Tiedämme, että tupakka on vaaraksi ihmi­sen tervey­delle. Sitä ei moni­kaan tiedä, että tupakka on vaaraksi maapal­lon tervey­delle. Tupakka köyh­dyt­tää vilje­li­jät ja viljel­lyn maan. Saas­teet ja sairau­det jäävät kehit­ty­viin maihin, satu­mai­sen suuret voitot mene­vät teol­li­suus­mai­den tupakkayhtiöille.

17.6.2020

”Kaikista kahvin ja teen kaltai­sista, myyn­tiin viljel­lyistä kasveista tupakka eroaa kolmella ratkai­se­valla tavalla. Ensin­nä­kin Virgi­nia-tupak­ka­la­jin lehtien tuotanto vaatii valtai­sat määrät polt­to­puuta, jota saadaan lähinnä metsiä hakkaa­malla. Toiseksi tupakka on myrkyl­li­nen kasvi aiheut­taen vaka­van niko­tii­ni­myr­ky­tyk­sen tupa­kan vilje­li­jöille ja tupak­ka­pel­loilla työs­ken­te­le­ville. Kolman­neksi tupak­kaa viljel­lään, jotta siitä voidaan valmis­taa riip­pu­vuu­den aiheut­ta­vaa tuotetta, joka on äärim­mäi­sen vaaral­lista sitä kulut­ta­van henki­lön terveydelle.”

”Useim­mi­ten vilje­li­jät tai paikal­li­set talou­det eivät hyödy tupa­kan myyn­nistä, vaan hyödyn­saa­jina ovat moni­kan­sal­li­set suury­ri­tyk­set ihmis­ten hengen, elan­non ja kehi­tyk­sen kustannuksella.”

Lainauk­set ovat peräi­sin kahdesta perus­teel­li­sesta tupak­ka­ra­por­tista, teki­jöinä Maail­man terveys­jär­jestö WHO ja saksa­lais­ten kansa­lais­jär­jes­tö­jen ryhmä.

Suomen Ash ry on valta­kun­nal­li­nen kansan­ter­veys­jär­jestö ja tupak­ka­po­li­tii­kan asian­tun­tija. Näin toimin­nan­joh­taja Mervi Hara kertoo tupa­kasta kasvina:

– Tupakka on kasvina ravin­ne­syöppö, ja se köyh­dyt­tää pellon nopeasti. Tupa­kalle joudu­taan raivaa­maan aina uusia peltoja metsiä kaata­malla, eikä tupa­kan köyh­dyt­tä­miä peltoja voida käyt­tää muiden kasvien vilje­lyyn. Puita haka­taan myös tupa­kan­leh­tien kuivat­ta­mi­seen ja niitä laati­koita varten, joita tarvi­taan tupa­kan­leh­tien varas­toi­mi­seen ja kuljet­ta­mi­seen. Metsä­kato johtaa eroo­sioon ja lopulta aavikoitumiseen.

Yhteen tonniin kuivaa tupak­kaa menee aina 7,8 tonnia puuta. Alhai­sen ja keski­tu­lon maissa joka vuosi arviolta 200 000 hehtaa­ria luon­non­met­siä raiva­taan tupa­kan vilje­lyyn ja tupa­kan­leh­tien kuivaa­mis­pro­ses­sei­hin. Yhden askin polt­ta­mi­nen päivässä merkit­see joka vuosi 24 puun hakkaamista.

Tupa­kan viljely on pääasial­li­nen metsä­ka­don syy esimer­kiksi maail­man suurim­piin tupa­kan­tuot­ta­jiin kuulu­vissa Malawissa, Zimbabwessa ja Filippiineillä.

VELAN JA KÖYHYYDEN KIERRE

Tupak­kayh­tiöt kieto­vat maan­vil­je­li­jä­per­heet sopi­muk­sil­laan köyhyy­den kierteeseen.

