TYÖYMPÄRISTÖ: Glyfo­saatti vaikut­taa eläimiinkin

Rikka­ruo­ho­myrkky glyfo­saatti on erityistä sairas­tu­mi­sen vaaraa aiheut­tava kemi­kaali, jonka käyttö vaatii tarkas­tuk­sia työter­veys­huol­lossa. Uraa­uur­ta­vat suoma­lais­tut­ki­muk­set paljas­ta­vat, että glyfo­saatti vaikut­taa myös eläi­miin ja jää pitkäksi aikaa maaperään.

Biologi ja tutkija Marjo Helan­de­rin johtama ryhmä Turun yliopis­tossa sai vuonna 2017 Suomen Akate­mialta rahoi­tuk­sen neljän vuoden kokeel­li­siin tutki­muk­siin. Halut­tiin selvit­tää, miten glyfo­saatti vaikut­taa ei-kohde-orga­nis­mei­hin. Arki­kie­lellä siis etsit­tiin vaiku­tuk­sia muihin kuin rikkakasveihin.

Viiriäi­sille syötet­tiin rehun mukana glyfo­saat­ti­jää­miä, jotka alit­ta­vat kirk­kaasti EU:n viran­omais­ten salli­tut pitoi­suu­det rehussa. Verrok­ki­vii­riäis­ten ryhmät saivat luomu­re­hua. Samoin tutkit­tiin maape­rään jäävän glyfo­saa­tin vaiku­tuk­sia vilje­ly­kas­vien siemen­ten itävyy­teen ja kasvuun.

– Viiriäis­naa­rai­den sulkien kehi­tys hidas­tui ja niiden munista kehit­tyi hieman vähem­män poika­sia. Kun eläi­met 12 kuukau­den ikäi­sinä lahdat­tiin, löytyi niiden maksasta, munuai­sista ja lihak­sista glyfo­saat­tia. Suurin osa glyfo­saa­tista pois­tui ulos­tei­den mukana.

– Pelloista taas havait­tiin, että pienet­kin glyfo­saat­ti­mää­rät vähen­si­vät siemen­ten itävyyttä ja hidas­ti­vat taimien kasvua.

MERKITTÄVÄÄ, MYÖS IHMISELLE

Helan­de­rin mukaan koskaan aiem­min ei ole julkaistu vertai­sar­vioi­tua tutki­musta, jossa selkä­ran­kai­sille olisi tehty muuta­maa päivää tai viik­koa pidem­pää tutki­musta glyfo­saa­tin vaiku­tuk­sista. Viiriäi­nen ei ole vain ”malli­lintu” eli siipi­kar­ja­tuo­tan­non kanoi­hin vertau­tuva tuotan­toe­läin. Viiriäi­nen on myös selkä­ran­kai­nen, kuten olemme me ihmisetkin.

Helan­der alle­kir­joit­taa aiem­min julkais­tun lausun­tonsa siitä, että tutki­mus­ten puute on ”hämmäs­tyt­tä­vää”. Julki­suu­teen yhdys­val­ta­lais­ten oikeus­is­tuin­ten kautta paljas­tu­neet asia­kir­jat osoit­ta­vat, että valmis­tava yritys on estä­nyt monella tavalla akatee­mista glyfo­saat­ti­tut­ki­musta omaksi kaupal­li­seksi hyödyk­seen. Tällä on ollut Helan­de­rin mielestä vaiku­tusta tutki­mus­ten vähäi­syy­teen. Tarvetta olisi.

– Glyfo­saatti on maail­man eniten käytetty torjunta-aine. 90 prosent­tia maail­man geeni­muun­nel­luista kasveista on muutettu sietä­mään glyfo­saat­tia. Suomessa ainetta käyte­tään lähinnä suora­kyl­vössä, mitä harjoi­te­taan 13–15 prosen­tilla maan pelloista. Rikka­kas­vit hävi­te­tään ennen kylvöä ja toinen satsi laite­taan sadon­kor­juun jälkeen. Suomessa ainetta käyte­tään myös vesa­kon­tor­jun­nassa, taimi­tar­hoilla, puis­toissa ja ulkoilualueilla.

