Kuntoutujasta tuli asiakas

teollisuusliitto

Kuntoutus elää, kun yhteiskunta muuttuu. Itse kuntoutuja on nyt asiakas ja sellaisena entistä aktiivisempi. Etäkuntoutus hakee rooliaan. Esimerkiksi Kelan kuntoutusten suunnittelussa katsotaan koko suomalaista yhteiskuntaa ja mennään asiakas ja palvelu edellä. Työterveyshuollon rooli on olennainen.

23.9.2020

– Kuntoutus toimii hyvin ja osittain vähemmän hyvin. Terveydenhuollon vastuulla olevaa lääkinnällistä kuntoutusta ei hyödynnetä riittävästi, eikä sitä ole kaikilta osin riittävästi resursoitu, SAK:n asiantuntijalääkäri Kari Haring sanoo.

Esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt on tautiryhmä, joka aiheuttaa merkittävän lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeen. On näyttöä, että riittävän aikaisin aloitetulla kuntoutuksella voidaan saavuttaa hyviäkin tuloksia.

Kaikkialla Suomessa kuntoutusta ei kuitenkaan saa samalla tavoin.

TYÖELÄKEYHTIÖT PATISTAVAT OTTAMAAN UUTTA SUUNTAA

Kun työkyvyn menetyksen uhka on konkreettinen, rooliin astuvat työeläkeyhtiöt. Niiden järjestämässä ammatillisessa kuntoutuksessa tavallisin menetelmä on ollut työkokeilu. Vaihtoehtona on uudelleenkoulutusta, työvalmennusta ja esimerkiksi ammatillista koulutusta.

– Kun kyse on tapaturmista ja ammattitaudeista, jotka aiheuttavat ammatillista työkyvyttömyyttä, vakuutuslaitosten tarjoama ammatillinen kuntoutus on hyvinkin merkittävä, Haring sanoo.

Ammatillisen kuntoutuksen on laskettu maksavan itsensä takaisin, jos työntekijä on sen jälkeen töissä puolentoista vuoden ajan.

Sosiaalisesta kuntoutuksesta, eli esimerkiksi päihdekuntoutuksesta, vastaavat kunnat. Koska kuntoutuksen sisältöä ei ole määritelty tarkkaan, tästä helposti myös karsitaan.

TYÖTERVEYSHUOLLOLLA SUURI VASTUU

Työterveyshuolto on avainroolissa. Siellä pitäisi tunnistaa henkilöt, joilla on työkyvyn kanssa ongelmia, ja miettiä ratkaisuja, kuten työn mukauttamista tai koulutusta yhdessä työpaikan kanssa.

– Tärkeintä olisi tunnistaa työkykyongelmat jo silloin, kun ne eivät vielä aiheuta sairausloman tarvetta tai eläkeratkaisuja. Ratkaisuja pitäisi miettiä, kun terveydentilassa tai fyysisessä jaksamisessa tapahtuu muutoksia ja miten osatyökykyiset pystyisivät jatkamaan töissä, Haring sanoo.

Työttöminä ja kokonaan työvoiman ulkopuolella on iso joukko ihmisiä, joilla on paitsi tarvetta myös oikeus kuntoutukseen. Heidän työkykyongelmiinsa pitäisi reagoida perusterveydenhuollossa.

– On selkeä vaje, jos nämä ihmiset eivät osaa hakeutua tai heitä ei osata ohjata kuntoutukseen, Haring sanoo.

Ratkaisu voisi löytyä tulevaisuuden sote-keskushankkeista, joihin on suunniteltu työkyvyn arviointiosaamista.

Kun tarve tiedetään, vaihtoehto löytyy

Kelan ammatillisten kuntoutuspalveluiden vastuusuunnittelijalle Leena Penttiselle tärkeää on nähdä yhteiskunnan koko kuva. Kun Kela suunnittelee kuntoutusta, pitää tietää esimerkiksi työmarkkinatilanne sekä syrjäytyneiden ja koulupudokkaiden määrä.

Minkälaista uutta tutkimusta tehdään mielenterveysongelmista, fyysisestä puolesta tai sosiaalituista?

Kuinka paljon ihmisiä on töissä, kuinka moni joutuu työttömäksi?

Kuntoutuksen pitää olla räätälöityä myös eri ikäisille.

– Aina mennään palvelu edellä, Penttinen sanoo.

Kela järjestää niin kuntoutuspsykoterapiaa, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, sopeutumisvalmennuksia eri sairauksiin kuin ammatillista kuntoutusta.

