”Kotimaista istuttajaa kannattaa käyttää” – Metsuri lyö kesätyössään jopa 1 500 tainta maahan päivässä

Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen istutustyömailla ei tullut tänä kesänä puutetta työntekijöistä. Omat metsurit ja tarjolla olevat kausityöntekijät riittivät. Metsän istutus oli kiinni puuntaimien niukkuudesta.

31.7.2020

METSÄNHOITOYHDISTYS KANTA-HÄME RY

PERUSTETTU 1999
KOTIPAIKKA Hämeenlinna
TOIMINTA Metsätalouden ja metsäluonnon hoidon palveluja
JÄSENIÄ 5 000
HENKILÖSTÖ 36, joista työntekijöitä 12 ja toimihenkilöitä 24
LIIKEVAIHTO 6,75 milj. euroa (2019, ilman jäsenmaksuja)

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeen metsuri Heikki Hakkarainen istuttaa tiistaina 2. kesäkuuta koivuntaimia Hattulan Kittanojalla viime talvena kaadetulla kymmenen hehtaarin aukealla.

Istutusaukealta kannot on raivattu pois. Sää on hiostava, lähes helteinen. Metsuri iskee istutusputken maahan ja painaa sen syvälle. Kun hän polkaisee putken juuressa olevaa osaa, metalliset leuat maan sisällä aukeavat. Istuttaja pudottaa taimipotin putken läpi maahan ja nostaa putken pois.

Hän tiivistää taimen ympäriltä maan jalalla. Jotta metsän istutus onnistuisi, maata potin päälle pitää Hakkaraisen mukaan jäädä kolmesta viiteen senttiä.

Istutuskausi Hakkaraisella alkoi vapun tienoilla ja juhannukseen mennessä se oli ohi.

– Meillä istutusperiodi on ollut neljästä kuuteen viikkoon keväällä. Joskus on ollut syysistutuksiakin. Mutta silloin riski istutuksen epäonnistumisesta on suurempi. Pitää olla lämmin syksy, jotta taimet ehtivät juurtua, hän kertoo.

NOIN 1 600 TAINTA PÄIVÄSSÄ

Hakkaraisen mukaan työntekijän päivittäinen istutusmäärä vaihtelee monista tekijöistä johtuen.

– Erään arvion mukaan istuttaja panee päivässä maahan keskimäärin 1 600 taimea. Määrä riippuu paljon siitä, millainen on maaperä, mikä on taimien kantomatka sekä minkä kokoista taimi on, eli paljonko niitä saa mahtumaan vakkaan.

Hakkarainen tekee istutustyötä Hämeenlinnan ympäristössä pääpaikkanaan Renko. Yksityismetsänomistajien istutuskohteet ovat useimmiten muutaman hehtaarin suuruisia, ja taimien kantomatka monesti pitkä. Istutuksen sujuvuuteen vaikuttaa maaperän laatu.

– Kanta-Hämeessä on paljon savimaata. Siihen on maan kovuuden takia hieman hankala istuttaa. Sateella savi muuttuu veteläksi, ja putket tahtovat mennä tukkoon.

Raskaiden taimilaatikoiden raahaaminen usein epätasaisessa maastossa on Hakkaraisen mukaan aikaa vievää ja työlästä puuhaa.

– Siinä turha ja ylimääräinen kävely on saatava pois, että työ on tuottavaa. Suotta ei kannata kävellä. Pitää tarkkaan suunnitella, miten laatikoita sijoittaa.

FYSIIKAN PITÄÄ OLLA KOVA

Metsän istutus on Hakkaraisen mukaan työ, joka sopii myös nuorisolle.

– Mutta fyysisen kunnon pitää olla hyvä. Se on liikkumista epätasaisessa maastossa koko ajan. Vähän aikaa varmasti vaatii tottuminen. Se on niin erilainen lihaksisto, mitä ihminen istuttaessaan käyttää. Ei se ihan heti rupea sujumaan. Menee muutama päivä.

– Istutettaessa on taimivakka olkapäähän kiinnitettynä lonkan päällä. Keskikokoisia paakkuja siihen mahtuu 90–100. Istutusputkia on eri kokoisille taimille erilaisia. Mitä suurempi potti, sitä suuremman putken se vaatii. Mitä suurempi putki, sen painavampi. Se painaa 2,5 kilosta kolmeen kiloon.

– Kädet ja olkapäät joutuvat istutettaessa koville. Kun 1 600 kertaa päivässä lyö putken maahan, se on viikossa aikamoinen määrä. Ote putkesta on hieman epäergonominen. Sitä joutuu puristamaan aika kovaa. Siitä monelle tulee tenniskyynärpää.

MAKEA JA MAUKAS KOIVUN TAIMI

Kanta-Hämeessä ylivoimaisesti yleisin istutuspuu on Hakkaraisen mukaan kuusi. Koivu on toiseksi suosituin ja vasta kolmantena mänty, koska männikölle sopivia kangasmaita on vähän.

– Jonkin verran istutetaan visakoivuakin ja muita erikoispuita.

Kuusta istutetaan kahden metrin ja sitä hieman isokokoisempaa koivun taimea 2,5 metrin välein. Kuusen taimia hehtaarille istutetaan noin 1 800 ja männyn taimia 2 000.

Koivun taimien riesana ovat hirvieläimet.

– Kaikkiin paikkoihin ei koivua voi laittaa. Jos on paljon hirviä, ne syövät taimiston. Istutustaimi kelpaa hirvelle paljon paremmin kuin luonnontaimi, koska se on pehmeämpää, makeampaa ja maukkaampaa. Se on hirvieläinten herkkua.

Hakkaraisen mukaan kasvultaan heikko hieskoivu nousee luontaisesti hakkuuaukeille ensimmäisenä ja pyrkii valtaamaan hakkuuaukiot.

– Jos maan pinta rikotaan, siihen kasvaa hyvin helposti hieskoivua. Luontainen rauduskoivu kasvaisi suuremmaksi, ja siitä saa tukkia paljon paremmin, mutta luontaisesti kasvatettuna se jää aina hieskoivun varjoon.

Kun hakkuuaukeille jätetään säästöpuuksi taloudellisesti vähempiarvoisia hieskoivuja, voidaan sillä Hakkaraisen mukaan tehdä metsän kasvulle karhunpalvelus.

– Alussa hieskoivu kasvaa reippaasti, mutta siihen ei tule niin paljon pituutta ja kokoa kuin rauduskoivuun.

METSURILLE TAIMESTA NOIN 10 SENTTIÄ

Metsurit työskentelevät istutustyömailla urakalla.

– Meillä on työehtosopimuksen mukainen urakkapalkka. Se on vedetty aika kireäksi. Siinä saa töitä tehdä. Taksa koostuu monesta eri asiasta. On maaperäluokkaa, maastoluokkaa, varmaan kymmenkunta eri kohtaa, joista muodostuu istutustaksa. Joka kohdasta saa sentin osia. Me itse taksoitamme istutusalueen. Noin 8,5 ja 11 sentin välillä on taksa vaihdellut, luottamusmiehenä metsänhoitoyhdistyksessä toimiva Hakkarainen kertoo.

Pienet alat istutetaan yksin ja isommat kaverin kanssa. Kokeneet metsurit opastavat harjoittelijoita.

– Paljon nuoria ei kuitenkaan ole laitettu vanhempien metsurien seuraan, koska opastamiseen käytetty aika syö työtulosta.

AMMATTIMETSURI TURVAA LAADUN

Suomessa istutetaan vuosittain noin 150 miljoonaa puuntainta, viime vuonna peräti 170 miljoonaa. Hakkarainen laskee omaksi istutusmääräkseen keväisin keskimäärin noin 40 000–50 000 tainta. Metsän istutus ei ole yhtäjaksoista, vaan istutuspäivien välissä hän tekee yleisintä perustyötään taimikon harvennusta.

Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeellä on kymmenkunta omaa metsuria. Sitä mukaa, kun suomalaiset metsurit ovat harvenneet, heidät on korvannut ulkomainen työvoima. Tilanne Suomessa on oman työvoiman suhteen parempi kuin Ruotsissa.

– Ruotsi on pulassa, koska se teettää lähes kaiken ulkomaisella työvoimalla, jota koronakeväänä oli vaikea saada. Siellä piti istuttaa 300–400 miljoonaa tainta. Jos tänä keväänä jäi suuri osa istuttamatta, ensi keväänä taakka on vielä isompi.

Hakkaraisen mukaan Suomea uhkaa sama tilanne.

– Metsureiden keski-ikä rupeaa olemaan Kanta-Hämeen yhdistyksellä 55–56 vuotta. Jo 20 vuotta on puhuttu, että metsurit rupeavat häviämään metsistä, kun asialle ei ole tehty mitään.

Suomalainen metsuri on Hakkaraisen mukaan kylämetsuri, jonka metsänomistajat tuntevat ja joka tekee laadukasta työtä.

– Kanta-Hämeen istutusalat ovat pieniä. Sen verran isänmaallisia meillä kannattaisi olla, että istutukset teetetään kotimaisilla metsureilla, jos heitä on saatavissa. Sekin raha jäisi Suomeen, Hakkarainen pohtii.

METSÄN ISTUTUS ON UUDEN ALKU

– On turha pelätä, että meiltä metsät katoavat. Vaikka metsää kaadetaan, koko ajan tilalle istutetaan paljon puita. Istutus on uuden metsän alku. Se on tärkeää työtä!

Näin miettii metsätalousinsinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulussa Evolla opiskeleva Vilma Vuorenpää, 22.

