Tiedämme, että tupakka on vaaraksi ihmisen tervey­delle. Sitä ei monikaan tiedä, että tupakka on vaaraksi maapallon tervey­delle. Tupakka köyhdyttää vilje­lijät ja viljellyn maan. Saasteet ja sairaudet jäävät kehit­ty­viin maihin, satumaisen suuret voitot menevät teolli­suus­maiden tupakkayhtiöille.

17.6.2020

”Kaikista kahvin ja teen kaltai­sista, myyntiin viljel­lyistä kasveista tupakka eroaa kolmella ratkai­se­valla tavalla. Ensin­näkin Virginia-tupak­ka­lajin lehtien tuotanto vaatii valtaisat määrät poltto­puuta, jota saadaan lähinnä metsiä hakkaa­malla. Toiseksi tupakka on myrkyl­linen kasvi aiheut­taen vakavan nikotii­ni­myr­ky­tyksen tupakan vilje­li­jöille ja tupak­ka­pel­loilla työsken­te­le­ville. Kolman­neksi tupakkaa viljel­lään, jotta siitä voidaan valmistaa riippu­vuuden aiheut­tavaa tuotetta, joka on äärim­mäisen vaaral­lista sitä kulut­tavan henkilön terveydelle.”

”Useim­miten vilje­lijät tai paikal­liset taloudet eivät hyödy tupakan myynnistä, vaan hyödyn­saa­jina ovat monikan­sal­liset suury­ri­tykset ihmisten hengen, elannon ja kehityksen kustannuksella.”

Lainaukset ovat peräisin kahdesta perus­teel­li­sesta tupak­ka­ra­por­tista, tekijöinä Maailman terveys­jär­jestö WHO ja saksa­laisten kansa­lais­jär­jes­töjen ryhmä.

Suomen Ash ry on valta­kun­nal­linen kansan­ter­veys­jär­jestö ja tupak­ka­po­li­tiikan asian­tun­tija. Näin toimin­nan­joh­taja Mervi Hara kertoo tupakasta kasvina:

– Tupakka on kasvina ravin­ne­syöppö, ja se köyhdyttää pellon nopeasti. Tupakalle joudu­taan raivaa­maan aina uusia peltoja metsiä kaata­malla, eikä tupakan köyhdyt­tämiä peltoja voida käyttää muiden kasvien vilje­lyyn. Puita hakataan myös tupakan­leh­tien kuivat­ta­mi­seen ja niitä laati­koita varten, joita tarvi­taan tupakan­leh­tien varas­toi­mi­seen ja kuljet­ta­mi­seen. Metsä­kato johtaa eroosioon ja lopulta aavikoitumiseen.

Yhteen tonniin kuivaa tupakkaa menee aina 7,8 tonnia puuta. Alhaisen ja keski­tulon maissa joka vuosi arviolta 200 000 hehtaaria luonnon­metsiä raiva­taan tupakan vilje­lyyn ja tupakan­leh­tien kuivaa­mis­pro­ses­seihin. Yhden askin poltta­minen päivässä merkitsee joka vuosi 24 puun hakkaamista.

Tupakan viljely on pääasial­linen metsä­kadon syy esimer­kiksi maailman suurim­piin tupakan­tuot­ta­jiin kuulu­vissa Malawissa, Zimbabwessa ja Filippiineillä.

VELAN JA KÖYHYYDEN KIERRE

Tupak­kayh­tiöt kietovat maanvil­je­li­jä­per­heet sopimuk­sil­laan köyhyyden kierteeseen.

– Tupak­kayhtiö lainaa rahaa sieme­niin, lannoit­tei­siin ja kasvis­myrk­kyihin. Kun muita ostajia ei tupakan­leh­dille ole, joutuu maanvil­je­lijä myymään satonsa tupak­kayh­tiölle siihen hintaan, mitä tupak­kayhtiö tarjoaa, Hara toteaa.

– Maanvil­je­lijän on pakko ottaa uutta lainaa selviy­tyäk­seen vanhasta. Tupakka vaatii erittäin herkkänä kasvina paljon työtä. Näin myös lapset joutuvat tekemään töitä pelloilla vanhem­piensa kanssa, eivätkä he pääse kouluun. Kun kouluun ei pääse, köyhyyden kierre jatkuu sukupol­vesta toiseen.