– Tupak­kayh­tiö lainaa rahaa sieme­niin, lannoit­tei­siin ja kasvis­myrk­kyi­hin. Kun muita osta­jia ei tupa­kan­leh­dille ole, joutuu maan­vil­je­lijä myymään satonsa tupak­kayh­tiölle siihen hintaan, mitä tupak­kayh­tiö tarjoaa, Hara toteaa.

– Maan­vil­je­li­jän on pakko ottaa uutta lainaa selviy­tyäk­seen vanhasta. Tupakka vaatii erit­täin herk­känä kasvina paljon työtä. Näin myös lapset joutu­vat teke­mään töitä pelloilla vanhem­piensa kanssa, eivätkä he pääse kouluun. Kun kouluun ei pääse, köyhyy­den kierre jatkuu suku­pol­vesta toiseen.

BAT:n eli British American Tobaccon tai Philip Morri­sin tapais­ten tupak­kayh­tiöi­den väit­teistä huoli­matta tupakka ei tuo vaurautta vilje­li­jöil­leen tai sitä tuot­ta­ville valtioille. Suuri tupa­kan­tuot­ta­ja­maa Tansa­nia yhdessä jo mainit­tu­jen Malawin ja Zimbabwen kanssa kuulu­vat maail­man köyhim­piin maihin, joissa merkit­tävä osa väes­töstä on alira­vit­tua. Kymme­nestä eniten tupak­kaa tuot­ta­vasta maasta kaik­ki­aan kuudessa on sama tilanne.

Tupak­ka­pel­loilla työs­ken­tely aiheut­taa niko­tii­ni­myr­ky­tystä, sillä tupa­kan­leh­tien niko­tiini imey­tyy ihon kautta elimistöön.

– Niko­tii­ni­myr­ky­tyk­sen oireita ovat huimaus, oksen­telu ja pään­särky, Hara kertoo.

Lapsi­työ­voi­man käyttö on hyvin yleistä. Malawissa arviolta 30 prosent­tia tupak­ka­ti­lo­jen työvoi­masta on lapsia, jotkut heistä jopa vain 5‑vuotiaita. Tupa­kan­vil­je­li­jöi­den lapset kärsi­vät muita useam­min kasvun hidastumisesta.

MYRKKYJÄ MAISSA, MERISSÄ – JA IHMISISSÄ

Tupa­kasta on todettu, ettei se hyvin vaate­li­aana kasvina ole kovin ylei­nen luon­nossa. Tämä on perus­syy siihen, että tupa­kan vilje­lyssä käyte­tään isoja määriä keino­te­koi­sia lannoit­teita ja erilai­sia tuho­lais­myrk­kyjä. Nämä puoles­taan saas­tut­ta­vat ja köyh­dyt­tä­vät maata myös tupak­ka­ti­lo­jen ympä­ris­tössä. Tupa­kan vilje­le­mi­nen aiheut­taa maape­rän happa­moi­tu­mista ja myrkyt­ty­mistä, samoin makei­den ja meri­ve­sien myrkyt­ty­mistä ja rehevöitymistä.

Tupak­kaa vilje­le­vät, köyhät ja koulut­ta­mat­to­mat pien­ti­lo­jen omis­ta­jat sen enem­pää kuin isom­pien tilo­jen työn­te­ki­jät eivät usein­kaan ole tietoi­sia maata­lous­myrk­ky­jen vaaral­li­suu­desta. Ja vaikka he olisi­vat­kin, heillä ei ole vält­tä­mättä mahdol­li­suutta käyt­tää suoja­va­rus­teita työssään.

Hara huomaut­taa, että tupa­kan vilje­lyssä käyte­tään monia Euroo­pan Unio­nin vilje­ly­mailla jo kiel­let­tyjä tai käytöl­tään voimak­kaasti rajoi­tet­tuja aineita, esimer­kiksi karba­maat­teja. Niiden vaiku­tus hermos­toon on saman­lai­nen kuin orga­no­fos­faa­teilla, joista pahin tunne­taan hermo­myrkky sariinina.

Suoma­lai­nen valvon­ta­vi­ran­omai­nen Evira (nykyi­nen Ruoka­vi­rasto) on toden­nut: ”Orga­no­fos­faa­teilla on havaittu riit­tä­västi hait­ta­vai­ku­tuk­sia useim­pien ryhmän ainei­den pois­ta­mi­seksi mark­ki­noilta. Orga­no­fos­faa­tit ovat kuiten­kin tehok­kaita insek­ti­si­dejä ja niiden käyt­töön on olemassa suuri houku­tus. Lisäksi monissa kehit­ty­vissä maissa orga­no­fos­faa­tit ovat edel­leen keskei­siä torjunta-aineita.” (Insek­ti­sidi tarkoit­taa hyönteismyrkkyä.)

Myrk­ky­jen aiheut­ta­mat sairas­te­lut ovat ylei­siä tupak­ka­vil­jel­millä, mistä seuraa myös mielen­ter­vey­den ongel­mia. Esimer­kiksi Brasi­lian suurissa tupak­ka­maa­kun­nissa tupa­kan­vil­je­li­jöi­den on nähty ajau­tu­van itse­mur­hiin kemi­kaa­li­myr­ky­tyk­sistä johtu­vien psyyk­kis­ten ongel­mien takia.

– Sairau­det kuor­mit­ta­vat kehit­ty­vien maiden tervey­den­huol­toa, eivätkä tupak­kayh­tiöt kanna mitään vastuuta tästä sairas­te­lun taakasta, Hara huomauttaa.

”JÄLJELLE JÄÄ ELEFANTTIRUOHO…”

– Sambian eteläi­nen provinssi kuuluu aavi­koi­tu­mis­vyö­hyk­kee­seen. Etelää kohti mentäessä metsän korkeus alenee metristä kahteen metriä jokai­sella 100 kilo­met­rillä. Maas­to­pa­loja on joka vuosi, eikä siinä sen jälkeen voi oikeas­taan kasvaa mitään, lopulta jää jäljelle elefanttiruoho.

Näin kertoo kansain­vä­li­sen toimin­nan asian­tun­tija Seppo Karp­pi­nen SASKista eli Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Soli­daa­ri­suus­kes­kuk­sesta. Tupa­kan viljely on eroo­sion ja aavi­koi­tu­mi­sen suurin aiheut­taja. Karp­pi­sen koke­muk­set Sambiasta ovat 1990-luvun työmat­koilta toisen järjes­tön palve­luk­sessa, mutta hänen lausun­tonsa vahvis­taa edel­leen tuoreessa sähkö­pos­ti­haas­tat­te­lussa tuol­loi­nen yhteis­työ­kump­pani, Emma­nuel Mutamba. Nykyi­sin Mutamba on yksi Sambian Green Living Move­ment ‑kansa­lais­jär­jes­tön johtajista.

– Sambiassa metsää hävi­te­tään joka vuosi 276 000 hehtaa­ria. Suurim­pana syynä on polt­to­puun tarve tupa­kan­leh­tien kuivaa­mi­seen, Mutamba kertoo.

– Halli­tus pitää tupak­kayh­tiöitä maan brut­to­kan­san­tuot­teen kasvat­ta­jina ja hyvinä veron­mak­sa­jina. Halli­tus ei muista tupa­kan­vil­je­lyn ehkä synkintä puolta eli sitä, että lapset teke­vät töitä tupak­ka­pel­loilla, mikä voi vaaran­taa lasten tervey­den. Sambian työla­keja on muutet­tava niin, että lapsi­työ­voi­man käytöstä tulee laissa rangais­tava rikos, Mutamba vaatii.

Valis­tus­kam­pan­joilla pitäisi eten­kin nuoret sambia­lai­set saada tajua­maan tupa­koin­nin terveys­vaa­rat. Näin maan oma savuk­kei­den kulu­tus ja samalla tupa­kan­vil­jely saatai­siin vähe­ne­mään. Tupa­kan­vil­je­li­jöille pitäisi Mutam­ban mielestä puoles­taan antaa sellaista talou­del­lista tukea, että he voivat siir­tyä niko­tii­nin tuotan­nosta ravin­non tuotantoon.