Vuorenpäällä on ollut läheinen suhde metsään pikkutytöstä lähtien. Hänen isänsä Hannu Vuorenpää on metsuri, ja monet muutkin sukulaiset ovat työskennelleet metsäalalla. Viime kesänä hän harjoitteli metsänistutusta. Kuluneella istutuskaudella oli vuorossa toimihenkilöharjoittelu. Hän huolehti Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistyksessä taimihuollosta ja teki myös istutustyömaiden tarkastuksia.

Vuorenpään mukaan nykyisin on vaihtoehtoisia tapoja hoitaa metsää.

– Tällä hetkellä aukkohakkuulle on vaihtoehtona eri ikäisen metsän kasvatus, perinteisen aukkohakkuun vaihtuminen uudistushakkuuksi. Itse olen kuitenkin perinteisen ja oikea-aikaisen metsänhoidon kannalla. Istutetaan ja hoidetaan taimikot. Sillä lailla metsä toimii mielestäni hyvin.

Vuorenpään mukaan metsänhoidon koulutus on nykyisin monipuolista.

– Vaihtoehtoisia metsänkasvatustapoja opetetaan suhteellisen objektiivisesti, ja niistä saa itse muodostaa mielipiteen.

– Luontoasioita käydään läpi, ja niistä myös tieto lisääntyy. Nykyään pidetään tarkasti huolta, että hakkuun jälkeen metsään jää säästöpuita, lahopuita ja kaiken näköistä muuta. Sillä edistetään metsän monimuotoisuutta.

Vuorenpään mielestä sekametsän kasvatus on hyvä idea.

– Sellainen metsä, jossa on vain samaa puuta, on yksipuolinen kaiken muun eliöstön kannalta. Sellainen on toimiva, jossa on sekä lehtimetsää että havupuuta.

Hän pitää metsän istutusta tärkeänä osana metsän kasvatusta.

– Olen käsittänyt, että se on metsureillekin mielekästä touhua. Se tuo työnkuvaan vaihtelua, kun koko vuotta ei tarvitse raivata.

Vuorenpää arvioi metsäalan koneistuvan lisää ja osan metsureista suuntautuvan uusien työmahdollisuuksien perässä jatko-opintoihin. Mutta myös käytännön metsureita tarvitaan, ja heitä koulutetaan.

– Itse koen metsäalan tulevaisuuden valoisana. Metsä kasvaa koko ajan, ja työtä näyttäisi olevan tulevaisuudessa hyvin tarjolla. Koronakevään takiakaan ei ollut huolta työpaikasta!

”ISTUTTAJAPULAA EI TULLUT”

Metsäesimies Paula Pusula valvoi istutuksia Kanta-Hämeessä Hattulan, Hauhon, Kalvolan ja Rengon alueilla. Hänen mukaansa työvoima riitti istutusalueella, mutta orastava taimipula aiheutti jännitystä siitä, pitääkö osa istutuksista siirtää syksyyn tai peräti ensi kevääseen.

– Työvoimasta ei ollut pulaa – pikemminkin päinvastoin. Korona ei meillä oikeastaan vaikuttanut työtilanteeseen mitenkään. Lauha talvi vaikutti sillä tavoin, että muokkaukset tehtiin etupainotteisesti. Heti vapun jälkeen päästiin istuttamaan. Aluksi oli kylmää, ja kun taimet tulivat jäisinä, ne eivät aivan hetkessä sulaneet. Mutta itse metsän istutus sujui hyvin.

Työvoimana Pusulan istutusalueella oli neljä omaa metsuria sekä yksi harjoittelija ja kolme kausityöntekijää. Lisäksi käytössä oli kaksi virolaisesta työvoimasta koostuvaa koko yhdistyksen alueella liikkuvaa ryhmää, johon kumpaankin kuului nelisen työntekijää.

– Virosta ei ensin pitänyt päästä ketään. Mutta MTK:n kyselyn jälkeen he saivat kuitenkin luvan tuoda miehet Suomen puolelle. Yksi porukka oli koko ajan Suomessa. He eivät edes lähteneet rajan toiselle puolelle, kun koronahässäkkä alkoi.

Taimet istutustyömaille tulivat pääosin Nurmijärven ja Vierumäen taimitarhoilta. Alussa taimia riitti, mutta istutusten kääntyessä loppusuoralle alkoi ilmetä niukkuutta.

– Taimia saimme loppujen lopuksi riittävästi, mutta hieman jouduimme joustamaan taimityypeistä. Esimerkiksi kaksivuotiaan kuusen tilalle jouduimme ottamaan puolitoistavuotiasta kuusta.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT HARRI NURMINEN

Lue myös: Riikka Vasama: Onnea on osaava ja ahkera kausityöntekijä (Tekijä 7.4.2020)