BAT:n eli British American Tobaccon tai Philip Morrisin tapaisten tupak­kayh­tiöiden väitteistä huoli­matta tupakka ei tuo vaurautta vilje­li­jöil­leen tai sitä tuotta­ville valtioille. Suuri tupakan­tuot­ta­jamaa Tansania yhdessä jo mainit­tujen Malawin ja Zimbabwen kanssa kuuluvat maailman köyhim­piin maihin, joissa merkit­tävä osa väestöstä on alira­vittua. Kymme­nestä eniten tupakkaa tuotta­vasta maasta kaikkiaan kuudessa on sama tilanne.

Tupak­ka­pel­loilla työsken­tely aiheuttaa nikotii­ni­myr­ky­tystä, sillä tupakan­leh­tien nikotiini imeytyy ihon kautta elimistöön.

– Nikotii­ni­myr­ky­tyksen oireita ovat huimaus, oksen­telu ja päänsärky, Hara kertoo.

Lapsi­työ­voiman käyttö on hyvin yleistä. Malawissa arviolta 30 prosenttia tupak­ka­ti­lojen työvoi­masta on lapsia, jotkut heistä jopa vain 5‑vuotiaita. Tupakan­vil­je­li­jöiden lapset kärsivät muita useammin kasvun hidastumisesta.

MYRKKYJÄ MAISSA, MERISSÄ – JA IHMISISSÄ

Tupakasta on todettu, ettei se hyvin vaate­li­aana kasvina ole kovin yleinen luonnossa. Tämä on perussyy siihen, että tupakan vilje­lyssä käyte­tään isoja määriä keino­te­koisia lannoit­teita ja erilaisia tuholais­myrk­kyjä. Nämä puoles­taan saastut­tavat ja köyhdyt­tävät maata myös tupak­ka­ti­lojen ympäris­tössä. Tupakan vilje­le­minen aiheuttaa maaperän happa­moi­tu­mista ja myrkyt­ty­mistä, samoin makeiden ja merive­sien myrkyt­ty­mistä ja rehevöitymistä.

Tupakkaa vilje­levät, köyhät ja koulut­ta­mat­tomat pienti­lojen omistajat sen enempää kuin isompien tilojen työnte­kijät eivät usein­kaan ole tietoisia maata­lous­myrk­kyjen vaaral­li­suu­desta. Ja vaikka he olisi­vatkin, heillä ei ole välttä­mättä mahdol­li­suutta käyttää suoja­va­rus­teita työssään.

Hara huomauttaa, että tupakan vilje­lyssä käyte­tään monia Euroopan Unionin vilje­ly­mailla jo kiellet­tyjä tai käytöl­tään voimak­kaasti rajoi­tet­tuja aineita, esimer­kiksi karba­maat­teja. Niiden vaikutus hermos­toon on saman­lainen kuin organo­fos­faa­teilla, joista pahin tunne­taan hermo­myrkky sariinina.

Suoma­lainen valvon­ta­vi­ran­omainen Evira (nykyinen Ruoka­vi­rasto) on todennut: ”Organo­fos­faa­teilla on havaittu riittä­västi haitta­vai­ku­tuksia useim­pien ryhmän aineiden poista­mi­seksi markki­noilta. Organo­fos­faatit ovat kuitenkin tehok­kaita insek­ti­si­dejä ja niiden käyttöön on olemassa suuri houkutus. Lisäksi monissa kehit­ty­vissä maissa organo­fos­faatit ovat edelleen keskeisiä torjunta-aineita.” (Insek­ti­sidi tarkoittaa hyönteismyrkkyä.)

Myrkkyjen aiheut­tamat sairas­telut ovat yleisiä tupak­ka­vil­jel­millä, mistä seuraa myös mielen­ter­veyden ongelmia. Esimer­kiksi Brasi­lian suurissa tupak­ka­maa­kun­nissa tupakan­vil­je­li­jöiden on nähty ajautuvan itsemur­hiin kemikaa­li­myr­ky­tyk­sistä johtu­vien psyyk­kisten ongel­mien takia.

