Melun­tor­junta vaatii yksi­löl­li­set keinot

Melu, eli liian korkea äänen­paine, sekä tärinä aiheut­ta­vat eniten ammat­ti­tau­tei­hin luet­tuja melu­vam­moja tinni­tuk­sesta pysy­vään kuulon­ale­ne­maan. Lisäksi melu voi lisätä riskiä sairas­tua sydän- ja veren­kier­to­häi­riöi­hin. Työpe­räis­ten sairauk­sien rekis­te­rin (TPSR) tieto­jen mukaan kuulo­vau­rioi­den määrä on jatku­vasti vähen­ty­nyt, kiitos hyvän kuulonsuojauksen.

8.1.2021

Melulle sekä erityi­sen haital­li­selle impuls­si­me­lulle altis­tu­vat eniten metal­lia­lan sekä raken­nusa­lan työn­te­ki­jät. Työym­pä­ris­tössä impuls­si­me­luksi määri­tel­lään 140 desi­be­lin ääni, jonka kesto on lyhyempi kuin 1 millisekunti.

Päivit­täi­nen, yli 80 dB:n melual­tis­tus voi olla kuulolle vahingollista.

Teknii­kan tohtori, dosentti Valt­teri Hongisto Turun ammat­ti­kor­kea­kou­lusta toteaa, ettei melun­tor­jun­taan ole yksi­se­lit­teistä patent­ti­rat­kai­sua, sillä jokai­nen tila ja ympä­ristö on akus­ti­sesti yksi­löl­li­nen. Lisäksi melun­vai­men­nuk­seen liit­ty­vistä keksin­nöistä on Hongis­ton mukaan mahdo­tonta pitää lukua, sillä kaupal­li­set yrityk­set teke­vät niitä jatkuvasti.

Teol­li­suusym­pä­ris­tössä koneet ja työvä­li­neet aiheut­ta­vat voimak­kaim­man melun. Melun lähde pyri­tään melun­tor­junta-asian­tun­tija Lasse Kinna­rin mukaan ensi­si­jai­sesti eris­tä­mään omaan, ilma­tii­vii­seen kote­loonsa. Kote­lon äänie­ris­tystä paran­ne­taan esimer­kiksi jous­ta­villa ja massaa lisää­villä poly­mee­ri­poh­jai­silla raskas­ma­toilla. Raken­nus­teol­li­suu­dessa eris­tä­mi­seen käyte­tään kipsilevyjä.

Myös lait­teen tärinä voi aiheut­taa melua kulkeu­tues­saan raken­tei­siin. Täri­nää torju­taan muun muassa jous­ta­villa kumie­ris­teillä tai poly­ure­taa­ni­poh­jai­silla mate­ri­aa­leilla. Äänen heijas­tu­mista raken­tei­den pinnoilta eli kaikua voi vaien­taa esimer­kiksi huokoi­silla villa­kui­tua­kus­tiik­ka­le­vyillä sekä vaahtomuovimateriaaleilla.

Jo vuonna 1930 keksit­tiin vasta­melu, mutta vasta 1990-luvulla saatiin kehi­tet­tyä kulut­ta­jille sopi­via tuotteita.

Jo vuonna 1930 keksit­tiin vasta­melu, mutta vasta 1990-luvulla saatiin kehi­tet­tyä kulut­ta­jille sopi­via tuot­teita, kuten vasta­me­lu­kuu­lok­keita. Vasta­me­lu­kuu­lok­keessa on mikro­foni, joka muut­taa melun, eli äänen, sähköi­seksi signaa­liksi. Korvan päällä oleva kaiu­tin tuot­taa vasta­ääntä. Oikein sääde­tyssä vasta­me­lu­kuu­lok­keessa ulkoa tuleva melu ja kaiut­ti­men tuot­tama vasta­melu ovat keske­nään tarkal­leen yhtä voimak­kaita ja vastak­kais­vai­hei­sia, jolloin ne kumoa­vat toisensa. Vasta­me­lulla vaimen­ne­taan parhai­ten mata­la­taa­juista ääntä, mutta ei esimer­kiksi puheääntä.