Penttisen mukaan on mietittävä, mikä on itse kunkin kuntoutuksen tarve.

Onko niska-hartiaseudun tai alaraajojen ongelmia? Ovatko kyseessä ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöt tai onko ongelmia henkisen jaksamisen kanssa?

Jos esimerkiksi työkyky on olennaisesti heikentynyt, tarjotaan ammatillista KIILA-kuntoutusta.

Kelalla on myös mielenterveyskuntoutusta, TULES-kursseja tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsiville sekä muita sairausryhmäkohtaisia kuntoutusvaihtoehtoja työikäisille.

KIILA OTTAA IHMISEN KOKONAISUUTENA

Lakisääteisen ammatillisen KIILA-kuntouksen erityispiirre on, että asiakasta katsotaan kokonaisuutena.

Sisältö on rakennettu työkykyyn liittyvien asioiden ympärille ja siihen, mikä on asiakkaan suhde työhön, työkykyyn, työssä selviytymiseen ja jaksamiseen.

– Ihmistä ja työkyvyn olennaista heikentymistä tulisi arvioida kokonaisvaltaisesti, kun hänelle tehdään kuntoutuspäätös. Mitä tarkoittaa ”ettei jaksa enää töissä”? Mistä se johtuu, mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Kuntoutus on asiakkaan ja toimintaympäristön prosessi, Kelan Leena Penttinen sanoo.

Enää ei ”mennä kuntoutukseen ja tulla sieltä pois”. Kuntoutus aloitetaan moniammatillisen työryhmän tuella.

Katsotaan sairautta, terveyttä, psyykkistä, fyysisistä ja sosiaalista näkökulmaa suhteessa työkykyyn ja rakennetaan kuntoutuksen suunnitelma.

– Kelan tehtävä on auttaa, Penttinen korostaa. Hänelle on tärkeää, että jokainen saa juuri tarvitsemaansa kuntoutusta.

KIILA ANTAA ROOLIT TYÖNANTAJALLE JA TYÖTERVEYSHUOLLOLLE

Työnantaja ja työterveyshuolto ovat mukana KIILA-kuntoutuksen prosessissa sekä sen alku- että loppuvaiheessa. Tätä kuntoutusta voivat hakea työntekijöilleen ja jäsenilleen niin työnantajat, yhdistykset, liitot kuin yhdistykset.

Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi kertoo, että liitto on hakenut KIILA-kuntoutusta esimerkiksi luottamusmiehille sekä Ouluun että Helsinkiin.

Tällä ammattiryhmällä on erityisiä paineita. Oman työpaikan vertaistuki puuttuu ja samalla työ kuormittaa, kun hoidetaan toisten asioita.

– Ammattiliitto on tärkein tuki työsuojeluvaltuutetulle tai luottamusmiehelle. Näemme hyvin tärkeänä, että KIILA-kuntoutuksessa voimme olla mukana työnantajan roolissa, kuulemassa ja kertomassa, miten voidaan auttaa.

Luottamusmieskurssien lisäksi Teollisuusliiton kautta löytyy KIILA-kursseja erityisaloille, teknologiasektorille ja kemian aloille.

Tämän vuoden loput KIILA-kuntoutukset on peruttu koronapandemian takia ja niitä siirretään ensi vuoteen.

– Toivottavasti kiinnostusta on ja virustilanne mahdollistaa silloin kurssien pitämisen, Lumijärvi toivoo.

TYÖTERVEYSHUOLTO TARVITSEE LISÄÄ OSAAMISTA

Lumijärvi pohtii, että työterveyshuollossa laajemmat kokonaisuudet eivät aina tule mieleen. Esimerkkinä tuore tapaus, jossa työnantaja on kutsunut työntekijän irtisanomiskuulemiseen perusteena ”vaara, että työntekijä voi tulla työkyvyttömäksi”.

Tällainen työkyvyttömyyden uhka oikeuttaa kuitenkin ammatilliseen kuntoutukseen.

– Työpaikoilla ei tunnisteta työkykyongelmia, eikä käytetä niitä mahdollisuuksia, mitä kuntoutuksella olisi saatavissa. Mahdollisuuksista ei tiedetä ja työterveyshuolto ei osaa. 90 sairauspäivän jälkeen on pidettävä neuvottelut, mutta niissä ei ole sosiaalialan asiantuntemusta, Lumijärvi sanoo.

