laan väsyneinä töi­hin. Urakat oli las­ket­tu väärin, osa oli hyviä, osa hyvin huono­ja. Kun tietokone näyt­ti, että näin tämä työ sujuu, niin uskot­ti­in tietokonet­ta, vaik­ka ei se käytän­nössä niin men­nyt. Meitä ei kuun­nel­tu.

KAIKKI UUSIKSI!

Yri­tyk­sessä päätet­ti­in lykätä liik­keelle tuotan­non käytän­nön jär­jeste­lyt uud­is­ta­va lay­out-pro­jek­ti, jon­ka tavoit­teena oli työhyv­in­voin­nin lisäämi­nen ja tuot­tavu­u­den ja tehokku­u­den kohen­t­a­mi­nen. Myös organ­isaa­tioon tehti­in muu­tok­sia.

Val­tu­utet­tu Perälä alle­vi­ivaa, että tuotan­topääl­likkö Hen­ri Saari­maa pystyi fir­maan uute­na tulleena kat­so­maan asioi­ta ikään kuin ulkop­uolelta. Ei tehty kuten ”aina oli tehty”.

– Laitet­ti­in kaik­ki asi­at uuteen järjestyk­seen. Kaik­ki työn­tek­i­jät osal­lis­tu­i­v­at muu­tosten suun­nit­telu­un ja toteut­tamiseen. Tehti­in lista, mitä työkalu­ja tarvi­taan lisää. Paineil­matyöka­lut muutet­ti­in akkukäyt­töisik­si. Enää ei tarvitse kiikut­taa työkalu­ja edes takaisin, Perälä ker­too.

– Me työn­tek­i­jät saimme aidosti vaikut­taa, Kujan­pää komp­paa.

Lay­out eli sijoit­telu muutet­ti­in täysin, lin­jas­tot juok­se­vat hal­lis­sa nyt tois­in­päin.

– Hyl­ly­jen paikat muutet­ti­in, ja nyt hyl­lyt täytetään sivustapäin. Työ ei pysähdy, kun kaik­ki tarpeel­liset tavarat löy­tyvät hyl­ly­istä, ja rat­a­paikko­ja on riit­tävästi, Kujan­pää toteaa.

– Maalasimme kaiken itse, vain kat­to jäi maalaa­mat­ta. Teimme uusia kokoon­pano­jige­jä. Ulkop­uolista apua tarvit­simme oikeas­t­aan vain sähkö- ja putk­itöi­hin, Perälä selvit­tää.

Urakat oikaisti­in.

– Aiem­min toi­sis­sa urakois­sa ei pär­jän­nyt mil­lään. Kaik­ki urakat käyti­in huolel­lis­es­ti läpi, ja nyt ne on saatu oikeu­den­mukaisik­si, päälu­ot­ta­mus­mies iloit­see.

Pro­jek­tis­sa työli­ikkeitä videoiti­in, mut­ta päälu­ot­ta­mus­miehen käsi­tyk­sen mukaan niitä ei ole vielä hyö­dyn­net­ty raskaiden nos­to­jen vähen­tämiseen. Työkier­to on ollut myös suun­nitelmis­sa, mut­ta siinä olisi työ­suo­jelu­val­tu­ute­tun mielestä vielä käyt­tämät­tömiä mah­dol­lisuuk­sia. Tosin mallien vai­h­tu­misen myötä työasen­not jonkin ver­ran muut­tuvat.

TARVITAAN KUUNTELUA JA LUOTTAMUSTA

– Työn­tek­i­jöi­den kuun­telu. Se on todel­la ratkai­se­va asia. Siinä me olemme men­neet superaskelei­ta eteen­päin!