Vasta­me­lua voidaan käyt­tää jois­sa­kin oloissa myös ulko­ti­loissa, esimer­kiksi vilk­kaissa risteyk­sissä. Järjes­tel­mää käyte­tään myös sukel­lus­ve­neissä peit­tä­mään potku­rin ääntä.

Vasta­me­lusta ei ole hyötyä ympä­ris­töissä, joissa on korkea­taa­juista ääntä, kuten suhi­naa tai sihi­nää. Korkeita ääniä voidaan torjua tavan­omai­silla kuulon­suo­jai­milla. Suojain­ten äänen­vai­men­nus ei kuiten­kaan saisi olla liian voima­kas, sillä työn­tekijän pitäisi pystyä kuule­maan varoitusäänet.

Lento­ko­nei­den ja raskai­den ampuma-asei­den melu­taso voi nousta jopa 150 dB:iin. Silloin joudu­taan käyt­tä­mään kypä­rä­suo­jainta, jotta ääni ei kulkeu­tuisi korviin kallon läpi ja sitä kautta vaurioit­taisi kuuloa.

Peite­ääntä käyte­tään hälyi­sässä ympä­ris­tössä, kuten avotoi­mis­tossa. Se on kaiut­ti­milla tuotet­tua humi­naa, joka peit­tää puhe­ääntä. Peite­ääntä on käytetty 1960-luvulta lähtien.

MELUPAIKAT PITÄÄ MERKITÄ

Suhtau­tu­mi­nen kuulos­uo­jai­miin on Hongis­ton mukaan muut­tu­nut viimeis­ten 15 vuoden aikana. Siihen ovat vaikut­ta­neet muun muassa valtio­neu­vos­ton melun­tor­jun­taoh­jelma ja melua­se­tus (VNa ⁸⁵⁄₂₀₀₆).

Työnan­ta­jan on asetuk­sen perus­teella laadit­tava ja pantava toimeen melun­tor­jun­taoh­jelma, jos melual­tis­tus­taso ylit­tää 87 dB. Lisäksi asetus velvoit­taa sään­nöl­li­siin kuulon­tut­ki­muk­siin, suojauk­seen ja melu­mit­tauk­siin sekä melu­paik­ko­jen merkitsemiseen.

MELUISAT TYÖT ALIHANKKIJOILLE

Eten­kin yrityk­sen siir­tyessä toisiin tiloi­hin akus­tiik­kaan olisi paneu­dut­tava huolel­li­sesti. Kaikki yrityk­set eivät näin tee. Akus­tii­kan asian­tun­ti­joita pyyde­tään apuun viimeis­tään silloin, kun yritys joutuu teke­mään muutok­sia viran­omai­sen kehotuksesta.

Joil­la­kin yrityk­sillä on meluon­gel­maan ratkaisu: ne siir­tä­vät kova­ää­ni­sen tuotan­to­vai­heen alihank­ki­jalle. Kinna­rin mukaan on myös yrityk­siä, jotka halua­vat paran­taa työolo­suh­teita ja panos­ta­vat melun­tor­jun­taan, vaik­kei työsuo­jelu siihen kehottaisikaan.

ILMOITETAANKO AMMATTITAUDEISTA?

Tilas­to­jen mukaan ammat­ti­tau­dit ovat vähen­ty­neet työtur­val­li­suu­den paran­nut­tua ja auto­ma­ti­saa­tion lisään­nyt­tyä. Työter­veys­lai­tok­sen asian­tun­ti­jan mukaan tilas­toi­hin voi vaikut­taa myös yksi­ny­rit­tä­jyy­den ja pätkä­töi­den lisään­ty­mi­nen. Yksi­ny­rit­tä­jillä ei ole laki­sää­teistä velvol­li­suutta hank­kia työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­ti­va­kuu­tusta. Lisäksi pätkä­työt voivat vähen­tää haluk­kuutta hakeu­tua ammattitautitutkimuksiin.

TEKSTI TIINA TENKANEN /​ UP
KUVA LEHTIKUVA