TUPAKKA SAASTUTTAA LÄNSIMAISSAKIN

Tupa­kan­tum­peissa on muovia ja myrkyl­li­siä kemi­kaa­leja, kuten kadmiu­mia, arse­nik­kia ja lyijyä. Luon­toon heite­tyt tumpit eivät maadu. Niiden sisäl­tä­mät myrkyt kulkeu­tu­vat lopulta vesis­töi­hin ja maape­rään, ja plank­to­nia syövien eliöi­den kautta ravin­to­ket­juja pitkin eläi­miin ja ihmisiin.

Maail­man­laa­jui­sesti tupa­kan­tump­peja heite­tään pois 4,5 biljoo­naa kappa­letta. Suomessa tupa­kan­tump­peja syntyy vuosit­tain noin 3 miljar­dia kappa­letta. Suoma­lais­ten meren­ran­to­jen ja kansal­lis­puis­to­jen ylei­sin roska on tupakantumppi.

– Vastuu haitoista kuuluu tupak­ka­teol­li­suu­delle, mutta nyt se vain kerää voitot. Jäte­lain vaaral­li­sen jätteen määri­telmä sovel­tuu tupa­kan tump­pei­hin, koska ne ovat tervey­delle ja ympä­ris­tölle vaaral­li­sia. Tumpit tulisi saada mukaan jäte­lain tuot­ta­ja­vas­tuun piiriin. Se velvoit­taisi tupak­ka­teol­li­suutta vastaa­maan tump­pien jäte­huol­losta, Hara sanoo.

Maail­man­laa­jui­sesti tupa­kan­tump­peja heite­tään pois 4,5 biljoo­naa kappa­letta. Suomessa syntyy vuosit­tain noin 3 miljar­dia tupa­kan­tump­pia. Suoma­lais­ten meren­ran­to­jen ja kansal­lis­puis­to­jen ylei­sin roska on tupakantumppi.

”VALHEEN MESENAATIT” TAAS ASIALLA

Suoma­lai­nen profes­sori ja yhteis­kun­ta­vai­kut­taja Heikki Hiilamo on nimit­tä­nyt tupak­kayh­tiöitä ”valheen mese­naa­teiksi” vuonna 2004 julkais­tussa kirjas­saan. Tupak­kayh­tiöt tiesi­vät jo 1950-luvun alussa, että niiden tuot­teet eli savuk­keet aiheut­ta­vat syöpien ja sydän- ja veri­suo­ni­tau­tien kaltai­sia kohta­lok­kaita sairauk­sia. Tämän yhtiöt tunnus­ti­vat julki­sesti vasta vuosi­kym­me­niä myöhem­min pakon ja tuomiois­tuin­ten edessä.

Profes­sori Erkki Aure­järvi on kerto­nut kirjois­saan seik­ka­pe­räi­sesti, miten tupak­kayh­tiöt ilmoit­ti­vat tupa­kasta johtu­nei­den sairauk­sien olevan, ei yhtiöi­den, vaan tupa­koit­si­jan vastuulla. Oikeu­den­käyn­tei­hin ja niiden asia­kir­joi­hin perus­tu­van Aure­jär­ven päätel­män mukaan suoma­lai­sissa oikeu­den­käyn­neissä tupak­kayh­tiöt puolus­ti­vat itse­ään tois­ta­malla tois­ta­masta pääs­ty­ään tupa­koit­si­jalle: ”Et olisi usko­nut meitä, me valeh­te­limme. Olisit usko­nut lääkä­reitä, he puhui­vat totta.”

