Noin 180 tuotan­non työn­te­ki­jää valmis­taa vihreitä pien­kuor­maa­jia Avant Tecnon tehtaalla Ylöjär­vellä. Yritys syntyi maata­lous­ko­neita valmis­ta­neen Ylö-Tehtai­den raunioille vuonna 1991. Aktii­vi­sen tuote­ke­hi­tyk­sen ansiosta asia­kas­kunta on laajen­tu­nut ja kysyn­tää riit­tää. Avant Tecno vie kuor­maa­jia yli 50 maahan, ja tuotan­toon on palkattu viime vuon­na­kin tois­ta­kym­mentä uutta työntekijää.

4.1.2021

AVANT TECNO OY

PERUSTETTU 1991
KOTIPAIKKA Ylöjärvi
OMISTAJA Risto Käkelä perheineen
TUOTANTO Pien­kuor­maa­jat maata­lou­teen, kiin­teis­tön­hoi­toon ja viherrakentamiseen
HENKILÖSTÖ Suomessa 230 työn­te­ki­jää, joista tuotan­nossa noin 180
LIIKEVAIHTO yli 142 miljoo­naa (2020)

Viisi­toista vihreää pien­kuor­maa­jaa odot­taa loppusi­lausta Avant Tecnon tehtaalla Ylöjärvellä.

– Viimeis­tely on nyt vähän tukkeu­tu­nut. Meillä on ollut joita­kin pois­sao­loja. Eilen oli kolme kave­ria ylitöissä, jotta saatiin sumaa puret­tua, sanoo tiimin­ve­täjä Kalle Lintula.

Tehtaassa valmis­tuu 125 pien­kuor­maa­jaa viikossa. Lintula tiimei­neen asen­taa niihin tila­tut lisä­va­rus­teet, tekee viimei­sen koea­jon ja lait­taa tarrat konei­den kylkiin.

– Tämä vähä­pääs­töi­nen malli, 860i Stage V, on uusinta uutta. Kysei­nen kone toimi­te­taan Yhdys­val­toi­hin, Lintula kertoo ja liimaa musta­poh­jai­set tarrat paikoilleen.

Kuor­maa­jista yli 80 prosent­tia menee vien­tiin. Yhtiöllä on omat myyn­ti­kont­to­rit Isossa-Britan­niassa, Saksassa ja Yhdys­val­loissa. Kaik­ki­aan Avan­teja viedään yli 50 maahan.

Avant Tecno Oy syntyi maata­lous­ko­neita valmis­ta­neen Ylö-Tehtai­den raunioille vuonna 1991, kun diplomi-insi­nööri Risto Käkelä osti osan enti­sestä työpaikastaan.

Nyky­ään Avan­tin pien­kuor­maa­jat ovat kysyt­tyjä paitsi maata­lou­dessa myös kiin­teis­tön­hoi­dossa ja viherrakentamisessa.

– Jatkuva tuote­ke­hi­tys on yksi yrityk­sen menes­tys­te­ki­jöistä, sanoo pääluot­ta­mus­mies Jari Kaira­järvi.

Avan­tin pien­kuor­maaja on avain­lip­pu­tuote. Se tehdään levy­ta­va­rasta valmiiksi kuor­maa­jaksi asti Ylöjärvellä.

– Kun valmis­tus on omissa käsissä, pystymme vastaa­maan nopeasti tuotan­non ja tuote­ke­hi­tyk­sen tarpei­siin, Kaira­järvi sanoo.

Hän työs­ken­te­lee tiimin­ve­tä­jänä keskus­va­ras­tossa. Pääluot­ta­mus­mies hänestä tuli vuonna 2017, kun edel­täjä ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä.

Järjes­täy­ty­mi­saste Avant Tecnolla on korkea. Jopa 90 prosent­tia tuotan­non työn­te­ki­jöistä kuuluu Teol­li­suus­liit­toon. Yksi heistä on tiimin­ve­täjä Lintula.