– Sairaudet kuormit­tavat kehit­ty­vien maiden tervey­den­huoltoa, eivätkä tupak­kayh­tiöt kanna mitään vastuuta tästä sairas­telun taakasta, Hara huomauttaa.

”JÄLJELLE JÄÄ ELEFANTTIRUOHO…”

– Sambian eteläinen provinssi kuuluu aavikoi­tu­mis­vyö­hyk­kee­seen. Etelää kohti mentäessä metsän korkeus alenee metristä kahteen metriä jokai­sella 100 kilomet­rillä. Maasto­pa­loja on joka vuosi, eikä siinä sen jälkeen voi oikeas­taan kasvaa mitään, lopulta jää jäljelle elefanttiruoho.

Näin kertoo kansain­vä­lisen toiminnan asian­tun­tija Seppo Karppinen SASKista eli Suomen Ammat­ti­liit­tojen Solidaa­ri­suus­kes­kuk­sesta. Tupakan viljely on eroosion ja aavikoi­tu­misen suurin aiheut­taja. Karppisen kokemukset Sambiasta ovat 1990-luvun työmat­koilta toisen järjestön palve­luk­sessa, mutta hänen lausun­tonsa vahvistaa edelleen tuoreessa sähkö­pos­ti­haas­tat­te­lussa tuolloinen yhteis­työ­kump­pani, Emmanuel Mutamba. Nykyisin Mutamba on yksi Sambian Green Living Movement ‑kansa­lais­jär­jestön johtajista.

– Sambiassa metsää hävite­tään joka vuosi 276 000 hehtaaria. Suurim­pana syynä on poltto­puun tarve tupakan­leh­tien kuivaa­mi­seen, Mutamba kertoo.

– Hallitus pitää tupak­kayh­tiöitä maan brutto­kan­san­tuot­teen kasvat­ta­jina ja hyvinä veron­mak­sa­jina. Hallitus ei muista tupakan­vil­jelyn ehkä synkintä puolta eli sitä, että lapset tekevät töitä tupak­ka­pel­loilla, mikä voi vaarantaa lasten terveyden. Sambian työla­keja on muutet­tava niin, että lapsi­työ­voiman käytöstä tulee laissa rangais­tava rikos, Mutamba vaatii.

Valis­tus­kam­pan­joilla pitäisi etenkin nuoret sambia­laiset saada tajua­maan tupakoinnin terveys­vaarat. Näin maan oma savuk­keiden kulutus ja samalla tupakan­vil­jely saatai­siin vähene­mään. Tupakan­vil­je­li­jöille pitäisi Mutamban mielestä puoles­taan antaa sellaista talou­del­lista tukea, että he voivat siirtyä nikotiinin tuotan­nosta ravinnon tuotantoon.

TUPAKKA SAASTUTTAA LÄNSIMAISSAKIN

Tupakan­tum­peissa on muovia ja myrkyl­lisiä kemikaa­leja, kuten kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä. Luontoon heitetyt tumpit eivät maadu. Niiden sisäl­tämät myrkyt kulkeu­tuvat lopulta vesis­töihin ja maape­rään, ja plank­tonia syövien eliöiden kautta ravin­to­ket­juja pitkin eläimiin ja ihmisiin.

Maail­man­laa­jui­sesti tupakan­tump­peja heite­tään pois 4,5 biljoonaa kappa­letta. Suomessa tupakan­tump­peja syntyy vuosit­tain noin 3 miljardia kappa­letta. Suoma­laisten meren­ran­tojen ja kansal­lis­puis­tojen yleisin roska on tupakantumppi.

– Vastuu haitoista kuuluu tupak­ka­teol­li­suu­delle, mutta nyt se vain kerää voitot. Jätelain vaaral­lisen jätteen määri­telmä soveltuu tupakan tumppeihin, koska ne ovat tervey­delle ja ympäris­tölle vaaral­lisia. Tumpit tulisi saada mukaan jätelain tuotta­ja­vas­tuun piiriin. Se velvoit­taisi tupak­ka­teol­li­suutta vastaa­maan tumppien jätehuol­losta, Hara sanoo.

Maail­man­laa­jui­sesti tupakan­tump­peja heite­tään pois 4,5 biljoonaa kappa­letta. Suomessa syntyy vuosit­tain noin 3 miljardia tupakan­tumppia. Suoma­laisten meren­ran­tojen ja kansal­lis­puis­tojen yleisin roska on tupakantumppi.

”VALHEEN MESENAATIT” TAAS ASIALLA

Suoma­lainen profes­sori ja yhteis­kun­ta­vai­kut­taja Heikki Hiilamo on nimit­tänyt tupak­kayh­tiöitä ”valheen mesenaa­teiksi” vuonna 2004 julkais­tussa kirjas­saan. Tupak­kayh­tiöt tiesivät jo 1950-luvun alussa, että niiden tuotteet eli savuk­keet aiheut­tavat syöpien ja sydän- ja verisuo­ni­tau­tien kaltaisia kohta­lok­kaita sairauksia. Tämän yhtiöt tunnus­tivat julki­sesti vasta vuosi­kym­meniä myöhemmin pakon ja tuomiois­tuinten edessä.

Profes­sori Erkki Aurejärvi on kertonut kirjois­saan seikka­pe­räi­sesti, miten tupak­kayh­tiöt ilmoit­tivat tupakasta johtu­neiden sairauk­sien olevan, ei yhtiöiden, vaan tupakoit­sijan vastuulla. Oikeu­den­käyn­teihin ja niiden asiakir­joihin perus­tuvan Aurejärven päätelmän mukaan suoma­lai­sissa oikeu­den­käyn­neissä tupak­kayh­tiöt puolus­tivat itseään toista­malla toista­masta päästyään tupakoit­si­jalle: ”Et olisi uskonut meitä, me valeh­te­limme. Olisit uskonut lääkä­reitä, he puhuivat totta.”

Tupak­kayh­tiöt liittävät mainon­nas­saan ja markki­noin­nis­saan savuk­keet mieli­ku­viin tervey­destä, menes­tyk­sestä ja ylelli­sestä elämästä. Todel­li­suu­dessa pitäisi aina esittää kuvia keuhko­syö­pä­osas­toista, happi­lait­teista ja sydänin­fark­ti­po­ti­laita hoita­vista teho-osastoista.

Mainos­mil­jar­deihin on varaa, sillä tupakan­leh­distä makse­taan häviävän vähän kuten edellä on kuvattu. Savuk­keiden kääri­minen on taas täysin automa­ti­soitua. Sekään ei siis maksa juuri mitään eikä työllistä juuri ketään. Näin BAT, Philip Morris tai esimer­kiksi Japan Tobacco Inter­na­tional kuuluvat maailman voitol­li­sim­piin yrityksiin.

Tupakan poltta­minen on saatu vähene­mään teolli­suus­maissa nimeno­maan mainos­kiellon ja tupakoinnin rajoit­ta­misen ansiosta. Nyt yhtiöt laittavat panok­sensa kehit­ty­viin maihin laajen­taak­seen markkinoitaan.

SAMAT KONSTIT KÄYTÖSSÄ

– Tupak­kayh­tiöt käyttävät nyt samoja keinoja kehit­ty­vissä maissa kuin mitä ne käyttivät aikoi­naan länsi­maissa, Suomes­sakin. Tupak­kayh­tiöt mainos­tavat nyt todella voimak­kaasti savuk­keita ja tupak­ka­tuot­tei­taan liittäen ne rikkau­teen, hyvin­voin­tiin ja menes­tyk­seen, Hara kertoo.

– Tupak­ka­teol­li­suus jakaa ilmaisia näyte­sa­vuk­keita ja myy savuk­keita yksitellen. Se voitelee polii­tik­koja ja vastustaa kaikkia toimia, joilla tupakointia rajoi­tet­tai­siin. Ei ole niin pientä tai vaati­ma­tonta valtiota, etteivät tupak­kayh­tiöt vastus­taisi tupak­ka­la­kien säätämistä.

– Tupak­kayh­tiöt esiin­tyvät hyvän­te­ki­jöinä. Ne saattavat lahjoittaa vaikkapa stipen­dejä jalka­pal­lo­jouk­ku­eelle, mutta samalla joukkue joutuu mainos­ta­maan tupakkaa. Nikotii­ni­pi­toi­suudet voivat olla savuk­keissa todella korkeat, kun säätelyä ei ole, joten riippu­vuus tupakasta voi syntyä hyvinkin nopeasti, Hara sanoo.

Esimer­kiksi Kiinan valtio­nyhtiö China National Tobacco Corpo­ra­tion on lahjoit­tanut koulu­ra­ken­nuksia maanjä­ris­tyksen runte­le­mille alueille. Koulut on nimetty yhtiön tupak­ka­merk­kien mukaan ja yhtiön nimi komeilee koulujen julki­si­vuissa tupakan mainostamiseksi.

Suomen Ash ry:n toimin­nan­joh­taja suoras­taan tuohtuu kuvail­les­saan noita ”tupak­ka­susia lampaiden vaatteissa”. Erityisen luotaan­työn­tävää on mainonnan ja markki­noinnin kohdis­ta­minen suoraan lapsiin.

– Lapset ja nuoret ovat äärim­mäisen tärkeä kohde­ryhmä, sillä todella harva aloittaa tupakoinnin aikui­sena, Hara huomauttaa.

Toinen tärkeä kohde­ryhmä kehit­ty­vissä maissa ovat naiset, sillä miesten tupakointi on jo hyvin yleistä. Esimer­kiksi Indone­siassa miehistä polttaa jopa 70 prosenttia, lajinsa maail­ma­nen­nätys. Samalla viisi miesten johtavaa kuolin­syytä Indone­siassa liittyvät kaikki tupakkaan.

– Tupakka liite­tään naisten emansi­paa­tioon. Sinun mainos­te­taan olevan tupakoi­des­sasi vapaa, villi ja menes­tyvä. Tupakka liite­tään hoikkuu­teen ja muotiin, ja tupak­ka­mer­keillä voi olla samoja nimiä kuin suosi­tuilla meikeillä ja vaatteilla.

– Naisten elämä on näissä maissa myös usein työntäy­teistä. Tupakka liite­tään omaan aikaan, taukoihin, jolloin voi lepuuttaa hermojaan.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

”Savuk­keiden tuotannon ja kulutuksen vähen­tä­misen ja lopulta loppu­misen tulisi olla keskeinen osa strate­gioita, joilla pyritään saavut­ta­maan kestävän kehityksen tavoitteet.”

Lainaus on aiemmin maini­tusta WHO:n rapor­tista. Tämä YK:n järjestö suosit­telee myös kehit­ty­vien maiden tupakan­vil­je­li­jöiden tukemista, jotta he voisivat siirtyä ravin­to­kas­vien tuotan­toon tupakan sijasta. Tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puite­so­pi­muksen täytän­töön­pano kaikissa maailman maissa olisi myös tavat­toman tärkeää. Näin esimer­kiksi kaiken tupak­ka­mai­nonnan ja ‑markki­noinnin estäminen palve­lisi niin terveys- kuin ympäris­tö­on­gel­mien poistamista.

Toimin­nan­joh­taja Hara ei halua syyllistää tupakoitsijoita.

– Kaikkein suurin syyllinen on tupak­ka­teol­li­suus, ei kulut­taja. Tupak­ka­teol­li­suus on koukut­tanut tupakoit­sijan nikotii­niin. Valtaosa tupakoit­si­joista haluaisi lopettaa, mutta nikotii­ni­riip­pu­vuus on vaikea voitettava.

Myös sambia­lainen Mutamba toivoo, että suoma­lai­sil­lekin tupakoit­si­joille kerrot­tai­siin paljon yleisemmin, että tapa on yhteyk­sissä suuriin ympäris­tö­on­gel­miin kehit­ty­vissä maissa.