Tupak­kayh­tiöt liit­tä­vät mainon­nas­saan ja mark­ki­noin­nis­saan savuk­keet mieli­ku­viin tervey­destä, menes­tyk­sestä ja ylel­li­sestä elämästä. Todel­li­suu­dessa pitäisi aina esit­tää kuvia keuh­ko­syö­pä­osas­toista, happi­lait­teista ja sydä­nin­fark­ti­po­ti­laita hoita­vista teho-osastoista.

Mainos­mil­jar­dei­hin on varaa, sillä tupa­kan­leh­distä makse­taan häviä­vän vähän kuten edellä on kuvattu. Savuk­kei­den kääri­mi­nen on taas täysin auto­ma­ti­soi­tua. Sekään ei siis maksa juuri mitään eikä työl­listä juuri ketään. Näin BAT, Philip Morris tai esimer­kiksi Japan Tobacco Inter­na­tio­nal kuulu­vat maail­man voitol­li­sim­piin yrityksiin.

Tupa­kan polt­ta­mi­nen on saatu vähe­ne­mään teol­li­suus­maissa nime­no­maan mainos­kiel­lon ja tupa­koin­nin rajoit­ta­mi­sen ansiosta. Nyt yhtiöt lait­ta­vat panok­sensa kehit­ty­viin maihin laajen­taak­seen markkinoitaan.

SAMAT KONSTIT KÄYTÖSSÄ

– Tupak­kayh­tiöt käyt­tä­vät nyt samoja keinoja kehit­ty­vissä maissa kuin mitä ne käyt­ti­vät aikoi­naan länsi­maissa, Suomes­sa­kin. Tupak­kayh­tiöt mainos­ta­vat nyt todella voimak­kaasti savuk­keita ja tupak­ka­tuot­tei­taan liit­täen ne rikkau­teen, hyvin­voin­tiin ja menes­tyk­seen, Hara kertoo.

– Tupak­ka­teol­li­suus jakaa ilmai­sia näyte­sa­vuk­keita ja myy savuk­keita yksi­tel­len. Se voite­lee polii­tik­koja ja vastus­taa kaik­kia toimia, joilla tupa­koin­tia rajoi­tet­tai­siin. Ei ole niin pientä tai vaati­ma­tonta valtiota, ettei­vät tupak­kayh­tiöt vastus­taisi tupak­ka­la­kien säätämistä.

– Tupak­kayh­tiöt esiin­ty­vät hyvän­te­ki­jöinä. Ne saat­ta­vat lahjoit­taa vaik­kapa stipen­dejä jalka­pal­lo­jouk­ku­eelle, mutta samalla jouk­kue joutuu mainos­ta­maan tupak­kaa. Niko­tii­ni­pi­toi­suu­det voivat olla savuk­keissa todella korkeat, kun sääte­lyä ei ole, joten riip­pu­vuus tupa­kasta voi syntyä hyvin­kin nopeasti, Hara sanoo.

Esimer­kiksi Kiinan valtio­nyh­tiö China Natio­nal Tobacco Corpo­ra­tion on lahjoit­ta­nut koulu­ra­ken­nuk­sia maan­jä­ris­tyk­sen runte­le­mille alueille. Koulut on nimetty yhtiön tupak­ka­merk­kien mukaan ja yhtiön nimi komei­lee koulu­jen julki­si­vuissa tupa­kan mainostamiseksi.

Suomen Ash ry:n toimin­nan­joh­taja suoras­taan tuoh­tuu kuvail­les­saan noita ”tupak­ka­susia lampai­den vaat­teissa”. Erityi­sen luotaan­työn­tä­vää on mainon­nan ja mark­ki­noin­nin kohdis­ta­mi­nen suoraan lapsiin.

– Lapset ja nuoret ovat äärim­mäi­sen tärkeä kohde­ryhmä, sillä todella harva aloit­taa tupa­koin­nin aikui­sena, Hara huomauttaa.

Toinen tärkeä kohde­ryhmä kehit­ty­vissä maissa ovat naiset, sillä mies­ten tupa­kointi on jo hyvin yleistä. Esimer­kiksi Indo­ne­siassa miehistä polt­taa jopa 70 prosent­tia, lajinsa maail­ma­nen­nä­tys. Samalla viisi mies­ten johta­vaa kuolin­syytä Indo­ne­siassa liit­ty­vät kaikki tupakkaan.