– Olin vähän aikaa pois liitosta. Minun kohdal­lani on aika iso merki­tys sillä, miten pääluot­ta­mus­mies hoitaa hommat. Jari vakuutti minut, ja siksi liityin takai­sin liittoon.

TYÖNTEKIJÄYSTÄVÄLLISET VUOROT

Kolme laser­leik­ku­ria leik­kaa teräs­le­vystä kappa­leita suuressa tehdas­hal­lissa. Kahden leik­ku­rin välissä lase­ro­pe­raat­tori Markus Hanhi­kan­gas kerää valmiita leik­keitä kasalle.

– Puramme käsin pienet osat, joita robotti ei saa poimit­tua, Hanhi­kan­gas kertoo.

Hanhi­kan­gas käyt­tää laser­leik­ku­reita kahdessa vuorossa. Kesä­lo­mien jälkeen hänen työvuo­ronsa meni­vät uusiksi. Nyky­ään hän on ilta­vuo­rossa vain joka kolmas viikko.

– Tämä on nyt paljon muka­vam­paa. Tein aika monta vuotta töitä niin, että joka toinen viikko oli iltaa. Kun olen ilta­vuo­rossa, en näe lapsia käytän­nössä ollenkaan.

Avant Tecnolla on paljon osas­to­koh­tai­sia työai­ka­jär­jes­te­lyjä, Kaira­järvi kertoo.

– Menemme pitkälti työn­te­ki­jöi­den ja tuotan­non tarpeet yhteen­so­vit­taen. Esimer­kiksi yksi lase­ro­pe­raat­to­reista tekee vallan yövuo­roa, Kaira­järvi sanoo.

Ylöjär­ve­läi­nen Hanhi­kan­gas tuli Avant Tecnolle suoraan ammat­ti­kou­lusta 20 vuotta sitten. Välillä hän oli vuoden Sand­vi­killa, mutta palasi, kun työt siellä loppuivat.

– En ole miet­ti­nyt työpai­kan vaih­ta­mista. Täällä saa tehdä töitä moni­puo­li­sesti. Vuosien varrella olen ollut hitsaa­jana, robot­ti­hit­saa­jana ja koneistajana.

Kello on yli yksi­toista. Hanhi­kan­gas mielii ruokatunnille.

– Meillä ei ole työmaa­ruo­ka­laa. Aika usein minulla on eväät, mutta nyt menen autolla syömään lähei­seen palvaa­moon, hän kertoo.

– Omasta ruoka­lasta on keskus­teltu työn­te­ki­jöi­den kesken jo pitkään, mutta tois­tai­seksi sitä ei ole saatu maaliin, Kaira­järvi lisää.

Ruoka­tun­nin jälkeen Hanhi­kan­gas selvit­tää järjes­tel­män tuen kanssa, miksi hän ei saa tehtyä laser­leik­ku­reille uusia ajoja.

– Ohjel­massa on jota­kin häik­kää. Ajoja on kuiten­kin sen verran paljon valmiina, ettei se hait­taa tuotan­toa, hän sanoo.

“IKÄVÄ ASIAKASKONTAKTEJA”

Tuotanto on pitkälle auto­ma­ti­soitu. Tehtaalla on särmäy­sau­to­maatti ja kymme­nen hitsaus­ro­bot­tia, mutta hitsaa­jia­kin tarvi­taan yhä. Yksi heistä on Matti Rannikko Ikaalisista.

– Olin tätä ennen viisi vuotta töissä kaupassa. Kun aukio­lo­muu­tok­set tuli­vat, työtun­nit ja vapaat vähe­ni­vät. Olin joka päivä töissä muuta­man tunnin, hän kertoo.

Eräänä tors­taina tammi­kuussa 2018 Ranni­kon mitta tuli täyteen. Hän istui töiden jälkeen autoonsa ja soitti Avant Tecnon tuotan­to­joh­ta­jalle Saku Vasta­mäelle.