SASKin Karppinen puoles­taan arvioi, että ilman tupakan polton vähen­ty­mistä teolli­suus­maissa tupakan­vil­je­li­jöiden on vaikea siirtyä muihin tuotan­to­kas­veihin aivan kuten afganis­ta­ni­laisten vilje­li­jöiden on vaikea luopua unikon vilje­lystä. Tupakasta luopu­minen olisi Karppi­sesta Suomessa kaikkein ”eettisin valinta”.

Varo valheita nuuskasta ja sähkötupakasta

Tupak­kayh­tiöt väittävät, että ne haluai­sivat maailman siirtyvän ”savut­to­muu­teen”. Vakuut­tavia todis­teita siitä ei ole, että tupak­kayh­tiöt olisivat luopu­massa nikotii­ni­tuot­teit­tensa myynnistä. Päinvas­toin, tupak­kayh­tiöt yrittävät avata markki­noita sähkö­tu­pa­kalle ja nuuskalle, koska tupakan poltta­minen on saatu vähen­ty­mään länsimaissa.

Sähkö­tu­pakan pitkä­ai­kaisia vaiku­tuksia ei vielä tunneta, mutta sähkö­sa­vu­ke­nes­teistä on löydetty haital­lisia aineita. Niitä kuumen­net­taessa esimer­kiksi pieniä metal­li­hiuk­kasia joutuu sähkö­tu­pa­koit­sijan keuhkoihin. Sähkö­tu­pa­kasta tupakoinnin lopet­ta­misen apukei­nona ei ole yksise­lit­teisiä todis­teita. Siitä on todis­teita, että huomat­tava osa sähkö­tu­pakan kokei­li­joista jää käyttä­mään kumpaakin, mikä ei auta nikotii­ni­riip­pu­vuuden voitta­mi­sessa. Yhdys­val­loissa sähkö­tu­pakan nesteiden lisäai­neena käytetty E‑vitamiiniasetaatti on aiheut­tanut vakavia keuhko­kompli­kaa­tioita, joihin on kuollut useita kymmeniä henkilöitä.

Savut­to­miin tuottei­siin lukeu­tuvat myös erilaiset nuuska­tuot­teet, joista Suomessa tunne­taan parhaiten ruotsa­lainen nuuska. Usein nuuskasta noste­taan esiin sen haitat suun tervey­delle, mutta se kuormittaa koko kehoa. Nuuskaa­minen nostaa veren­pai­netta ja rasittaa sydäntä ja veren­kier­toe­li­mistön toimintaa. Se lisää riskiä sairastua kakkos­tyypin diabe­tek­seen. Nuuska sisältää syöpä­vaa­ral­lisia aineita, ja nuuskaa­jilla on kohonnut riski sairastua useisiin syöpiin.

Nuuska on myös vahva nikotii­ni­tuote. Nikotiinin voidaan kokea piris­tävän ja auttavan keskit­ty­mään, mutta tupakoi­jilla aivojen tiedon­kä­sit­te­ly­toi­minnot näyttävät heikke­nevän muita nopeammin jo keski-iässä. Nuuskaa­misen vaiku­tukset aivoter­vey­teen tunne­taan vasta heikosti.

Ruotsilla on ainoana EU-maana poikkeus­lupa nuuskan myyntiin, eikä ruotsa­laista nuuskaa saisi luvan mukaan markki­noida muihin EU-maihin. On kuitenkin merkkejä siitä, että Ruotsissa tuote­taan erityi­sesti Suomen markki­noille tarkoi­tettua, erittäin vahvaa nuuskaa eli hyvin nopeasti riippu­vuuden aiheut­tavaa nikotii­ni­tuo­tetta. Nuuska myös mauste­taan erilai­silla makuai­neilla, jotta nuuska saadaan vaikut­ta­maan muodik­kaalta ja näin houkut­te­le­maan erityi­sesti nuoria käyttä­mään nuuskaa.