– Keskustele­mal­la saadaan viat ja ongel­mat kor­jat­tua. Jos työn­tek­i­jöi­den ja johdon välil­lä on kiin­ni ole­va port­ti, sen aukaisemiseen voi tarvi­ta ulkop­uolista apua. Portin on olta­va auki, niin kuvaa työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Perälä keskinäisen vuorovaiku­tuk­sen merk­i­tys­tä työn­tek­i­jöi­den ja johdon välil­lä – mis­sä tahansa fir­mas­sa.

Kujan­pää pain­ot­taa tois­takin ilmapi­iri­in, työhyv­in­voin­ti­in ja tuot­tavu­u­teen suo­raan vaikut­tavaa ydi­nasi­aa eli luot­ta­mus­ta työn­tek­i­jöi­den ja työ­nan­ta­jan välil­lä. Jun­car­il­la asi­at ovat hyväl­lä tolal­la.

– Kaik­ki osaa­vat tehtävän­sä. Me työsken­telemme hal­lis­sa itsenäis­es­ti tuotan­to­su­un­nitel­man mukaan. Me men­emme kysymään johdol­ta vain, jos tulee jokin ongel­ma, Kujan­pää toteaa.

Luot­ta­mus­miehet palaa­vat hymiökoneeseen.

– Kyl­lä se oikean sig­naalin antoi, Kujan­pää toteaa.

– Se kone­han oli ihan lois­ta­va, hehkut­taa Perälä.

Nyt­tem­min kone­hymy ei enää houkut­tele puoleen­sa.

– Into painel­la konet­ta vähän hyy­tyi, kun painal­luk­set muut­tui­v­at vihreik­si. Mut­ta työhyv­in­voin­nin nousu on tot­ta, henk­i­nen hyv­in­voin­ti on var­masti paran­tunut, Kujan­pää sanoo.

Yht­enä osoituk­se­na tästä on Jun­car­in sairaus­pois­saolo­jen vähen­tymi­nen.

– Ei meil­lä ole jäl­jel­lä enää kuin flun­ssat ja las­ten sairaste­lut. Vuosi­ta­sol­la fir­ma on säästänyt sairaus­lomis­sa 100 000 euroa, Perälä toteaa.

KEHITYSTÄ EI JÄTETÄ TÄHÄN

– Tiedon­si­ir­ron paran­tamis­es­ta on puhut­tu mon­ta ker­taa. Nyt tuotan­topalavere­i­ta on noin ker­ran kuus­sa. Vapaasti saa ongelmista ker­toa, päälu­ot­ta­mus­mies toteaa.

– Viihtymi­nen on paran­tunut huo­mat­tavasti. Kaik­ki saa­vat keskit­tyä itse työhön, työka­lutkin ovat nyt viimeisen päälle. Mut­ta olen sanonut mon­es­sa palaveris­sa, että tämä ei jää tähän! Me halu­amme jatku­vaa kehi­tys­tä, Perälä kehaisee.

Perälä toteaa, että kuka vaan voi nypätä hän­tä hihas­ta ongel­man koh­dates­saan. Siitä lähde­tään sit­ten asi­aa ratko­maan. Jos val­tu­utet­tu ei pysty itse asi­aa hoita­maan tai siihen pitää lait­taa rahaa, voidaan asi­aa sit­ten tuumail­la isom­mal­la kon­klaav­il­la. Sil­loin pul­man kimp­pu­un voivat käy­dä yhdessä niin kyseiset työn­tek­i­jät, työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu, päälu­ot­ta­mus­mies kuin tuotan­topääl­likkö ja kon­sernin ”Här­män pään insinööritkin”.

Vuo­denkier­ron mukaan vai­hteleville tilauk­sille ja sitä myöten lomau­tuk­sille ei edes tämä pro­jek­ti ole mah­tanut mitään. Jouluku­us­sa olti­in vain yksi viikko töis­sä.

– Tämähän se mei­dän tyyli on ollut. Toisia lomau­tus har­mit­taa vähem­män, ja niitä, joil­la ei ole tekemistä kotona, har­mit­taa enem­män, Kujan­pää ver­tailee.

Perälä ker­too myös jutut­ta­neen­sa muu­tamia työkavere­i­ta lomau­tusten aikana.

– Aika hyvin ovat ihmiset tämän otta­neet, tälle­hän ei työn­tek­i­jä itse mitään mah­da. Ei muu­ta kuin katse aina eteen­päin!

Lyhyestä terapia kaunis

S‑ryhmässä puututaan orastaviinkin mielenterveyden ongelmiin matalalla kynnyksellä. Lyhytpsykoterapiaan pääsee heti. Empatia kuuluu esimiesten tärkeimpiin taitoihin.

– Tämä on win–win-tilanne niin työ­nan­ta­jalle kuin työn­tek­i­jällekin. Työkyky säi­lyy ja työhön paluu aikaistuu, S‑ryhmän työhyv­in­voin­ti­jo­hta­ja San­na-Mari Myl­ly­nen sanoo.

Suomes­sa nuorten yleisin syy jäädä työkyvyt­tömyy­seläk­keelle on mie­len­ter­vey­den häir­iöt, ennen kaikkea masen­tuneisu­us. Mie­len­ter­veysongelmien syyt ovat aina mon­i­naiset, ja työssä koet­tu pahoin­voin­ti voi olla vain yksi osatek­i­jä. Mut­ta mik­si Suomes­sa ei tar­jo­ta ensisi­jais­es­ti lyhyt­ter­a­pi­oi­ta masen­nuk­seen?

– Se onkin tuhan­nen taalan kysymys! Lyhytp­sykoter­a­pi­oiden vaikut­tavu­ud­es­ta ja kus­tan­nuste­hokku­ud­es­ta on jo hyvin pitkältä ajal­ta näyt­töä, ja lyhytp­sykoter­apia on vih­doin nos­tet­tu Käypä hoito ‑suosi­tuk­seen, Myl­ly­nen toteaa.

Hän epäilee, että tilanne johtuu use­am­mas­takin tek­i­jästä.

– Julkisel­la puolel­la ei ole ollut tar­jol­la lyhyt­ter­api­aa. Yksi­tyisel­lä puolel­la lyhyt­ter­api­at eivät kuu­lu Kelan kor­vaa­maan ennal­ta ehkäi­sevään työter­veyshuoltoon. Näin lyhyt­ter­a­pi­oiden tar­joami­nen on jäänyt työ­nan­ta­jien hyvän­tah­toisu­u­den varaan.

MITEN MIELEN TUKIMALLI TOIMII?

S‑ryhmässä ennal­ta ehkäi­sevä ja nopeasti hoitoon ohjaa­va jär­jestelmä on ris­tit­ty Mie­len tuki­mallik­si. Mallin tärkeimpi­in ele­ment­tei­hin kuu­luu esimi­esten koulut­ta­mi­nen. Jos työn­tek­i­jä alkaa mitenkään oireil­la, jos tulee myöhästymisiä ja pois­saolo­ja tai käytös muut­tuu, voi olla huo­likeskustelun paik­ka.

– Esimiehen on osat­ta­va kysyä asial­lis­es­ti ja inhimil­lis­es­ti: Onko sin­ul­la kaik­ki hyvin? Meil­läkin on oma varhaisen puut­tumisen malli kuten on muis­sakin yri­tyk­sis­sä, mut­ta jos jäämme odot­ta­maan sairaus­pois­saolopäivien ker­tymistä, olemme mie­len­ter­veysasiois­sa sil­loin usein aut­ta­mat­toman myöhässä. Huo­likeskustelua ei tarvitse odot­taa sinne saak­ka, että nyt se ja se pois­saolo­jen raja on saavutet­tu, Myl­ly­nen huo­maut­taa.

Empa­tia on esimiehen tärkeimpiä taito­ja.

– Minus­ta empa­tia on esimiehen tärkeimpiä taito­ja. Ei-empaat­ti­nen ihmi­nen ei tun­nista toises­sa ihmisessä mitään asioi­ta, Myl­ly­nen kuvailee myötä­tun­non ensiar­voisu­ut­ta.

Esimie­skin voi väsyä. ”Ihmistyö” eli jatku­va vuorovaiku­tus alais­ten kanssa vaatii paljon voimavaro­ja.

– Minus­ta mei­dän pitäisi Suomes­sa madal­taa esimi­esten kyn­nys­tä olla yhteyk­sis­sä työp­sykologi­in tai muuhun johtamisen asiantun­ti­jaan sil­loin, kun johtamises­sa on haastei­ta.

Työhyv­in­voin­ti­jo­hta­ja ker­too, että läh­es kaikissa S‑ryhmän yri­tyk­sis­sä työn­tek­i­jä pääsee nopeasti lyhytp­sykoter­api­aan, jos hoitoa tarvi­taan. Samat­en työhön palu­un aikaistamisek­si työtä muokataan – tai työtä muokataan niin aikaises­sa vai­heessa, ettei mie­len­ter­veyssy­istä johtu­vaa sairaus­lo­man tarvet­ta edes syn­ny.

S‑ryhmässä on tämän Mie­len tuki­mallin pilot­tiko­hteis­sa saatu hieno­ja tulok­sia aikaan, kun ver­tail­laan vuosien 2018 ja 2019 kolmea ensim­mäistä neljännestä. Mie­len­ter­veysongelmista johtu­vat pois­saolot ovat vähen­tyneet SOK:lla 23 pros­ent­tia ja säästöä on tul­lut 130 000 euroa.

NÄMÄ HUOLESTUTTAVAT

Mieli ja keho yritetään pitää yhä vain eril­lään. Todel­lisu­udessa olemme aina yhtä; mieli vaikut­taa kehoon ja keho mieleen. Las­ten ja nuorten liikku­mi­nen on dra­maat­tis­es­ti vähen­tynyt – minkä voi jokainen ker­rostaloa­su­ja itsekin tode­ta pihalle vilkaise­mal­la.

– Nuorten liikku­mi­nen on myös polar­isoitunut. On niitä, jot­ka liikku­vat ohja­tusti mon­ta ker­taa viikos­sa ja niitä, jot­ka eivät liiku mil­lään lail­la. Tämä vaikut­taa tule­vaan työkun­toisu­u­teen monel­la alal­la, Myl­ly­nen mure­htii.

Sosi­aa­li­nen media on Myll­y­selle myös iso huole­nai­he nykya­jan Suomes­sa.

– Tiedämme tutkimuk­sista, että somen liialli­nen käyt­tö aiheut­taa nuo­ril­la ahdis­tus­ta. Puhe­limel­la vietetään tun­tikau­sia illal­la ja päiväl­lä, usein yöl­läkin. Unen määrä on vähen­tynyt Suomes­sa selkeästi kaikissa ikäryh­mis­sä, Myl­ly­nen toteaa.

S‑ryhmän työhyv­in­voin­ti­jo­hta­jas­ta kansakun­nan niin fyy­sisen kuin psyykkisenkin kun­non kohen­tamisek­si ihmiset pitäisi saa­da jälleen liikku­maan luon­nos­sa. Tai oikeas­t­aan, hakeu­tu­maan koron­a­pan­demi­an jäl­keenkin luon­toon sankoin joukoin. Ja heille, jot­ka arastel­e­vat luon­toon lähtemistä, pitäisi rak­en­taa houkut­televil­ta ja tur­val­lisil­ta tun­tu­via polku­ja.

– Ulkoilua luon­nos­sa pitäisi helpot­taa ja siihen pitäisi kan­nus­taa, Myl­ly­nen pain­ot­taa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS EMILIE UGGLA
KUVAT JOHANNES TERVO