Kenelläkään eivät herää hoksottimet siihen, että olisi mahdollisuuksia niin sairausryhmäkohtaisiin, KIILA-kuntoutuksiin tai jokaisen työntekijän subjektiiviseen oikeuteen työeläkeyhtiön ammatilliseen kuntoutukseen, jos on työkyvyttömyyden uhka, Lumijärvi jatkaa.

KIILA-kurssi sisältää 10–13 ryhmämuotoista avo- tai laitosvuorokautta. Lisäksi on yksi avopäivä ja kolmesta viiteen yksilöllistä käyntikertaa.

Kurssi toteutetaan 1–1,5 vuoden aikana. Ryhmässä on viidestä kahdeksaan osallistujaa. Kurssin lopussa on päätöstilanteen arviointi, johon osallistuvat asiakkaan lisäksi lähiesimies ja työterveyshuollon edustaja.

– Näen KIILA-kuntoutuksen merkityksenä työkyvyn parantamisen, tukemisen ja työelämässä pysymisen, kuntoutuksia suunnitteleva Penttinen kertoo.

Jokaisella on subjektiivinen ja lakisääteinen oikeus KIILA-kuntoutukseen, jos myöntökriteerit täyttyvät ja lääkäri kirjoittaa B-lääkärinlausunnon.

Kuntoutusta järjestetään kahdella eri tavalla. Mikäli liitto tai työpaikka ei hae kuntoutusta, työntekijä voi henkilökohtaisesti hakea KIILA-yksilöpalvelujen kursseille.

Ne järjestetään hieman pienemmissä ryhmissä ja niissä painottuvat yksilölliset käyntikerrat.

– Kuntoutuksesta on hyviä tarinoita ja onnistumisia. Kun ihmiset hakevat kuntoutukseen, tavoitteet saattavat kirkastua vasta siellä. Kun ihminen pysähtyy miettimään, hänellä on omaa aikaa itselle – voidaan unohtaa työ, vaikka puhutaan työstä. Penttinen kertoo.

– Yksi asiakas sanoi, että tämä on parasta, mitä minulla on koskaan ollut.

OSATYÖKYVYTÖN TAI SITTENKIN OSATYÖKYKYINEN

Penttinen korostaa määrittelyjen tärkeyttä. Osatyökykyisen kohdalla tulee keskittyä siihen, mitä työkykyä on jäljellä ja mihin työhön se sopii.

Kelalla osatyökykyyn liittyviä palveluita ovat TEAK eli työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus työikäisille. Siinä tavoitteena siirtyä palkkatyöhön tai vaikka yrittäjäksi.

Ammatillinen kuntoutusselvitys AKSE arvioi ammatillisen ja lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeita ja luo edelleen kuntoutuksen suunnitelmaa.

Kolmantena ovat ammatilliset Taito-kurssit, joissa tavoitteena ovat opinnot tai työllistyminen.

Osatyökykyisten kohdalla tärkeä on osasairaspäiväraha, jolla ehkäistään työelämästä syrjäytymistä.

– On selkeää näyttöä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, että varhainen töihin palaaminen, vaikka osa-sairaspäivärahan kanssa, on hyödyllistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeen ongelma on se, että jäljelle jäävälle työkyvylle ei löydykään helposti töitä. Pitäisi olla järjestelmä, että löydettäisiin myös osatyökykyiselle näitä työpaikkoja, Haring sanoo.

EDULLISTA, ILMAISTA, JOSKUS PALKALLISTA

Lumijärvi kertoo, että moni suuri työnantaja maksaa palkkaa kuntoutuksen ajalta. Kelan kuntoutukset ovat pääosin ilmaisia ja niihin voi saada myös kuntoutusrahaa. Tämä on monelle ratkaiseva asia.

Kelan kuntoutuspsykoterapia on iso sektori ja poikkeus siinä, että omavastuut ovat melko suuria.

– Jos ajatellaan, että mielenterveyssyistä myönnetyt sairauslomat ja Kelan päivärahat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina, niin mielenterveysperäiselle työkyvyttömyydelle pitäisi pystyä tekemään jotain, Haring sanoo.

– Näen kuntoutuksen osana laajaa edunvalvontaa. Miten ihmiset säilyttäisivät työpaikkansa vaivojenkin kanssa, ja miten helpotetaan myös luottamushenkilöiden jaksamista, Lumijärvi sanoo.

TEKSTI SINI SILVÁN
KUVITUS TUOMAS IKONEN