– Tupakka liite­tään nais­ten eman­si­paa­tioon. Sinun mainos­te­taan olevan tupa­koi­des­sasi vapaa, villi ja menes­tyvä. Tupakka liite­tään hoik­kuu­teen ja muotiin, ja tupak­ka­mer­keillä voi olla samoja nimiä kuin suosi­tuilla meikeillä ja vaatteilla.

– Nais­ten elämä on näissä maissa myös usein työn­täy­teistä. Tupakka liite­tään omaan aikaan, taukoi­hin, jolloin voi lepuut­taa hermojaan.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

”Savuk­kei­den tuotan­non ja kulu­tuk­sen vähen­tä­mi­sen ja lopulta loppu­mi­sen tulisi olla keskei­nen osa stra­te­gioita, joilla pyri­tään saavut­ta­maan kestä­vän kehi­tyk­sen tavoitteet.”

Lainaus on aiem­min maini­tusta WHO:n rapor­tista. Tämä YK:n järjestö suosit­te­lee myös kehit­ty­vien maiden tupa­kan­vil­je­li­jöi­den tuke­mista, jotta he voisi­vat siir­tyä ravin­to­kas­vien tuotan­toon tupa­kan sijasta. Tupa­koin­nin torjun­taa koske­van WHO:n puite­so­pi­muk­sen täytän­töön­pano kaikissa maail­man maissa olisi myös tavat­to­man tärkeää. Näin esimer­kiksi kaiken tupak­ka­mai­non­nan ja ‑mark­ki­noin­nin estä­mi­nen palve­lisi niin terveys- kuin ympä­ris­tö­on­gel­mien poistamista.

Toimin­nan­joh­taja Hara ei halua syyl­lis­tää tupakoitsijoita.

– Kaik­kein suurin syyl­li­nen on tupak­ka­teol­li­suus, ei kulut­taja. Tupak­ka­teol­li­suus on koukut­ta­nut tupa­koit­si­jan niko­tii­niin. Valtaosa tupa­koit­si­joista haluaisi lopet­taa, mutta niko­tii­ni­riip­pu­vuus on vaikea voitettava.

Myös sambia­lai­nen Mutamba toivoo, että suoma­lai­sil­le­kin tupa­koit­si­joille kerrot­tai­siin paljon ylei­sem­min, että tapa on yhteyk­sissä suuriin ympä­ris­tö­on­gel­miin kehit­ty­vissä maissa.

SASKin Karp­pi­nen puoles­taan arvioi, että ilman tupa­kan polton vähen­ty­mistä teol­li­suus­maissa tupa­kan­vil­je­li­jöi­den on vaikea siir­tyä muihin tuotan­to­kas­vei­hin aivan kuten afga­nis­ta­ni­lais­ten vilje­li­jöi­den on vaikea luopua unikon vilje­lystä. Tupa­kasta luopu­mi­nen olisi Karp­pi­sesta Suomessa kaik­kein ”eetti­sin valinta”.

Varo valheita nuus­kasta ja sähkötupakasta

Tupak­kayh­tiöt väit­tä­vät, että ne haluai­si­vat maail­man siir­ty­vän ”savut­to­muu­teen”. Vakuut­ta­via todis­teita siitä ei ole, että tupak­kayh­tiöt olisi­vat luopu­massa niko­tii­ni­tuot­teit­tensa myyn­nistä. Päin­vas­toin, tupak­kayh­tiöt yrit­tä­vät avata mark­ki­noita sähkö­tu­pa­kalle ja nuus­kalle, koska tupa­kan polt­ta­mi­nen on saatu vähen­ty­mään länsimaissa.

