HARRASTAJA: Kirsi Oinonen: ”Mehiläisten hoitaminen on minun juttuni”

teollisuusliitto

Lusikallinen suuhun ennen kuuman teen hörppäämistä. Saunareissulla ylelliseksi naamioksi kasvoja hoitamaan. Kombucha-juoman hiilihappojen herättelijäksi. Siinä joensuulaisen Kirsi Oinosen oivalliset hunajareseptit omista mehiläispesistä saadulle sadolle.

KIRSI OINONEN

Kokoonpanija
Abloy Oy
Joensuu

Juuan Otravaarassa Pohjois-Karjalassa mehiläisten pörinä on syksyn tullen hiljentynyt. Kirsi Oinosen mehiläispesissä on siirrytty talviruokintaan. Kuluneen kesän sato jäi vähänlaiseksi, oman perheen tarpeiksi hunajaherkkua toki riittää.

– Talvi oli haasteellinen, lunta ei riittänyt pesien suojaksi. Kevät oli kylmä, kesäkin vaihteleva ja tuulinen. Sato jäi pieneksi, muille myytävää ei riittänyt, Oinonen kuvailee satokautta.

Huolta kauden aikana aiheutti myös ostoemo.

– Eivät tykänneet työläiset ostoemosta, niittasivat hengiltä. Rupesivat sitten omaa emoa kasvattamaan. Jää nähtäväksi, onnistuiko kasvatus ja rupesiko emo munimaan.

”Mehiläisten hoitaminen on minun juttuni, omaa aikaa puuhailla. Kiireettömästi ja hitaasti”, Kirsi Oinonen kuvailee.

Emo eli kuningatar on mehiläisyhteiskunnan äiti. Matriarkka, joka voi elää jopa 5-vuotiaaksi saakka. Työläiset puolestaan tekevät mehiläistenkin maailmassa ne raskaimmat hommat – siivoavat, rakentavat, ruokkivat, puolustavat pesää sekä keräävät ja käsittelevät hunajaa ja siitepölyä. Raskas työ on kuluttavaa; työmäärästä riippuen virkeitä elinpäiviä saattaa riittää vain muutamiksi viikoiksi. Syksyllä syntyneet työläiset sentään sinnittelevät seuraavaan kevääseen.

Kuhnureiden elämänkaari on sekin lyhyt, joskin auvoisampi – ne ovat olemassa vain lisääntymistä varten. Sekin ihana lopahtaa ennemmin kuin myöhemmin. Parittelun jälkeen kuhnurin takaruumis repeytyy kuningattaren mukaan ja kuhnuri kuolee.

VAKITUINEN JA SÄÄNNÖLLINEN ARVOSSAAN

Kirsi Oinonen työskentelee Joensuussa Abloyn tehtaalla sähkölukkojen kokoonpanijana. Ennen sähkölukkoja tutuiksi ehtivät tulla niin ammoiset AVA-lukot kuin Abloyn ovensulkijatkin. Abloylla työskentelyssä Oinonen näkee monia hyviä puolia.

– Ensinnäkin työ on nyt jo vakinainen ja säännöllistä päivätyötä. Plussaa on sekin, että saan työn lomassa rauhassa kuunnella musiikkia, podcasteja ja äänikirjoja. Ja kun vanhempainvapaalta jälleen palasin töihin, niin ihanuutta on myös pyörällä taittuva työmatka. Nautin!

Säännöllisyys ja pätkättömyys – niitä asioita Oinonen oppi arvostamaan varhain. Aikanaan koneinsinöörin opinnot vaihtuivat restonomiopintoihin. Suurtalouspuolen esimieslinjalta valmistuneena tutuiksi tulivat sijaisuudet ja pätkät päiväkotikeittiössä, sairaalan suurkeittiössä ja kahvilassa.

– Kyllästyin pätkähommiin ja otin yhteyttä Abloylle. Siellä olivat työuransa tehneet myös jo eläköityneet vanhempani.

OMA PALSTA, OMAT PÖLYTTÄJÄT

Kun Oinonen vuonna 2014 kohtasi nykyisen puolisonsa, elämänpiiri laajeni Joensuusta Juukaan puolison syntymäseudulle.

– Se on pienimuotoinen maatila Juuassa. On maapalsta kotitarveviljelyyn, kasvimaat, mansikat ja herukat. Kun sitten näin kansalaisopiston kurssitarjonnassa mehiläishoitajakurssin, niin ajattelin, että sinnepä varmistamaan pölyttäjät omalle palstalle!

Oikeanlaiset suojavarusteet ovat tärkeät mehiläisiä hoidettaessa, Kirsi Oinonen tietää.

Idea pörriäisten pelastajan taidoista muhi vuoden eteenpäin, kun käsivarsilla oli vielä vastasyntynyt nuorin tytär. Nyt Oinonen on jo neljän mehiläispesän neuvokas hoitaja, sittemmin myös mehiläishoitajan ammattitutkinnonkin suorittanut.

– Mehiläisten hoitaminen on minun juttuni, omaa aikaa puuhailla. Kiireettömästi ja hitaasti.

HIMO-OPISKELIJA

Niin kiireettömyyttä kuin Oinonen harrastuksessaan arvostaakin, naisen aktiivisuus ja opinhalu hämmästyttävät kuulijaa. Ensinnäkin Oinonen on viiden lapsen äiti. Vanhimmat lapsista ovat ehtineet jo aikuisikään, nuorimmainen tytär syntyi vuonna 2017. Uusioperheen koko katras kun lasketaan yhteen, lapsia on kaikkiaan kymmenen.

Uteliaisuus, itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen halu on kaiken aikaa vienyt Oinosta eteenpäin. Abloyn päivätyön ohessa Oinonen opiskeli aikoinaan lähihoitajaksi. Vuosien varrella hän on opiskellut myös avoimessa yliopistossa ravitsemustiedettä, kouluttautunut vyöhyketerapeutiksi ja suorittanut myös kiinalaisen lääketieteen opinnot.

– Kyllähän opiskelu kiinnostaa jatkossakin. Pyörittelen mielessäni uusiakin ideoita, päiväkouluun tuskin lähden. Vaan parempi olla olematta kovin ehdoton, aika näyttää.

Juuri nyt Oinosen ja ohjelmoijana työskentelevän puolisonsa elämänrytmiin sopii parhaiten päivätyö.

– Päivätyö ja nykyisen työnantajan joustavuus sopivat paljon paremmin pienten lasten äidin arkeen, kuin vaikkapa hoitoalan vaihtelevat vuorot.

HYÖTYÄ HOIVAN TAIDOISTA

Terveyteen ja hoivaan liittyvistä opinnoista on eittämättä hyötyä myös mehiläistarhauksessa. Homma ei nimittäin ole ihan vaaratonta. Mehiläiset pistävät, Oinostakin joka vuosi.

Mehiläisen myrkyssä on feromonia, joka puolestaan houkuttelee paikalle lisää mehiläisiä. Lievän piston reaktio hoituu kylmäkääreellä ja kortisonivoiteella. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi saada anafylaktisen reaktion, silloin tarvitaan adrenaliinipiikkiä. Myrkylle voi myös allergisoitua, toisaalta itseään voi pistoja vastaan myös siedätyshoitaa.

– Mitään pahempaa ei ole sattunut, mitä nyt kerran mehiläinen pääsi pujahtamaan suojapuvun alle. Pistihän se.

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA