Alkoholi on edelleen ongelma liian monelle – työpaikalla asiaa ei kannata lakaista maton alle

teollisuusliitto

Suomalaisten juomiskulttuuri on edelleen itäistä ja pohjoista Eurooppaa: kerralla ja paljon. Myös työelämässämme on paljon alkoholiongelmaisia. Riippuvuuteen ajautuvia olisi vähemmän, jos meidän kaikkien alkoholin kulutus laskisi.

”Me olemme osa itäistä ja pohjoista juomiskulttuuria, jonka näkyvä ja kuuluva osa humala on. Suomalaisten juominen on eurooppalaista keskitasoa. Mutta se ei ole vähän. Eurooppa on maailman tilastohuippu, toteaa THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä.

Suomalaisten alkoholinkulutus on 1960-luvun alkuun nähden 3,5-kertaistunut. Vuosien 2005 ja 2007 huippulukemista eli 12,7 litrasta henkeä kohden on tultu kuitenkin vähitellen alaspäin. Nyt suomalaiset juovat 10 litraa alkoholia vuodessa.

– Tuskinpa kukaan kaipaa rankinta ”viideltä saunaan ja kuudelta putkaan” -kulttuuria, mutta nyt on saatu lisäksi jatkuvan alkoholinkäytön haitat. Humalajuomisenkaan haitat eivät ole kadonneet kokonaan.

Mäkelä viittaa tällä kroonisiin sisäelinsairauksiin. Suomessa on esimerkiksi tuhatkunta alkoholin aiheuttamaa maksasairauskuolemaa vuodessa. Naisten juominen on lisääntynyt aiempaan verrattuna, samalla myös alkoholisairaudet. Tilastollisesti niin väärinkäyttö kuin sairaudetkin ovat edelleen erityisesti miesten laji.

– Maailmanlaajuisesti tästä ei liene ainuttakaan poikkeusta. Miehillä on muukin riskikäyttäytyminen, esimerkiksi tapaturmiin joutuminen, yleisempää kuin naisilla, Mäkelä toteaa.

ALAIKÄISET VÄHENTÄNEET, ELÄKELÄISET LISÄNNEET

Poliisin tilastojen mukaan pahoinpitelyjen määrä myötäilee tiiviisti alkoholin kokonaiskulutuksen laskua ja nousua.

Alaikäisten humalahakuinen juominen on Mäkelän mukaan ”radikaalisti” vähentynyt, eläkeläisten juominen, lähinnä se tissuttelu, taas lisääntynyt. Kokonaistilanne herättää tutkijassa kuitenkin toivoa.

– Ehkä en menisi huoli edellä suomalaisten juomisessa. Olemme päässeet aika hyvään tilanteeseen kulutuksen huippuvuosiin nähden. Olen toiveikas, että tämä kehitys saadaan jatkumaan.

Alkoholin haittojen kitkemiseksi on koko kansan juominen saatava maltillisemmaksi.

– Terminaalivaiheessa oleva alkoholisti erottuu joukosta. Mutta he ovat olleet pitkän prosessin alussa ”meitä”, aivan tavallisia työssä käyviä suomalaisia, Mäkelä alleviivaa.

Vaikka alkoholin käyttöä määrittelevät aina myös kulttuuri ja arvot, on rakenteilla oma tehtävänsä.

– Tutkimuksissa on hyvin kattavasti todettu, että alkoholin taloudellinen ja fyysinen saatavuus, eli miten helpolla tai halvalla alkoholia on tyrkyllä, vaikuttaa juotuihin määriin ja haittoihin. Helpoin tapa vähentää suomalaisten ajautumista alkoholisteiksi on se, että vähennämme käyttöä kautta linjan.

Suomi ei ole ainutkertainen poikkeus rajoittaessaan alkoholin myyntiä, Mäkelä muistuttaa. Yhdysvaltojenkin monissa osavaltioissa on erilaisia alkoholimonopoleja. Mäkelä pitää Alkon monopolin jatkamista hyvänä kansanterveyden kannalta. Hän ei usko, että viinejä voitaisiin myydä ruokakaupoissa ilman että väkevienkin juomien monopoli samalla murtuisi.

Päihdeohjelma – oiva työkalu käyttöön!

– Vanha hyvä työkalu työpaikoille on päihdeohjelma. Mutta siihen on otettava alkoholin ohella mukaan myös huumaavien, laillisten lääkeaineiden ja laittomien huumeiden käyttö.

Teollisuusliiton sosiaali- ja työympäristöasiantuntija Marjut Lumijärvi toteaa, että useimmat alkoholistit ovat Suomessa mukana työelämässä. Alkoholi on siinä mielessä salakavalampi kuin laittomat huumeet, että alkoholin väärinkäyttäjä pystyy pysymään työkuntoisena pidempään. Huumaavien, laillisten lääkeaineiden väärinkäyttäjät sijoittuvat oireilussaan johonkin noiden kahden väliin.