Sähkö­tu­pa­kan pitkä­ai­kai­sia vaiku­tuk­sia ei vielä tunneta, mutta sähkö­sa­vu­ke­nes­teistä on löydetty haital­li­sia aineita. Niitä kuumen­net­taessa esimer­kiksi pieniä metal­li­hiuk­ka­sia joutuu sähkö­tu­pa­koit­si­jan keuh­koi­hin. Sähkö­tu­pa­kasta tupa­koin­nin lopet­ta­mi­sen apukei­nona ei ole yksi­se­lit­tei­siä todis­teita. Siitä on todis­teita, että huomat­tava osa sähkö­tu­pa­kan kokei­li­joista jää käyt­tä­mään kumpaa­kin, mikä ei auta niko­tii­ni­riip­pu­vuu­den voit­ta­mi­sessa. Yhdys­val­loissa sähkö­tu­pa­kan nestei­den lisä­ai­neena käytetty E‑vitamiiniasetaatti on aiheut­ta­nut vaka­via keuh­ko­kompli­kaa­tioita, joihin on kuol­lut useita kymme­niä henkilöitä.

Savut­to­miin tuot­tei­siin lukeu­tu­vat myös erilai­set nuus­ka­tuot­teet, joista Suomessa tunne­taan parhai­ten ruot­sa­lai­nen nuuska. Usein nuus­kasta noste­taan esiin sen haitat suun tervey­delle, mutta se kuor­mit­taa koko kehoa. Nuus­kaa­mi­nen nostaa veren­pai­netta ja rasit­taa sydäntä ja veren­kier­toe­li­mis­tön toimin­taa. Se lisää riskiä sairas­tua kakkos­tyy­pin diabe­tek­seen. Nuuska sisäl­tää syöpä­vaa­ral­li­sia aineita, ja nuus­kaa­jilla on kohon­nut riski sairas­tua usei­siin syöpiin.

Nuuska on myös vahva niko­tii­ni­tuote. Niko­tii­nin voidaan kokea piris­tä­vän ja autta­van keskit­ty­mään, mutta tupa­koi­jilla aivo­jen tiedon­kä­sit­te­ly­toi­min­not näyt­tä­vät heik­ke­ne­vän muita nopeam­min jo keski-iässä. Nuus­kaa­mi­sen vaiku­tuk­set aivo­ter­vey­teen tunne­taan vasta heikosti.

Ruot­silla on ainoana EU-maana poik­keus­lupa nuus­kan myyn­tiin, eikä ruot­sa­laista nuus­kaa saisi luvan mukaan mark­ki­noida muihin EU-maihin. On kuiten­kin merk­kejä siitä, että Ruot­sissa tuote­taan erityi­sesti Suomen mark­ki­noille tarkoi­tet­tua, erit­täin vahvaa nuus­kaa eli hyvin nopeasti riip­pu­vuu­den aiheut­ta­vaa niko­tii­ni­tuo­tetta. Nuuska myös maus­te­taan erilai­silla makuai­neilla, jotta nuuska saadaan vaikut­ta­maan muodik­kaalta ja näin houkut­te­le­maan erityi­sesti nuoria käyt­tä­mään nuuskaa.

Nuus­kaa, samoin kuin sähkö­tu­pak­kaa, mainos­te­taan sosi­aa­li­sessa mediassa erilais­ten some-vaikut­ta­jien avulla. Kaik­kien tupak­ka­tuot­tei­den mainos­ta­mi­nen on kiel­letty niin Suomen kun EU:n lain­sää­dän­nössä, mutta asiaan on hyvin hankala puut­tua. Tupa­koin­nin esit­tä­mistä ei ole kiel­letty, eikä mahdol­li­sista tupak­kayh­tiöi­den jaka­mista maksuista saada todisteita.