Nuuskaa, samoin kuin sähkö­tu­pakkaa, mainos­te­taan sosiaa­li­sessa mediassa erilaisten some-vaikut­ta­jien avulla. Kaikkien tupak­ka­tuot­teiden mainos­ta­minen on kielletty niin Suomen kun EU:n lainsää­dän­nössä, mutta asiaan on hyvin hankala puuttua. Tupakoinnin esittä­mistä ei ole kielletty, eikä mahdol­li­sista tupak­kayh­tiöiden jakamista maksuista saada todisteita.

Tupak­kayh­tiöt hyödyn­tävät todel­listen tavoit­tei­densa peittä­mi­seksi entistä useammin kolmansia osapuolia, ennen­kaikkea ”savut­to­muutta” edistäviä tahoja, joiden alkupe­räinen rahoitus on tullut tupak­kayh­tiöiltä. Suomes­sakin tiedo­tus­vä­li­neet ovat julkais­seet tupak­kayh­tiöiden edusta­jien ”mieli­pi­de­kir­joi­tuksia” savut­to­muu­desta. Todel­li­suu­dessa kirjoi­tukset ovat mainoksia yhtiöiden uusista, savut­to­mista tuotteista.

Lähde: THL:n asian­tun­tijan Hanna Ollilan haastat­telu 16.4.2020

”Ruotsissa valmis­te­taan myös vahvaa nuuskaa, jota Ruotsissa käyte­tään vähän ja se on erityi­sesti suunnattu Suomen markki­noille. Koska Ruotsi ei ole pystynyt täyttä­mään nuuskan valmis­tuk­seen ja myyntiin liittyviä poikkeus­luvan ehtoja, onko komissio valmis puuttu­maan poikkeuslupaan?”
HEIDI HAUTALA Europar­la­men­taa­rikko, kirjal­linen kysymys komis­siolle 1.4.2020

APUA TUPAKOINNIN LOPETTAMISEEN:

www.stumppi.fi

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT MARCEL CROZET /​ YK:N KANSAINVÄLISEN TYÖJÄRJESTÖN ILO:N KUVA-ARKISTO

LÄHTEITÄ:

WHO FCTC* globaa­lien tutki­musten sarja. Tupakointi, Arvio tupakan koko tuotan­to­ketjun globaa­lista ympäris­tö­ja­lan­jäl­jestä ja toimin­ta­lin­jaukset sen pienen­tä­mi­seksi. Imperial College London. Maailman terveys­jär­jestö 2018. *WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus

Tobacco Discus­sion Papers. Tobacco: Antisocial, Unfair, Harmful to the Environ­ment. Forum Umwelt und Entwicklung. Unfairtobacco.org. Brot für die Welt. Berlin, 2015.

A state of fear: Human rights abuses in North Carolina´s tobacco industry. Farm Labours Organizing Committee. Oxfam America 2011.

Erkki Aurejärvi: Erään murhan anatomia. Suoma­lainen tupak­ka­tuomio. WSOY. Vantaa 2004.

Erkki Aurejärvi: Tupak­ka­teol­li­suuden kuole­man­kaup­piaat. Into kustannus. Riika 2012.

Heikki Hiilamo: Kieltä­misen ammat­ti­laiset. Tupak­kayh­tiöiden strate­giat tupak­ka­lain­sää­dännön estämi­seksi Suomessa. Suomen Ash ry, Lääkärin sosiaa­linen vastuu. Jyväs­kylä 2001.

Heikki Hiilamo: Valheen mesenaatit. Suomi tupak­ka­teol­li­suuden manipu­loiman lääke­tie­teen näyttä­mönä. Suomen Ash ry. Lääkärin sosiaa­linen vastuu. Helsinki 2004.

Hannu Vierola: Tupakka – miehen tieto­kirja. Terra Cognita. Helsinki 2004.

Rauno Lahtinen: Savun lumo. Atena. Jyväs­kylä 2007.

Silvy Peeters, Anna B. Gilmore: Unders­tan­ding the emergence of the tobacco industry’s use of the term tobacco harm reduc­tion in order to inform public health policy.

The Guardian: Tobacco: a deadly business

The Guardian: How children around the world are exposed to cigarette advertising

Ravinnon kasvin­suo­je­luai­ne­jäämät. Kumula­tii­vinen riski­nar­viointi. Eviran tutki­muksia 3/​2010