Diagnoosia päihderiippuvuudesta ei työpaikalla kukaan voi tehdä, mutta apua ja tukea pitää antaa. Työkaverin yksi suora kysymys voi olla koko prosessin lähtölaukaus.

– Raitistuneista suurin osa vastasi eräässä tutkimuksessa raitistumisensa ensimmäiseksi sysäykseksi sen, että työkaveri kysyi: Mitä sinulle kuuluu? Se sai ajattelemaan.

Työsuojelutoimikunnassa yhdessä laadittu päihdeohjelma kirjaa selkeästi kaikkien vastuut, määrittää työpaikan alkoholikulttuurin ja luo ihannetilanteessa verkoston päihdeasiamiehistä eli tukihenkilöistä, joina luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut voivat tietenkin toimia.

Kun keskustelun alkuun on päästy, on oltava – useimmiten yhdessä työterveyshuollon kanssa – opastus hoitopolun päähän. Lumijärvi huomauttaa, että eihän tämä voi mennä alkoholista eroon yrittävän kannalta näin:

– ”Juon sen aikaa, kunnes minut irtisanotaan.” Yritän itse aina puhua siitä, että ei pidä hirttäytyä yhteen hoitomuotoon. Markkinoilla on paljon yksityisiä, kaupallisia palveluntarjoajia, ja valitettavasti moni firma on jopa tehnyt sopimuksen hoidoista vain yhden kanssa. Mutta saahan diabeetikkokin repsahtaa. Juopot ovat ainoa potilasryhmä, jolla ei ole oikeutta valita. On oltava mahdollisuus valita itselle sopiva hoitomuoto, Lumijärvi vaatii.

Luottamushenkilöillä voi olla tukemisen ohella erityistehtävänä vahtia, ettei hoitoon, avo- tai laitoshoitoon, lähtevän työsuhde tai palkanmaksu katkea, jos näin on ohjelmassa määritelty.

SUOJAAKO TARKKAAVAISUUS, MENIKÖ TESTAUS VILLIKSI?

– Meidän liittomme jäsenillä ei taida olla varaa olla krapulassa tai tarkkaamaton. Meidän aloillamme on paljon erityistä tapaturman vaaraa aiheuttavia töitä.

Lumijärvi moittii työnantajien taipumusta laajentaa huumausainetestien käyttöä, vaikka päihdeohjelmassa on määriteltävä ne työtehtävät, joiden vaarallisuus oikeuttaa testaamaan tuon työn tekijöitä.

– Testaaminen on paljon villimpää kuin laki sallii. Vain se työhön valittu testataan. Ja muut voimakkaan epäilyksen perusteella.

Puhalluttaminen on myös määriteltävä päihdeohjelmassa, samoin oikeus paikalla olemiseen.

– Väärät positiiviset ovat aina mahdollisia. Ja jos kaikki näkevät, että nyt mittari värähtää, kyseessä voi olla maineen menetys.

”NORMIEN PURKAMINEN” JA SEN SEURAUKSET

Lumijärvi arvostelee Sipilän hallituksen toimia.

– Kauppojen aukiolojen vapauttaminen on minusta surullinen asia. Se ei lisännyt vakituista työtä, vain silpputyötä vuoroissa. Tämä tarkoittaa aina perheiden yhteisen ajan vähentymistä. Ja vuorotyön lisääminen yhdellä alalla lisää aina vuorotyötä myös muualla, esimerkiksi päivähoidossa ja liikenteessä. Perheen yhteinen aika tukisi kuitenkin jaksamista.

– Jo nyt tämä kaikki näkyy, sillä yksi kolmasosa ihmisistä ei sovi vuorotyöhön ollenkaan, yksi kolmasosa kipuillen ja yksi kolmasosa sopeutuu. Unihäiriöt ovat tutkimusten mukaan lisääntyneet.

Teollisuudessa on nykyisin tavattoman paljon ja monimutkaisia työvuorojärjestelmiä, Lumijärvi huomauttaa. Hän korostaa, että ammattiyhdistysliikkeen tärkeimpänä tavoitteena on hyvien työehtosopimusten solmiminen.

– Hyvä työehtosopimus on perusta, minkä pohjalta toimia. Luottamusmiehet ovat työntekijöiden edustajia, joita liitto voi tukea. Luottamusmiehet voivat ehdottaa juuri sitä hyvän päihdeohjelman tekemistä ja ajaa yhteiskunnassa sitä, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja viedä pois – että on päihdehoitoja, joihin voi ohjata.