Tupak­kayh­tiöt hyödyn­tä­vät todel­lis­ten tavoit­tei­densa peit­tä­mi­seksi entistä useam­min kolman­sia osapuo­lia, ennen­kaik­kea ”savut­to­muutta” edis­tä­viä tahoja, joiden alku­pe­räi­nen rahoi­tus on tullut tupak­kayh­tiöiltä. Suomes­sa­kin tiedo­tus­vä­li­neet ovat julkais­seet tupak­kayh­tiöi­den edus­ta­jien ”mieli­pi­de­kir­joi­tuk­sia” savut­to­muu­desta. Todel­li­suu­dessa kirjoi­tuk­set ovat mainok­sia yhtiöi­den uusista, savut­to­mista tuotteista.

Lähde: THL:n asian­tun­ti­jan Hanna Olli­lan haas­tat­telu 16.4.2020

”Ruot­sissa valmis­te­taan myös vahvaa nuus­kaa, jota Ruot­sissa käyte­tään vähän ja se on erityi­sesti suun­nattu Suomen mark­ki­noille. Koska Ruotsi ei ole pysty­nyt täyt­tä­mään nuus­kan valmis­tuk­seen ja myyn­tiin liit­ty­viä poik­keus­lu­van ehtoja, onko komis­sio valmis puut­tu­maan poikkeuslupaan?”
HEIDI HAUTALA Euro­par­la­men­taa­rikko, kirjal­li­nen kysy­mys komis­siolle 1.4.2020

APUA TUPAKOINNIN LOPETTAMISEEN:

www.stumppi.fi

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARCEL CROZET /​ YK:N KANSAINVÄLISEN TYÖJÄRJESTÖN ILO:N KUVA-ARKISTO

LÄHTEITÄ:

WHO FCTC* globaa­lien tutki­mus­ten sarja. Tupa­kointi, Arvio tupa­kan koko tuotan­to­ket­jun globaa­lista ympä­ris­tö­ja­lan­jäl­jestä ja toimin­ta­lin­jauk­set sen pienen­tä­mi­seksi. Impe­rial College London. Maail­man terveys­jär­jestö 2018. *WHO:n tupa­koin­nin torjun­taa koskeva puitesopimus

Tobacco Discus­sion Papers. Tobacco: Anti­social, Unfair, Harm­ful to the Envi­ron­ment. Forum Umwelt und Entwicklung. Unfairtobacco.org. Brot für die Welt. Berlin, 2015.

A state of fear: Human rights abuses in North Carolina´s tobacco industry. Farm Labours Orga­nizing Commit­tee. Oxfam America 2011.

Erkki Aure­järvi: Erään murhan anato­mia. Suoma­lai­nen tupak­ka­tuo­mio. WSOY. Vantaa 2004.

Erkki Aure­järvi: Tupak­ka­teol­li­suu­den kuole­man­kaup­pi­aat. Into kustan­nus. Riika 2012.

Heikki Hiilamo: Kiel­tä­mi­sen ammat­ti­lai­set. Tupak­kayh­tiöi­den stra­te­giat tupak­ka­lain­sää­dän­nön estä­mi­seksi Suomessa. Suomen Ash ry, Lääkä­rin sosi­aa­li­nen vastuu. Jyväs­kylä 2001.

Heikki Hiilamo: Valheen mese­naa­tit. Suomi tupak­ka­teol­li­suu­den mani­pu­loi­man lääke­tie­teen näyt­tä­mönä. Suomen Ash ry. Lääkä­rin sosi­aa­li­nen vastuu. Helsinki 2004.

Hannu Vierola: Tupakka – miehen tieto­kirja. Terra Cognita. Helsinki 2004.

Rauno Lahti­nen: Savun lumo. Atena. Jyväs­kylä 2007.

Silvy Peeters, Anna B. Gilmore: Unders­tan­ding the emer­gence of the tobacco industry’s use of the term tobacco harm reduc­tion in order to inform public health policy.

The Guar­dian: Tobacco: a deadly business

The Guar­dian: How children around the world are expo­sed to ciga­rette advertising

Ravin­non kasvin­suo­je­luai­ne­jää­mät. Kumu­la­tii­vi­nen riski­nar­viointi. Eviran tutki­muk­sia 3/​2010