– Kysyin, että olisiko hommia. Olin ollut täällä työhar­joit­te­lussa, kun opis­ke­lin erikoismetalliartesaaniksi.

Rannikko täytti avoi­men hake­muk­sen Avant Tecnon netti­si­vuilla, kävi haas­tat­te­lussa ja sai muuta­man päivän kulut­tua Vasta­mäeltä puhe­lun. Työt alkoi­vat maaliskuussa.

– Yllä­tyin siitä, kuinka paljon köykäi­sem­pää työ on kuin kaupassa. Paina­via kappa­leita ei tarvitse nostella käsin, ja aina­kin pyri­tään siihen, että työs­ken­te­ly­asen­not ovat hyviä.

Tehdas­työ on Ranni­kon mukaan välillä yksi­toik­koista. Esimer­kiksi hän hitsaa joka viikko kolme päivää vakaa­jan kote­loita. Hän löytää työs­tään silti paljon positiivista.

– Palkka on hyvä, ja työil­ma­piiri on sellai­nen, että viih­dyn. Työnan­taja on iso ja vakaa, ja jos työky­vyn kanssa tulee jotain ongel­mia, niin talon sisältä löytyy joku toinen työ.

Vaih­te­lua Ranni­kon päiviin tuovat työhar­joit­te­li­joi­den opet­ta­mi­nen ja tammi­kuussa alka­vat osas­ton luot­ta­mus­mie­hen tehtävät.

– Kaupan puolelta jäi vähän ikävä asia­kas­kon­tak­teja, hän perus­te­lee luot­ta­mus­mie­heksi ryhtymistään.

TYÖHARJOITTELU POIKI OPPISOPIMUSPAIKAN

Viisi vuotta sitten Avant Tecno osti naapu­ri­ton­tilta tuuli­la­si­val­mis­taja Pilking­to­nin hylkää­mät hallit. Nyt sillä on kolmos­tien kupeessa seit­se­män hehtaa­ria lämmintä tilaa.

– Tehtai­den väliin raken­net­tiin yhdys­tun­neli, Kaira­järvi kertoo.

Uudella puolella sijait­see maalaamo, jossa metal­lio­sat saavat Avan­tille tunnuso­mai­sen vihreän värin. Sen jälkeen on 120 metriä pitkä halli, jossa on useita tuotantolinjoja.

Opis­ke­lija Juuso Koivisto työs­ken­te­lee hallin toisessa päässä osako­koon­pa­nossa. Hän kasaa osia, joista asen­ta­jat puoles­taan kokoa­vat Avan­tin hyttejä.

– Katson vähän, mitä osia kulloin­kin tarvi­taan, ja kasaan niitä sen mukaan valmiiksi laati­koi­hin. Nyt tarvit­sisi tehdä B‑pilareita, vilk­kuja ja koje­tau­luja, Koivisto toteaa.

Kompo­nen­tit tule­vat Ylöjär­velle eri puolilta maail­maa, Kaira­järvi kertoo. Koro­na­vi­rus vaikeutti keväällä sähkö­kom­po­nent­tien ja ajomoot­to­rien saan­tia Italiasta ja Tšekistä.

– Jollain ihmeen kaupalla tehtaat saivat toimi­tet­tua meille tava­raa. Pystyimme pitä­mään tuotan­non käyn­nissä muuta­milla pekkas­päi­villä, eikä ketään tarvin­nut lomauttaa.

Koivisto kasaa vilkun käden kään­teessä. Hän opis­ke­lee Avan­tilla oppisopimuksella.

– Tulin tänne työhar­joit­te­luun. Se vaih­tui kahdek­san viikon jälkeen oppi­so­pi­muk­seen. Se oli tosi hyvä ratkaisu. Kun saan työstä rahaa­kin, tuo se lisää motivaatiota.

Koivisto valmis­tuu Tampe­reen seudun ammat­tio­pisto Tredusta ensi keväänä. Hänelle on luvassa töitä Avan­tilla siihen saakka, kun hän menee armeijaan.

”MENOISTA HELPPO NEUVOTELLA”

Koivis­ton kanssa lyhyellä kolmi­vai­hei­sella linjalla työs­ken­te­lee asen­taja Marita Raja­koski-Tuomela. Hän nostaa ovet paikoil­leen Avan­tin uusim­paan ohjaamomalliin.

– Näitä GT-ohjaa­moja menee isoi­hin konei­siin. Niissä on hyvä äänie­ris­tys. Pojat sano­vat, että ohjaamo on niin hiljai­nen, ettei sinne edes kuule, onko kone käynnissä.

Ohjaa­mon raaki­leet tule­vat linjalle suoraan maalaa­mosta. Kier­tei­den avaa­mi­sen ja puhdis­tuk­sen jälkeen Raja­koski-Tuomela aloit­taa ohjaa­mon kasaamisen.

– Normaa­listi meitä on linjalla kolme, mutta näitä hyttejä on nyt mennyt sen verran vähän, että työka­veri lähti kasaa­maan moottoreita.

Raja­koski-Tuomela on ollut Avant Tecnolla 13 vuotta.

– Palkka on hyvä, ja työnan­ta­jan kanssa on helppo neuvo­tella ihan kaikista henki­lö­koh­tai­sista menoista, mitä nyt voi tulla.

Hän kiit­te­lee myös työnan­ta­jan tarjoa­maa liikunta- ja kult­tuu­rie­tua. Läsnä­olo­päi­vistä riip­puen Avant Tecnon työn­te­ki­jät saavat sitä 200–400 euron edestä vuodessa.

– Tärvään sen heti Nokian Jump­pik­selle. Maksan sillä jo monta kuukausi­mak­sua. Se on tosi hyvä, että työnan­taja kannus­taa pitä­mään omasta kunnosta huolta.

Raja­koski-Tuomela kytkee sähköt testi­lait­tee­seen ja varmis­taa, että ohjaa­mon sisä- ja työva­lot pala­vat, lämmi­tin toimii, pyyh­ki­jät pelaa­vat ja radio pauhaa.

– Penkin painoan­tu­rissa on jotain häik­kää. Katson nyt ensin, ovatko kaikki johdot varmasti kiinni.

Vika löytyy irto­nai­sesta liit­ti­mestä. Kun painoan­tu­ri­kin toimii, Raja­koski-Tuomela siir­tää valmiin ohjaa­mon käytä­vän toiselle puolelle.

TUOTANTOMÄÄRÄT KASVUSSA

Kuor­maa­jille on kysyn­tää. Tuotan­to­joh­taja Vasta­mäen mukaan tavoit­teena on nostaa tuotan­to­määrä 150:een viikossa.

– Loka­kuun viimei­sellä viikolla teimme tuotan­toen­nä­tyk­sen. Silloin valmis­tui yli 130 konetta, kertoo pääluot­ta­mus­mies Kairajärvi.

Avant Tecno onkin palkan­nut tuotan­toon vuonna 2020 viiti­sen­toista käsi­pa­ria lisää, ja loppu­vuo­desta yritys haki vielä levyseppähitsaajia.

– Työn­tekijän tärkein ominai­suus on jous­ta­vuus. Meillä viimeis­te­lyssä on hyvä porukka. Kaikki toimi­vat yhteen, kehuu tiimin­ve­täjä Lintula.

Syytä onkin, sillä jos viimeis­tely sakkaa, jää pian koko tehtaan väeltä bonuk­set saamatta.

– Jos viikossa tulee valmiiksi 125 konetta, napsah­taa jokai­selle työn­te­ki­jälle kuusi euroa bonusta tunnille, Kaira­järvi kertoo.

Siinä kannat­taa jo vähän huhkiakin.