Tutkija kertoo, että aiem­min oletet­tiin, ettei glyfo­saatti voisi vaikut­taa muihin kuin kasvei­hin. Eläi­miltä nimit­täin puut­tuu bioke­mial­li­nen kierto, eli niin sanottu siki­maat­ti­kierto, johon glyfo­saatti vaikut­taa. Sen sijaan siki­maat­ti­kierto löytyy baktee­reilta – ja niitä on kaikessa ja kaikkialla.

– Esimer­kiksi meidän suolis­tomme on täynnä mikro­beja, ja niiden soluja on siellä enem­män kuin ihmi­sen omia soluja. Tämän­kin takia glyfo­saa­tin vaiku­tus­ten tutki­mi­nen selkä­ran­kai­silla on mielen­kiin­toista ja tärkeää.

Glyfo­saa­tin vaiku­tuk­set hyön­tei­siin ja niiden mikro­bei­hin on tutki­muk­sissa jo havaittu. Mehi­läis­ten suolis­ton baktee­reissa glyfo­saatti vaikut­taa niin, että vastus­tus­kyky heik­ke­nee ja lento häiriin­tyy. Suomeen­kin levin­neen “pörriäis­ka­don” yhtenä mahdol­li­sena taus­ta­te­ki­jänä on Helan­de­rin mukaan glyfosaatti.

TILANNE HYVÄ SUOMESSA

Tutkija luot­taa lujasti amma­tik­seen glyfo­saat­tia käyt­tä­vien taitoi­hin ja tietoi­hin maa- ja metsä­ta­lou­dessa. Glyfo­saa­tin ohjeis­tuk­sen mukaista käyt­töä nouda­te­taan. Taval­li­sia kulut­ta­jia Helan­der sen sijaan kehot­taa lopet­ta­maan kaiken Roun­du­pin tapais­ten glyfo­saat­ti­val­mis­tei­den käytön. Rikka­ruo­hot pitää puutar­hassa jaksaa torjua käsin tai maata muok­kaa­malla tai katta­malla. Tai sitten pitää antaa niiden kasvaa, ovat usein kaunii­ta­kin, Helan­der naurahtaa.

Suomessa glyfo­saat­tia ei saa käyt­tää viljo­jen pakko­tu­leen­nut­ta­mi­seen toisin kuin muualla maail­massa ylei­sesti tehdään.

– Suoma­lai­sesta viljasta tehtyä leipää tai pien­pa­ni­moi­den oluita pitäisi mainos­taa sillä, että niissä ei ole glyfo­saat­tia. Se olisi hieno suoma­lai­sen ruoan myyntivaltti.

OHJEISTUSTA SUOJAUTUMISEEN GLYFOSAATILTA

Työter­veys­lai­tos on julkais­sut ohjeis­tuk­sen ja opetus­vi­deon suojau­tu­mi­seen. Laitos toteaa, että glyfo­saa­tilla on epäilty olevan syöpä­vaa­ral­li­sia vaiku­tuk­sia, mutta pitää näitä kiis­ta­na­lai­sina. WHO:n kansain­vä­li­sen syövän­tut­ki­mus­lai­tok­sen eli IARC:n mukaan glyfo­saatti on toden­nä­köi­sesti syöpää aiheut­tava aine.

Glyfo­saa­tille altis­tu­mi­nen tapah­tuu ihon kautta, hengi­tys­teitse ja käsistä suuhun. Altis­tu­mista on helpointa arvioida tutki­malla sen määrää virt­sa­näyt­teestä, laitos ohjeis­taa. Saman laitok­sen erityis­asian­tun­tija Susanna Mäki muis­tut­taa ylei­sellä tasolla siitä, että suojain­ten valinta tulee tehdä työpai­kan riski­nar­vioin­nin mukaisesti.

Kemi­kaa­lien tiedot on Mäen mukaan tarkis­tet­tava niiden käyt­tö­tur­val­li­suus­tie­dot­teista, varsin­kin suojau­tu­mi­sen kannalta tärkeät vaara- ja turva­lausek­keet. Myös töihin tule­vat kesä­työn­te­ki­jät tulee pereh­dyt­tää ja heille tulee antaa tietoa kemi­kaa­lien haitoista ja suojain­ten käytöstä, asian­tun­tija muistuttaa.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVITUS EMILIE UGGLA

Lue lisää: