HARRASTAJA: Suunnistuksesta innostunut Tomi Collander kulkee rastilta toiselle

Tomi Collander innostui suunnistuksesta siinä määrin, että hän kiertää nykyään kansallisia kisoja päästäkseen kartan ja kompassin kanssa uusiin maastoihin.

TOMI COLLANDER

Varastotyöntekijä, Cimcorp Oy
Ulvila

Ulvilalainen Tomi Collander juoksee kohti oranssivalkoista rastilippua Rastikarhujen harjoitusradalla Toukarin Kiimakallioilla Porissa. Kartan lukeminen ei menoa juuri hidasta.

– Pelasin 15 vuotta salibandyä kaikilla sarjatasoilla. Kun lopetin pelaamisen, aloin juosta. Muutama tuttu, joka juoksi myös maratoneja, oli käynyt iltarasteilla. Sitä kautta innostuin.

Suunnistamisessa Collanderia viehättää erityisesti luonnossa liikkuminen.

– Siellä saan olla aika lailla yksikseni.

Metsä on eri vuodenaikoina ihan erinäköinen. Siellä on syksyllä eri hajutkin kuin kesällä.

Vielä kymmenen vuotta sitten Collander saattoi kulkea metsässä kartta väärinpäin eivätkä karttamerkitkään olleet hänellä oikein hallussa.

– Joskus etsin rastia metsässä niin kauan, että päätin kokeilla toisena päivänä uudestaan, kun rasti ei kerta kaikkiaan löytynyt. Virheitä tulee vieläkin, mutta ei onneksi enää niin isoja.

Tyypillisimpiä ovat samaistamisvirheet eli suunnistaja luulee olevansa jossain muualla kuin missä hän oikeasti on. Niitä sattuu kokeneellekin suunnistajalle, Collander kertoo.

–Huhtikuussa olin suunnistamassa Nakkilassa. Radan oli tehnyt tuttu kaveri. Mietin jo, että nyt hän on pistänyt rastin väärään paikkaan, mutta kyllä se sieltä löytyi, Collander nauraa.

VIRUS TOI OMATOIMIRASTIT

Collanderin suunnistuskausi alkaa huhtikuussa ja päättyy lokakuun lopussa. Hän suuntaa iltarasteille 2–3 kertaa viikossa. Yleensä hän valitsee pisimmän ja vaativimman radan.

– Se on linnuntietä 5–7 kilometriä. Minulta menee sen kiertämiseen kolmesta vartista puoleentoista tuntia vähän riippuen siitä, miten rastit kulloinkin löytyvät.

Kuntosuunnistajalla on mistä valita, sillä pelkästään Porissa ja lähikunnissa on tarjolla iltarastit maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin.

Tavallisesti kartan voi ostaa iltarastien lähtöpaikalta. Samalla voi halutessaan vuokrata leimasimen.

Koronaviruksen vuoksi iltarastit on muutettu omatoimirasteiksi.

– Seurasta riippuen kartan voi tulostaa itse tai noutaa postilaatikosta. Karttamaksu maksetaan järjestävän seuran tilille. Leimasimia maastossa ei ole lainkaan, Collander kertoo.

Omatoimirastit ovat maastossa useamman päivän, ja osa seuroista korjaa rastiliput pois vasta viikon kuluttua. Omatoimirastit ovat Collanderin mieleen.

– Pääsen nyt hiukan paremmin valkkaamaan, koska ja mihin menen.

Collanderia ei haittaa, vaikka iltarasteilta ei nyt saa tuloksia.

– Ajoilla ei ole minulle merkitystä. Arjessa tulee muutenkin juostua ihan riittävästi aikaa vastaan. Kunhan saan kohtalaisen ehjän suorituksen enkä pyöri metsässä koko päivää.

EDULLINEN ULKOILMAHARRASTUS

Suunnistus sopii Collanderin mukaan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja joilla on kipinää kestävyysurheiluun. Kartanlukutaidon lisäksi laji vaatii keskittymistä.

– Jos morjestat tutuille tai ajattelet, että meneepä hyvin, niin ei mene kohta enää. Kun kuljet metsässä, ajatukset eivät saa harhailla mihinkään olemattomuuksiin.

Osa seuroista järjestää suunnistuskouluja lapsille ja aikuisille. Collander kuitenkin opetteli lajin salat itsekseen.

– Koulun liikuntatunneista tai armeijasta ei ollut apua. Kyselin muilta, opin omista virheistäni ja tutkin asioita netistä. YouTubesta löytyy hyviä suunnistusvideoita.

Suunnistus on varsin edullinen harrastus. Collander maksaa yhdestä iltarastikartasta neljä euroa, ja lapsille kartat ovat usein ilmaisia.

– Seuran jäsenyys maksaa muutaman kympin eikä varusteisiinkaan mene ihmeitä.

Riittää, että on kompassi ja maastoon soveltuvat kengät.

Collander käyttää suunnistaessaan maastojuoksukenkiä, mutta lenkkareillakin metsässä pärjää.

– Ihan parhaimpia lenkkareita ei kannata pistää jalkaan, sillä maasto on usein märkää, Collander vinkkaa.

AVOKALLIOMAASTOT SUOSIKKEJA

Tomi Collander suunnistaa mieluiten fyysisesti vaativissa avokalliomaastoissa, joissa on paljon jyrkänteitä ja kivikkoa.

– Siellä ei ole niin sanottuja kirkontorneja eli rastipisteet eivät näy kauaksi. Kun on vielä mahdollisimman kuuma päivä, päästään oikein liikunnan riemuun, Collander nauraa.

Hänestä suunnistus on parempaa pääkopalle kuin juokseminen.

– Suunnistus ei ole niin monotonista. Siinä joutuu olemaan hereillä, lukemaan karttaa ja seuraamaan ympäristöä. Askelluskin muuttuu, kun metsässä joutuu välillä kävelemään.

Kun saan puserrettua hyvän treenin kosteassa kelissä, niin siitä tulee hyvä fiilis.

Viime vuosina Collander on innostunut myös kilpasuunnistuksesta. Hän osallistuu vuosittain noin 10–15 kansalliseen kilpailuun.

– En aja toiselle puolelle Suomea, vaan käyn kisoissa päiväreissun päässä. Saan rauhallisen päivän itselleni ja pääsen suunnistamaan uusilla alueilla.

Suunnistus antaa Collanderille fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Rastilta toiselle juokseminen parantaa Collanderin mukaan myös keskittymistä ja kasvattaa stressinsietokykyä.

– Kun sateen jälkeisenä lämpimänä iltana käyn rasteilla ja saan puserrettua hyvän treenin kosteassa kelissä, niin siitä tulee hyvä fiilis.

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JUSSI PARTANEN