VAIKENEMINEN RAIVAA TILAA ALKOHOLILLE

– Vaikeneminen ei ole välittämistä. Huolen pitämistä on se, että kysyy: ”Miten sinulla menee?”, sanoo Ehyt ry:n kouluttaja Timo Nerkko.

Nerkko vetää Huugo-ohjelmaa Ehyt ry:ssä. Järjestön edeltäjien juuristoa voi löytää myös työväenliikkeen raittiusaatteesta. Nerkkokin painottaa yrityksen hyvän päihdeohjelman tärkeyttä.

– Ketään ei syyllistetä, ketään ei moralisoida, vaan alkoholista voidaan keskustella yhtä itsestään selvästi kuin nyt keskustellaan käsien pesusta, Nerkko suosittelee.

Taukopaikan pöydältä voi löytyä vaikka painettuja Huugo-kosteusmittareita tai kännykkään voi ladata OttoMatti-sovelluksen, joka laskee nautitut annokset samoin kuin rahankulun. Erilaisten esitteiden kautta voi luontevasti aloittaa keskustelun alkoholin käytöstä ja sen järkevistä rajoista.

– Yrityksellä ja työnantajalla on oltava selvä linja. Pikkujouluissa tai muissa yhteisissä tilaisuuksissa tarjotaan vain pari lasillista viiniä ruoan kanssa, jos yrityksen päätös on, että alkoholia voidaan tarjota. Sen jälkeen ei jaella ilmaisia drinkkilippuja, eikä esimies avaa piikkiä.

– Monet eivät halua edes tulla yhteisiin tilaisuuksiin, jos joutuu seuraamaan känniin itsensä juovien rasittavaa käytöstä. Työnantajan on taattava kaikille viihtyisät ja turvalliset tilaisuudet, Nerkko painottaa.

Työpaikkojen puhallutuksista ja huumetesteistä Nerkko sanoo, että ne luovat tiedon siitä, että ”meidän työpaikalle” eivät päihteet kuulu. Mutta ovatko ne luokkakysymys?

– Niin, harvalla toimistolla työntekijä voi aiheuttaa uhkaa ympäristölle, taloudelle tai ihmisille, kuten huumaustestin tekemiseen vaaditaan. Yhdenvertaisuuden kannalta tämä on ongelmallista. Voidaan olla hyväksymässä testit, kunhan niitä ei tehdä itselle.

HOITOKIN LIENEE LUOKKAKYSYMYS

– Kun olet tarpeeksi varakas, voit lähteä kesälomalla toisten yritysjohtajien perustamaan hoitolaitokseen, jossa hoito maksaa 10 000 euroa. Kukaan ei saa välttämättä tietää asiasta mitään.

Nerkko arvostelee rajusti sitä, että alkoholismista ja huumeista kärsivien vierotushoidot on kilpailutettu. Kunnallista laitoshoitoa on äärimmäisen vähän tarjolla.

– Peruspalveluja ei mielestäni saisi kilpailuttaa. Kilpailutus tulee lopulta paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle. Esimerkiksi Helsingissä hoito on vain lääkkeiden jakamista. Meillä on ylipäänsä liian luja usko lääkeaineelliseen hoitoon. Meidän pitäisi paljon perusteellisemmin keskustella siitä, että lääkitys ei ole ainut hoitomuoto. Mutta nyt terapiat voivat olla kiven alla, Nerkko toteaa.

Psykoterapiaa ja sosiaalista tukea antava, ensi alkuun kalliilta vaikuttava, mutta esimerkiksi nuoren huumeiden käyttäjän takaisin työelämään saattava kuntoutus, on Suomelle halvin vaihtoehto.

VALTAKUNTA VÄÄRÄLLÄ KURSSILLA

Aina auki -yhteiskuntamme on jo itsessään terveydelle vaarallinen, sillä ihminen on päivä- eikä yöeläin. Nerkko pitää ihmisen hyvinvoinnin kannalta vaarallisena sitä Suomen ottamaa kurssia, että kaiken pitäisi olla saavutettavissa – ja kai ennen kaikkea kulutettavissa – yötä päivää.

Työn yksitoikkoisuudesta tai sopimattomasta vuorotyöstä voi syntyä lisästressiä, ja alttius päihteiden väärinkäyttöön samoin kuin myös peliriippuvuuteen on luotu.

Työnantajan pitäisi Nerkon mielestä yrittää järjestää työntekijöille harrastus- tai kuntoiluryhmiä, jotka sopivat tiettyä vuoroa tekeville vuorotyöläisille.

– Ei vain lapsilla, vaan myös aikuisilla pitäisi olla oikeus yhteen mielekkääseen harrastukseen, Nerkko naurahtaa – mutta on aivan tosissaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS TUOMAS IKONEN