“TYÖSUOJELU HYVÄLLÄ MALLILLA”

Avant Tecnon tehtaalla Ylöjär­vellä otet­tiin syys­kuussa käyt­töön sisä­lo­gis­tii­kan liiken­ne­sään­nöt, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, asen­taja Tero Kauko­nen.

– Sään­nöt oli pakko luoda, sillä väki­määrä ja pinta-ala ovat kasva­neet, eikä liikenne tule vähe­ne­mään. Menee oma aikansa, että ne iskos­tu­vat työn­te­ki­jöi­den selkärankaan.

Työte­ki­jät liik­ku­vat halleissa jalan, potku­lau­doilla, polku­pyö­rillä, trukeilla ja tietysti myös oman talon tuot­teilla eli pienkuormaajilla.

– Työsuo­jelu on täällä todella hyvällä mallilla. Työnan­taja on anta­nut aika hyvin resurs­seja, ja täällä on aina tartuttu heti toimeen, jos jotain epäkoh­tia on löytynyt.

Melu ja ilman­laatu ovat Kauko­sen mukaan ikui­suus­ky­sy­myk­siä. Niitä on koetettu saada kuriin muun muassa työka­lu­va­lin­noilla ja kohdepoistoilla.

Viimeksi tehtaassa on paran­nettu hitsaa­mon ilman­vaih­toa vaih­ta­malla käsi­hit­sauk­sen kohde­pois­to­let­kut työpis­te­koh­tai­siin huuviin.

– Niiden ansiosta hitsaaja voi työs­ken­nellä keskey­tyk­settä, koska huuva kerää hitsaus­huu­run koko työskentelyalueelta.

Uusissa huuvissa on myös nyky­ai­kai­nen led-valais­tus, Kauko­nen kertoo.

– Hyvä valais­tus paran­taa työn laatua. Ratkaisu oli hitsaa­mon työn­te­ki­jöi­den mieleen ja se on lisän­nyt myös työn mielekkyyttä.

HUOLLOT HOITUVAT SUKKELAAN

Tuli­te­rien kuor­maa­jien lisäksi Avant Tecnon tehtaalla näkee käytet­tyjä koneita, sillä tehtaan tiloissa toimii myös huolto.

– Pääkau­pun­ki­seu­dul­ta­kin asiak­kaat käyt­tä­vät konei­taan täällä huol­lossa, koska he tietä­vät, että täältä saa nopean palve­lun, kertoo huol­toa­sen­taja Erkki Lahti­nen.

Sukke­lan palve­lun tae on se, että tehtaalla varao­sat ovat parem­min asen­ta­jien ulot­tu­villa kuin sopimushuoltajilla.

Lahti­nen tuli taloon jo Avant Tecnon edel­tä­jän, Ylö-Tehtai­den, aikaan. Hyvä työil­ma­piiri, muka­vat esimie­het ja työn vaih­te­le­vuus ovat pitä­neet hänet samalla tontilla 39 vuotta.

– Tässä työssä on haas­tetta ja vapautta. Jos homma luis­taa, pomo ei puutu asioi­hin, ja päivät ovat aina erilai­sia. Yhteistä on vain se, että kädet ovat sanan­mu­kai­sesti paskassa, Lahti­nen nauraa.

Se onkin Lahti­sen työn ainoa varjo­puoli. Karja­ti­loilla käytet­tä­vät lait­teet kun tule­vat huol­toon usein suoraan navetasta.

– Päivää­kään en ole ollut työt­tö­mänä. Vuosina 2008-09 oli lomau­tuk­sia, mutta ne oli niin hienosti järjes­tetty, että joka tili tuli, mutta se oli vaan taval­lista pienempi.

Liit­toon Lahti­nen on kuulu­nut pian 40 vuotta.

– Se on vähän kuin vakuu­tus­maksu. Se turva on olemassa, jos jotain sattuu – sillä erotuk­sella, että Teol­li­suus­lii­tossa on saata­vana muita­kin palveluita.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT EMMI KALLIO