Anu-Hanna Anttila: Korona-aikana kasvaa outoja hedelmiä

Puutar­hu­reilla on tapana laittaa täällä pohjo­lassa kasveja esikas­va­tuk­seen keväällä. Kun kelit lämpe­nevät, taimia karais­taan ja sitten istute­taan ulos. Milloin, sen tarhuri tietää kokemuk­sesta: ei ennen kuin yöpak­kaset väistyvät. Muuten kylmä puraisee niistä hauraimpia.

Koronae­pi­demia on toiminut kuin halla, joka ilmaantuu ennus­teen mukaan, mutta on silti paikal­li­sesti hallit­se­maton. Suomessa valmiudet kohdata näkymätön vihol­linen on kuitenkin ollut hyvä. Keski­verto suoma­lainen on voinut kaikin puolin hyvin. Muutkin kuin tervey­del­liset ja talou­del­liset tekijät ovat suitsi­neet epide­mian etene­mistä Suomessa. Tapana kun on, että sääntöjä totel­laan ja tätä vahdi­taan. Lisäksi asutus on harvaa ja asuminen väljää. Peräti 44 prosenttia suoma­laista asuu yksin.

Harjaan­tunut puutar­huri tietää, ettei kaikkia kasveja ole fiksua kasvattaa, saati syödä mitä tahansa. Pande­mioiden lähteinä ovat olleet kanojen ja sikojen lisäksi lepakot, jotka lepäävät pää alaspäin puissa näyttäen oudoilta hedel­miltä. Näiden hedel­mä­le­pa­koiden yhdys­kun­nissa yksilöitä voi olla jopa miljoonia, joten niissä virukset vaihtavat isäntää vikkelään.

Pahiten pandemia on kohdellut tiiviisti asuvia, sairaita, ikään­ty­neitä, köyhiä, kodit­tomia ja muita heikompiosaisia.

New Yorkista, Barce­lo­nasta ja muistakin maailman suurkau­pun­geista on kuultu päivit­täin suru-uutisia. Jatku­vassa altis­tuk­sessa ovat olleet he, jotka ovat jatka­neet ensiar­voisen tärkeää työtään epide­miaan liittyen tai yhteis­kunnan muiden keskeisten toimin­tojen parissa.

Pandemia on tehnyt näkyväksi myös Etelä-Euroopan puutar­hoilla pilkka­pal­kalla työsken­te­le­vien siirto­työ­läisten työn, kun se jää tekemättä. Sadon­korjuu on koittanut, mutta Afrikan ja Itä-Euroopan maista ei ole ollut pääsyä tiluk­sille. Joten ilman kausi­työn­te­ki­jöitä hedelmät mätänevät puihin ja vihan­nekset maahan. Sama asetelma on valta­meren toisella puolen. Etelä- ja Väli-Ameri­kasta ei kausi­työ­voima pääse töihin pohjoisen viljelyksille.

Outoja hedelmiä on sadoksi tarjolla maata­louden lisäksi muillakin aloilla. 

Korona-aikana teolli­suus­tuo­tan­nossa logis­tiik­ka­ketjut ovat takkuil­leet tai katken­neet. Sen vuoksi ei raaka-aineita, osia tai tavaroita ole saatu kulje­tettua tuotan­to­lai­tok­siin, vaan toimin­toja on jouduttu pysäyt­tä­mään. Ongel­missa ovat olleet muutkin kuin talou­tensa ja tuotteit­tensa kysynnän osalta heikoimmat yritykset. Nimit­täin tilaus­kirjat eivät ole täytty­neet mones­sa­kaan tehtaassa tai pajassa kevään aikana. Edessä voi olla ankara syksy.

Kouliin­tunut puutar­huri kuitenkin tietää, että oikea-aikainen talouden elvytys toimii kuin orgaa­ninen lannoite: yritykset saavat lisävoimaa ja voimis­tuvat. Se kantaa yli kaikkein pahimman ja pitää tuotannon käynnissä, silloinkin vaikka toimintaa joudu­taan karsi­maan tai hidas­ta­maan. Fiksu tarhuri myös osaa korjata satonsa oikeaan aikaan: ei liian aikaisin tai myöhään. Sillä oudoille hedel­mille ei ole markki­noita. Niitä ei halua syödä kukaan.

ANU-HANNA ANTTILA
Teolli­suus­liiton tutkimuspäällikkö

KUVA KITI HAILA 

Teolli­suus­liiton uusi toimia­la­kat­saus 2020 löytyy täältä